Ruotsilla vanhaperinne Natsi Saksan ihannointiin, sota-ajan kungingaspari näytti esimerkkiä !?

Ehkä sksi, että Ruotsi ei ollut sodassa. Ruotsissa ei myöskään ollut keskitysleirejä, ainoastaan vain vähän karsastettiin lisääntymistä suomalaisten mongolien kanssa.

En tosin ymmärrä syytä. Me mongolit olemme kuitenkin parasta ainesta suomalaisissa.

Tokihan Ruotsin toimintaa voi moittia, osin oikeutetustikin. Mutta varsinainen mätämuna pohjolassa oli Norja. Se tyri puolustuksensa täydellisesti ja esimerkiksi päästi saksalaiset Osloon laukaustakaan ampumatta pelkurihallituksen ja -kuninkaan pötkiessä pakoon, edes ilmoittamatta kansalleen saksalaisten tulosta ja määräämättä liikekekannallepanoa.
Ainoa Etelä-Norjassa tehty puolustustoimi oli raskas risteilijä Bluecherin upotus, sekin pääasiassa Quislingin puoluetoveri-upseerin johdolla ja ansiosta.

Norja antautui natsien kala-aitaksi. Barbarossaan asti Norjan kommunistitkin tekivät kunniaa natseille, koska Moskova oli näin käskenyt.
Norjan vuoksi Ruotsin ja Suomen kauppayhteydet katkesivat. Siksi oli pakko luoda taloudellisesti toimivat suhteet Saksaan.

Vaihtoehtoja ei ollut. Toki tämä oli taloudellisestikin edullista Ruotsille ja Suomen se pelasti, mutta raskain uhrein.
Suurin hyöty läheisistä yhteyksistä Saksaan oli Tanskalle ja Norjalle. Vasta natsien johdolla Norjaan tehtiin pääosa sen teistäkin.

-----Malmin toimitus oli vaihtoehto miehitykselle.---------

Ruotsi olisi voinut turvallisesti lopettaa malmikaupat syksyllä1944 Suomen irrottua sodasta, miehitys ei olisi Saksalta enää onnistunut.

Anonyymi kirjoitti:

-----Malmin toimitus oli vaihtoehto miehitykselle.---------

Ruotsi olisi voinut turvallisesti lopettaa malmikaupat syksyllä1944 Suomen irrottua sodasta, miehitys ei olisi Saksalta enää onnistunut.

Lue lisää

Ruotsin hallitus harkitsi toisin. Sillä oli vastuu,ei jälkiviisailla typeryksillä.

Saksalla oli syksyllä -44 edelleen vahvat joukot Norjassa ja Suomessakin sekä toimintakykyinen laivasto Itämerellä ynnä ilmavoimiakin.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsin hallitus harkitsi toisin. Sillä oli vastuu,ei jälkiviisailla typeryksillä.

Saksalla oli syksyllä -44 edelleen vahvat joukot Norjassa ja Suomessakin sekä toimintakykyinen laivasto Itämerellä ynnä ilmavoimiakin.

Lue lisää

Niinpä, ja vaikka miehitys olisi epäonnistunut, niin verinen sota siitä olisi silti tullut. Ruotsin kannalta parempi ratkaisu oli olla sotimatta Saksaa vastaan ylipäätään, vaikkei miehitetyksi joutumista pitäisikään todennäköisenä.

Esimerkiksi Skånen menetys olisi kirpaissut aika ikävästi.

Ruotsin asevoimat olivat hyvin vahvat, omat panssarivaunut ja lentokoneet. Millähän lihaksilla Saksa olisi sen miehittänyt? Sodan aikana muutamaankin otteeseen Ruotsi toi armeijan rajoilleen ja saksalaisetkin ymmärsivät, ettei sitä ole hyvä ylittää.

Natsien sympatiseeraajia oli Ruotsissa kohtuu paljon. Natsien hierarkiassa toiseksi korkein eli Göring oli ruotsalaisten kotivävy. Ihme oiisi jos Saksan ihailua ei olisi ilmennyt myös hovin piirissä.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä, ja vaikka miehitys olisi epäonnistunut, niin verinen sota siitä olisi silti tullut. Ruotsin kannalta parempi ratkaisu oli olla sotimatta Saksaa vastaan ylipäätään, vaikkei miehitetyksi joutumista pitäisikään todennäköisenä.

