Herättäjä-yhdistys eli totutummin "körttiläisyys on yksi vanhoista luterilaisen kirkkomme herätysliikkeistä. Herätysliikkeen funktio ja arvo kirkossamme määrittyy sen mukaan, miten hyvin se toimii kristillis-siveellisen elämän ja Jumalan kunnioittamisen hyväksi, rakentaen ja elävöittäen kirkkoamme. Kirkkohan koostuu sen jäsenistä ulkonaisesti katsoen, joten jäsenistön arvot ja toimintasuunta vaikuttavat paljon siihen mitä kirkon sisällä tapahtuu.
Murheella olemme monet joutuneet seuraamaan Herättäjä-yhdistyksen nykyjohdon, uuden sukupolven linjauksia ja kannanottoja. Juuret on ikäänkuin unohdettu, ei enää kysysytä isien polkuja vaan on löydetty omat, "paremmat" tiet ja unohdettu vanhat, vakaat kristillisyyden tukijalat: "koti, uskonto ja isänmaa". Tuo ennen niin voimakas seuraliike, jossa viljeltiin Jumalan sanaa, -on nyt kuin tyhjä katu jossa kukaan ei enää kulje, kylmä tuuli vain puhaltaa tyhjien talojen nurkissa. Ei enää pidetä kotihartauksia, ei seuroissa saarnata yksinkertaisesti ja vakavasti synnistä ja armosta. Sijaan on tullut maailmalliset muodit; feminismi, sosiaalinen "evankeliumi" joka itse asiassa on paljasta lainsaarnaa. Ei enää kysyvälle neuvota autuuden tietä, ja usein tuntuu ettei sitä itsekään olla etsimässä.
Kysynkiin; tarvitaanko kirkossa vielä tällaista yhdistystä joka on menettänyt suolansa, hajunsa ja makunsa? Jota ei kykene kukaan enää eroittamaan sekulaarista maailmasta sanomansa perusteella jota sen toimesta julistetaan?
MInusta oikean körttiläisen tulisi itsekin kysyä tätä eikä olisi varaa fariseusten tavoin ajatella:
" minä olen rikastunut ja en minä mitään tarvitse" (Ilm. k. 3:17)
Murheella olemme monet joutuneet seuraamaan Herättäjä-yhdistyksen nykyjohdon, uuden sukupolven linjauksia ja kannanottoja. Juuret on ikäänkuin unohdettu, ei enää kysysytä isien polkuja vaan on löydetty omat, "paremmat" tiet ja unohdettu vanhat, vakaat kristillisyyden tukijalat: "koti, uskonto ja isänmaa". Tuo ennen niin voimakas seuraliike, jossa viljeltiin Jumalan sanaa, -on nyt kuin tyhjä katu jossa kukaan ei enää kulje, kylmä tuuli vain puhaltaa tyhjien talojen nurkissa. Ei enää pidetä kotihartauksia, ei seuroissa saarnata yksinkertaisesti ja vakavasti synnistä ja armosta. Sijaan on tullut maailmalliset muodit; feminismi, sosiaalinen "evankeliumi" joka itse asiassa on paljasta lainsaarnaa. Ei enää kysyvälle neuvota autuuden tietä, ja usein tuntuu ettei sitä itsekään olla etsimässä.
Kysynkiin; tarvitaanko kirkossa vielä tällaista yhdistystä joka on menettänyt suolansa, hajunsa ja makunsa? Jota ei kykene kukaan enää eroittamaan sekulaarista maailmasta sanomansa perusteella jota sen toimesta julistetaan?
MInusta oikean körttiläisen tulisi itsekin kysyä tätä eikä olisi varaa fariseusten tavoin ajatella:
" minä olen rikastunut ja en minä mitään tarvitse" (Ilm. k. 3:17)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herätystä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Kyllä! Ja ihan ensimmäisenä olisi herätys annettava nais pappien hyysääjille.
Samat tyypit ovat myös kampeamassa homoja alttarille.
Juuri niin!
'pyörittää epäuskoisesti päätään'