Mikä tai kuka Jeesus oli ja on?
Uskon kyllä että Jeesus elää. Mutta mikä on Hänen
roolinsa, suhteensa ihmiselämään - tästä seikasta
on olemassa useita erilaisia näkemyksiä - ja osa näistä
näkemyksistä on keskenään ristiriidassa.
On olemassa sovituskuolemaopin mukainen käsitys Jeesuksesta
syntien sovittajana. Tämän lisäksi on sitten monia muita käsityksiä.
Motiivini on vilpitön totuuden etsintä ja totuuden rakastaminen.
Olen käsittänyt näin:
- Jeesuksen tärkein viesti oli Rakkauden viesti;
Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä
ja mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt 22:37).
- Rakkauteen sisältyy kaikki. Jumala on rakkaus ja joka ei rakasta,
ei tunne Jumalaa (1. Joh 4:8).
- Jeesus sanoi olevansa yhtä isän kanssa (Joh. 10:30). Jos ajatellaan
että Jumala on Rakkaus (1 Joh 4:8) ja että Jeesus on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30)
niin voitaneen sanoa, että
-> Jeesus on Rakkaus.
- Jeesuksen sanat ”minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6) tarkoittaisivat
edelläolevan valossa sitä, että
-> Rakkaus on Tie, Rakkaus on Totuus, Rakkaus on Elämä.
-> Eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta.
Näin olen pohtinut.
Sovituskuolemaoppia sen sijaan en osaa sydämessäni hyväksyä
enkä käsittää - joku voisi sanoa että valitettavasti näin on.
Minä sanon että näin vain on, ainakin tällä hetkellä. Olen miettinyt
että voisiko rakastava Jumala, itse Rakkaus toimia niin että Hän vaatisi
viattoman veriuhrin jotta voisi antaa ihmiselle anteeksi.
Tätä kohtaa minä en ymmärrä - uskon että Jumala on Rakkaus,
ja uskon että Rakkaus ei vaadi veriuhria. Tässä kohtaa joku voi sanoa,
ehkä sinäkin, että minä olen harhaoppinen. Minä ymmärrän kyllä ne
näkökohdat, joista tarkasteltuna minä olen harhaoppinen.
Minä en välitä siitä mitä muut ajattelevat minun olevan -
minulle on tärkeintä että opin tuntemaan totuuden.
Olen käsittänyt totuuden ja rakkauden liiittyvän Jumalassa
toisiinsa - tämä on keskeistä. Olen käsittänyt ihmiselämän
tarkoituksen liittyvän (Jumalan) rakkauden löytämiseen.
Minä uskon rakkauteen - uskon rakkauteen todellisuuden
perimmäisenä voimana - ja Jumala on rakkaus.
Tähän minä uskon ja luotan. Minä uskon että
ihmiselämän tarkoitus on oppia tuntemaan Rakkaus
joka on olemassaolon, todellisuuden perusta.
Tuntemisella en tarkoita dualistisen subjekti-objektiasetelman
mukaista ”ulkoista” tietämistä, vaan sisäistä tuntemista,
jossa dualismi katoaa. Tieto rakkaudesta ei ole teoreettista,
vaan käytännöllistä, kokemuksellista tietoa jossa tietävä subjekti
ja tiedostettava asia ovat yhtä. Tämä merkitsee sitä että subjekti
on rakkaudessa ja ikään kuin rakkauden omistamana toimii rakkaudesta.
Tämä merkitsee sitä että kaikki - ajatukset, sanat ja teot ovat
rakkaudessa ja rakkauden ajatuksia ja sanoja ja tekoja.
Ja saman voi sanoa myös korvaamalla rakkaus-sanan
Kristuksella; ajatukset, sanat ja teot ovat Kristuksessa ja
Kristuksen ajatuksia ja sanoja ja tekoja. Tässä toteutuu
Paavalin ajatus siitä että enää ei elä (egoistinen) ihminen,
minä, vaan Kristus elää ihmisessä (Gal 2:20), sellaisessa ihmisessä, joka
on löytänyt rakkauden, toisinsanoen Kristuksen, toisinsanoen Jumalan.
Toivottavasti nämä pohdinnat eivät loukkaa
Sinun uskonnollista tajua - pyydän anteeksi, mikäli
koet ne loukkaavina. Ne ovat vilpittömän etsijän ja
pohtijan mietteitä, pohtijan joka kunnioittaa ja
rakastaa Kristus Jeesusta.
