Helsingin sanomat ja vahtikoirat

Timo Kemppinen blogista tänään, nimettömän kommentti. Blogspotissa.
”Vallan vahtikoira” lienee konkreettinen metafora puheelle ”neljännestä valtiomahdista”. Kieltämättä siihen on tullut tahattomasti ironinen sävy.

Kun Yhdysvalloissa kaupallista lehdistöä ryhdyttiin luomaan 1800-luvun loppupuolella, ideana oli, että uutissivustot ovat neutraaleja ja keskittyvät faktoihin. Mielipiteet on aidattu pääkirjoitussivuille. Tavoite oli tavoittaa markkinat yli puoluerajojen: siksi ”objektiinen uutisvälitys”.

Uutissivuihin oli määrä voida luottaa puoluekannasta riippumatta. Vahtikoiraan tämä liittyy siten, että ammattikuntasanonnan mukaan asia oli tosi vasta kun viranomaiset olivat kiistäneet sen.

Uutisen kirjoittamiselle oli säännötkin: kolmiomalli, joka vastasi keskeisiin kysymyksiin: mitä, kuka, missä, miten, minkä tähden jne. Tärkeimmät asiat olivat kärjessä, vähemmän tärkeät lopussa.

Syy oli latomoissa yön tunteina vallinnut kiire. Jos koko juttu ei mahtunut sivulle,tekstiä oli helppo lyhentää lopusta eli heittää kuumavalos niiltä osin syrjään.

On huvittavaa, että HS nyt kampanjoi faktajournalismin puolesta. Lehti itse on kauan sitten hylännyt tuon vanhan faktat / mielipiteet -jaottelun. Taloudellisesti se nykytilanteessa on ymmärrettävää, ja ajatus ”objektiivisesta tiedonvälityksestä” on pitkään ollut kiistanalainen. Käsitys journalistista ulkopuolisena tarkkailijana taisi romahtaa jo Vietnamin sotaan.

Ei HS:n journalistinen ongelma välttämättä ole, että uutissivustot ovat nyt täynnä tausta-analyyseja, esseitä yms. Ongelma on, että nuo ”esseet” eivät riitele tai keskustele keskenään. Ne ovat samasta muotista.

Lisäksi HS on ryhtynyt kilpailemaan yleisaikakauslehtien ja elämäntapalehtien kanssa – usein uutissivustoillaan. Tulos on häkellyttävä. Ilmeisesti näin on ratkottu lehtitalon taloudellisia ongelmia.

Ongelma on sekin, että tekstejä venytetään: on aivan kuin useimmat toimittajat olisivat saaneet kehnohkon journalismiopetuksensa lukion esseeharjoituksissa.

Ensimmäiset pari tuhatta merkkiä ovat joutavaa löpinää, ja kun asiaan päästään, kirjoittajalla on vain yksi ajatus ja yksi näkökulma. Päivän kuumista uutisaiheista tehdään useita juttuja jotka toistavat toisiaan, sivukaupalla. Tulee mieleen vanha toimitussihteerien motto: "Puolet pois, ja sitten lyhennetään."

Alberto Moravia taisi jo vuosikymmeniä sitten puhua ”rullaporrasjournalismista”: lukija astuu ensimmäiselle riville, ja juttu kuljettaa hänet miellyttävästi loppuun. Niin maailma on taas järjestyksessä.

HS:ssä, ja muissakin, tämä näkyy siten, että juttuun ei voi laittaa kahta näkemystä, ei varsinkaan kahta peruuttamattomasti riitelevää näkemystä. Demarien ja kepun ristiriidat yms. kyllä voidaan kertoa. Nehän ovat ratkaistavissa olevia asioita.

Netti muutti kaiken. HS:n ratkaisu on ollut katteeton propagointi faktajournalismin puolesta. En tarkoita, etteivätkö ”faktat” useinkin olisi lehdessä kohdallaan.

Journalistisesti lehti sortuu ennen kaikkea yksipuoliseen agendaan, ja agenda-esseillä ilmeisesti on jopa tavoitteena keskinkertaisuus: se on tämän ajan keino myydä massamarkkinoilla.

Aika paljon nopeammin Hesarista siis selviää, jos heti jättää kaikki minä-muotoisella lauseella alkavat jutut väliin. "Minä" on keskinkertaisuuden takuumerkki.

Mitään sellaista ei lehdessä voi julkaista, ei edes kulttuurisivuilla, joka haastaisi keskimääräisen lukijan käsityskyvyn.

Varsinaisesta uutistyöstä sinänsä vähäinen esimerkki: äskettäin Pohjanmaalla paljastui eläinsuojelurikos. Joku oli teurastanut lampaita avaamalla kaulavaltimon, tainnuttamatta eläintä ensin.

HS:n pikku-uutinen kertoi kaiken tämän. Sen sijaan se jätti lukijan ihmettelemään, minkä ihmeen takia joku tuollaista tekee. Syy olisi ollut kerrottavissa yhdellä lauseella.

Vähän samaan tapaan Yle kertoi pääuutisissaan koronarokotusten alkaessa, että Unkari, ”ainainen vastarannan kiiski”, oli ottanut varaslähdön. Samoihin aikoihin kansainväliset uutiskanavat kertoivat, että sovitusta alkamisajankohdasta olivat livenneet Saksa, Slovakia ja Unkari.

Uutistyö on joskus pienestä kiinni, vaikka faktat olisivat kohdallaan....