Esimerkiksi Skånen menetys olisi kirpaissut aika ikävästi.

Lue lisää

Milläs voimilla Saksa olisi Skånen ottanut? Jos saksalaiset olisivat lähteneet maihinnousuun, se vasta olisi ollut ilonpäivä liittoutuneiden lentovoimille.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsin asevoimat olivat hyvin vahvat, omat panssarivaunut ja lentokoneet. Millähän lihaksilla Saksa olisi sen miehittänyt? Sodan aikana muutamaankin otteeseen Ruotsi toi armeijan rajoilleen ja saksalaisetkin ymmärsivät, ettei sitä ole hyvä ylittää.

Natsien sympatiseeraajia oli Ruotsissa kohtuu paljon. Natsien hierarkiassa toiseksi korkein eli Göring oli ruotsalaisten kotivävy. Ihme oiisi jos Saksan ihailua ei olisi ilmennyt myös hovin piirissä.

Lue lisää

Ei miehitys ole ainoa uhka sodassa. Ruotsi ei halunnut menettää lentokoneita ilmapuolustuksessa, antaa Saksan laivaston pommittaa rannikkoaan, eikä käydä vaikeaa sotaa koko Norjan vastaisen rajansa mitalta ja etelä-Ruotsissa sekä saaristossa.

Vaikkei mikään osa Ruotsista joutuisi miehitetyksi, paraskin skenaario tietäisi todella raskaita menetyksiä sekä mies- että kalustotappioina ja suuria jälleenrakennuskuluja eritysesti rannikkoseuduilla.

Anonyymi kirjoitti:

Milläs voimilla Saksa olisi Skånen ottanut? Jos saksalaiset olisivat lähteneet maihinnousuun, se vasta olisi ollut ilonpäivä liittoutuneiden lentovoimille.

Niin siis siinä vaiheessa kun saksalaiset oli ajettu Norjasta ja Tanskasta. Ja silloinkin vain siinä tapauksessa jos liittoutuneita sattuisi kiinnostamaan auttaa Ruotsia.

Lukuunottamatta sitä täysin riittämätöntä ”tukea”, jota britit antoivat Norjalle Saksan hyökätessä, länsiliittoutuneita ei kiinnostanut Skandinavian tapahtumat käytännössä lainkaan. Luultavasti Ruotsikin olisi saanut pärjätä omillaan siinäkin tapauksessa, jos liittoutuneilla olisikin ollut mahdollisuus auttaa.
Neuvostoliitto toki olisi mielellään ”auttanut” Ruotsia pyydettäessä ja siinä ohessa myös ystävällismielisesti miehittänyt sen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin siis siinä vaiheessa kun saksalaiset oli ajettu Norjasta ja Tanskasta. Ja silloinkin vain siinä tapauksessa jos liittoutuneita sattuisi kiinnostamaan auttaa Ruotsia.

Lukuunottamatta sitä täysin riittämätöntä ”tukea”, jota britit antoivat Norjalle Saksan hyökätessä, länsiliittoutuneita ei kiinnostanut Skandinavian tapahtumat käytännössä lainkaan. Luultavasti Ruotsikin olisi saanut pärjätä omillaan siinäkin tapauksessa, jos liittoutuneilla olisikin ollut mahdollisuus auttaa.
Neuvostoliitto toki olisi mielellään ”auttanut” Ruotsia pyydettäessä ja siinä ohessa myös ystävällismielisesti miehittänyt sen.

Lue lisää

Meinaatko, että liittoutuneet mieluummin pommittivat Saksan laivastoa satamissa, jossa ne olivat voimakkaan it-tulen suojaamia kuin Skånen rannikoilla, jossa ne olisivat olleet vain laivojen oman it:n suojaamia. He kun kuitenkin niitä pommittivat koko ajan. En oikein usko, että tekivät sen vain kasvattaakseen omia tappioitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko, että liittoutuneet mieluummin pommittivat Saksan laivastoa satamissa, jossa ne olivat voimakkaan it-tulen suojaamia kuin Skånen rannikoilla, jossa ne olisivat olleet vain laivojen oman it:n suojaamia. He kun kuitenkin niitä pommittivat koko ajan. En oikein usko, että tekivät sen vain kasvattaakseen omia tappioitaan.

