Nyt on ollut paljon puhetta täällä ratkaisusta ja vapaasta tahdosta. tuntuu usein että osapuolet vähän huutavat toistensa yli joten haluaisin hieman omalla vajavaisella ymmärrykselläni tuoda esille, miten luterilaisuudessa nähdään ihmisen mahdollisuudet tässä suhteessa ja perustelut sille, kun paikalla ei näytä olevan ketään raamattu-uskollista teologiakaan.
Luterilaisuudessa siis uskotaan että ihmisellä on vapaa tahto vain rajoitetussa mielessä, eli voimme vapaasti valita maallisissa asioissa teemmekö niin vai näin, eli toimimme vapaan tahdon ja järjen varassa, mutta kun kysymys tulee Jumalan lain käskyistä, emme ole kykeneviä niitä täyttämään vaikka ne selvästi ja ymmärrettävällä tavalla meitä kehottavat, jopa käskevät autuuden menettämisen uhalla tekemään, tulemaan, seuraamaan. Tämä johtuu siitä että olemme jo syntymästämme meisssä olevan perisynnin tähden jonka tähden myös tahtomme on meidän luonnollisessa tilassamme ("mikä on lihasta syntynyt, on liha!") ilman Jumalan armon valoa kykenemätön tahtomaan niinkuin Jumalan laki käskee, meillä ei ole tahtoa parannukseen, vielä vähemmän on tahtoa ja voimaa hylkäämään syntinen elämä tai tekemään parannusta.
Olemme siis ollessamme luonnollisessa tilassamme ("liha") jopa niin kykenemättömiä että Raamattu sanoo meitä "synteihimme kuolleeksi". Tämä ei ole vain jokin osittain paikkansa pitävä metafora, vaan totisinta totta. Sanoohan Paavali ettemme olisi edes tienneet olevamme syntisiäkään, ellei laki ilmoittaisi sitä meille. Ilman lain käskyä tehdä parannus, emme siis edes tietäisi olevamme parannuksen tarpeessa:
"Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse"" (Room. 7:7)
Nyt herää siis kysymys jota usein esitetään luterilaisille, meidän vastustaessamme opetusta ratkaisun tekemisestä ja vapaaasta tahdosta, haluan nyt vastata siihen:
Kysymys: Miksi laki sitten sanoo: "tee parannus!", -ellen minä pysty sitä tekemään? Miksi Jeesus käskee valiusemaan pahan sijasta hyvän, jollen minä kykene niin tekemään? jne.
Vastaus: On tärkeää ymmärtää että ne ovat LAIN käskyjä, ne ovat lakia! Ne ovat käskyjä ja kieltoja sekä kehotuksia jotka paljastavat minun olevan syntinen. Käskyt siis kertovat kuulijalle ettei sinulla kaikki ole niinkuin Jumala tahtoisi. Ne ilmoittavat synnin:
"Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.... ... Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta." (Room 7 luku)
Lain tarkoituskin oli ilmoittaa meille syntisyytemme, mikä on välttämätöntä tunteaksemme armon tarpeemme. Mutta laki ("tee parannus!") ei suinkaan anna voimaa tehdä parannus, vaan KUOLETTAA.
EVANKELIUMI lupauksineen taas on se joka tekee eläväksi! HUomaa nyt tarkoin eri lain ja evankeliumin välillä ja harjaannu ymmärtämään niiden ero kaikessa Raamatun luvussa! Tässä on se tärkeä ero: ei käsky, joka ilmoittaa synnin ja kuolettaa, anna voimaa parannuksen tekoon eikä tee eläväksi, meillehän on sanottu ettemme kykene vaadittuun mittaan sillä jo yksi ainoa synti riittää kadotuksen alaisuuteen.
Jumalan armolupaukset kuten "Lasarus, nouse ylös!", "Ota vuoteesi ja käy!", "sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!" ja kaikki tällainen on niitä evankeliumin lupauksia, joista se voima parannuksentekoon tulee. Ensin saadaan siis synnit anteeksi ja Jumalan lupaukset ja Pyhä Henki, niistä ja niiden varassa tehdään parannusta, kiitollisena Jumalalle syntyy rakkaus myös Jumalan hyvää lakia kohtaan.
Ilmoittaessaan syntisyytemme, Jumala ei jättänyt luotujaan synnin ja kuoleman valtaan, vaan valmisti meille pääsyn ja vapahduksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka onelämän lähde ja virta.
