Mitä kuoleman jälkeen ?
Riippuu siitä missä vaiheessa on sielun kehityksesi? Jos olet nuori sielu, käyt läpi elämäsi ja alat suunnittelemaan uutta manpäällistä elämää.
Jos olet hyyyvin vanha sielu, niin saatat saada mokshan, jolloin olet vapaa, lopullisesti vapaa mielesi orjuudesta.
Mokshan saamisen edellytyksenä on että sen antaa jokin maanpäällä oleva henkinen Mestari.
Siispä kipi kapi omaa Gurua etsimään !
Riippuu siitä missä vaiheessa on sielun kehityksesi? Jos olet nuori sielu, käyt läpi elämäsi ja alat suunnittelemaan uutta manpäällistä elämää.
Jos olet hyyyvin vanha sielu, niin saatat saada mokshan, jolloin olet vapaa, lopullisesti vapaa mielesi orjuudesta.
Mokshan saamisen edellytyksenä on että sen antaa jokin maanpäällä oleva henkinen Mestari.
Siispä kipi kapi omaa Gurua etsimään !
Vastaukset 51
Vanhimmat
En ole koskaan tykännyt lammasmaisesta auktoriteetin seuraamisesta, vaan olen ollut itse oman tieni kulkija ja halunnut löytää omat totuuteni sen sijaan, että seurausin jotain saarnaajaa, gurua, poppamiestä tai ylipappia.
Minun tieni on bhakti-yoga eli kristillisemmin rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen.
Meidän jokaisen on löydettävä itse oma tiemme ja kohdattava oma totuutemme. Minä koin mokshan eli valaistumisen tajutessani, että jos sekä kristinusko ja buddhalaisuus ovat samanaikaisesti tosia, niin suora seuraus siitä on, että tämä maailma on helvetti, ja kadotus merkitsee jälleensyntymää.
Uskon, että bhakti-yoga (rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken) sekä Jeesuksen sovitustyö nollaa lopulta syntivelkani eli karmani, ja minulle tämä elämäni täällä on viimeinen.
tuon tupla-pelastusopin löytänyt, jos et ole yhdenkään gurun tekstiä lukenut? ettäkö Jeesus ja buddha olisivat made by guru-mörri?
et kai, mörri, loukkaantune, jos väitän, että olet pahasti sotkeutunut liekanaruusi.
ei ole gurujen tekstien lukemisesta kiinni, vaan sen tajuamisesta, mistä tässä kaikessa on kyse. Olen kyllä lukenut paljon erilaisia uskonnollisia tekstejä ja osaan Raamatun suunnilleen ulkoa.
Mielestäni kristityt voisivat hylätä Vanhan testamentin auktoriteetin kokonaan, ja nojata yksinomaan UT:hen ja siellä ensisijaisesti evankeliumeihin.
En loukkaannu, jos väität, että olen sotkeutunut liekanaruuni, sillä sen narun voi aina purra poikki. Kyse on siitä, että useimmilla kristityiksi itseään nimittävillä ei tunnu olevan hajuakaan siitä, mistä kristinuskossa todella on kyse, ja mikä Jumala todella on.
Minun Jumalani on valtava, kaikenkattava, universaali Rakkaus - sellainen, jollaiseksi Jeesus hänet kuvaa. Ei se patologinen vihan jumala, joka löytyy VT:stä ja joka tuntuu olevan niin kovin monen kristityksi itseään kutsuvan jumalakuva.
Hän vihaa yli kaiken vääryyttä ja väärintekijöitä Hän käskee karttamaan.
Muuten olen Mörrin kanssa aika samalla linjalla ajatuksineni. Ja minä jos kuka TIEDÄN miten sen asian kanssa oikeasti on.
On totta että tekstejä lukemalla ei savuteta valaistumista. Mestarin tarkoitus onkin että Hän osaa ohjata oppilastaan henkilökohtaisesti juuri siten kuin on oppilaalleen tarkoituksenmukaista.
Meillä jokaisella on omat ominaisuutemme. Mestari näkee nämä ja näin ollen Hän pystyy antamaan juuri oikeanlaista ohjausta itse kullekin maallista tietä kulkevalle ihmispoloiselle.
