HS: "ULKOMINISTERI Pekka Haaviston (vihr) Pietarin-vierailu näytti taas osaltaan EU:n ja Venäjän suhteiden tilan. Epäluottamus on syvää.
EU–Venäjä-ottelun arvioitiin päättyneen tilanteeseen 1–1. Haavisto kuittasi sen, että ulkoministeri Sergei Lavrov oli ensin iskenyt EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin kanveesiin pari viikkoa sitten Moskovassa. Peli ei kuitenkaan ole tasoissa.
EU uskottelee itselleen suhteen Venäjään palaavan jollain tavalla normaaliksi, kunhan Venäjä muuttaisi politiikkaansa Itä-Ukrainassa ja Krimillä sekä myös siinä, miten maa kohtelee oppositiojohtaja Aleksei Navalnyita. Teeskentely peittää alleen sen, ettei EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla ole strategiaa eikä suuntaa. Venäjä näkee, ettei Borrellilla ole mandaattia toimia, eikä haaskaa häneen aikaansa.
BORRELLIN matkan jälkeen Haaviston ja Lavrovin tapaamista seurattiin poikkeuksellisesti myös Suomen ulkopuolella. Tapaaminen meni hyvin, kuten on tapana. Sen ansiosta Suomea kuunnellaan EU-pöydissä.
EU ei ole vahingossa heikko ulkopolitiikan toimija, vaan kyseessä on jäsenmaiden valinta. Suomi ei ulkoista Venäjän-politiikkaa Brysseliin, ja Suomen ja Venäjän suhteen pitää toimia, vaikka EU hajoaisi alta. Silti suurvaltapelin asetelma muuttaa tarpeita. Se, miten vaikkapa Saksa ja Ranska toimivat Venäjän kanssa, vaikuttaa koko Euroopan vakauteen.
EU-maiden ulkoministerit keskustelevat maanantaina Venäjästä ja Navalnyin tuomion vuoksi myös uusista pakotteista. Borrell jo uhkasi niillä Venäjää. Pakotteille ei silti ole yhtenäistä tukea. Yhdysvaltojen ja EU:n linja eivät nekään kohtaa.
Ulkopoliittisen instituutin ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen viime kesänä valtioneuvostolle tekemän arvion mukaan EU:n pakotepolitiikkaa pitäisi terävöittää. Pakotteilla on tietenkin hintansa. Vastapakotteet ovat vaikuttaneet Suomeen vähemmän kuin muihin maihin, mutta maitotilat toki tietävät, mitä tarkoittaa, kun Venäjälle ei viedä juustoa.
Pakotteet ovat yksi ulkopolitiikan väline, johon EU-maat tarvitsevat toisiaan. Mutta olisi turvallisuusyhteistyöllä muutakin annettavaa. Päällekkäisyyttä Natolle ei haluta, mutta Natolla ei ole diplomatian työkaluja. Nato tarvitsee Euroopan unionia."
EU–Venäjä-ottelun arvioitiin päättyneen tilanteeseen 1–1. Haavisto kuittasi sen, että ulkoministeri Sergei Lavrov oli ensin iskenyt EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin kanveesiin pari viikkoa sitten Moskovassa. Peli ei kuitenkaan ole tasoissa.
EU uskottelee itselleen suhteen Venäjään palaavan jollain tavalla normaaliksi, kunhan Venäjä muuttaisi politiikkaansa Itä-Ukrainassa ja Krimillä sekä myös siinä, miten maa kohtelee oppositiojohtaja Aleksei Navalnyita. Teeskentely peittää alleen sen, ettei EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla ole strategiaa eikä suuntaa. Venäjä näkee, ettei Borrellilla ole mandaattia toimia, eikä haaskaa häneen aikaansa.
BORRELLIN matkan jälkeen Haaviston ja Lavrovin tapaamista seurattiin poikkeuksellisesti myös Suomen ulkopuolella. Tapaaminen meni hyvin, kuten on tapana. Sen ansiosta Suomea kuunnellaan EU-pöydissä.
EU ei ole vahingossa heikko ulkopolitiikan toimija, vaan kyseessä on jäsenmaiden valinta. Suomi ei ulkoista Venäjän-politiikkaa Brysseliin, ja Suomen ja Venäjän suhteen pitää toimia, vaikka EU hajoaisi alta. Silti suurvaltapelin asetelma muuttaa tarpeita. Se, miten vaikkapa Saksa ja Ranska toimivat Venäjän kanssa, vaikuttaa koko Euroopan vakauteen.
EU-maiden ulkoministerit keskustelevat maanantaina Venäjästä ja Navalnyin tuomion vuoksi myös uusista pakotteista. Borrell jo uhkasi niillä Venäjää. Pakotteille ei silti ole yhtenäistä tukea. Yhdysvaltojen ja EU:n linja eivät nekään kohtaa.