"4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka
rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
-etsijä
Uskon kyllä että Jeesus elää. Mutta mikä on Hänen
roolinsa, suhteensa ihmiselämään - tästä seikasta
on olemassa useita erilaisia näkemyksiä - ja osa näistä
näkemyksistä on keskenään ristiriidassa.
On olemassa sovituskuolemaopin mukainen käsitys Jeesuksesta
syntien sovittajana. Tämän lisäksi on sitten monia muita käsityksiä.
Motiivini on vilpitön totuuden etsintä ja totuuden rakastaminen.
Olen käsittänyt näin:
- Jeesuksen tärkein viesti oli Rakkauden viesti;
Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä
ja mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt 22:37).
- Rakkauteen sisältyy kaikki. Jumala on rakkaus ja joka ei rakasta,
ei tunne Jumalaa (1. Joh 4:8).
- Jeesus sanoi olevansa yhtä isän kanssa (Joh. 10:30). Jos ajatellaan
että Jumala on Rakkaus (1 Joh 4:8) ja että Jeesus on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30)
niin voitaneen sanoa, että
-> Jeesus on Rakkaus.
- Jeesuksen sanat ”minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6) tarkoittaisivat
edelläolevan valossa sitä, että
-> Rakkaus on Tie, Rakkaus on Totuus, Rakkaus on Elämä.
-> Eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta.
Näin olen pohtinut.
Sovituskuolemaoppia sen sijaan en osaa sydämessäni hyväksyä
enkä käsittää - joku voisi sanoa että valitettavasti näin on.
Minä sanon että näin vain on, ainakin tällä hetkellä. Olen miettinyt
että voisiko rakastava Jumala, itse Rakkaus toimia niin että Hän vaatisi
viattoman veriuhrin jotta voisi antaa ihmiselle anteeksi.
Tätä kohtaa minä en ymmärrä - uskon että Jumala on Rakkaus,
ja uskon että Rakkaus ei vaadi veriuhria. Tässä kohtaa joku voi sanoa,
ehkä sinäkin, että minä olen harhaoppinen. Minä ymmärrän kyllä ne
näkökohdat, joista tarkasteltuna minä olen harhaoppinen.
Minä en välitä siitä mitä muut ajattelevat minun olevan -
minulle on tärkeintä että opin tuntemaan totuuden.
Olen käsittänyt totuuden ja rakkauden liiittyvän Jumalassa
toisiinsa - tämä on keskeistä. Olen käsittänyt ihmiselämän
tarkoituksen liittyvän (Jumalan) rakkauden löytämiseen.
Minä uskon rakkauteen - uskon rakkauteen todellisuuden
perimmäisenä voimana - ja Jumala on rakkaus.
Tähän minä uskon ja luotan. Minä uskon että
ihmiselämän tarkoitus on oppia tuntemaan Rakkaus
joka on olemassaolon, todellisuuden perusta.
Tuntemisella en tarkoita dualistisen subjekti-objektiasetelman
mukaista ”ulkoista” tietämistä, vaan sisäistä tuntemista,
jossa dualismi katoaa. Tieto rakkaudesta ei ole teoreettista,
vaan käytännöllistä, kokemuksellista tietoa jossa tietävä subjekti
ja tiedostettava asia ovat yhtä. Tämä merkitsee sitä että subjekti
on rakkaudessa ja ikään kuin rakkauden omistamana toimii rakkaudesta.
Tämä merkitsee sitä että kaikki - ajatukset, sanat ja teot ovat
rakkaudessa ja rakkauden ajatuksia ja sanoja ja tekoja.
Ja saman voi sanoa myös korvaamalla rakkaus-sanan
Kristuksella; ajatukset, sanat ja teot ovat Kristuksessa ja
Kristuksen ajatuksia ja sanoja ja tekoja. Tässä toteutuu
Paavalin ajatus siitä että enää ei elä (egoistinen) ihminen,
minä, vaan Kristus elää ihmisessä (Gal 2:20), sellaisessa ihmisessä, joka
on löytänyt rakkauden, toisinsanoen Kristuksen, toisinsanoen Jumalan.
Toivottavasti nämä pohdinnat eivät loukkaa
Sinun uskonnollista tajua - pyydän anteeksi, mikäli
koet ne loukkaavina. Ne ovat vilpittömän etsijän ja
pohtijan mietteitä, pohtijan joka kunnioittaa ja
rakastaa Kristus Jeesusta.
"4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka
rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
-etsijä
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta kun ottaa huomioon ihmisen vajavaisuuden, niin kysyn: kuka kumma tuohon rakastamiseen pystyy? Rakasta vihamiestäsi, miten se onnistuu koko sydämellä, vilpittömästi.
"mutta kun ottaa huomioon ihmisen vajavaisuuden, niin kysyn: kuka kumma tuohon rakastamiseen pystyy? Rakasta vihamiestäsi, miten se onnistuu koko sydämellä, vilpittömästi."
Hyviä kysymyksiä. Olen tullut siihen tulokseen että omassa (egominäkeskeisessä) voimassa ihminen ei tuohon pysty, ei ainakaan pysyvästi. Egoihminen saattaa pystyä rakastamaan ajoittain, mutta Todellinen, kestävä Jumalan Rakkaus ihmisessä, ihmisestä, ihmiseen toteutuu vasta kun
-> ihminen ikään kuin luopuu minäkeskeisyydestään (”enää en elä minä”) KristusRakkaus-keskeisyyden (”vaan Kristus elää minussa”) hyväksi.
-etsijä
mitä olen koko ikäni etsinyt.
”mitä olen koko ikäni etsinyt.”
Kiitos, mutta olen kulkenut pitkän matkaa enkä vielä ole tullut perille. Uskon älyllisellä tasolla tiedostavani ja tajuavani Rakkauden keskeisen, kaikenkattavan merkityksen ja aseman mutta tämä ei riitä. Todellinen Rakkauden omistaminen ja Rakkaudelle ”antautuminen” merkitsee puhdassydämisyyden toteutumista - itse asiassa luulen että se _edellyttää_ sitä. Toisaalta paradoksaalisesti Ylimaallinen Rakkaus puhdistaa sydämemme. Puhdassydämisyyden kautta tapahtuva tietäminen ei enää ole perinteistä ”ulkokohtaista” (sydämetöntä) pään (tietoteorian näkökulmasta dualistista) tietoa, vaan kokonaisvaltaista Rakkaudella täyttymistä, jolloin ihminen voi Kristusta mukaillen todeta ”Rakkaudessa minä ja Taivaallinen Isä/Äiti olemme yhdessä”. Tässä(kin) kohtaa tunnen vielä olevani keskeneräinen.
"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." Matt 5:8
-etsijä
Puhuit. Motiivisi on ihailtava. Pysy siinä!
"- Jeesuksen tärkein viesti oli Rakkauden viesti;"
Niin. Herää vaan kysymys pystymmekö elämään kuten Jeesus. Tai haluammeko edes? Mitä ajattelet?
"- Rakkauteen sisältyy kaikki."
Tarkoitatko, että kaikki on rakkautta? Vähän kuin panteistit sanovat, että kaikki on Jumalaa? Mekin olemme siis rakkautta?
"Eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta."
Entä sitten jos ei ole rakkaudessa? miten käy?
"Sovituskuolemaoppia sen sijaan en osaa sydämessäni hyväksyä
enkä käsittää"
Minä uskon sovituskuolemaan, tosin lukuisien epäilyksien kautta. Jeesus ja VT: kin puhuivat siitä. Uskotko sinä, että olemme syntisiä? Miksi luulet Jeesuksen kuolleen?
Pysykäämme Kristuksessa!
- Nitro
toteat;
"Niin. Herää vaan kysymys pystymmekö elämään kuten Jeesus. Tai haluammeko edes? Mitä ajattelet?"
Mielestäni olennaista on, että edes yritämme. Edes yritämme tuoda mukanamme pienen palan Taivasta tänne itsellemme ja ennenkaikkia toisillemme.
"Tarkoitatko, että kaikki on rakkautta? Vähän kuin panteistit sanovat, että kaikki on Jumalaa? Mekin olemme siis rakkautta?"
Jumala on valtava, univeraali rakkaus, ja sellaisenaan kaikenkattava. Itse kuitenkin tulkitsen tuon "rakkauteen sisältyy kaikki" niin, että tarvitsemme tähän elämäämme ensisijaisesti rakkautta niin itseämme, toisiamme kuin Jumalaakin kohtaan.