Minusta on yli-idealismia nimittää elämää pelkästään helvetiksi ja tarpeettomaksi toisen luokan vaiheeksi. Se on tila ja luova kokemuspaikka jota enkelitkin himoitsevat.
Samoin on vaarallista kehua itseään vanhaksi sieluksi, on kokemuksia tällaisesta ylimielisestä ylvästelystä.
Sanotaanhan että ensimmäiset tulevat yleensä viimeiseksi.
Guruista tai oppaista puheenollen onko teistä moni ollut henkioppaansa (voi olla ns. elävä tai edesmennyt) kanssa tietoisessa ja vuorovaikutteisessa kontaktissa.
Maallinen elämä on todellakin tärkeä opisekelupaikka kehitykselle. Helvettihän on oikeastaan mielen olotila samoin kuin taivas. Näin ollen ei ole väliä sillä onko ihminen maallisessa vai henkisessä olomuodossa, onko hänen mielensä kaaoksessa vai harmoniassa.
Itse on aika vaikea tietää onko vanha sielu vai ei. Toki jotakin viitteitä löytyy, mutta itsensä kehuminen vanhaksi on pikemminkin pikkusieluisuutta.
Henkioppaista en ole varma mutta fyysiesen Mestarin olen tavannut montakin kertaa.
Meillä kaikilla on henkiopas, joka voi olla sitä monelle muullekin. Myös opas on kehitysasteeltaan toisiin nähden erilainen ja itsekin matkalla.
Rakennelma on mielenkiintoinen, mutta todellinen.
Nyt työt kutsuu... jatketaan.
on varma tapa päästä a) Tyhjöön b) uudelle kierrokselle. Minä haluan, että tämä kerta on minulle viimeinen, ja haluan välttää vääryyttä.
Rajakokemuksissa on saatu selville, että vääryyttä täynnä oleva sielu ei kestä Jumalan läheisyyttä (disharmonia!), vaan hänelle ainoa mahdollisuus on yrittää uutta kierrosta maan päällä.
on myös Jumalan sanan auktoriteetin rikkominen sen ihmisen kohdalla, joka perustaa raamatun valoa kestämättömän oppinsa sen (raamatun) pohjalle.
Joo, onhan meillä kaikilla henkiopas ja kaikki on siihen yhteydessä joko tietoisesti tai tietämättään. Tietoinen vuorovaikutus on varmaaankin kuitenkin harvinaisempaa.
vain siinä tapauksessa jos sellaisen haluamme itsellemme ottaa.
minä suosittelen henkioppaan sijaan Jeesusta.
Vasta kun ihminen on vapautunut omasta egostaan, omista haluistaan, on hän päässyt perille. Halut vetävät ihmistä maanpäälle toteuttamaan niitä. Mieli luo kuitenkin aina uusia haluja, joten mielen takana oleva ego (minätietoisuus) täytyy voitaa, siis tuhota, jotta taivaspaikka saavutetaan.
Olisi hyvä ymmärtää myös että mieli ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa, joten ajatusten, mielen kadottua tietoisuus siltä jää.
Opas on itsekin kehittymässä ja kehittyy opastettavan rinnalla. Mestari esim. Jeesus ei ole yksin koskaan ohjaamassa mutta häneenkin voi olla luonnollisesti yhteydessä ja on hyvä ollakin. Yhteys pelaa sisäisen tietoisuuden kautta.
Ei ole kuitenkaan aina helppoa erottaa oman mielen luomia käsityksiä Mestarin tai henkioppaan antamista mielikuvista. Siksi suositellaan fyysisen Mestarin ohjausta. Tällöin voidaan olla aina varmoja tietolähteen alkuperästä.
tärkeää tarkentaa tässä kohdin silmät pyöreinä lukevalle Jumalan etsijälle, että sinun mestarisi ja Jeesus ovat kaksi aivan eri asia.
ovat kaksi eri asiaa, vaikka heitä kovasti koetetaankin yhdistää.
Jeesusta ei löydä rajatietoa harrastamalla eli rajatiedon polulta völjyyn lähtenyt matkaopas vie etsijää poispäin Jeesuksesta.
En tarkoita että Mestarini on rajatieto vaan tarkoitan Mestarilla oikeaa fyysistä Mestaria, siis henklöä.
