titteli vaihtui työttömästä eläkeläiseen, mutta tulotaso pysyi enneallaan. Menot tosin tulevat pikkuhiljaa lisääntynään, kun lääkkeisiin menee enemän,eikä kaikista mökin töistä enää selviö itse. Tosin ainon situkutella vielä kymmenisen vuotta mökissä ennen palvelutaloon pyrkimistää. Toivottavasti koivat kestää suunnitelun ajan , silläpyörätuolilla ei tässä torpassa pysty liikkumaan
tittelin vaihto
Anonyymi
866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa mieltä olen, että niin kauan kuin jaksaa, niin itsenäisenä ja omissa oloissa. Parempi on asua omassa rauhassa ja itsenäisenä.
Ja vasta sitten kun kunto heikkenee liikaa, niin johonkin kolhoosiin puuro ruokintaan.
Niin ja pääseekö kauheen hyväkuntosena noihin hoitolaitoksiin.
Moni järkensä vielä säilyttänyt ei haluakkaan sovhoosiin päiviään päättämään.
On paljon omista valinnoista kiinni, kuinka toimintakykyisenä pysyy. Vanhuuseläkkeelle päästessä ihminen voi olla täysin terve. Mitään lääkitystä ei välttämättä tarvita koskaan.
Geeniperimälleen ei mitään voi. Jos on perinyt huonot geenit, täytyy sitäkin enemmän huolehtia omasta terveydestään.
Luuletteko tuonkin yli 9-kymppisen kitanneen kaljaa ja polttaneen tupakkaa koko ikänsä? Vai tekikö ehkä muita valintoja.
https://www.iltalehti.fi/urheilu/a/201702112200069148
Geenit ja ennen murrosikää harrastetut aktiviteetit. Aikaisemmin yksinkertaisesti kotityöt ja ympäristön edellyttämä fyysinen kuormitus.
Tuolloin syntynyt pohja sallii myöhemmin rappiokausiakin.
Jos on taustaa niin pääsee eroon elintavoilla hankituista perusriesoistakin kuten verenpaineesta ja korkeasta kolestrolista. Veren sokeri kuuluu luetteloon mutta sitä kiusaa minulla ei ollut.
Havahtuminen karuun todellisuuteen 3:n vuoden ryyppyputken jälkeen hieman alle 6-kymppisenä.
Raitistuminen ( melkein ) ja kuntoilun aloittaminen. Puolessa vuodessa irti lääkkeistä ja kehon koostumuksessa selviä muutoksia. Rasvaa pois ja lihasta tilalle.
Tupakoinnin olin lopettanut jo 38 vuotisena.
Nyt 80v lähestyy mittarissa. Kun eturauhanen saa pääivittäisen pillerinsä niin melkein aina saan vetää yhtäjaksoiset 7,5h - 9h yöunet.
Sätkimättömiä leukoja 10:n sarjoina. Pitkiä lankkupitoja. Soos pitkänä eikä naisten kyynärpäälankkuja. Varpaat rekkiin nostoja jalat suorina. Samoin leuanvetoja kulmariipunnassa.
Maastaveto 180kg. Oma paino on -83kg.
Jne.Ikää nyt ei ole kovin paljon mutta hoivakodin ovikin näyttää kaukaiselta.
Vuosittain pitämistäni kahdesta kuukauden mittaisesta rentoutumisjaksosta toipuminen tapahtuu kohtuullisen nopeasti.
Tietenkin kotioloissa tiedän mitä ruokaa teen ja joitakin suojaravinteita otan purkista. En tiedä ovatko tarpeellisia mutta varmistelen.
Viikon takaisen verikokeen tulokset olivat vähintäänkin tyydyttäviä.Kelpaisivat minkä ikäiselle tahansa.
Kukin tavallaan!
Vaimoni kanssa työttömiksi 50v vaiheessa ja silloin rinnetalo myyntiin ja pikkukaupungin keskustasta ylimmän kerroksen kolmio.
Tietenkin tulot laskivat täystyöstä työttömyyteen siirryttäessä.
Teimme kuitenkin tarvittavan muutoksen ajoissa.
Nyt, vajaa 20 vuotta myöhemmin on vaimoni terveys alkanut reistailemaan mtta minä olen edelleenkin hyvässä kunnossa.
Vielä emme ole harkinneet palvelutaloa.
Vaimoni päästessa joulukuun alussa kotiin 2kk:n sairaalareisulta, hänelle tajottiin kodinhoidon apua tai jotain sellaista. Hän nauroi ajatukselle todeten, ettemme tarvitse sellaista.
Oli edes pyytänyt kuvastoa niistä avustajavaihtoehdoista.
Köyhyyspalstalla kirjoittelee noita kunnosta huolehtivia kun joka päivä kittaa kaljaa ja tupakki käryää. Monellakin terveys romahtaa työttömyyden myötä kun ylipainoisena mukamas kotona yrittää tehdä jotain katin kontit.
Jo pelkästään sekin että pysyttelee normaalipainossa auttaa paljon. Aivovoimistelua ettei kotona möllötetä. Ei kuntoilut mitään äärimmäisyyksiä tarvi olla.
Nukkuu hyvin, normaali paino,terveellinen ruoka,sosiaaliset suhteet,drinkkiä sillon tällön,kevyttä säännöllistä kävelyä.