Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13,
19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta
(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he
tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä
uudestisyntynyt ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun
mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt.
2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta,
elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu
välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen
kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa
Jeesuksessa" (Ef 1:1).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki
kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7;
Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt.
5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet
rintalapset, seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua
uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska
joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin
kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan;
päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa
oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään
seurakuntaan
(Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön
kohde, kuten
muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä
kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä
ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi.
Tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi
Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1
Piet. 1:3, 23;
Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim
juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus
lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo
ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu
on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei
käskenyt kastaa häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Koko Jumalan taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ
LAPSIKASTELUUN, siksi pitäisi jokaiselle, joka haluaa
ojentautua opissaan ja elämässään Raamatun mukaan,
olla kyllin selvää, että lapsikastelu jää ulkopuolelle
Jumalan taloudenhoidon niin "kirjaimen kuin hengen"
puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,
kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova antakoon kastaa
itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTYOHI/YLI
(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei
Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy mihinkään, mikä
ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova antakoon kastaa
itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13,
19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta
(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he
tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä
uudestisyntynyt ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun
mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt.
2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta,
elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu
välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen
kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa
Jeesuksessa" (Ef 1:1).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki
kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7;
Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt.
5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet
rintalapset, seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua
uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska
joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin
kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan;
päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa
oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään
seurakuntaan
(Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön
kohde, kuten
muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä
kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä
ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi.
Tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi
Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1
Piet. 1:3, 23;
Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim
juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus
lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo
ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu
on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei
käskenyt kastaa häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Koko Jumalan taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ
LAPSIKASTELUUN, siksi pitäisi jokaiselle, joka haluaa
ojentautua opissaan ja elämässään Raamatun mukaan,
olla kyllin selvää, että lapsikastelu jää ulkopuolelle
Jumalan taloudenhoidon niin "kirjaimen kuin hengen"
puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,
kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova antakoon kastaa
itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTYOHI/YLI
(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei
Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy mihinkään, mikä
ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova antakoon kastaa
itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Vastaukset 3
Vanhimmat
selvästi kastettujen ulkonaisen seurakunnan, kuten esim. Korintto...jossa kuitenkin synti rehotti...ja silti he olivat pyhiä...pyhiä siis pyhitettiin koko ajan..Pyhiä lupausten mukaan... VT:n ilmestysmajaa pidetään seurakunnan esikuvana...sielläkin oli selvä esipiha, joka oli kaikille avoin...ja sitten oli "pyhä" paikka....juutalaisllakin oli ulkonainen tunnusmerkki..miespuolisten ympärileikkaus ja silti kaikki eivät eläneet Herrassa...kaste UT:ssa on aina liittänyt seurakunnan jäseneksi, mutta monilla ulkonaisesti: "Sinulla on se nimi, että sinä elät, mutta sinä olet kuollut"...kuvaa hyvin monen luterilaisen hengellistä tilaa eli ollaan nimellisesti seurakunnan jäseniä, mutta ei olla vielä Hengestä syntyneitä eli uskoontulleita...silti lupauksen mukaan "pyhiä"...et voi erottaa kuka on uskossa ja kuka vielä epäuskossa...kuka on herätyksen tilassa....sinun seurakuntaoppisi alkaa muistuttaa monien amerikkalaisten herätyksen hengen menettäneiden babtistiseurakuntien tilaa, jolloin valitetaan, ettei tiedä kastetaanko lopulta uskovia vai kääntymättömiä, nimittäin kasteelle tulija voi sanoa uskovansa Jeesukseen, mutta ei ole silti koskaan saanut syntejään anteeksi...kastaminen suoritetaan suun tunnustuksen mukaan ja silloin asian ratkaiseekin aikuisuus...mutta lapsilta kaste evätään!
Onpahan sekavaa seurakuntaa!
Kusutut pyhät, voi tarkoittaa juuri kaikkia. keitä Herra kutsuu...Raamatun mukaan kaikki kansat tulee kastaa Jeesuksen opetuslapsiksi...seurakunta huolehtii opetuksesta,,raamatullisesti kuitenkin monista kutsutuista vain harvat ovat valitut...sinäkin olet vaarassa jäädä kyydistä, koska olet alkeissa...et kasva amossa, koska et ole vielä sen alussakaan...et kestä lopun ajan vainoja ja niin rakkautesi kylmenee ja annat toisetkin alttiiksi...viimeiselle tuomiolle menet havahtuen: voi...minä hylkäsin armon, jos olet kahteen kestaan kastettu!