Tässä tapauksesa omalla Mestarilla tarkoitan Pyhä Äiti Ammaa, joka on käynyt Suomessakin jo useita kertoja.
Hieman tarkentaen sanoisin vielä että oikea Mestari on vapautunut egon kahleista ja on näin ollen jo perillä -taivaassa.
ja Jeesuksellakaan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. (tämä oli ennenkaikkea Jeesusta etsivälle tarkoitettu kommentti.)
oletko vainooja, vai mikä liet kun jahtaat tällä keskustelupalstalla kirjoittajia? Olenko väärässä, jos olen, niin kerro ihmeessä?
tod e:lle aluksi.
Kristillinen kutsumus ja vakaumus on aivan ok. ja tässä vaihdetuissa ajatuksissa ei kumota missään tapauksessa näitä ja tuskin meillä keskenämmekään on asioista suuria erimielisyyksiä, mutta on Asioita jotka ei suoranaisesti selity uskon selityksillä eikä normaaleilla aistikuvauksina.
On ihmisiä joiden todellisuus on huomattavasti laajempi kuin ns. normaalin ihmisen, valtavasti laajempi.
Myös heillä on oma syvä vakaumuksensa, eikä siitä uskonto ole erillään. Jos heidän kokemusmaailmansa ei sovi normeihin niin normit ovat silloin muutettava. Sellaistahan tapahtuu myös tavallisessa elämässä ja opiskelujen edetessä.
Jälleensyntymä ei ole olettamus vaan aivan normaali elämänkiertoon kuuluva tapahtuma.
Kaikista kulttuureista, uskonnoista ja herätysliikkeiden piiristä kuuluu lasten omia kertomuksia jälleensyntymäkokemuksistaan (3-5 vuotiailta).
Asia on uskonnon piirissä kielletty tabu ja omalla tavallaan vaarallinenkin, eikä menneet asiat ole tietona kovinkaan merkittäviä, mutta maailmankuvaan se vaikuttaa.
anti-kristillisten uskontojen erityis-palsta.
täällä voi siis hieman jahdata ja asettaa kyseenalaiseksi oppeja, joita pitää itse täysin raamatun vastaisina.
nuo "normit", joita te pyritte muuttamaan!
raamatun sana on onneksi sellainen "normi", jota ei voi muuttaa. sitä voi ainoastaan yrittää väännellä oman mielihalunsa mukaan, mutta sen ikiaikaista sanomaa ei voi miksikään muuttaa. ei edes "keventää" niin mahdottoman suvaitsevan nykyihmisen tasolle.
Hyvä ystävä, luulen ja väitän ettei kyse ole mistään haluista, vaan asioista jotka nähdään kokemuksellisesti eri tavoin.
Eikö raamattu kerro tiestä minkä Jeesus kulki, tallin seimestä kuoleman voittajaksi.
Ei sellaisen esimerkin mukaiseen reittiin yksi elo riitä
Kun kartta ja maasto ovat ristiriidassa, silloin seurataan maastoa, ei karttaa.
En ole elämässäni ikinä totellut yhtäkään sellaista auktoriteettia, joka on ollut a) todellisuuden b) omantuntoni kanssa ristiriidassa, enkä ikinä tule tottelemaankaan. En itse asiassa pidä auktoriteettiuskovaisuutta enkä tottelevaisuutta kovin suurena hyveenä.
Minä pohjaan oman uskoni, enemmän kuin yhdenkään auktoriteetin sanalle, kokemukselle. Omalleni sekä ystävieni ja niiden lukemattomien ihmisten kokemukselle, jotka ovat saaneet nähdä ja kokea enemmän kuin pelkän materiaalisen ruumiinsa.
suojelusenkeliksi. Omani on saanut olla hyvin kiireinen näiden vuosien aikana, ja olen todennäköisesti aiheuttanut hänelle hyvin paljon harmaita höyheniä.
Minua on siunattu älykkyydellä ja ymmärryksellä, ja toivottavasti myös nöyryydellä. Minulla on aivot päässä ja osaan ajatella, eikä Luoja luonut minusta tahdotonta tottelijaa vaan etsijän. Siksi haluankin kysyä, että mihin tarvitsen gurua? Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan - ja toisaalta itse kokemalla, itse elämällä ja itse totuutta etsimällä löydän perille siinä missä gurunkin ohjaamana.
