Älä tuputa taivastasi kiitos - minulla on omani jo

Tellu kirjoitti:

Lähetystyötä tekevät uskonnot lähtevät siitä käsityksestä että jokainen muu usko kuin kyseisen "valittujen joukon" on väärä, ja jokainen Maan ihminen voi tulla autuaaksi kuultuaan nimenomaan juuri näiden valittujen uskosta. Nykyaikana kun ihmiset kuitenkin ovat jo entisaikoja sivistyneempiä ja osaavat elämässään käyttää myös järkeään pelkän infantiilin tunteilun sijasta, voitaisiin jo viimein ymmärtää että useimmilla ihmisillä on jo se usko, minkä he kokevat itse oikeaksi. Uskovaiset voivat kyllä vapaasti kysyttäessä ja etsiviä ihmisiä kohdatessaan kertoa omasta uskostaan, mutta miksi heidän pitää tulla sellaisten kimppuun joilla on jo valmis näkemyksensä? Tällainen pakkokäännytys ja tuputus tekee vain kummankin yksilön, sekä uskovaisen että omaan-uskonsa-löytäneen vakuuttumaan entistä enemmän että se oma usko on se oikea. Tulee vain riitaa ja eripuraa, joka ei johda mihinkään.

Kristus-uskovaiset unohtavat kernaasti sen kohdan UT:sta, jossa kehotetaan apostoleita pudistamaan sen paikan tomut kengistään, joka ei halua heidän sanomaansa vastaanottaa. Tämä tarkoittaa selkeästi sitä, että jos ei joku halua uskosta kuulla, hänet jätettäköön rauhaan! Miksi se on niin vaikea ymmärtää?

Monet uskovaiset ovat siinä käsityksessä että koko Maa pitää käännyttää kristinuskoon, jotta Jeesus voi suorittaa 2. tulemisen ja maailmanlopun jälkeen eletään taivaallisessa olotilassa. Tämä käsitys on kuitenkin ristiriidassa sen käsityksen kanssa että osa ihmiskunnasta päätyy kuitenkin helvettiin tuomiopäivän tullessa. Uskovaiset siis haluavat että tulee maailmanloppu, ja osa ihmisistä joutuu tulimereen kärventymään??? Ja voi tehdä johtopäätöksen että Jeesuksesta kuullut on väistämättä helvetin oma, ellei ole kiinnostunut uskomaan nimenomaan Jeesukseen. Entäpä jos yksilö NN ei koskaan kuule Jeesuksesta ja kuolee, miten hänen sitten käy? Helvettiinkö vain?

Henk.koht. minua ei haittaa jos joku toinen uskookin toisin kuin minä (ja 99 % varmuudella jokainen vastaantulija uskoo toisin kuin minä) - mutta se minua häiritsee että minä tai muutkaan emme saa rauhassa harjoittaa omaa uskoamme ilman että lähetystyötä tekevät ryhmät tulevat painostamaan meitä liittymään omaan joukkoonsa. Pelotellaan puheilla eksytyksestä, jumalan vihasta yms. Yleensä nämä ryhmät tuntuvat olevan rakkauden vihollisia, sillä he pitävät esim. homoseksuaalista rakkautta synneistä suurimpana. Ja kuitenkin jumalan pitäisi olla rakkaus???

Ymmärrän kyllä että jos sydän on pakahtua tunteen suuruudesta, siitä tekee mieli pitää suurta ääntä. Jeesukseen (tai Krishnaan tai milloin mihinkin) rakastuneet yksilöt luulevat tunteensa huumassa että näin se kuuluu olla jokaikisellä yksilöllä. Heille on turha vedota järkeen tai älyyn uskomisen/uskon perustana. Tämän vuoksi mitään vuoropuhelua ei tule tapahtumaan.

Mutta voi koittaa vielä päivä että me Maan hiljaiset emme enää jaksa olla ymmärtäväisiä kaikenlaista vouhotusta ja kiihotusta kohtaan, ja mekin nousemme esiin kertomaan omasta näkemyksestämme, mikä se nyt sitten itsekullakin on. Ja meillä pitää olla siihen sama oikeus kuin itsensä jumalan profeetoiksi korottaneilla "oikeaoppisilla". Kaikki eivät tarvitse jäykkiä uskontoja, vaan joillakin on tarpeeksi älliä kehittää oma näkemyksensä oman mielensä avulla. Tuntuu pahalta että siitä pitäisi olla hissunkissun hiljaa, ettei ärsytä uskovaisia, kun nämä kuitenkin saavat samaan aikaan pelotella ja ärsyttää niin paljon kuin ehtivät.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä