Turtumukseni alkoi sen jälkeen kun pääsin yli kovasta ahdistuksesta. Tämän nykyisen olotilan alussa oli kamala väsy koko ajan, epätodellinen olo, en tuntenut mitään mielessäni, ei ollut kunnollista yhteyttä maailmaan, en reagoinut asioihin normaalisti.
Ihan niinkuin tämä toipuminen olisi sisältänyt erilaisia vaiheita joissa oireita tippuu yksi kerrallaan pois. Ensimmäisenä katosi väsymys. Toisena lähti epätodellinen olo. Kolmantena aloin reagoimaan asioihin tunnepohjaisesti ilman tuntematta mitään. Neljäntenä sain yhteyden ihmisiin ja muuhun maailmaan takaisin, en ollut enää pelkästään "paikalla" vaan olin täysin läsnä tilanteissa ja keskusteluissa.
Tällä hetkellä on vain yksi oire jäljellä, eli se ettei tunne mitään mielessä. En tunne tunteita toisin sanoen. Vain kehossa ilmenee tuntemuksia. Silti kykenen toimimaan ja ajattelemaan tunnepohjaisesti joka osa-alueella omassa elämässäni. Kykenen reagoimaan tunnepohjaisesti. En vain tunne mielessäni mitään.
Olisiko kellään kertoa mitään kokemuksia tälläisestä kyseisestä asiasta?
Neuvoja?
Ihan niinkuin tämä toipuminen olisi sisältänyt erilaisia vaiheita joissa oireita tippuu yksi kerrallaan pois. Ensimmäisenä katosi väsymys. Toisena lähti epätodellinen olo. Kolmantena aloin reagoimaan asioihin tunnepohjaisesti ilman tuntematta mitään. Neljäntenä sain yhteyden ihmisiin ja muuhun maailmaan takaisin, en ollut enää pelkästään "paikalla" vaan olin täysin läsnä tilanteissa ja keskusteluissa.
Tällä hetkellä on vain yksi oire jäljellä, eli se ettei tunne mitään mielessä. En tunne tunteita toisin sanoen. Vain kehossa ilmenee tuntemuksia. Silti kykenen toimimaan ja ajattelemaan tunnepohjaisesti joka osa-alueella omassa elämässäni. Kykenen reagoimaan tunnepohjaisesti. En vain tunne mielessäni mitään.
Olisiko kellään kertoa mitään kokemuksia tälläisestä kyseisestä asiasta?
Neuvoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikeastaan kiinnostaa, saitko ahdistukseen jotain lääkitystä, ja käytätkö mahdollisesti edelleen ?
En saanut mitään lääkitystä. Tässä tunteettomassa olotilassa en kykene enää tuntemaan ahdistustakaan mielessäni enkä vahvasti kehossa. Sen jälkeen kun ahdistus hävisi niin en ole tuntenut mitään mielessäni.
Kerroit, että muut oireesi hävisivät ajan myötä, niin pitäisikö vain yrittää toivoa, että tunteetkin vielä palaavat ajan kanssa.
Ehkä siihen menee vähän enemmän aikaa.
Vaikea tuohon on sanoa mitään, muuta kuin toivottavasti palaat ennallesi.
Jaksamista sulle !
Kiitoksia :)
Varmaan auttaa jos vain yrität rentoutua ja olla ajattelematta liikoja.
Kehon tunteet ovat mielen tunteita. Keho ja mieli ovat käytännössä sama asia.
Jos esim. kolautat varpaan pöydän jalkaan niin varpaassa olevat hermot ärsyyntyvät ja mieli tuntee ärsyyntymisen tunteen joka välittyy kolahtaneen varpaan hermopäätteistä.
Voit yrittää nimetä kehon tuntemuksia ja syventyä mielikuviin mitä ne herättävät pääsi sisällä niin ehkä ymmärrät tuntemuksiasi paremmin
Pitää laittaa kokeiluun
Sehän on hyvä ettei tunne mielessään mitään.
Silloin kykenee objektiiviseen ajatteluun.
Tähän tilaan moni pyrkii, tunteet ovat melkein turhia.