On totta että jos sokea sokeaa taluttaa niin huonosti siinä mahdolisesti käy. Mutta on aivan eri asia jos Guru (Mestari) taluttaa sokeaa koska Guru ei ole sokea. Guru on päässyt perille, hänellä on avautunut jumaltietoisuus. Guru ei enää ihminen siinä mielessä mitä me ihmisen ymmärrämme.
Toisin sanoen Guru on yhtä Jumalan kanssa, hänellä ei ole egon aiheuttamaa erillisyyden tunnetta kuten meillä vielä matkalla olevilla on. Tälllöin hän on erinomainen opettaja, koska tietää miten päästä perille tien itse läpikäyneenä.
Useat ovat sitä mieltä että itsekin voi päästä perille omin avuin. Oman tien kulkijan valinnalla on oma tarkoituksensa tietyssä elämän (elämien) vaiheessa mutta ennemmin tai myöhemmin hän tulee huomaamaan että oma tie on käyty loppuun eikä omat eväät enää riitä .....
mutta minä pääsen perille omin avuinkin, guruja seuramatta. Ja jokainen gurukin on ihminen kaikkine inhimillisine vikoineen ja puutteineen, joten miksi kukaan guru olisi yhtään sen kummempi kuin kukaan muukaan ihminen?
jokainen meistä on täsmälleen samalla tavoin äidistä syntynyt pikkuvauvana, ja kaikilta meiltä on samalla tavoin otettu pois oikeudet kosmiseen kotihakemistoomme tämän elämän ajaksi, eli olemme kaikki aloittaneet nollasta emmekä muista ajastamme ennen syntymäämme mitään - ei gurukaan. Jokaisen on itse löydettävä tiensä - yksikään guru ei voi meitä valaista.
Anteeksi vain Mörri, itsekin arvostelin kerran erästä opettajaa tavalliseksi ihmiseksi, erehdyin ja sain kirpeätä ja ansaittuakin nuuskaa.
Sanoisin isolla oolla, että monilla opettajilla on pitkä kokemus tapaamistaan tutuista ihmisistä. Kokemus ja muisto yltää monen jakson taakse. Samoin heidän omat kokemukset ovat pitkästi muistissa. Ei tietävän meno ole päämäärätöntä ja vailla historiaa.
Olet oikeassa että on haaskausta turvautua joka käänteissä meedioihin ja guruihin, omaan vaistoonkin olisi syytä uskaltautua ja luottaa vaikka erheitä tulisikin.
sinäkö suoritat elämää tallista ristille?
Hyvä, oikein hyvä. Olet naseva ja turhan vähäsanainen.
Oma taustani on harras Luterilaisuus johon maailmankuvaani esitetty jälleensyntymämahdollisuus oli typerä väittämä ja tosi naurettava ajatuskin.
Kristillisyyteni vesittyi pelkäksi suupuheeksi.
Onneksi eräänä päivänä sain herätä.
Tapasin myös "aivan tavallisen ihmisen" jonka maailmankuva ja kokemukset eivät voineet sopia mitenkään oppimaani täysin varmaan totuuteen ja ymmärrettyyn raameihin. Jotain oli tehtävä, joko ajatella tai arkisesti unohtaa.
Tänään kiinnostukseni perimmäisiin asioihin on palannut. Ymmärrän elämästäkin paljon enemmän ja näen sen valtavan mielekkyyden ja tärkeyden.
Koen uskonasiat erittäin tärkeinä mutta hieman laajemmasti. Syvää raamatullistakaan ristiriitaa en ole näkemässä.
Yksi ihmiselo on tosiaankin vain kämmenenleveys tai ei mitään. Kokemus mitä elämässä saamme on hyvin merkittävää ja ainutlaatuista samoin kuin ystävätkin. Oppimiset jää yleensä aina käsittämättömästi kesken, mutta sillekin on selitys löytynyt.
Totuudenkaipuu on hyvä asia tod e. Jos ihmiselle riittää se minkä nyt ymmärtää aivan todeksi ja mieltänsä lohduttavaksi niin se riittää.
Jatka vaan "armottoman" rohkeasti mielipiteinesi, en minä säry.
