Sosialidemokraateille 27. tammikuuta on merkittävä päivä, vaikkeivät sitä muistelisikaan. Tällä päivämäärällä vuonna 1918 alkoi nimittäin Suomessa vallankumous, joka sittemmin floppasi. SDP jäi kuitenkin historiaan ainoa puolueena Suomessa, joka on julistanut kapinan laillista hallitusta vastaan, -vaikka tätäkään he eivät muistele.
Vallankumous, so. yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen väkivalloin, on marxilaisuudesta lähtöisin oleva ajatus. Vaikka marxilaisuudessa uskotaan yhteiskuntien kehittymiseen eräiden vaiheiden kautta kohti oletettua ”korkeampaa tasoa”, marxilaiset katsovat ettei kehitystä tapahdu ilman voimankäyttöä. Tietty voimankäyttäjiksi he määrittelevät itsensä, ja samalla vauhdilla ainoiksi valtaan oikeutetuiksi.
Lukijalle lienee jo selvinnyt, että marxilaisuus on kehäpäätelmä: ”Marxin oppi on tosi koska se on oikea”, totesi jo oppi-isä Vladimir Iljitsh Uljanov (Lenin). Parempaa perustelua marxilaisuudelle ei ole koskaan kuultu, joten jos tämä ei vakuuta, niin lukijasta ei taida marxilaista tulla?
Marxilaisuudesta kehittyi 1800-luvun lopun jälkeen satanismin ohella tärkein ei-kristillinen monoteistinen uskonto. Uskontoa tämä jumalankielteisyyttä agitoiva kultti lähenee mm. oikeaoppisuuden vaatimuksellaan. Muistan hyvin, kun 60-luvulla marxismin erääseen suomalaiseen editioon, taistolais-stalinismiin, herännyt ja vuosikymmen myöhemmin järkiinsä tullut henkilö kertoi minulle kokemuksistaan: ”Oli kuin olisi uudelleen oppinut hengittämään, kun ei enää tarvinnut jännittää jokaista sanaansa, onko se varmasti puolueen linjan mukainen.”
Toinen tuttu, vielä taistolaisiin kuuluessaan ja aatteeseen uskoessaan, myönsi minulle, että ”en voi lukea lainkaan puoluelehti-Tiedonantajaa, koska olen astmaattinen”. Oman porukan lehti laukaisi hänessä astmakohtauksen. Niinpä taistolainen liike kavensi henkistä liikkumavaraansa äärimmäisessä suvaitsemattomuudessaan, kunnes kaikki sen hegemoniaan alistetut elämänalat näivettyivät, ja lopuksi liike itse.
Taistolaiset eivät saaneet vallankumousta aikaan, vaikka olivat osa Beljakovin suunnitelmaa, jonka Urho Kaleva Kekkonen torppasi, -ja vei Suomen länteen. Heidän ainoaksi etenemistiekseen jäikin heidän kauan hyljeksimänsä frankfurttilainen etenemistapa:
”Pitkä marssi läpi instituutioiden”
Vallankumous, so. yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen väkivalloin, on marxilaisuudesta lähtöisin oleva ajatus. Vaikka marxilaisuudessa uskotaan yhteiskuntien kehittymiseen eräiden vaiheiden kautta kohti oletettua ”korkeampaa tasoa”, marxilaiset katsovat ettei kehitystä tapahdu ilman voimankäyttöä. Tietty voimankäyttäjiksi he määrittelevät itsensä, ja samalla vauhdilla ainoiksi valtaan oikeutetuiksi.
Lukijalle lienee jo selvinnyt, että marxilaisuus on kehäpäätelmä: ”Marxin oppi on tosi koska se on oikea”, totesi jo oppi-isä Vladimir Iljitsh Uljanov (Lenin). Parempaa perustelua marxilaisuudelle ei ole koskaan kuultu, joten jos tämä ei vakuuta, niin lukijasta ei taida marxilaista tulla?