Lue lisää

Varsin yksisilmäinen ajatus, että jos historiassa olisi tapahtunut jokin varsin merkittävä muutos (kuten että Ruotsi päätyy sotaan Saksaa vastaan) kaikki käy kuitenkin täsmälleen samalla tavalla kuin miten kävi (eli liittoutuneet pommittavaisivat Saksan laivastoa jokaisessa mahdollisessa skenaariossa).

Eivät liittoutuneet pommittaneet Saksan laivastoa pelkän pommittamisen ilosta, vaan saadakseen sen toimintakyvyttömäksi taistelussa liitoutuneita vastaan. Jos Saksan laivasto olisi liittoutuneiden kiusaamisen sijaan keskittynyt Ruotsin rannikon pommittamiseen, liittoutuneiden ei olisi ollut tarpeen pommittaa sitä,vaan liittoutuneet olisivat hyvin todennäköisesti jättäneet laivaston Ruotsin huoleksi ja keksineet pommikoneilleen muita kohteita.

Anonyymi kirjoitti:

Varsin yksisilmäinen ajatus, että jos historiassa olisi tapahtunut jokin varsin merkittävä muutos (kuten että Ruotsi päätyy sotaan Saksaa vastaan) kaikki käy kuitenkin täsmälleen samalla tavalla kuin miten kävi (eli liittoutuneet pommittavaisivat Saksan laivastoa jokaisessa mahdollisessa skenaariossa).

Eivät liittoutuneet pommittaneet Saksan laivastoa pelkän pommittamisen ilosta, vaan saadakseen sen toimintakyvyttömäksi taistelussa liitoutuneita vastaan. Jos Saksan laivasto olisi liittoutuneiden kiusaamisen sijaan keskittynyt Ruotsin rannikon pommittamiseen, liittoutuneiden ei olisi ollut tarpeen pommittaa sitä,vaan liittoutuneet olisivat hyvin todennäköisesti jättäneet laivaston Ruotsin huoleksi ja keksineet pommikoneilleen muita kohteita.

Lue lisää

Hyvä pointti.

Toki on ihan mahdollista ja luultavaa, että Kriegsmarinea olisi jonkin verran käyty pommittamassa, mutta yleensäkin sodassa jos vihollinen päätyy sotaan jonkun muun kanssa, niin se hyödynnetään vapauttamalla omia resursseja muualle, ei jatkamalla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos vihollisen vihollinen sitoo vihollisen joukkoja, niin voidaan itse iskeä senkin edestä niihin vihollisen joukkoihin, jotka taistelevat meitä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti.

Toki on ihan mahdollista ja luultavaa, että Kriegsmarinea olisi jonkin verran käyty pommittamassa, mutta yleensäkin sodassa jos vihollinen päätyy sotaan jonkun muun kanssa, niin se hyödynnetään vapauttamalla omia resursseja muualle, ei jatkamalla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos vihollisen vihollinen sitoo vihollisen joukkoja, niin voidaan itse iskeä senkin edestä niihin vihollisen joukkoihin, jotka taistelevat meitä vastaan.

Lue lisää

Noin. MeAgain esitteli trollaus"taitojaan" oikein kahdella viestillä peräkkäin. Hyvä muistutus siitä, että kun palstalla voi hääriä nimettömänä, ei siellä ole järkevää keskustelua.

Nopeain tapa tuottaa Saksalla jättimäiset tappiot olisi oliut pommittaa Saksan laivasto meren pohjaan Skånen edustalla ja käydä vielä varmistamassa homma omallla laivastolla. Sen jälkeen maihinnousu Eurooppaan olisi ollut helppo nakki, tai jos maihinnousu olisi jo ollut tapahtunut, ei saksalaisia enää olisi riittänyt vastarintaan.