Olet siis sitä mieltä että Jeesuskin oli vain tavallinen ihminen ? Olenkohan ymmärtänyt oikein?
Ainakin Itse pidän Jeesusta Guruna, siis valaistuneena, Jumaltietoisena henkilönä.
Ammalle ja Jeesuksella on paljonkin yhteistä. He ovat molemmat käyneet oman tiensä läpi mitä me olemme vielä käymässä. Toisin sanoen he molemmat ovat Jumaltietoisia, yhtä Jumalan kanssa kuten Jeesus sanoi aikoinaan.
Siis he molemmat ovat Guruja itämaista ilmaisutapaa käyttäen.
äiti amma on ihminen, eikä hänkään "käy samanlaista tietä, kuin mitä Jeesus kävi".
Olet ymmärtänyt lauseeni väärin.
Jeesus on kyllä gurujen Guru ja mestareiden Mestari, näkyväisen jä näkymättömän Luoja.
Kun itse puhun guruista, mestareista ja valaistuneista opettajista, niin puhun kyllä alemmista hierargioista.
Ammasta en juurikaan tiedä. Opettaa suvaitsevuutta. Paljon ovat ihmiset käyneet häntä tapaamassa, puoli-tuttunikin.
En tiedä miksi en ole tuntenut vetoa hänen tapaamiseksi.
Dalai Lama kiinnostaistaisi ja ilmeisesti tapaankin hänet.
Guru sanana on käsite. Itse käsitän Gurun olevan henkinen opettaja, Mestari, jolla ei ole egon aiheuttamaa erillisyyden tunneta.
Juuri egosta meidän pitää päästä eroon. Idässä Gurua sanotaan myös pyhimykseksi. Näin ollen katolinen kirkko julistaessaan tavallisia egon omaavia ihmisiä pyhimyksiksi osoittaa vain puhdsta tietämättömyyttä elämän todellisesta tarkoituksesta ja sen olemuksesta. Guru on myös yhtä Jumalan kanssa ja näin ollen heidän viisautensa on Jumalviisautta.
Jokaisella Mestarilla on oma toimintatapansa maan päällä. Heidän toimintansa saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Jeesuksen toiminta sopi silloiseen aikakauteen ja kultuuriin parhaalla mahdollisella tavalla. Ajat ovat nyt toiset. Ei ole tarkoituskaan että Amma naulittaisiin ristille. Voitaisiin sanoa että Amma on naulittu hänen darshantuoliinsa tuodakseen lohtua ja ymmärrystä miljoonille häntä tavanneelle. Hänellä on vielä paljon tehtävää. Ristipuu ei sovi nykyaikaan.
Kommentti olikin lähinnä Mörrille hänen kirjoittaessäan:
"Ja jokainen gurukin on ihminen kaikkine inhimillisine vikoineen ja puutteineen,"
on saatu vastaus rajakokemusten kautta.
Hän oli sekä täysi ihminen että täysi Jumala.
Ihminen käsitteenä varmaankin ymmärretään monin eri tavoin. Itse koen ihmisen siten että hän on erillisyyttä tunteva persoona ja näin ollen ihmiset ovat erilaisia myös tunne ja ajatusmaailmaltaan. Jumala on taas kaikkialla läsnä oleva tietoisuus, joten itse ymmärrän että Ihminen ei voi olla Jumala samanaikaisesti. Kun Ihminen muuttuu Jumalaksi niin häntä voidaan sanoa vaikkapa Guruksi tai valaistuneeksi.
Jeesus ja myös Ammakin sanoo että me olemme Jumalia mutta me emme vain tiedä sitä. Se mikä erottaa ihmisen Jumalasta on juuri tämä tietämättömyys ja egon luoma erillisyyden tunne.
eroavat tässä toisistaan. Hindulaisen käsityksen mukaan me olemme kaikki jumalia, meidän pitää vain tajuta se (moksha), kun taas buddhalaisen käsityksen mukaan olemme osa Jumalaa ja meidän pitää kehittyä valmiiksi valaistuaksemme ja joko luopuaksemme minuudestamme nirvanassa (theravada) tai elääksemme ikuisesti (mahayana). Kristillinen jumalayhteys, unio mystica, on samanlainen kokemus kuin mahayanassa: olemme samanaikaisesti sekä täydellisesti osa Jumalaa että myös samanaikaisesti säilytämme täysin yksilöllisyytemme.
