Päätin palata maailmaan..ei ollutkaan elämä sellaista kuten luulin..itse on elämä itselleen tehtävä..vastaukset on jokaisen keksittävä itse..ehkä vaan jotkut ei voi tulla uskoon..? joidenkin osa vain on tässä maailmassa..olin melkein vuoden ´raittiina..nyt päätin alkaa taas juomaan..nyt aloitan saman vanhan baarielämän..mitä voin enää menettää? jos ihminen aikoo jotakin saada se on kaikki tehtävä itse..ei mitään ihmeitä tapahdu..ei ainakaan minulle koskaan..
Palaan maailmaan - Oli hauska olla uskossa..
Baarien Kutsu...
12453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
rukoilla puolestasi, että saisit tulevaisuudessa oppia tuntemaan Jumalan ja turvata Jeesuksen ristin sovitustyöhön.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ihminen menestyy paremmin, kun ei käy baareissa!
Edellyttää että on uskossa Jeesukseen ja pitää Jeesuksen ykkössijalla. Eli on kiinnostunut raamatun lukemisesta jne.
1.Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei seiso syntisten tiellä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat,
2.vaan Herran sanan opetus* on hänen ihastuksensa, ja hän tutkistelee sitä päivät ja yöt!
3.Hän on kuin veden ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
4.Niin eivät jumalattomat! He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5.Siksi jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskaiden seurassa.
6.Herra tuntee vanhurskaiden tien, mutta jumalattomien tie vie kadotukseen*.
[Jumalan Kansan Raamattu: Ps. 1:1-6]
tullut uskoon vaikka kuinka rukoilin uskonrukousta. joidenkin sydämeen se Jeesus ei vaan tule vaikka kuinka pyytäs. jotkut van ei tule uskoon vaikka haluaisikin tulla..
mutta saahan silti olla kiinnostunut muustakin. Uskon minäkin Jeesukseen. Ja käyn baarissa. Kahvilla, välillä kaljalla. Saa kai sitä hauskaa pitää vaikka on uskossa! Eikö tosiaan saa tehdä muuta kuin lukea Raamattua?! Baarista ne "maailman ihmiset" sitäpaitsi löytyy. Ei niitä jumalanpalveluksiin eksy. Baarissa voi siten syntyä antoisia keskusteluja myös evankeliointimielessä.
Jeesus tuli sydämeesi kun pyysit Häntä tulemaan. Hän tulee jokaisen anovan luo. Hän haluaa antaa sinulle ikuisen elämän, eikä siihen tarvita kuin usko. Ei sen tarvitse olla ristiriidassa sen kanssa mitä a) tunnet tai b) teet. Ei sinusta tule täydellistä kun tulet uskoon, ei kenestäkään tule. Ja Jeesus ei ole fiilis vaan Hän on kaikkialla läsnäoleva Jumala, tuntui miltä tuntui.
Ei ole noin mustavalkoista! I hope.
Mee baariin! Ei sulje oma vakaumus pois sitä.
Esim. itse viihdyn 120/krt enemmän ns. ihmisten kanssa,jotka käy myös baarissa, kuin sen vastustajien.
Baarien vastustajien kanssa on koko ajan puolustuslinjalla tahtomattaan, koska tulevat sinne selittämään....... (joo joo , tulevat ne)
Mut sulle henk.koht. MENE JOS HALUAT!
Sieltä se löytyy, tai on löytymättä.
Minä käynyt jo kohta 20v, ja joka kerta löytyy
jotain. Ainakin hyvät keskustelut.
Ihan oikeesti. Älä katso vasemmalle, älä oikealle,
katso eteenpäin!
Samaa me muut hylkiöt tehdään. Ja pärjätään.
Voit jatkaa uskossa.
Jeesustakin paheksuttiin.
Kun istui juomarien kanssa........ehkä sinunkin....
Joskus uskovaisetkin käyvät baareissa. Tosin he pyrkivät salaamaan sen. Sellaisiakin on, jotka joka toinen viikonloppu ovat yökerhossa ja joka toinen viikonloppu hengellisessä tilaisuudessa.
...käyn tanssiravintoloissa. En kuitenkaan koskaan siellä nauti mitään muuta, kuin musiikkia, jota pikkuveljeni ja pikkusisareni esittävät. Pikkuveljen kanssa olen kuitenkin huomattavasti enemmän hänen keikoillaan. Uskossa ole ja ei ole mitään houkutusta synnin tielle. Olen saanut keskustella monien ihmisten kanssa myös hengellisistä asioista. Eri asia on meneekö ryyppäämään ja synnin tekoon sinne, vaiko kuuntelemaan ja tapaamaan ihmisiä.
Onko se sitä että yritän täyttää tietyt "uskovan mitat" eli käyttäytyä tietyllä tavalla? En enää juopottele jne.