Ruotsi tietenkin todellisuudessa pelkäsi Saksan ihmeaseita, joka niiden iskua omaan maahansa tai että ne ratkaisisivat sodan sittenkin Saksalle. Ja varmaan yli päätään sotaan meneminen pelotti, olisihan pienissäkin kahakoissa voinut joku ruotsalainen saada siipeensä.

Anonyymi kirjoitti:

Noin. MeAgain esitteli trollaus"taitojaan" oikein kahdella viestillä peräkkäin. Hyvä muistutus siitä, että kun palstalla voi hääriä nimettömänä, ei siellä ole järkevää keskustelua.

Nopeain tapa tuottaa Saksalla jättimäiset tappiot olisi oliut pommittaa Saksan laivasto meren pohjaan Skånen edustalla ja käydä vielä varmistamassa homma omallla laivastolla. Sen jälkeen maihinnousu Eurooppaan olisi ollut helppo nakki, tai jos maihinnousu olisi jo ollut tapahtunut, ei saksalaisia enää olisi riittänyt vastarintaan.

Ruotsi tietenkin todellisuudessa pelkäsi Saksan ihmeaseita, joka niiden iskua omaan maahansa tai että ne ratkaisisivat sodan sittenkin Saksalle. Ja varmaan yli päätään sotaan meneminen pelotti, olisihan pienissäkin kahakoissa voinut joku ruotsalainen saada siipeensä.

Lue lisää

Vainoharhaisuuteen ja muihin mielenterveyden ongelmiin voi saada apua. Suomessa on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, joista lähes kaikki (yli 7-vuotiaat) osaavat lukea ja kirjoittaa. On varsin absurdi harhaluulo, että löytyy vain yksi suomenkielinen, joka on kanssasi eri mieltä asioista.

Ei halu välttää sotaa ole sodan pelkäämistä, vaan aivan tervejärkistä ulkopolitiikkaa. Jos Ruotsilla ei ollut erityistä syytä ryhtyä sotaan, niin miksi he olisivat tapattaneet vähintäänkin tuhansia omia kansalaisiaan?

Liittoutuneita ei kiinnostanut onko Saksalla laivastoa vai ei, vaan se, käyttääkö Saksa laivastoaan liittoutuneita vastaan. Jos laivasto keskittyisi Ruotsiin hyökkäämiseen, niin liittoutuneet saisivat tietysti olla siltä enimmäkseen rauhassa, jolloin pommikoneilla keskityttäisiin enemmän maahyökkäyksen etenemisen tukemiseen. Etenkin kun (kuten jo todettua) Ruotsi oli varsin kykenevä puolustautumaan Saksaa vastaan.

Ei Ruotsin suojeleminen olisi ollut liittoutuneiden prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Päin vastoin, briteille ja jenkeille (ja miksei neukuille ja ranskalaisillekin) olisi ollut sitä parempi mitä enemmän saksalaisia Ruotsi pystyisi sitomaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vainoharhaisuuteen ja muihin mielenterveyden ongelmiin voi saada apua. Suomessa on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, joista lähes kaikki (yli 7-vuotiaat) osaavat lukea ja kirjoittaa. On varsin absurdi harhaluulo, että löytyy vain yksi suomenkielinen, joka on kanssasi eri mieltä asioista.

Ei halu välttää sotaa ole sodan pelkäämistä, vaan aivan tervejärkistä ulkopolitiikkaa. Jos Ruotsilla ei ollut erityistä syytä ryhtyä sotaan, niin miksi he olisivat tapattaneet vähintäänkin tuhansia omia kansalaisiaan?

Liittoutuneita ei kiinnostanut onko Saksalla laivastoa vai ei, vaan se, käyttääkö Saksa laivastoaan liittoutuneita vastaan. Jos laivasto keskittyisi Ruotsiin hyökkäämiseen, niin liittoutuneet saisivat tietysti olla siltä enimmäkseen rauhassa, jolloin pommikoneilla keskityttäisiin enemmän maahyökkäyksen etenemisen tukemiseen. Etenkin kun (kuten jo todettua) Ruotsi oli varsin kykenevä puolustautumaan Saksaa vastaan.

