Julkinen rahoitus, varsinkin vero pohjainen, on talousliberaalilta kannalta katsottuna epäreilua kilpailua maailmassa jossa kuitenkin noudatetaan vapaan markkinatalouden ehtoja ja sääntöjä. Toisin sanoen kirkon tulisi toteuttaa rahoituksensa omalla liiketauloudellaan ja kaupallistaa itsensä jotta kilpailu muiden yritysten kanssa olisi mahdollisimman reilua. Ensimmäiseksi tulisi lähteä siitä millainen tuote ja palvelu kirkko potentiaaliselle maksukykyiselle asiakaskuluttajalle on.
Kirkon tulisi olla kaupallinen yritys eikä valtion hyväntekeväisyys laitos
Anonyymi
1375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ruotsissa kirkko on erotettu valtiosta.
Sen siitä sai kun alkoi toimimaan vastoin Raamattua.
Olisi kannattanut yhtiöityä ja listautua pörssiin.
Kirkko myy ikuista elämää. Vasta sitten kun tämän on saanut, olisi maksun suorittamisen aika. Kuoltuaan on vähän vaikea tulla vaatimaan etukäteen hölmönä maksamiaan rahoja.
En maksa kirkollisveroa ikuisen elämän toivossa vaan koska koen yhteyttä toisiin kirkossa käyjiin. En tiedä heidän vilpittömästä uskostaan kun en pohdi enkä arvostele toista, keskityn omaan uskooni. Koen sen oikeaksi, mutta sataprosenttinen meistä ei voi olla kukaan, mikä olisi juuri se täydellinen oikea usko.
Kirkkoa voisi verrata palvelua tuottavaan yritykseen. Se tuottaa rauhaa, yhteenkuuluvaisuutta, luottamusta Jumalan hyvyyteen ja madollisuutta yhdessä kokoontumiseen samoin uskovien kanssa. Siinä missä yritykset saavat valtionapua, voi saada kirkkokin.
Toki olisin myös valmis siihen, että kirkko eroaisi valtiosta. Maksaisin näistä tähän mennessä saamistani kirkon palveluista vapaaehtoisesti. Uskooni ei vaikuta mitenkään se, onko valtio mukana.
Ehkä joillekin voisi vaikuttaa, on monia, joiden maksuosuus on niin pieni tai peräti ei lainkaan, heidän auttamisensa karsittaisiin pois kirkon piiristä ja siirrettäisiin kokonaan kunnalle ja valtiolle.
Me jotka maksaisimme, saisimme pitää Jumalanpalvelukset, kirkolliset tapahtumat ja yhdessä kokoontumisen. Avustuksia emme kärttäsi miltään suunnalta.
Jos sitten joku yksityisesti haluaisi vähävaraisempaa auttaa, se olisi jokaisen oma asia. Itse autan nytkin, rahallisesti vain välimatkan bensojen muodossa, muuten käytännössä avustaen monella tavalla tuottaen suresti autettavalleni hyötyä.
Kirkoista on tulossa aikuisten päiväkerhoja.
Kirkot ovat myös sossuja jotka pyrkivät pitämään yllä köyhyyttä ja laiskuutta jakamalla ruokaa ilmaiseksi sen sijaan että ottaisi at ruuasta maksun. Näin kirkko toimii epäreilusti ruokakauppojen ja ravintoloiden kilpailijana.
Tuossa olisi itua että kirkon tarjoama palvelu voitaisiin tuotteistaa ja kaupallistaa, näin kirkon liiketoiminnalla saavutettaisiin kasvusta paremmat tuotot.
Mihin käyttäisit "paremmat tuotot"?
Kuten muutkin yrityksetkin niin osa tuotoista jaetaan osinkoina omistajille ja loput investoidaan yrityksen ja organisaation kehitykseen jotta tuotoista saataisiin entistä suuremmat.
Omakustannushinta on parempi. Että maksetaan juuri se että on tilat ja vetäjät, joiden kanssa uskonnollisia tilaisuuksia pidetään. En haluaisi kirkosta osinkoja.
Onhan niitä vapaita suuntia, jotka ovat erossa valtiosta. Mutta siitä se vasta itkeminen onkin vaikka niihin liitytään vapaaehtoisesti sekä se mitä annetaan, annetaan vapaaehtoisesti.
Jos tarkoitat esim. helluntailaisuutta, niin se organisaatio saa myös valtionapua. En ymmärrä mitä tarkoitat, ´vasta itkeminen onkin´.
Helarit ovat kolme vuotta saaneet valtionapua, mutta ei ole tarkkaa tietoa määrästä eikä siitä että onko se sidottu johonkin avutus-tai kerhotoimintaan. Rahat ovat kuitenkin sellaisia ettei niillä koko kirkkokuntaa pyöritetä.