Olen uskossa oleva nainen. Tulin uskoon v 2016, asuin yhdessä mieheni kanssa ja meillä oli silloin jo 1 lapsi.. Rukoilin siinä Jumalan tahtoa ja sainkin mielestäni vahvistukset että mieheni on se oikea, että menen hänen kanssaan naimisiin. Aika pian häiden jälkeen hän muuttui ilkeämmäksi, usein vähättelee, on välinpitämätön ja myös vihainen usein.. ja meillä rupesi olemaan paljon vaikeuksia. Oli toki jo ennemmin mutta häiden jälkeen vielä enemmän. En tiedä mitä tehdä, auttakaa. Erotakkaan ei voi 😥😔 miten jaksan tätä lopun elämää.
Uskovan ja ei uskovan avioliitto
Anonyymi
12176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos miehesi ei usko, ja haluaa uskosi takia erota, niin saat erota. Ei se silloin ole kirjoitusten mukaan kielletty.
Henkistä tai fyysistä väkivaltaa sinun ei tarvitse katsoa !
Raamatussa ei kuitenkaan ole siitä että jos mies on väkivaltainen, olkoonki fyysistä tai henkistä että oikeuttaisi eroon. On vaan siitä jos on huoruus tapahtunu eli ollu sängys jonku kans tai jos uskosta osaton haluaa erota nii sitte on vapaa 😔
Ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä Raamatussa sanotaan tai mitä ei !
Pitää ymmärtää syvemmin Jumalan tahto itse kussakin asiassa ja tapauksessa.
Sitä sinun tulee etsiä ja varmistaa Herralta kestäväisenä rukouksessa ja haluta ja anoa Herran tahdon toteutumista elämässäsi !
Mutta pieni vinkki sinulle:
Älä suostu pahoinpideltäväksi ei henkisesti eikä fyysisesti, sano suoraan ja selvästi se puolisollesi !
Toinen perus asia !
Naimisiin mennessänne miehesi lupasi rakastaa sinua niin pahoina kuin hyvinä päivinä !
Pahoinpitely ei ole rakastamista, vaan vastoin avioliitto lupausta, pahoinptelevä siis rikkoo avioliiton ja lupauksensa ihan itse !
Se sinun pitää myös sanoa miehellesi kunnolla ja selvästi !
Vähän vastuullisuutta kommentteihin. Perheväkivalta on sekä rikos että lastensuojelurikos. Paavali kirjoitti kirjeitä, ei yksityiskohtaisia ohjeita elämän ongelmiin. Hän myöskään kuvitellut, että joku lukisi kirjeitä yli 2000 vuotta myöhemmin suurennuslasilla.
Itse asiassa Paavali kehotti ensisijaisesti naimattomuuteen. Koska hän koki sen itse helpommaksi. Avioliitto oli Korinttolaiskirjeessä myönnytys niille, "jotka eivät pystyneet hillitsemään itseään". Paavali puhui toki avioeroa vastaan, mutta sitten tuli taas myönnytyksiä: 1) jos kuitenkin eroatte, niin pysykää naimattomana, 2) erota voi haureuden vuoksi ja 3) uskova ei ole sidottu, jos ei-uskova haluaa erota.
Todettakoon myös, että lupa uudelleen avioitumiseen haureuden takia - tai siksi että uskomaton jättää - ei perustu Paavalin kirjeisiin. Hän puhuu uudelleen avioitumisesta vain leskien yhteydessä.
1 Kor 7:
10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; 11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Jos tuntee historiaa, niin noihin aikoihin kun kirjeet kirjoitettiin, niin oli vallalla pidättäytyminen hengellisessä palvelemisessa, sitä pidettiin hyveenä ja jotenkin se liittyi siihen että säilyisi puhtaana, kun tulee Jeesuksen takaisintulo....se ihan konkretisoitui siihen, että jopa avioparit saattoivat pidättäytyä kanssakäymisestä seksuaalisesti....se liittyy johonkin sellaiseen ihannointiin puhtaudesta tai kuvitteluun siitä, että siinä seksissä olisi jotain epäpuhdasta itsessään.
Paavalin kirjeet historian valossa on silloin ymmärrettäviä, arvostettu pyhä mies pidättäytyi kaikesta maallisesta ilosta.
LS
Koeta ymmärtää häntäkin. Ei ole helppoa elää realimaailmassa sellaisen ihmisen kanssa joka elää mielikuvitusmaailmassa, jossain mikä mikä maassa.
En tiedä tilanteesta tarkemmin. Mutta kaikilla pareilla on joskus ongelmia. Erityisesti tietyn aikaa yhdessä oltuaan niitä ilmaantuu tavanomaisesti. Yksi koetinkivi on yleensä n. parin vuoden jälkeen kun alkuhuuma alkaa laantua. Toinen on lapsen syntymän jälkeen ja pienten lasten kanssa. Tosin 6-vuotiaan kanssa on jo helpompaa kuin vauvan kanssa, ei esim. herätä enää koko ajan ja pystyy hetken aikaa leikkimään itsekseenkin. Onko teillä muita lapsia?
Mutta näin tuntematta tilannetta tarkemmin en olisi hirveän huolissani. Vastatuulen jaksotkin kuuluvat avioliittoon. Suhdetta kannattaa kuitenkin hoitaa ja ylläpitää. Vaikea on rakastamalla voittaa puolisoa takaisin lähemmäksi, mutta se taitaa olla yleensä myös paras tie. Rukous on toki tärkeää, samoin uskovat ystävät ja seurakuntayhteys, niitä tarvitaan aina, mutta eritoten vaikeissa hetkissä. Olisi myös hyvä että teillä olisi puolison kanssa ainakin joku kaveri jonka kanssa olla tekemisissä yhdessä. Samoin jokin yhteinen harrastus voi lähentää.
Jos aloittaja haluaa selvittää asiat miehensä kanssa, hän tekee sen itse. Jos ratkaisua ei ponnisteluista huolimatta löydy, on parempi suunnata katse elämässä eteenpäin.
Menkää kesällä avioliittoleirille Pieksämäelle,
viikon kestävällä kurssilla asiat saa käytyä varsin laajalti läpi ja saa runsaasti työkaluja käsitellä vaikeita asioita.
Jos kummallakin on halua rakentaa avioliittoa, niin sitten mieskin lähtee mukaan.
Ei kannata päästää kolmatta pyörää sotkemaan avioliittoa, olkoon se sitten vaikka itse jumala.
Uskonto vertaantuu täysin alkoholismiin, vie ajan, rahat ja järjen.
Paskat paavalista ja tarukirjoista jos ukko on väkivaltainen ota ero .