Vai onko usko sitä, että haluaa rakastaa Jumalaa yli kaiken, jopa enemmän kuin omaa elämäänsä? Että haluaa tuntea totuuden yhä syvemmin? Että pitää siunausten antajaa - Jeesusta - arvokkaampana kuin mitkään siunauskokemukset sinänsä?
Ja että kun huomaa lihassaan olevan taipumuksen rakastaa siunauksia enemmän kuin niiden antajaa, tunteita enemmän kuin totuutta, silloin tunnustaa epärehellisyytensä rehellisesti ja antautuu kilvoituksen tielle, ristin siunatulle tielle, jossa Henki sitten tekee puhdistavaa ja parantavaa työtään - usein kivun kautta.
Henkilökohtaiseen kasvuun - jossa ihminen juurtuu Kristukseen niin, ettei sitten ole kaikkien tuulten heiluteltavissa - kuuluu kipu.
Se kuuluu elämän todellisuuteen.
Tänä pikaravintoloiden ja "mulle kaikki heti"-kulttuurin aikana sitä vaan ei tahdota hyväksyä. Kuitenkin se pohjimmiltaan on ainoa tie jolla ihmisen elämä tulee todellisesti mielekkääksi.
Jeesus ei ole kutsunut meitä elämään epärealismissa.
Uskossa oleminen ja siinä pysyminen silloinkin kun omat tunteet vetävät toisaalle, on Jumalan ihmettä. Sen ihmeen Hän on kykenevä toteuttamaan. Ja se on taivaan valtakunnan realismia.
"Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen taivaan valtakuntaan..." (muistivarainen lainaus).
Jumala rakastaa sinua joka tapauksessa. Menet maailmaan tai et.
Mutta miksi lähtisit tielle jolla saat itseesi syviä haavoja ja joiden seurauksia ehkä joudut kantamaan sitten pitkäänkin, mahdollisesti loppuelämäsi ajan? Varsinkin kun siltä tieltä palaaminen voi olla vaikeaa?
Ehkä Jumala tämän kaiken kipuilun kautta - kun käännät katseesi seurakunnasta ja omista pettymyksistäsi Jeesukseen, ja sanot: "Herra, tahdon kuitenkin elää sinun omanasi, maksoi mitä maksoi" - vie sinut siihen yltäkylläiseen elämään, tasapainoon ja iloon jota kaipaat?
Iloon joka pysyy ahdistusten keskelläkin. Totuudesta kiinnipitämisen iloon.
SIUNAUSTA SINULLE.
...pain. Kyllä kipua saa ihan yhtä paljon uskovien seurassa kuin baarissakin. Itse ainakin ahdistuin enemmän tiukkapipojen uskisten kanssa kuin mukavien baarituttavuuksieni seurassa. Ei siksi että olisin tuntenut itseni enemmän syntiseksi näitten tiukkapipjen seurassa, vaan siksi että heidän menestysteologiansa oli erittäin epärealistista. Ei sopinut minulle. Jeesukseen uskominen sopii.
Tähän ei ole mitään lisättävää sinänsä. Kaikki mitä sanoit on mielestäni ihan ok.
Minäkin ahdistun tiukkapipoisten uskisten seurassa.
Minunkin mielestäni on epärealistista menestysteologiaa joka on epäraamatullista ja perustuu ihmisten sielullisiin näkemyksiin. En pidä sellaisesta teologiasta.
Minullakin on mukavia baarituttavuuksia. Käyn baareissa teellä ja limskalla ja tapaan siellä monenlaisia ihmisiä.
Miksi sitten kommentoin kirjoitustasi?
Koska:
Se että viihdymme baarituttavuuksiemme kanssa, ei voi merkitä että viihdymme synnissä.
Toki tunnet pahaa mieltä heidän elämäntavastaan?
Toki tahdot olla heille valona ja suolana?
Tahdot osoittaa heille elämälläsi ja asenteillasi, että vaikka seurakunnissa onkin opetusta jota et aina voi hyväksyä, kuitenkin seurakuntalaiset ovat sinun rakkaita veljiäsi ja siskojasi, joita et voi mollata?
> Jeesukseen uskominen sopii. <
Amen. Hän on täydellinen.
Hänessä meillä on voima hyväksyä epätäydelliset veljemme ja siskomme. Hänessä meillä on voima myös itse kasvaa voittamaan syntimme, kiusauksemme ja lihallisuutemme. Voima ei ole siinä että minä olisin itsessäni täydellinen ja kyvykäs, vaan että Jeesuksen täydellisyys saa minussa kasvaa ja tulla ilmi valona, voimana heikkoudessani.
Sehän se on raamatullinen tie?
Elämään tosin kuuluu kipua, mutta kun Jeesus on elämämme silloin elämä ei ole kipua, elämä on elämää Hänen tuntemisessaan.
Olet tehnyt kenties elämällesi ja Jumalalle liian tiukat rajat. Jumala on suurempi. Suurempi kuin voimme kuvitella.