Katsomuksettomuus ja tunnuksettomuus opetus ei toteutunut vaikka Suomen laki opetuksesta muuttui vuonna 2003. Silti evlut-kirkon uskonnonopetus eli kirkon harjoittama aivopesu ja eri uskontojen pakkotuputus on pysynyt edelleen Suomen peruskoulujen opetusksessa eikä sitä edelleenkään korvattu uskonnottomalla ja tunnuksettomalla et-opetuksella vaikka lupaus uskonnottomasta, katsomuksettomasta ja tunnuksettomasta opetuksesta on annettu. Se on edelleen uhka lasten uskonnonvapaudelle.
Papit ovat jatkaneet edelleenkään uskonnontuputusta kouluissa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossa kirjoittajalla saattaa olla hieman ketunhäntä kainalossa. Täsmentäisin tilannekuvaa sikäli, että uskonnonharjoitus ja uskonnon opetus ovat kaksi eri asiaa. Vapaa-ajattelijat esittävät, että myös kirkkoon liitetyillä lapsilla tulisi olla oikeus opiskella elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan.
Kunta päättää opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjänä siitä, toteutuuko uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus päiväkodeissa, peruskouluissa ja lukioissa, vai liitetäänkö vuosisuunnitelmiin ja päiväohjelmiin uskonnollisia tilaisuuksia, kuten evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä.
Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu kunnan koulutuksen ja kasvatuksen lakisääteisiin tehtäviin. Varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden mukaan kasvatus ja opetus on ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.
Toisaalta perustuslakivaliokunta on vuonna 2014 katsonut, että uskonnollisia tilaisuuksia ”saa järjestää” eli niitä ei voi kieltää eikä niitä ole pakko järjestää. Tämän perusteella Opetushallitus on ohjeistanut 12.1.2018, että jos uskonnollinen tilaisuus tai toimitus järjestetään, sille pitää olla vastaava ei-uskonnollinen vaihtoehto. Samalla Opetushallitus nostaa esille kaksi mahdollisuutta siirtää uskonnolliset tilaisuudet päiväkoti- ja koulupäivien ulkopuolella.
Rinnakkaisten uskonnollisten/ei-uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi ja niistä on tehty paljon kanteluita. Järjestelyt, tiedotus ja valinta eivät käytännössä toimi lapsia syrjimättä. Lasten jako kahteen ryhmään uskonnollisuuden/uskonnottomuuden perusteella rikkoo perheen arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Kahden ohjelman tarjoaminen vaatii ylimääräistä työtä, johon ei aina ole riittävästi henkilöstöä varsinkaan päiväkodeissa. Tästä mallista luopuminen olisi suuri helpotus johtajille, rehtoreille, varhaiskasvattajille, opettajille, oppilaille ja useimmille huoltajille.
Sen takia kuntavaaliehdokkailta voidaan kysyä suhtautumista Opetushallituksen ohjeessa (12.1.2018) mainittuihin mahdollisuuksiin muuttaa tilannetta kouluissa (ja vastaavasti päiväkodeissa):
1) "Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia."
2) "Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon."
Voisiko hän kannattaa kunnissa jompaakumpaa Opetushallituksen esittämää vaihtoehtoa niin, että kahden rinnakkaisen tilaisuuden, uskonnollisen ja ei-uskonnollisen, sisällyttäminen päiväkodin ja koulujen toimintaan voitaisiin kunnissa lopettaa ja niissä keskityttäisiin vain kaikille yhteiseen toimintaan?
Selvyyden vuoksi kannattaa korostaa, että edellä sanottu ei koske perinteisten kevätjuhlien ja joulujuhlien järjestämistä ja ohjelmaa, sillä ne ovat koulun yhteisiä juhlia.