Siksi mielestäni myöskään Taivaan kotiin pääsyn kannalta olennaista ei ole se, onko palvonut Jeesusta tai se, mikä on muodollinen uskonto, vaan se, että on toteuttanut rakkauden kaksoiskäskyä elämässään.
"Entä sitten jos ei ole rakkaudessa? miten käy?"
Tyhjö odottaa. Moni kuolemanrajakokemus, joka on saanut alkunsa rakkaudettomuudesta, kuvaa tyhjöä.
"Minä uskon sovituskuolemaan, tosin lukuisien epäilyksien kautta. Jeesus ja VT: kin puhuivat siitä. Uskotko sinä, että olemme syntisiä? Miksi luulet Jeesuksen kuolleen?"
Minä uskon, että olen syntinen eli että minulla on syntivelkaa, karmaa, tililläni kaikista itsekkäistä teoista. Uskon myös, että Jeesus kuittasi tuon velan kohdaltamme, jos vain hyväksymme asian ja alamme toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä (omin avuin karman nollaaminen voi olla aika vaikeaa).
Mutta juuri tuo, että jos Jumala on Rakkaus ja jos Poika on yksi Kolminaisuuden komponentti, niin Jeesuksen sanat "Minä olen tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani" voidaan tulkita, että Jeesuksen palvomisen sijaan Isän luo pääsee vain Rakkauden kautta. Tässä voidaan tulkita, että Jeesus tarkoittaa "minulla" ei persoonaansa, vaan rakkautta.
tässä asiassa yhtään eteen päin , ennen kuin joku selittää, mitä lähimmäisen rakkaus on. Käytännössä ja tässä elämässä, suomeksi ilman latinaa tai vierasperäisiä lainasanoja.
”Puhuit. Motiivisi on ihailtava. Pysy siinä! ”
Kiitos. Motiivin voisi ilmaista myös ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa…”
”"- Jeesuksen tärkein viesti oli Rakkauden viesti;"
Niin. Herää vaan kysymys pystymmekö elämään kuten Jeesus. Tai haluammeko edes? Mitä ajattelet? ”
Ihmisen omasta egominäisyydestä käsin ei onnistu. Vasta uudestisyntynyt ihminen, jossa egominä on ”kuollut” ja Kristusminä (=todellinen Ihmisyys) elää, voi toteuttaa Rakkauden kaksoiskäskyn.
”"- Rakkauteen sisältyy kaikki."
Tarkoitatko, että kaikki on rakkautta? Vähän kuin panteistit sanovat, että kaikki on Jumalaa? Mekin olemme siis rakkautta? ”
Sanoisin että kaikki on rakkautta sikäli että ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme”. Hän (Jumala) on Rakkaus. Siispä kaikki on rakkautta. Toki on esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olevansa Rakkaudessa ja tästä syystä ajattelevat, puhuvat ja toimivat rakkaudettomasti. Tässä mielessä kaikki ei ole rakkautta.
Uskon, että ihmisolemuksen ”keskipisteestä” löytyy Jumalan valtakunta (vrt. Luuk 17:21) ja tuo valtakunta on nimenomaan Rakkauden valtakunta, jossa Rakkauden kaksoiskäsky vallitsee. Egominä on este sisäiselle Rakkauden valtakunnan näkemiselle ja toteutumiselle. Niinpä egominä tulisi "kuolettaa".
”"Eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta."
Entä sitten jos ei ole rakkaudessa? miten käy? ”
Rakkaudettomuudessa elävä ihminen elää maanpäällistä helvettiä, hän elää eristyneisyyden harhassa.
”"Sovituskuolemaoppia sen sijaan en osaa sydämessäni hyväksyä
enkä käsittää"
Minä uskon sovituskuolemaan, tosin lukuisien epäilyksien kautta. Jeesus ja VT: kin puhuivat siitä. Uskotko sinä, että olemme syntisiä? Miksi luulet Jeesuksen kuolleen? ”
Muista ihmisistä en tiedä (”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.” Luuk 6:37), mutta itsestäni tiedän, että olen ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla keskeneräinen olento. Välillä teen Rakkauden tekoja, välillä rakkaudettomuuden. En osaa ajatella, että viattoman Jeesuksen olisi pitänyt kuolla jotta Jumala (joka on Rakkaus) voisi antaa anteeksi ihmiselle.