Edgar Cayce, "nukkuva profeetta", koki sekä theravadan nirvanan että myös unio mystican - molemmat ovat mahdollisia.
Kyse on siitä, että ennen kuin kykenemme elämässämme noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä (bhakti-yoga), olemme melko lailla hengellisesti kuolleita, eikä hyödytä, vaikka kuinka pitäisimme itseämme jumalina. Tätä tarkoittaa uudestisyntyminen.
Ellemme uudestisynny, joudumme jälleensyntymään.
Hindulaisuus painottaa myös hengellisen opettajan (gurun) tärkeyttä, buddhalaisuus painottaa, että jokaisen on itse löydettävä tiensä. Tässä olen itse enemmän mahayanan kannalla.
Minulle itselleni ei ole suurta merkitystä siitä mikä käsitys on lähempänä totuutta. Sama ongelma on uskontoasioissakin. On totta että toiset kemiat ja selitykset tuntuu mielekkäämmiltä kuin toiset. On vain asioita millä ei ole suurtakaan merkitystä käytännön tasolla, ainakaan kaltaiselleni.
Itseäni kiinnostaisi aloittaa taas jälleen jokin meditaatioharrastus, joten olisiko teillä jokin hyvä ehdotus omaehtoiseksi ohjelmaksi. Joogaryhmiin en mitenkään ehdi.
Kertokaa omista kokemuksistanne kattavasti, ja kyllä aihe sopii tälle palstalle.
Omaehtoinen meditaatio-ohjelma:Käännä silmät nurin,meditaatio alkaa HETI kun koet suunnattoman pelontunteen,edessäsi on matka aivojen kaaoottiseen maailmaan.Oikea keskittyminen,oikea tarkoitus, rohkeus jne..oppi on annettu jo 2500v. sitten.perusideana on kaiken sisäisen pelon voittaminen,voi viedä vuosia.Pyörivä liike,kuin pesualtaasta laskettu vesi vie parhaaseen tulokseen.(älä mene valoa pitemmälle).
nykyaikaan."
sinäpä sen sanoit! new age!
Tarkemmin ajatellen kysymyksessä on "old age". Amma ja muut Mestarit, Jeesus mukaan lukien, opettavat ikuista viisautta, viisautta joka on aina ollut ja tulee olemaan samaa. Totuus ei pala tulessakaan, eikä sitä edes aika pysty muuttamaan.
Kuoleman tapahtuessa ihminen vapautuu fyysisten aistien sidoksista, niin kuin joku sanoikin. Juuri alastomiksi vapautuneet halut ja kiintymykset vetävät ihmistä määtättyihin asioihin.
Pian kuoleman jälkeen ns. sielu saa avustajan tai saattajan tähän vaaralliseenkin ns. hissivaiheeseen.
Saattaja ei ole aina enkeli tai jokin yliluonnollinen persoona vaan tehtävän saanut kokenut sielunmatkaaja. Juuri tässä tilanteessa henkilökohtainen usko ja vakaumus on kullan arvoinen.
Itsemurhaaja ei saa apua vaan hän joutuu odottamaan ns. fyysisen aikansa loppuun, yksinään. Vapaat hillittömät aistimukset vaivaavat mutta tarpeiden tyydyttäminen ei ole mahdollista, aistielinten kadottamisen vuoksi. Sitä sanotaankin kadotukseksi.
Sama vaara uhkaa kokematonta ja itseään kouluttamatonta astraalimatkaajaa.
Ihmisen tajunta ja aistiminen ovat täysin sidoksissa fyysiseen ruumiiseen, minkäänlaista erillistä "sielua" tai vastaavaa ei ole. Kuoleman jälkeen ei jää jäljelle minkäänlaista tietoisuutta, sillä tietoisuus ja ajatteleminen eivät ole muuta kuin sähköenergiaa hermosoluissa. Kun elimistö kuoltuaan ei pysty ylläpitämään näitä, ei tietoisuus voi selvitä kuolemasta.
todistamaan väitteesi oikeaksi?