Ulkopoliittisen instituutin ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen viime kesänä valtioneuvostolle tekemän arvion mukaan EU:n pakotepolitiikkaa pitäisi terävöittää. Pakotteilla on tietenkin hintansa. Vastapakotteet ovat vaikuttaneet Suomeen vähemmän kuin muihin maihin, mutta maitotilat toki tietävät, mitä tarkoittaa, kun Venäjälle ei viedä juustoa.
Pakotteet ovat yksi ulkopolitiikan väline, johon EU-maat tarvitsevat toisiaan. Mutta olisi turvallisuusyhteistyöllä muutakin annettavaa. Päällekkäisyyttä Natolle ei haluta, mutta Natolla ei ole diplomatian työkaluja. Nato tarvitsee Euroopan unionia."
Vastaukset 5
Vanhimmat
HS:"SUOMI lähtee aina siitä, että yhteys Venäjään ei saa katketa. Tätä mieltä näyttäisi olevan myös Venäjä.
Suomi ei korosta yksin dialogin tarvetta. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin tarjous EU:n ja Venäjän turvallisuusyhteistyöstä sai Moskovassa suopeamman vastaanoton kuin muissa Euroopan pääkaupungeissa. Venäjä seuraa myös keskustelua EU:n strategisesta itsenäisyydestä. EU ei tosin voi sillä ylpeillä. Huoli Yhdysvaltojen tuen pettämisestä ei lisää EU:n uskottavuutta.
Venäjä haluaa pitää välit Eurooppaan, mutta EU-maa kerrallaan. Niin se lyö kiilaa EU:n riveihin, mikä tekee EU:sta entistä heikomman maailmannäyttämöllä. Yhdysvaltoja Venäjä kunnioittaa. Presidentti Joe Biden avaa linjaansa niin Eurooppaan, Kiinan kuin Venäjäänkin perjantaina Münchenin turvallisuuskonferenssin virtuaalisesti järjestämässä tilaisuudessa. Bidenin strategia ei kuitenkaan ole EU:n strategia.
Venäjän aggressio ei ole pelkkää puhetta. Venäjä myrkyttää ihmisiä, levittää disinformaatiota, iskee verkkoihin ja sekaantuu vaaleihin. Se rahoittaa diktaattoreita Lähi-idässä ja Afrikassa. EU:n lähialueilla on sodittu ja soditaan Venäjän tuella Ukrainassa ja Vuoristo-Karabahissa. Valko-Venäjällä Venäjä sanelee voimankäytön. Navalnyi tukijoineen hiljennetään.
Suomella pitää olla oma Venäjän-politiikka, mutta meidän tulee olla myös tekemässä ja tukemassa EU:n Venäjä-strategiaa. EU-pöydissä täytyy yhdessä ratkoa, miten Euroopassa estetään sotia."
Haavisto tekee työtä käskettyä hävittäjäkauppojen eteen yrittämällä pilata suhteita Venäjään. Sotakiihko on taas kerran se liima jolla kansat voidaan saada kuolemaan ja antamaan omaisuutensa sotateollisuudelle.
Ympäristökatastrofi on paljastunut nyt perusrahvaallekin aikamme yhteiseksi uhaksi. On olemassa reaalinen mahdollisuus Suomenkin kerska-hävittäjähankkeen rahat voitaisiin ohjata hyvinvointiyhteiskunnan ja ympäristön pelastamisen tarpeisiin.
Hävittäjähankinta on osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitoa YYA-aikaa kaipaavien Venäjän trollien harmiksi.
Sotakiihkoa on lähinnä vain Venäjällä. Sen etu on pitää naapurit heikkoina paikallisten maanpettureiden tuella.
Venäjä ylvästelee valtavalla hyökkäysarsenaalillaan,mutta ei sallisi Suomen hankkia edes ampumatarvikkeita raketinheittimiinsä.
Miksi Suomenkin pitää olla mukana "Venäjän nykyhallinnon kaatamisessa". Meininki muuttui, kun jenkkien presidentti vaihtui. Biden on ottanut tietoisesti sotaisemman linjan, jota meikäläiset hännystelijät yrittävät parhaansa mukaan noudattaa.
Suomi on muun EU:n mukana vaatimassa Venäjän hallinnolta edes jonkinlaisia ihmistapoja.
On selvää,etteivät palstan demokratian vastaiset EU-vihaajat sellaista ymmärrä.
Bidenin linja on lähellä EU:n näkemyksiä toisin kuinTrumpin,joka hännysteli diktaattoreita ja potki demokratioita kauemmaksi.