Marxilaisuudesta kehittyi 1800-luvun lopun jälkeen satanismin ohella tärkein ei-kristillinen monoteistinen uskonto. Uskontoa tämä jumalankielteisyyttä agitoiva kultti lähenee mm. oikeaoppisuuden vaatimuksellaan. Muistan hyvin, kun 60-luvulla marxismin erääseen suomalaiseen editioon, taistolais-stalinismiin, herännyt ja vuosikymmen myöhemmin järkiinsä tullut henkilö kertoi minulle kokemuksistaan: ”Oli kuin olisi uudelleen oppinut hengittämään, kun ei enää tarvinnut jännittää jokaista sanaansa, onko se varmasti puolueen linjan mukainen.”
Toinen tuttu, vielä taistolaisiin kuuluessaan ja aatteeseen uskoessaan, myönsi minulle, että ”en voi lukea lainkaan puoluelehti-Tiedonantajaa, koska olen astmaattinen”. Oman porukan lehti laukaisi hänessä astmakohtauksen. Niinpä taistolainen liike kavensi henkistä liikkumavaraansa äärimmäisessä suvaitsemattomuudessaan, kunnes kaikki sen hegemoniaan alistetut elämänalat näivettyivät, ja lopuksi liike itse.
Taistolaiset eivät saaneet vallankumousta aikaan, vaikka olivat osa Beljakovin suunnitelmaa, jonka Urho Kaleva Kekkonen torppasi, -ja vei Suomen länteen. Heidän ainoaksi etenemistiekseen jäikin heidän kauan hyljeksimänsä frankfurttilainen etenemistapa:
”Pitkä marssi läpi instituutioiden”
Vastaukset 20
Vanhimmat
”Pitkä marssi läpi instituutioiden”
Miksi muuttaa vallan julkisivu ja näennäisrakenteet, kun voi turmella sisällön ja käyttää valtaa vallanpitäjiksi itseään luulevien mandaatilla? Kangistuneen ja nostalgisuuteen itsensä hirttäneen neuvostomarxismin tilalle tuli jossakin vaiheessa tosiasiallisesti ”kulttuurimarxismi”. Käsite on epäselvä, ja eri konteksteissa eri asiaan viittavaa, mutta kelvatkoot. Kulttuurimarxilaiset iskivät nimensäkin mukaisesti ensin kulttuuriin: ”Taistolaiset saivat kulttuurissa kaiken muun kontrolliinsa, paitsi klassisen musiikin jonka arvostelukriteerit oli lyöty lukkoon lännessä ja 200-300 vuotta sitten”, sanoi joku suomalaisen nykytaiteen nähnyt.
Todentotta: Näimme osaamattomuuden ja taidottomuuden valtaavan koko suomalaisen nykytaiteen, -ja porvarillisesti ajattelevien taiteilijoiden täydellisen kadon. Olettehan kuulleet sanottavan: ”Tämä nuori taitelija (kirjailija,muusikko) on nopeasti saavuttanut arvostelijoiden tunnustuksen, mutta suuri yleisö ei ole häntä vielä löytänyt.” -Jos ei löytänyt, ei ollut väliksikään. Muistelen, että oli olemassa Arvostelijoiden liitto ry., mutta en tiedä oliko siellä poliittinen komissaarikin. Yleisradiossa ainakin oli, ja ”toverituomioistuin” joka kokoontui pääjohtajan huonessa, Pääjohtajalla oli sitten kepun jässäri.
Suomalainen kulttuuristalinismi ei saanut aikaan vallankeikausta, eikä ”luokatonta yhteiskuntaa”, mitä luki heidän oppikirjoissaan, mutta kylläkin luokattoman taiteen, jos sana ymmärretään tarkoittavan tasotonta, arvostelukriteerit alittavaa. Kaikki muukin, mihin he koskivat, muuttui ala-arvoiseksi.
Nyt tiedätte, miksi nykytaide ja radio-ohjelmat ovat niin huonoja, mutta mennään eteenpäin: Kaikkea kulttuuria muistuttavaakin siis säädeltiin, valvottiin, kaulittiin ja käännettiin. Median kanssa oli sama juttu. Muistan erään teini-ikäisen pojan äidin kirjoittaneen, täynnä hämmästystä ja epäuskoa: ”Miksi poikani joutuu (2.asteen yhteishaussa) mediakoulutukseen pyrkiessään lähettämään valokuvansa hakemuksessaan? -Eihän se ole missikisa, vaan oppilaitokseen pyrkiminen.” Kun tämä tapahtui, oli jo suomalainen stalinismi 2.0, elikkä tämä monikulttuuri- ja ilmastopaniikki-versio meneillään.