En pysty, eikä kukaan muukaan pysty osoittamaan täysin todeksi, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta se ei mielestäni ole oikeutus uskoa sellaiseen hölynpölyyn kuin kuolemanjälkeinen elämä. Käsite elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen syntyi kauan ennen ajanlaskun alkua, aikana jolloin ei tiedetty murto-osaakaan niistä asioista jotka nykyään ovat kaikkien tiedossa. Yksinkertaiset asiat, kuten salamat, tulvat, ruumiin nytkyminen kuoleman jälkeen yms. eli asiat, jotka nykyään ovat täydellisen hyvin selitettävissä, nähtiin yliluonnollisina. Tästä alkoi uskontojen, ihmiskunnan historian typerimmän päähänpiston, syntyminen.
Mielestäni on täysin oikeutettua perustella asiani niin, että ruumiin ja sielun dualismia ei koskaan ole mitenkään todistettu. Fyysiset asiat, kuten erilaiset hermostosairaudet, aivotärähdykset jne. vaikuttavat psyyken toimintaan, ja on havaittu että ihmisen aivotoiminta on vain sähkövirtaa. Eli mieli ja tajunta, "sielu", ovat perusrakenteeltaan koneita, yhtä lailla fyysinen osa ruumista kuin lihakset, äärettömästi kehittyneempänä vain.
Sitä paitsi, jos kuolemanjälkeistä elämää on, niin se on luonnonlaki, jota ihmiset eivät (vielä) tunne, ei mikään jumalhahmon armosta tapahtuva asia. Helvettiä ja taivasta nyt ainakaan ei ole olemassa muualla kuin ihmisten (lue: aivopestyjen lampaiden) mielissä. Minun elämäni on paljon mukavampaa kun tietää että tässä tämä elämä on, eikä se jatku kuoleman jälkeen. Täydellinen tiedostamattomuus on todella vapauttava ja helpottava ajatus. Eipä ainakaan tarvitse katua typeryyttään jos esim. kuolee harvinaisen pellemäisellä tavalla :P
On monia seikkoja mitkä todistaa väitteesi vajaaksi, kokemuksia jotka ovat, sanon, kiistattomia.
Sinulla on niin vankka usko että on turha kenenkään enempää aikaansa tuhlata tähän.
Okei okei asia on aivan niin kuin haluat uskoa.
Hyvä. Se on sinun uskontosi sitten, ettei kuoleman jälkeen enää ole tietoisuutta. Älä kuitenkaan esitä sitä totuutena, ellet kykene osoittamaan sitä oikeaksi.
Kuolemanrajakokemustutkimuksessa on saatu mielestäni riittävä näyttö sen osalta, että tietoisuus todellakin säilyy kuoleman jälkeen
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
http://www.near-death.com/experiences/evidence02.html
http://www.near-death.com/experiences/evidence03.html
Poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita, mutta tässä on sellainen poikkeuksellinen todistus, ja pelkästään tuo Pam Reynoldsin tapaus (joka on kliinisesti verifioitavissa ja Reynolds itse esittelee sen omalla webisivullaan) on riittävä. Todistamisen taakka on nyt sinulla.
Sivustosta http://www.nderf.org löydät kuutisensataa kuolemanrajakokemusta sekä niiden analysointia tilastotieteen keinoin. Evidenssi on nyt melko vahvasti sen puolella, että Jumala on olemassa ja että Hän on Universaali Rakkaus.
Ateismi on vain yksi uskonnon muoto - se on sokeaa tieteisuskovaisuutta ja hengellisyyden halveksintaa.
Kirjoitat: "Sitä paitsi, jos kuolemanjälkeistä elämää on, niin se on luonnonlaki, jota ihmiset eivät (vielä) tunne, ei mikään jumalhahmon armosta tapahtuva asia."
Mistäpä Sinä näin tiedät? Voihan se olla molemmat. Kuolemanrajakokemukset viittaavat voimakkaasti siihen, että dualismi on oikea paradigma, ja että materialistisen monismin paradigma tulee luhistumaan lähivuosikymmeninä.
Jos olen tajuton(olen ollut)ei minulla ole mitään
tietoisuutta.Ei ollut mitään.Ei se ole mitenkään pelottavaa.Se on huomioitava.