Tämän hetkisen käsitykseni (joka siis toki voi muuttua) on, että Jeesus kuoli, koska valitettavasti löytyi vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka kokivat Jeesuksen uhkaksi ja tämän vuoksi halusivat surmata hänet. En usko, että Jeesus tuli maailmaan jotta hänet surmattaisiin.
”Pysykäämme Kristuksessa! ”
Kyllä. Pysykäämme (Kristuksen ja Jumalan) Rakkaudessa.
-etsijä
Kysyit että onko kaikki rakkautta. Vastaus tulikin jo sinun seuraavassa lausessa. Koska niinkuin Jeesus sanoin, Jumala on Rakkaus!
lähimmäisen rakkaus on sitä että pyrkii ajattelemaan ihmisistä aina hyvää. Pyrkii näkemään ihmisissä hyvyyden aina. Kun joku tekee jotain pahaa, pyrkii silloinkin näkemään tämän pahuuden alta sen pyhän ihmisen jonka Jumala on luonut. Ei anna sen pahuuden tuomita koko ihmistä, vaan pyrkii aina näkemään sen pahuuden läpi siihen mikä on hyvää. Tekee ihmisille niinkuin tahtoo heidän tekevän sinulle. Auttamaan lähimmäisiä tarkoittaa sitä että auttaa kaikkia jotka apua tarvitsevat. Ei luokittele ihmisiä, pyrkii aina näkemään ne saman arvoisina (pätee juuri siihen pahaa tekevään ihmiseen). Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja pyhiä. Saatana tekee vaan julmia tekoja ihmisten kautta. Vaikka nämä teot olisivat kuinka pahoja tahansa pyrkii silti näkemään myös sen pahuuden läpi sinne hyvyyteen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että jos joku tekee kaamean teon sinulle sinä ilomielin rakastean tekisit hänelle kaikkea hyvää, vaan yksinkertaisesti sitä, että ei vastaa siihen pahuuteen pahuudella. Vaan ymmärtää sen että myös siinä ihmisessä on hyvää ja pyhää! Rukoilee hänen puolestaan!
Ihminen on luonnostaan sen kaltainen että hän pyrkii mielessään arvostelemaan ja ajattelemaan pahaa muista jne. jne. Lähimmäisen rakkaus on pyrkiä eroon kaikesta tästä. Se kaikki alkaa ajatusmaaimaa muuttamalla. Pyrkii jokaisesta ihmisestä ajattelemaan hyvää. Pyrkii näkemään jokaisen uudella tavalla, hyvällä tavalla. Sillä ihminen on lopulta sellainen, millainen ovat hänen ajatuksensa. Ihminen lopulta tekee niitä tekoja mitä hän ajattelee. Ajatusten voima ihmisillä on paljon suurempi mitä uskotaankaan. Jos rakastat, niin silloin etä arvostele, et pilkkaa, et kiusottele, et ajattele mitään pahaa, et satuta, et anna väärää kuvaa, et valehtele... jne. Sillä rakkauteen ei kuulu mikään näistä! Rakkaus on täydellinen ja Pyhä, Jumala on Rakkaus kuten Jeesus sanoi!
Mikä lähimmäisen rakkaudessa on niin vaikea ymmärtää? ei ihminen ole täydellinen, ei tietenkään. Ihminen tekee aina syntiä. Mutta ihmisen pitää pyrkiä kohti valoa, Rakastaa lähimmäistä!
Haluan kertoa jotain itsestäni.
Löysin jokunen vuosi sitten kirjan, joka kertoi Jumalan rakkaudesta. Se puhui rakkaudesta kauniisti kuten sinäkin. Kirja muutti minut. Teki minut iloiseksi. Uskoin mitä kirja opetti. Jumala on rakkaus, hän ei tuomitse, kaikki on rakkautta, oikea ja väärä on harhaa..
Homma eteni iloisesti kunnes kohtasin kristinuskon, Jeesuksen. Hänen kohtaaminen ei saanut minua iloiseksi.
Minä itkin. Ja vasta itkettyäni ymmärsin, mitä armo tarkoittaa.
Pidin Jeesusta esikuvana, suurena mestarina. En kuitenkaan uskonut, että hän olisi ainut tie taivaaseen. Pikemminkin: meissä kaikissa on tie. Tai, että oikeastaan olemme jo taivaassa, emme vain tajua sitä.
Tekoni eivät olleet rakkaudellisia ja ne loukkasivat läheistäni. Ne sattuivat häneen. Ymmärsin (lopulta), että Jeesukseenkin täytyy sattua tekemäni vääryys. Pyysin häneltä anteeksi, aivan kuin pyydämme läheisimmiltäkin.