Ei Ruotsin suojeleminen olisi ollut liittoutuneiden prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Päin vastoin, briteille ja jenkeille (ja miksei neukuille ja ranskalaisillekin) olisi ollut sitä parempi mitä enemmän saksalaisia Ruotsi pystyisi sitomaan.

Lue lisää

On syytä todeta, että Ruotsin sotilaallinen valmius II maailmansodan alkupuoliskolla oli huono, vaikka toki aseteollisuutta (kuten Bofors) ja sille välttämätöntä terästeollisuutta, vierintälaakerien suurtuotantoa ja muuta olikin.
Ruotsin sotaväki oli kuitenkin tällöin vähälukuinen ja puutteellinen sotimiskyvyltään.
Sota-ajan mittaan Ruotsi kuitenkin vahvisti jatkuvasti puolustuskykyään, ja se oli ollut vakavasti otettava vastustaja viimeistään vuoden 1943 alkupuolesta lähtien.

Jokaisen itsenäisen valtion johdon ehdoton velvollisuus ja taito on toimia niin, että maa ei joudu sotaan. Tässä suhteessa Ruotsin moittiminen siitä, että se ei tullut mittavammin Suomen avuksi Talvisodassa on turhaa.
Jos pres. Kallio tällaista kuvitteli, oli hän ulkopoliittisesti naivi (kuten olikin).

Ruotsia pitää sensijaan arvostella ankarasti vakavasta vehkeilystä Suomen valtiota ja ylintä johtoa (Ryti, Mannerheim) vastaan vuonna 1944 Suomen käydessä taisteluaan selviytymisestä.
Tähän vehkeilyyn Ruotsin hallitus alentui liittoutuneiden (lähinnä USA) ankaran painostuksen seurauksena, ja koska tuleva voittaja oli Ruotsillekin selvä.
Ruotsi ei ollut tällöin enää puolueeton, vaan salaliittoutunut.

Häikäilemätöntä vehkeilyä toteutti tällöin Suomessa suurlähettiläs Beck-Friis.
Kriittisessä tilanteessa ollut Suomi ei tällöin voinut karkoittaa tätä mätämunaa.
Beck-Friis mm. provosoi ns. 33:n kirjelmän ja sen julkistamisen Ruotsissa.
Kirjelmä oli eräs syistä miksi NL päätyi tekemään suurhyökkäyksen Suomeen 6.1944.

Sen ja vastaavien tapausten vakossa NL:lle oli syntynyt kuva Suomen sisäisestä hajoamisesta, jonka johdosta hyökkäyksestä tulisi helppo ja maanpettureita olisi tarjolla juoksupojiksi ja -tytöiksi Suomen miehityksen jälkeen.

Ruotsin selviytymispolitiikka II maailmansodan aikana kuvaa varsin tasapainoisesti tutkimuskirja John Gilmour : Hitler, Stalin ach Sverige (Santérus, 2011, 352 s.), alkuperäistutkimus Sweden, The Swastika and Stalin.

Kummallekin sotaakäyvälle liittoutumalle on sopiva määrä ei-sotivia, melko puolueettomia maita suuresti tarpeen mm. taloudellisia operaatioita varten.
Ruotsin onni oli olla Sveitsin ohella yksi näistä maista. Ruotsilla oli mm. teollisuutensa ansiosta mahdollisuus pelata tätä peliä. Mielenkiintoisesti sitä valottaa tutkimuskirja Martin Fritz : Vår man i London (Santérus, 2017 , 272 s.). Kirja valottaa suurlähettiläs Björn Prytzin toimia. Prytz oli pitkäaikainen SKF:n toimitusjohtaja ja mm. AB Volvon hallituksen puheenjohtaja.

Mielenkiintoinen kirja Ruotsin tasapainoilusta on myös tutkimus Sten Henriksson :
Sviktande neutralitet Öresundsspärren - Den svensk-tyska ubåtspärren i Öresund 1940-1945 (Carlssons, 2017, 256 s.) . Tanskan ja Norjan kaatuminen ja Ruotsin joustaminen teki Itämeren sulkemisen mahdolliseksi Saksalle.

Norjan kuningasperheen evakuointi oli järkevä toimi.
Ulkomailla he saattoivat toimia kotimaan hyväksi.Norjassa he olisivat olleet Saksan vankeja.