Niin miksi tämä valokuva? Ehkä auttaa mediaopintoihin päässeiden kuvagallerian vilkaisu: Ikäänkuin olisi todistusten keskiarvojen yms. oppisaavutusten rinnalle kohonnut muita nosteita: Mutterit naamassa, värjätty fleda, palestiinahuivi, yms. -hiffaatte missä mennään? Kun tätä on jatkunut jo vuosikymmen tai pari, niin yllätä ei median nykyinen orientoituminen ja taso. Minä olen oppinut seuraamaan suomalaisia sanomalehtiä siihen aikaan, kun niissä kirjoittivat vielä Seppo Sännälän ja Hannes Markkulan tapaiset #toimittajat. -Enkä ikinä totu nykymenoon.
Kulttuuri, media, ja lopuksi hallinto
Niinpä suomalaista elämänmuotoa vihaavien joukko imeytyi Suomessa kaikkeen, syrjäytti ja vainosi ”taantumukselliset” ulos, ja rekrytoi sisään omat sikiönsä ja muut samanmieliset. Niinpä mikään ei toimi, lehtiä ei kehtaa lukea, TV:tä en ole katsonut 20-vuoteen, taidenäyttelyihin en mene kuin aseella uhattuna. Paitsi hirvittävän vahingon Suomen kansalle, vasemmistolainen poliittinen luokka kirjoitti myös megalomaanisen laskun kansantaloudelle: Kuudella numerolla ilmaistava lukumäärä heitä asettui -poliittisesti autettuina- virkoihin ja apuraha-pesteille syömään verokertymää. -Tässä tärkein syy Suomen korkeaan veroasteeseen.
Toukokuussa 1918 Suomen hallituksen joukot, tai ”valkokaarti” jos paremmin passaa, lopetti tylysti punaisen vallan Suomessa, mistä kiitos ja kunnia Carl Gustav Emil Mannerheimille ja saksalaisten apujoukkojen komentajalle Rüdiger von der Goltzille. Punaisen Suomen viimeinen kaupunki, Viipuri, vallattiin toukokuussa, ja sosialidemokraatit pakenivat Venäjälle, ja ryhtyivät bolshevikeiksi. Kun sosialistijohtajia ja heidän ”vosujaan” lastattiin Viipurin satamassa laivaan, heräsi jokin epäilys punaisissa joukoissa: ”Herrat pettää meitin, ja karkaa!” Niinpä punakaartin viimeiden tykkipatteri nelisti sataman suulla olevaan niemeen, ja ajoi asemiin.
Nytpä kapinan aikaansaaneet yllyttäjät, puna-agitaattorit, puhuivat kauniita sanoja, kuin henkensä edestä (-mikä olikin totta): ”Menemme hakemaan apua Leniniltä… siellä uskotaan meitä paremmin, jos menemme kaikki…” Näkemättä jäi, oltaisko Pietarissa uskottu, mutta Viipurin satamassa uskottiin. Hurraa-huudot kaikuivat, kun puna-johtajia ja mm. Suomen Pankin Tampereen konttorin kultaharkkoja ja tallelokeroiden sisältöjä kuljettava laiva irtautui laiturista.
Niin miksin tämä edelle kirjoitettu tuli mieleen? En missään tapauksessa väitä, että ”punaisen hallituksen” 3.0-versio päättyisi samalla tavalla: Tyhjennettyään valtion kassan etc. eliitti häipyy muille maille -ehkä palkkiovirkoihin joissain kansainvälisissä järjestöissä tai konsortioissa. En minä sellaista väitä, mutta historia joskus toistaa itseään, kun suomalaiset sosialistit ovat puikoissa.
Tuo totuus, se ei pala tulessakaan.
