Vilkaisin aiempia keskusteluja, ja heräsi sellainen ajatus että uskovien maailmankuvassa on jotain pilalla kun seksuaalisuus nousee kohtuuttoman suureen rooliin muihin ihmisen piirteisiin nähden.
Uskonto = sosiaalipornoa karuimmillaan. Siitä yleensä puhe mistä puute, joutuuko keskivertouskis uskonsa takia tukahduttamaan omaa seksuaalisuuttaan? En puhu siis ainoastaan homoseksuaalisuudesta, vaan yleensä seksuaalisuudesta.
Uskonto = sosiaalipornoa karuimmillaan. Siitä yleensä puhe mistä puute, joutuuko keskivertouskis uskonsa takia tukahduttamaan omaa seksuaalisuuttaan? En puhu siis ainoastaan homoseksuaalisuudesta, vaan yleensä seksuaalisuudesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
paha himo, joka tekee uskovaisesta jumalalle kelpaamattoman ja laskee uskovainen pelastusvarmuutta. Ollakseen jumalansa kuva joutuu uskovainen kuolettamaan itsensä kaikista maallisista vieteistä ja himoista. Seksi on 1. käskyssä mainittu epäjumalan palvelusta.
koko sun juttus.
Jumala on antanut ihmisille myös seksuaalisuuden oikein käytettäväksi.
Valitettavasti kyseistä hienoa asiaa käytetään monin tavoin väärin (mm. homoseksuaalisuus).
Sinä voit juttuinesi painua hevon kuuseen!
Ei uskovainen pysty itse mihinkään kuollettamisiin, vaan se on Herran työtä.
Kristinopissa ihmisen tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu sukupuoliviettiä vastaan taistelu, taistelu joka aina päättyy ihmisen tappioon. Vain voittamalla mahdottoman voi kristitty saavuttaa pelastuksen. Koska ihminen ei voi voittaa omaa sukupuoliviettiään on ihminen kristinuskon mukaan jatkuvasti syntinen. Ehkä ajatus perisynnistä on lähtöisin sukupuolivietin hallitsemisen mahdottomuudesta. Näin toteutuu hyvin väite, että kristityn elämä on jatkuvaa kilvoittelua. Tämän johdosta kristityt miehet ovat innokkaista alistamaan naisia, ovathan naiset este miehen pelastumiselle.
Ihminen on yrittänyt kuoletta itsensä kaikista himoista mm. askeesin keinoin. Hipon piispa Augustinus on pukenut asian erittäin hienosti seuraavalla tavalla "Tahdosta riippumattomuus tekee sukupuoliasoista askeesiin sopimattomia." Augustinuksen mukaan "Hyve edellyttää, että tahto vallitsee ruumista täysin". Koska seksiä ei voi hallita, niin se ei sovi kristinoppiin vaan se on tuhottava, jotta se ei tuhoaisi kristittyä.
Onko puheenvuorosi luterilaisen opin mukainen? Miten paljon luterilaisuus "käyttää" Augustinusta?
"opetuslapsi". Augustinus oli Lutherin keskeinen innoittaja ja hän on imenut erittäin paljon vaikutteita juuri tältä opettajalta. Augustinus on mm. luonnut armon käsitteeen, joka on vielä tänäkin paivänä voimassa luterilaisuudessa.
Seksuaalisuus on Jumalan lahja, joka herää kauneuteensa vasta uskon avulla. Uskolla sillä voi todellisesti viehättää, se lumoaa ja kuvastaa Jumalan kauneutta. Sielun vapautuessa kantamasta itsekästä taakkaa, nousee rakkaus katsomaan toisen hyvää ja onnea ja myös seksuaalisuudessa, eikä se alista ja tuhoa, vaan haluaa toisen loistavan iloa siitä minkä Herra on hyväksi luonut.
Kun kirjoitustaidollamme, puheillamme voi ilmaista typeryyttämme ja brutaalisututamme, niin samoin on seksuaalisuudenkin kanssa. Kaunis rakastava seksualisuus on Jumalan lahja. Typerä ankea jyystäminen eroa Jumalasta. Kuten ilmaisussa muutenkin. Kauniit ajatukset, hyvät kirjoitukset ovat Jumalasta, kun typeryys ja saamattomuus sanomisessa, on eroa Jumalasta ja Hänen hyvyydestään.
Kristinopin seksuaallisuus on toimitaa, jonka on oltava tahdon alainen. Seksuaallisuushan ei voi olla tahdosta riippuva, vaan se on viettejä ja haluja. Kristinopissa seksuaallisuus on ahdettu niin pieneen häkiin, että se ei oikeasti ole seksuaalisuutta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Augustinuksen toteamusta, että ennen syntiin lankeemusta sukupuoliasioita olisi suoritettu ilman niiden nyt vaatimia mielenliikutuksia ja sukupuolielimet olisivat totelleet tahtoa samoin kuin muu ruumis. Samoin Augustinus toteaa, että himon tarve sukupuoliyhteydessä on rangaistus Aatamin synnistä. Myös Miikka Ruokonen on kirjoittanut kirjassaan Ydinkohdat: Rakkaus on vääristynyt. Jumalan luomistyön tuloksena ihminen kykeni järjellisellä harkinnalla hallitsemaan luonnolliset viettinsä, mutta lankeemuksen jälkeen ihminen ikään kuin roikkuu luonnottomassa asennossa pää alaspäin, yläpuolella ovatkin himo ja ahneus, jotka hallitsevat järkeä. Kristinoppi pyrkii rationalisoimaan seksuaallisuuden, jotta se ei olisi pelastuksen este.
Ehkä Luther ei nyt kuitenkaan "luonut" armon käsitettä. Armon käsite on ollut aina ihmisillä olemassa, niin kauan kuin armokin on ollut. Luther löysi sen vain Raamatusta uutena ja erilaisena, eläväksi tekevänä rikkautena.
...seksuaalisuushan on yksi ihmisen sitkeimmistä vieteistä,elämisen(ruoka,turva)ohella !?!
Jopa vallan eläimellistä tuo lisääntymisen himo...olisikohan sillä mitään yhteyttä tuohon geneettiseen koodistoon ?!?
Siis uskova ihminen taistelee jumalansa luomaa vaistoa vastaan...heh,metkaa logiikkaa !?!
...typeryys ja saamattomuus pädekään faktatiedon hankinnan ollessa kyseessä...siis uskomusten ja luulojen sijaan ?!?