Aabraham on uskon esikuva. Aabraham ei tarvinnut mitään seurakuntaa eikä mitään rukouspalveluita väliin uskonsa syntymiseen eikä sen toimivuuteen.
Aabraham uskoi Jumalaa.
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aabraham ei tarvinnut mitään saarnoja, kätten päällepanoja, kaatumisia, sekavia hurmoskieliä uskonsa syntymiseen ja uskossa elämiseen. Ei mitään sellaista, jota helluntailaiset pitävät merkkinä oikeasta uskosta.
Eipä tarvinnut ei. Hän ei myöskään uhrannut. Ja sai syntinsä anteeksi ihan vain pyytämällä Jumalalta.
Hän ei tarvinnut Kristusta saadakseen ikuisen elämän, sillä hän ei tiennyt ikuisesta elämästä mitään. Kukaan ei siihen aikaan ollut vielä kuullut kaikille uskoville tarjolla olevasta ikuisesta elämästä mitään. Ei ainakaan, jos Vanhaa testamenttia eli Jeesuksen ajan pyhiä kirjoituksia on uskominen. Vasta Hesekiel on ensimmäisiä, joka kirjoittelee jotakin sen suuntaista. Daniel vasta sanoo ihan suoraan, että on jokin sellainen kuin ikuinen elämä. Danielin kirja on kirjoitettu noin 200eKr. Kohdat ikuisesta elämästä ovat noin 160-luvulta eKr.
Raamatun ikuisuus "aion" kun tarkoittaa ajanjaksoa jossa on alku ja loppu. A ja O.
Aabrahan ei ole historiallinen henkilö.
Suuri osa VT:n patriarkoista on nykytutkimuksen päälinjan mukaan fiktiivisiä.
Mooseskin on plagiotu hahmo: Akkaidin kuningas Sargon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sargon_of_Akkad
Aabraham on huonoin mahdollinen uskon esikuva, sillä koska Jumala asioi hänen kanssaan suoraan, hän ei tarvinnut uskoa ollenkaan.
Emme me ajattele uskovamme, että äitimme, pomomme tai naapurimme on olemassa ja toimii siten kuin näyttää toimivan. Tietysti me luotamme aisteihimme, ellei poikeuksellisesti ole syytä olettaa ettemme voi luottaa.
Juuri näin. Juurikin näin.
Raamatussa sana "usko" tarkoittaakin "uskollisuutta", tottelemista, ottaa vaarin, ei pelkkää uskomista ja totena pitämistä, kuten asia usein väärin ymmärretään ja väärin selitetään.
On kaksi eri asiaa "usko Jeesukseen" kuin "uskoa Jeesusta" eli totella,mitä Jeesus/Jumala on käskenyt tehdä.
Kyllä se niin vaan on, että et mitenkään voi totella Jeesus-jumalaa, jos et usko hänen olevan ehdottoman todellinen ja myös ilmaisseen tahtonsa jotenkin, käytännössä siis Raamatussa.
Aaprahamin ei Raamatun tarinan mukaan ollut ollenkaan tarve pohtia tällaisia, eikä olisi kellään muullakaan sellaista tarvetta vastaavassa positiossa.
Aabraham ei tarvinnut Raamattua uskon syntymiseen. Raamattua ei ollut tuolloin vielä olemassa...
Aabraham ei luottanut Jumalan lupaukseen, että hän saisi Saarasta itselleen jälkeläisen (pojan), josta on syntyvä paljon kansoja.
Hän otti itselleen orjavaimon (Haagar) ja yritti toteuttaa Jumalan profetian "lihan voimin". Lopputuloksen tiedämme...
Eikös helluntailaiset ole tuon Ismaelin rintaperillisiä.
KR 1933/-38, Hes. 16:3-7
Näin sanoo Jerusalemille Herra, Herra:
Sinun sukusi
ja syntysi on kanaanilaisten maasta;
isäsi oli amorilainen
ja äitisi heettiläinen.
Ja näin oli sinun syntymäsi:
sinä päivänä,
jona synnyit,
sinulta ei leikattu napanuoraa,
sinua ei pesty vedellä,
että olisit puhdistunut,
sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin.
Ei kenkään sinua säälinyt,
niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista
ja armahtanut sinua,
vaan sinut pantiin heitteille kedolle:
niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä,
jona synnyit.
Mutta minä kuljin ohitsesi
ja näin sinut,
kun sätkyttelit verissäsi.
Ja minä sanoin sinulle,
kun olit siinä verissäsi:
'Sinun pitää elämän'
- niin sanoin minä sinulle,
kun olit siinä verissäsi:
'Sinun pitää elämän,
minä teen sinut kymmentuhansiksi kuin pellon laihon.'
Aabraham heitettiin mäkeen heti synnyttyään. Mutta Herra sanoi Sinun pitää elää.
Omapa tuo oli ongelmansa
Mahtoiko aabrahami tehdä muuta, kuin kusta viuluun?
KR 1933/-38, 1Moos. 15:1-6
Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana:
"Älä pelkää,
Abram!
Minä olen sinun kilpesi;
sinun palkkasi on oleva sangen suuri."
Mutta Abram sanoi:
"Oi Herra,
Herra,
mitä sinä minulle annat?
Minä lähden täältä lapsetonna,
ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies,
Elieser."
Mutta Abram sanoi:
"Oi Herra,
Herra, mitä sinä minulle annat?
Minä lähden täältä lapsetonna,
ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies,
Elieser."
Ja Abram sanoi vielä:
"Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä;
katso,
talossani syntynyt palvelija on minut perivä."
Mutta katso,
hänelle tuli tämä Herran sana:
"Hän ei ole sinua perivä,
vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi,
hän on sinut perivä."
Ja hän vei hänet ulos
ja sanoi:
"Katso taivaalle
ja lue tähdet,
jos ne taidat lukea."
Ja hän sanoi hänelle:
"Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."
Ja
Abram
uskoi
Herraan,
ja
Herra
luki
sen
hänelle
vanhurskaudeksi