Venäjän nykyiset oligarkit ovat kommunistiajan nomenklatuuraa. Takki kääntyi nopeasti, kun olot muuttuivat.
-kaverille ei jätetä, demarin motto
Nahkurin orsilla tavataan sanoi Paavo.
Viha on demarilla geeneissä:
-Pyhä vihamme on, se on yhteinen.
-Me revimme vanhan ja turmeltuneen.
-Me rakennamme maailman uudelleen.
Ennen syntymääsi oli SDP, SKDL ja kommunistinen puolue. Silloin suomalaisista huolehdittiin eikä koronavirusopiskelijoista ja rahan lapioimisesta välimeren maihin.
Terv.
Vappusatanen
Nykyinen vihervasemmisto ei ole enää suomalaisten asialla. Mikähän lie todellinen syy tuollaiseen.
Aika kultaa muistot.
Absoluuttinen hyvinvointi on nyt korkeammalla kuin koskaan. Silti esimerkiksi nuoriso voi pahoin ja "oksentaa".
Aloittaja ei ole jaksanut tutustua Suomen historiaa. Ei kai jaksa lukea kirjoja?
Sdp vaati, että Suomessa ei aseisiin tartuta. Mutta kun Suomessa ei ollut armeijaa saati poliisia, valvoi kirkonkylillä sekalainen joukko järjestystä. Niin valkoisten kuin ounaisten puolella. Juopoteltiin ja meuhattiin. Oli vain ajankysymys milloin yhteenotto alkoi.
Kyse ei ollut mistään vallankaappauksesta. Virkamiehet halusivat pitää työnsä, mutta sota käytiin kovin pikkujutuista jos miettii tätä päivää. 8 tuntinen työpäivä ja torpparit vapaaksi paroneista ja papeista.
Kaikki, ihan kaikki suomalaiset olisivat olleet spd:n kanssa samaa mieltä, varsinkin persusuomalaiset. Vai kuka persu haluaa että ruotsalainen paroni riistää suomalaista maajussia?
Miettikää hetki!!!
Räyhädemarit kaappasivat vallan SDP:ssä. Sen jälkeen oli valittava puolensa: meidän puolella tai meitä vastaan.
Ennen kapinaa SDP:n kannatus oli huipussaan ja uho sen mukaista. Vallankumous alkoi tammikiuussa 1918. Joulukuussa jopa itse Stalin kävi sitä täällä agitoimassa.
Lenin oli täällä maanpaossa syksyllä 1917. Tapio Rautavaaran äiti korjaili hänen vaatteitaan. Näin Tapsa kertoi tv-ohjelmassa.
Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli bolsuhallinnon työtapaturma. Tarkoitus oli, että vallankumouksen jälkeen Suomi liittyy suureen sosialistiseen perheeseen. Tätä haikaili mm. Tarja Halonenkin vielä 70-luvun alussa.
Kun vallankumous meni reisille, niin asia jäi roikkumaan. Sitä yritettiin korjata Stalinin toimesta sitten talvisodassa.
Venäjälle paennut Kuusinen oli jo ulkona Suomen tilanteesta. Hän sai Stalinin uskomaan, että puna-armeija otetaan täällä vastaan kukkasin ja hurraahuudoin. Stalinin terrori oli täällä kuitenkin jo hyvin tiedossa. Kallion työläiskaupunginosan pommittaminen pudotti suomut viimeistenkin silmiltä. Syntyi talvisodan henki, joka pelasti maan ja kansan.
Olisi se upea näky, kun Paasitornin huipulla palaisi aina 27.1. punainen lyhty.
Pojat, pojat!
Ei kannata meuhkata.
Tutustukaa historiaan.
Kannattaa tutustua vuoden 1917 kesän tapahtumiin. Sieltä löytyy syy sisällissodan alkuun Suomessa.
Ei aloitettu sotimaan keskenään aivan huvikseen.
Onko nyt niin, ettei koulussa ole opetettu oman maamme historiaa edes sadan vuoden takaa?
Tsaari vesitti kaikki parlamentaariset uudistukset. Eli Suomessa ei ollut mitään "laillista" hallitusta.