Panteistinen maailamnkuvani alkoi hajota. Vaikka olin muka Jumalaa, tein yhä hirveyksiä. Vastaan tuli myös asioita joihin en ollut uskonut; Saatana, okkultismi, noituus.. Asioita, jotka panteismi kieltää "kaikki on rakkaus-ajattelulla"
Mieleeni tuli eräs Raamatun kohta ( 1 MOOS 3:5 )
"Ihmisen omasta egominäisyydestä käsin ei onnistu. Vasta uudestisyntynyt ihminen, jossa egominä on ”kuollut” ja Kristusminä (=todellinen Ihmisyys) elää, voi toteuttaa Rakkauden kaksoiskäskyn."
Minä olen uudestisyntynyt kun pyysin Jeesukselta syntejäni anteeksi ja pyysin häntä sydämeeni. Mitä sinä tarkoitat uudestisyntymisellä? Minä en vieläkään pysty toteuttamaan käskyjä.
"Siispä kaikki on rakkautta. Toki on esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olevansa Rakkaudessa ja tästä syystä ajattelevat, puhuvat ja toimivat rakkaudettomasti. Tässä mielessä kaikki ei ole rakkautta."
Kaikki siis ovat rakkaudessa, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä?
"Egominä on este sisäiselle Rakkauden valtakunnan näkemiselle ja toteutumiselle. Niinpä egominä tulisi "kuolettaa"."
Mitä tämä egominä sitten on jos kaikki on rakkautta? Perisynnin vallassa oleva luontomme? Sanot siis, että jokaisessa meissä on sisäinen rakkauden valtakunta? ..Ja kaikki muun on harhaa?
"En osaa ajatella, että viattoman Jeesuksen olisi pitänyt kuolla jotta Jumala (joka on Rakkaus) voisi antaa anteeksi ihmiselle."
Niin. Ristin saarna on hullutusta! Minulle se on kuitenkin uskon ydin. Jumala antoi ihmiselle mahdollisuuden langeta paratiisissa. Rangaistus oli kuolema. Uskon, että olemme kaikki kapinallisia, jotka ansaitsevat tuon rangaistuksen. Jumala kuitenkin järjesti pelastussuunnitelman. Hän osoitti Golgatalla niin suurta rakkautta, että emme voi sitä ikinä ymmärtää. Jumala laittoi vihansa Poikansa, joka oli Jumalan kanssa yhtä, päälle. Meidän sijastamme!
Uskon, että Jeesus tuli tämän takia maailmaan. Hän sanoi sen itsekin ( esim. Mark 10:45 )
"Tämän hetkisen käsitykseni (joka siis toki voi muuttua) on, että Jeesus kuoli, koska valitettavasti löytyi vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka kokivat Jeesuksen uhkaksi ja tämän vuoksi halusivat surmata hänet."
Olihan se noinkin. Jeesus väitti olevansa Jumalan veroinen, hän osoitti fariseukset syntisiksi ja näytti miten lakia tuli noudattaa.
Vielä tuli mieleen yski kohta ( Joh 6:28-29, 44 ) Oleko sinä yksi noista kysyjistä?
Pysykäämme Totuudessa!
- Nitro
"Mielestäni olennaista on, että edes yritämme"
En usko, että todella haluaisimme yrittää..
"Siksi mielestäni myöskään Taivaan kotiin pääsyn kannalta olennaista ei ole se, onko palvonut Jeesusta tai se, mikä on muodollinen uskonto, vaan se, että on toteuttanut rakkauden kaksoiskäskyä elämässään."
Tietääkseni Jeesus oli eri mieltä kanssasi. Vai olenko väärässä? Kristinusko(uskonto) on ainoa maailmassa mikä ei painota omaa yrittämistä, omia tekoja. Minusta tämä ainutlaatuisuus tekee siitä ainoan oikean uskon/uskonnon. ( Ef 2:8-9 )
"Minä uskon, että olen syntinen eli että minulla on syntivelkaa, karmaa, tililläni kaikista itsekkäistä teoista. Uskon myös, että Jeesus kuittasi tuon velan kohdaltamme, jos vain hyväksymme asian ja alamme toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä"
Liippaa kyllä niin läheltä, mutta..