Yllä olevan tekstin otsikko on niin huono, että teksti jäi lukematta. Yritä ensi kerralla parempaa otsikkoa.
Edellinen kirjoittaja, joka ilmeisesti on luterilaisen
lahkokirkon palkkalistoilta, voisi lukea Raamattunsa vähän
paremmin ja tiedostaa jo, että vanhempien motiivit
saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys
kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on
tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat
ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta
jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he
haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen
mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että
"kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi
jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti
suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää
siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan
voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA
taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon
epäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu
siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin
pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat
perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat
yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen
suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla
sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei
sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti'
sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta,
mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on
pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit
vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina
taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten
"pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen
papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa
epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä
epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen
ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja
riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän
suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen
ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla
taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja
uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat
käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla
ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän
taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva
papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka
syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että
kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu,
niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki
on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka
lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun
avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron
maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys
omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tapakristillisyys istuu suomalaisessa niin tiukkaan,
että vaikka vanhemmat eivät uskoisi Jumalaan ja/tai
Jeesukseen tippaakaan, lapset kastelutetaan
automaattisesti yhdistyksen (kirkon) jäseniksi ja
tuleviksi yhdistyksen veronmaksajiksi sen sijaan, että
pidettäisiin ainoastaan nimenantojuhla, mikä olisi
rehellisempää, kun kuitenkin annetaan piutpaut kirkon
opeille. Kummit eivät oikeasti huolehdi lapsen
kristillisyydestä, vaan toimivat lahjojen ja rahan
antajina lapselle. Olisi puhuttava asioista niiden
oikeilla nimillä ja lopetettava eufemismien
viljeleminen näön vuoksi.
Pieni lapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi
uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla,
ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset maagilliset yritykset ovat järjen- ja myös
Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin
rituaaleihin, joista professori R. M. Petersen
teoksessaan "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivu
336, ansiokkaasti valaisee:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Myös Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
tästä samasta asiasta "Islannin
kulta-aika"-teoksessaan sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja
antoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä lapsikastelulahkokultin teologit ja papisto
koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja
lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot
pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla
havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikastelulla
ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti
vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden
pakanariitti.
On tiedostettava, että "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia julistamalla
evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä
olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti
kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit
toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41.
Pyhä Raamattu opettaa, että usko - evankeliumin sanan
kuulemisen kautta syntynyt usko - vaatii synnyttyään
kastetta:."Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu" (Mark.16:16) ja se sulkee lahkokultin
lapsikasteluopin pois täysin.
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta joka julisti
evankeliumia... niin he ottivat kasteen", (Ap.t.
8:12).
Parannus (kreik. metanoia = mielenmuutos, kääntymys,
katumus) edeltää raamatullisen kasteen ottamista:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen", (Ap.t. 2:38).
Lapsikasteluoppi sulkeutuu automaattisesti pois, sillä
vauvat eivät tee parannusta eivätkä ota
henkilökohtaisesti pyytäen raamatullista kastetta.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan
Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
lapsikasteluoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä sehän ei
ole koskaan ollut raamatullinen kaste?
Miksi lahkokultti pitää lapsikastelua "pyhän
toimituksena" hellittämättä, vaikka Raamatun valossa
se on vain perkeleellinen eksytyttävä taikameno, jossa
ei ole pelastuksen häivääkään?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
lapsikastelujärjestelmän orjuuteen ja veronmaksajiksi
heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut kastettiin.
Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai
valeltiinko päällesi vain vähän vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Älä enää eksytä ihmisiä
saatanallisen lahkokulttisi pimeyteen, vaan tee
parannus!
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova
ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!
Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho
Muroman tekstin
”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)
”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään
mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.
Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa
ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),
sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei
enää yksikään ihminen voi keksiä.
Ja tätä valhetta
julistetaan nykyään julkisesti sadoista
saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
rauhan tuki.
Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain
omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.
Ei
kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi
näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei
tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan
usko Kristukseen pelastaa.”