Kuningashuoneen auktoriteetti oli suuri sodan jälkeen.Norja kuului selvästi länsiliittoutuneisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Norjan kuningasperheen evakuointi oli järkevä toimi.
Ulkomailla he saattoivat toimia kotimaan hyväksi.Norjassa he olisivat olleet Saksan vankeja.

Kuningashuoneen auktoriteetti oli suuri sodan jälkeen.Norja kuului selvästi länsiliittoutuneisiin.

Lue lisää

Tanskan kuningas toimi toisin ja sitä arvostettiin että jäi jakamaan kansansa kohtalon eikä luikkinut ensimmäisenä karkuun. Lähtihän Italiassa uponneen Costa Conkordian kapteenikin paatiltaan ensimmäisessä pelastusveneessä ja selitti että oli menossa johtamaan pelastustöitä rannalta käsin...

Anonyymi kirjoitti:

Tanskan kuningas toimi toisin ja sitä arvostettiin että jäi jakamaan kansansa kohtalon eikä luikkinut ensimmäisenä karkuun. Lähtihän Italiassa uponneen Costa Conkordian kapteenikin paatiltaan ensimmäisessä pelastusveneessä ja selitti että oli menossa johtamaan pelastustöitä rannalta käsin...

Lue lisää

Tanskan kuningas teki antautumisen nopeusennätyksen. Hän tuli hyvin toimeen
sakujen kanssa ja jopa Tanskan juutalaiset saivat alkuun olla rauhassa.
Tanska toimitti Saksaan elintarvikkeita ja SS-sotilaita.

Sodan jälkeen kuningas sopeutui hyvin liittoutuneiden voittoon.

Kun kannattaa aina voittajaa,ei häviä koskaan!

Anonyymi kirjoitti:

Norjan kuningasperheen evakuointi oli järkevä toimi.
Ulkomailla he saattoivat toimia kotimaan hyväksi.Norjassa he olisivat olleet Saksan vankeja.

Kuningashuoneen auktoriteetti oli suuri sodan jälkeen.Norja kuului selvästi länsiliittoutuneisiin.

Lue lisää

On irvokas väite, että Norja olisi ollut länsiliittoutunut. Ei sillä - eivät länsiliittoutuneet Stalineineen Saksaa kunnollisempia olleet.
Norja ANTAUTUI tyrimisen kera Saksalle, ja oli sen jälkeen natsien kala-aitta. Vastarintaliikettä ei ollut ennen Barbarossaa.
Siihen asti norjalaiskommunistitkin tekivät kunniaa natseille.
Hitlerkin joka ei juuri vitsaillut, naureskeli että viikottain joku norjalaisia edustanut porukka tulee hänen puheilleen, ja tarjoutui Norjan hallitukseksi Saksan alaisena.

Ns. vastarintaliike muodostui viikkoa paria ennen Natsi-Saksan kaatumista. Barbarossan alettua vain kommunistit olivat tehneet Moskovan käskystä hyödytöntä kiusantekoa.
Ns. vastarintaliikkeeseen liityttiin, jotta voitiin olla kostamassa omien kansalaisten monelta osin perusteltua ja tarpeellista työskentelyä miehitysaikana.
Kostoksi teloitettiin, pahoinpideltiin ja vankilaan heitettiin suuri osa näistä.

Tyrimisen pääsyylliset, kuten pääministeri Nygaardsvåld jätettiin rankaisematta ja tomppeli kuningas sai jatkaa.

Anonyymi kirjoitti:

On irvokas väite, että Norja olisi ollut länsiliittoutunut. Ei sillä - eivät länsiliittoutuneet Stalineineen Saksaa kunnollisempia olleet.
Norja ANTAUTUI tyrimisen kera Saksalle, ja oli sen jälkeen natsien kala-aitta. Vastarintaliikettä ei ollut ennen Barbarossaa.
Siihen asti norjalaiskommunistitkin tekivät kunniaa natseille.
Hitlerkin joka ei juuri vitsaillut, naureskeli että viikottain joku norjalaisia edustanut porukka tulee hänen puheilleen, ja tarjoutui Norjan hallitukseksi Saksan alaisena.