"Minä olen tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani" voidaan tulkita, että Jeesuksen palvomisen sijaan Isän luo pääsee vain Rakkauden kautta. Tässä voidaan tulkita, että Jeesus tarkoittaa "minulla" ei persoonaansa, vaan rakkautta."
Ei palvomalla vaan uskomalla! Toisessa kohtaa Jeesus sanoo.. ( Joh 6:28-29, 37, 44, 47 )
Seuraavaan viestiin asti siunausta!
-Nitro
lempeästä vastauksestasi. Kirjoitit todella kauniisti ja minä pääsin oikeille jäljille.
"Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja pyhiä."
Siteeraat Jeesusta, mutta tämä lause on kapinaa häntä vastaan.
Minua kummeksuttaa tämä "rakkaus on kaikki, rakkaus pelastaa-ajattelun" määrä.
Kaikkihan me olemme Jumalan kirkautta vailla!
Ps. tekstisi oli muuten kyllä erinomainen
Kirjoitat:
"En usko, että todella haluaisimme yrittää.. "
Minä haluan. Minulle riittää tämä kierros samsaraa ja haluan palata takaisin Kotiin niin, ettei minun a) tarvitsisi enää tulla tänne murheen alhoon uudelleen ja b) tarvitsisi elää erossa Luojastamme. Maailma ei rakkautta tarjoa.
"Tietääkseni Jeesus oli eri mieltä kanssasi. Vai olenko väärässä? Kristinusko(uskonto) on ainoa maailmassa mikä ei painota omaa yrittämistä, omia tekoja. Minusta tämä ainutlaatuisuus tekee siitä ainoan oikean uskon/uskonnon. ( Ef 2:8-9 )"
Nyt tässä menevät Jeesuksen ja Paavalin sanat ristiin. Jeesus painotti uskon ohella tekoja - rakkauden kaksoiskäskyn noudattamista - kun taas Paavali aloitti "sola fide gratia"-perinteen. Kristinusko ei ole ainoa uskonto maailmassa, joka ei painota omaa yrittämistä; myös mahayanabuddhalaisuus luottaa armoon ja uskoon.
Mahayanan ja theravadan olennaisimmat erot ovat juuri tuossa; theravada vaatii aktiivisia tekoja ja omaa toimintaa, mahayana painottaa armoa ja uskoa. Theravadan nirvanassa ego ja yksilöllisyys häviää; mahayanan nirvanassa taas se säilyy.
En usko, että panteismi olisi ratkaisu. Tässä materian maailmassa ei ole sen enempää Jumalaa kuin rakkauttakaan. On vain materia ja tämä yhteiskunta, joka on täysin satanistinen. Se ei rakkautta tarjoa. Elämme jumalasta erossa. Myöskään valaistuminen - sen tajuaminen, mistä tässä kaikessa oikein on kyse, ei ole avain onneen. Minulle valaistuminen merkitsi sen tosiasian tajuamista, että tämä maailma on Helvetti. Mutta se ei tarjonnut oikotietä onneen.
Jos hindulainen malli "te olette jumalia, teidän pitää vain tajuta se" pitäisi paikkaansa, varmasti olisin jo saddhu. Rakkaus on kaikki, mutta kaikki ei ole rakkautta. On olemassa myös paha ja on olemassa syntivelka, karma, jota keräämme tekemällä pahaa. Ja tämän on Jeesuksen sovitustyö kuitannut. Jos vain hyväksymme sen ja otamme Jeesuksen omaksemme.
Eniten pahaa pahantekijä kuitenkin tekee itselleen. Itsellemme me jokainen karmaa keräämme, emme muille.
"Nyt tässä menevät Jeesuksen ja Paavalin sanat ristiin. Jeesus painotti uskon ohella tekoja - rakkauden kaksoiskäskyn noudattamista - kun taas Paavali aloitti "sola fide gratia"-perinteen."
Painottihan Paavalikin tekoja!
Jeesus kyllä kehoitti tekemään hyvää, mutta tiesi, ettei kukaan voisi teoillaan pelastua. Synti ei pääse taivaaseen ja kaikissa meissä on syntiä. Eihän Jeesus vaatinut ristillä katuvaakaan tekemään tekoja. Hän uskoi ja hän pelastui.
Eikö viimeinen tuomio (Matt 25:31-46) juuri sano, että kaikki tuomitaan tekojensa mukaan, MUTTA Jeesukseen turvaajille luetaan Jeesuksen teot, joista he ovat hämmästyksissään.