Harjaannu siis erottamaan oikein laki ja evankeliumi mikäli haluat kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja uskossa.
Enempää en tähän kirjoita enkä vastaile viesteihin.
Luterilaisuudessa siis uskotaan että ihmisellä on vapaa tahto vain rajoitetussa mielessä, eli voimme vapaasti valita maallisissa asioissa teemmekö niin vai näin, eli toimimme vapaan tahdon ja järjen varassa, mutta kun kysymys tulee Jumalan lain käskyistä, emme ole kykeneviä niitä täyttämään vaikka ne selvästi ja ymmärrettävällä tavalla meitä kehottavat, jopa käskevät autuuden menettämisen uhalla tekemään, tulemaan, seuraamaan. Tämä johtuu siitä että olemme jo syntymästämme meisssä olevan perisynnin tähden jonka tähden myös tahtomme on meidän luonnollisessa tilassamme ("mikä on lihasta syntynyt, on liha!") ilman Jumalan armon valoa kykenemätön tahtomaan niinkuin Jumalan laki käskee, meillä ei ole tahtoa parannukseen, vielä vähemmän on tahtoa ja voimaa hylkäämään syntinen elämä tai tekemään parannusta.
Olemme siis ollessamme luonnollisessa tilassamme ("liha") jopa niin kykenemättömiä että Raamattu sanoo meitä "synteihimme kuolleeksi". Tämä ei ole vain jokin osittain paikkansa pitävä metafora, vaan totisinta totta. Sanoohan Paavali ettemme olisi edes tienneet olevamme syntisiäkään, ellei laki ilmoittaisi sitä meille. Ilman lain käskyä tehdä parannus, emme siis edes tietäisi olevamme parannuksen tarpeessa:
"Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse"" (Room. 7:7)
Nyt herää siis kysymys jota usein esitetään luterilaisille, meidän vastustaessamme opetusta ratkaisun tekemisestä ja vapaaasta tahdosta, haluan nyt vastata siihen:
Kysymys: Miksi laki sitten sanoo: "tee parannus!", -ellen minä pysty sitä tekemään? Miksi Jeesus käskee valiusemaan pahan sijasta hyvän, jollen minä kykene niin tekemään? jne.
Vastaus: On tärkeää ymmärtää että ne ovat LAIN käskyjä, ne ovat lakia! Ne ovat käskyjä ja kieltoja sekä kehotuksia jotka paljastavat minun olevan syntinen. Käskyt siis kertovat kuulijalle ettei sinulla kaikki ole niinkuin Jumala tahtoisi. Ne ilmoittavat synnin:
"Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.... ... Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta." (Room 7 luku)
Lain tarkoituskin oli ilmoittaa meille syntisyytemme, mikä on välttämätöntä tunteaksemme armon tarpeemme. Mutta laki ("tee parannus!") ei suinkaan anna voimaa tehdä parannus, vaan KUOLETTAA.
EVANKELIUMI lupauksineen taas on se joka tekee eläväksi! HUomaa nyt tarkoin eri lain ja evankeliumin välillä ja harjaannu ymmärtämään niiden ero kaikessa Raamatun luvussa! Tässä on se tärkeä ero: ei käsky, joka ilmoittaa synnin ja kuolettaa, anna voimaa parannuksen tekoon eikä tee eläväksi, meillehän on sanottu ettemme kykene vaadittuun mittaan sillä jo yksi ainoa synti riittää kadotuksen alaisuuteen.
Jumalan armolupaukset kuten "Lasarus, nouse ylös!", "Ota vuoteesi ja käy!", "sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!" ja kaikki tällainen on niitä evankeliumin lupauksia, joista se voima parannuksentekoon tulee. Ensin saadaan siis synnit anteeksi ja Jumalan lupaukset ja Pyhä Henki, niistä ja niiden varassa tehdään parannusta, kiitollisena Jumalalle syntyy rakkaus myös Jumalan hyvää lakia kohtaan.
Ilmoittaessaan syntisyytemme, Jumala ei jättänyt luotujaan synnin ja kuoleman valtaan, vaan valmisti meille pääsyn ja vapahduksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka onelämän lähde ja virta.
Harjaannu siis erottamaan oikein laki ja evankeliumi mikäli haluat kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja uskossa.
Enempää en tähän kirjoita enkä vastaile viesteihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.