Ns. vastarintaliike muodostui viikkoa paria ennen Natsi-Saksan kaatumista. Barbarossan alettua vain kommunistit olivat tehneet Moskovan käskystä hyödytöntä kiusantekoa.
Ns. vastarintaliikkeeseen liityttiin, jotta voitiin olla kostamassa omien kansalaisten monelta osin perusteltua ja tarpeellista työskentelyä miehitysaikana.
Kostoksi teloitettiin, pahoinpideltiin ja vankilaan heitettiin suuri osa näistä.

Tyrimisen pääsyylliset, kuten pääministeri Nygaardsvåld jätettiin rankaisematta ja tomppeli kuningas sai jatkaa.

Lue lisää

Hölynpölyä.

Norja ei antautunut ja luettiin voittajamaihin sodan jälkeen.

Vastarintaliike oli voimakas ja teki mm. useita sabotaashitekoja.

Norjalaisia palveli Britannian asevoimissa kaikissa puolustushaaroissa.

Norjalaiset natsit perustivat jopa Quislingin johtaman oman hallituksen,mutta todellinen valta oli Saksan asettamalla valtakunnankomissaari Terbovenillä.

Anonyymi kirjoitti:

Hölynpölyä.

Norja ei antautunut ja luettiin voittajamaihin sodan jälkeen.

Vastarintaliike oli voimakas ja teki mm. useita sabotaashitekoja.

Norjalaisia palveli Britannian asevoimissa kaikissa puolustushaaroissa.

Norjalaiset natsit perustivat jopa Quislingin johtaman oman hallituksen,mutta todellinen valta oli Saksan asettamalla valtakunnankomissaari Terbovenillä.

Lue lisää

Hanki nyt edes kunnollinen historiankirja.
Norja ANTAUTUI ihan virallisesti ja allekirjoitusten kanssa ja antautumisen osana Norja lopetti Pohjois-Norjassa käydyn (brittien ja ranskalaisten aloittaman ja norjalaisten jatkaman) rajoitetun sodan saksalaisia vastaan.

Asiaa ei muuta se että Britanniaan kipin kapin paennut hallitus vasta myöhemmin, (Britannian vaatimuksesta ja tuella) alkoi provosoida vastarintaa.
Antautumisen jälkeen norjalaisilla periaatteessa oli velvollisuus totella saksalaisten asiallisia määräyksiä ja saksalaisilla oli oikeus rankaista määräysten rikkojia, edellyttäen
että määräykset olivat asiallisia.

Anonyymi kirjoitti:

Hölynpölyä.

Norja ei antautunut ja luettiin voittajamaihin sodan jälkeen.

Vastarintaliike oli voimakas ja teki mm. useita sabotaashitekoja.

Norjalaisia palveli Britannian asevoimissa kaikissa puolustushaaroissa.

Norjalaiset natsit perustivat jopa Quislingin johtaman oman hallituksen,mutta todellinen valta oli Saksan asettamalla valtakunnankomissaari Terbovenillä.

Lue lisää

Norjalla oli useampia Saksalle alistuneita "hallituksia" ja brutaali itävaltalaisnatsi Terboven oli todellinen vallanpitäjä. Saksalaiset siirsivät ensimmäisen "hallituksen", Quislingin johtaman pian sivuun, koska tämä oli joustamaton niille saksalaisten määräyksille, jotka se katsoi asiattomiksi tai ihmisoikeuksien vastaisiksi.
Quisling oli siis varsin kunniallinen ja norjalaisia puolustanut hallintotoimissaan.
Selkärangattomia Terbovin palvelijoita oli vasta myöhemmissä "hallituksissa".

Saksa oli julistanut sodan Norjaa vastaan 26.4.1940.
Norja antautui Saksalle 10.6.1940 Trondheimissa.
Tämä aktio samalla lopetti rajoitetun sodan Pohjois-Norjassa.
Norjan kuninkaan ja rauhanaikaisen hallituksen tätä tarkoitusta varten lähettämänä antautumisen allekirjoitti everstiluutnantti R.Roscher Nielsen ja otti vastaan eversti Buschenhagen.