Tuo, mitä sanot, on aika hyvin linjassa kuolemanrajakokemusten kanssa. Yksi monissa rajakokemuksissa (oikeastaan lähes kaikissa) vastaan tullut piirre on elämän läpikäyminen, "elämä kulkee kuin filminauhana ohi" ja sen kertaaminen, mitä olemme tehneet ja mitä olemme oppineet.
Aiheesta lisää osoitteessa http://www.near-death.com/experiences/research24.html
Mielenkiintoista sinänsä, teoistamme olennaisimmassa osassa ovat ne, jotka olemme tehneet puhtaasta empatiasta ja myötätunnosta toisiamme kohtaan - emme omiksi ansioiksemme. Oikeastaan maanpäällisellä menestyksellämme ja omilla ansioillamme ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kykenemme asettumaan lähimmäisemme asemaan ja tekemään hänelle otollisia tekoja ilman egoistista aspektia.
"Practise random and wanton acts of kindness". Tämä oli opetus, minkä eräs ihminen oli omasta rajakokemuksestaan saanut. Se, että olemme kilttejä lähimmäisillemme epäitsekkäistä lähtökohdista.
Onko se linjassa kuolemanrajakokemuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain uskomalla Jeesukseen?
Olen varauksellinen noiden NDE-juttujen kanssa. Sinä olet valaistunut ja tunnet kristinukoa (kieliä), mikä saa sinut luottamaan juuri NDE:in.
PS: Puhuit aikasemmin, että he TIETÄVÄT, että Jumala on. Mínusta emme voi varmasti tietää, kuten emme voi tietää esim. onko käteni olemassa. Kyllähän minäkin ennen muka tiesin olevani Jumala, mutta..
>>Mikä tai kuka Jeesus oli ja on?siis kaikkeudellinen rakkauden tie).
Kun maailmaan joka on 'pahaa materiaa' ja ihmiset ovat 'kehojensa vankeja' ja kaikkea hallitsee Mörrin lanseerama "karvaton apina" ja sen henki ei ole ihme mikä oli Jeesus Nasarettilaisen kohtalo, sama kohtalo olisi monilla Hänen seuraajillaan (ja olikin) vielä tänä pänä jos sen aikaiset systeemit olisivat toiminnassa, nyt "naulitseminen" on henkistä laatua tyyliin "Hihulit","Aivottomat huuhaahan uskojat" j.n.e.
Looginen lopputulos Jeesus Nasarettilaisen opetuksen sisällön ja tekojen sopusoinnun ja mullistavan ajattelun (uhkaavankin--> hengellisille johtajille ja tietämättömille poliitikoille 'kapina johtaja pelko')seurauksena oli "napit vastakkain" joutuminen näiden maailmaa hallitsevien materialistien ja hengettömien "karvattomien apinoiden" kanssa, jotka eivät löytäneet sillä kertaa sisältään
R-A-K-K-A-U-T-T-A (ehkä seuraavassa yrityksessä?)tuota ainutta kaiken kattavaa totutta joka ei dogmeja eikä insituutioita tarvitse.
Toisaalta samalla kertaa tuon teloittamisen takia täyttyi yksi oleellinen seikka jota ehkä haettiin,,eli "näkyvyys ja kuuluvuus" kautta historian,,eli tuon brutaali Viattoman Suuren Rakkauden tappaminen ei jätä ketään 'kylmäksi' vaan sillä on "mediaarvonsa" tänäkin päivänä,,eli Jeesus Nasarettilainen saa 'palsta tilaa' niiden joukoissa joiden sydämmet eivät vielä ole heränneet R-A-K-K-A-U-D-E-N kutsuun vaan 'päivittelevät' tuota tapahtumaa historian kirjoista muista lähtökohdista katsoen, mutta silti asian tiimoilla koko ajan sen vaikutusalueella ollen.
"(...) Totuus (Hänen opetuksensa RAKKAUDESTA on ainut tulessa palamaton totuus)ja Elämä (Kristuksen viitoittama tie on elämän tie-->siis kaikkeudellinen rakkauden tie)."
Aamen.
"(...) R-A-K-K-A-U-T-T-A (...)tuota ainutta kaiken kattavaa totutta joka ei dogmeja eikä insituutioita tarvitse. "
Aamen.
-etsijä