Kuninkaan rauhanaikaisen hallituksen kanssa muodostama neuvosto oli todennut 7.6.1940 perusteluna antautumiselle, että "on toivotonta Norjalle jatkaa sotaa".
Lausunnon siis allekirjoittivat kuningas ja kyseinen hallitus.
Nämä olivat pakomatkalla Britanniaan.

Norja on vieläkin kyvytön käsittelemään historiansa surkeita lehtiä. Monet asioista yritetään edelleen salata, aiemmin pääsyyllisten (kuten Nygaardsvåld) suojelemiseksi, nykyisin kai niiden surkeuden vuoksi.

Jos siis haluat tietää ja ymmärtää edes pääkohdittain mitä todellisuudessa tapahtui, suosittelen kirjaa:
Ralph Hewins: Quisling - Prophet without Honour (W.H.Allen London 1965, 384 s.). Kirjoittaja on brittidiplomaatti, joka toimi Talvisodan aikana Suomessa ja saksalaishyökkäyksen aikana Norjassa ja raportoi näistä tapatumista jo silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Norjalla oli useampia Saksalle alistuneita "hallituksia" ja brutaali itävaltalaisnatsi Terboven oli todellinen vallanpitäjä. Saksalaiset siirsivät ensimmäisen "hallituksen", Quislingin johtaman pian sivuun, koska tämä oli joustamaton niille saksalaisten määräyksille, jotka se katsoi asiattomiksi tai ihmisoikeuksien vastaisiksi.
Quisling oli siis varsin kunniallinen ja norjalaisia puolustanut hallintotoimissaan.
Selkärangattomia Terbovin palvelijoita oli vasta myöhemmissä "hallituksissa".

Saksa oli julistanut sodan Norjaa vastaan 26.4.1940.
Norja antautui Saksalle 10.6.1940 Trondheimissa.
Tämä aktio samalla lopetti rajoitetun sodan Pohjois-Norjassa.
Norjan kuninkaan ja rauhanaikaisen hallituksen tätä tarkoitusta varten lähettämänä antautumisen allekirjoitti everstiluutnantti R.Roscher Nielsen ja otti vastaan eversti Buschenhagen.

Kuninkaan rauhanaikaisen hallituksen kanssa muodostama neuvosto oli todennut 7.6.1940 perusteluna antautumiselle, että "on toivotonta Norjalle jatkaa sotaa".
Lausunnon siis allekirjoittivat kuningas ja kyseinen hallitus.
Nämä olivat pakomatkalla Britanniaan.

Norja on vieläkin kyvytön käsittelemään historiansa surkeita lehtiä. Monet asioista yritetään edelleen salata, aiemmin pääsyyllisten (kuten Nygaardsvåld) suojelemiseksi, nykyisin kai niiden surkeuden vuoksi.

Jos siis haluat tietää ja ymmärtää edes pääkohdittain mitä todellisuudessa tapahtui, suosittelen kirjaa:
Ralph Hewins: Quisling - Prophet without Honour (W.H.Allen London 1965, 384 s.). Kirjoittaja on brittidiplomaatti, joka toimi Talvisodan aikana Suomessa ja saksalaishyökkäyksen aikana Norjassa ja raportoi näistä tapatumista jo silloin.

Lue lisää

Norja jatkoi sotaa Britannian liittolaisena ja sen joukoissa.

Hölynpölyä.Pudokas työntää tavanomaista roskaansa.

Ruotsiin ei perustettu mitään leirejä,

Se otti vastaan naapurimaiden pakolaisia mm.Tanskan juutalaisia sekä 70 000 suomalaista lasta.Myös P-Suomen evakkoja syksyllä-44.

Kuningatar ei ihaillut Hitleriä, joskin halusi olla suututtamatta tätä.

Kuningas ei vieraillut Suomessa kuin kerran 20-luvulla.
Pari kertaa vieraili perintöprinssi Gustaf Adolf, joka toisella kertaa kävi rintamallakin.
Toisella kertaa hän toi Mannerheimille Ruotsin korkeimman kunniamerkin,koska M. oli ruotsalaisten käsityksen mukaan kieltänyt Saksaa käyttämästä Suomen aluetta mahdollsta Ruotsin valtausta suunnitellessaan.