Outoa käytöstä ensihoitajilta

Kai sairaankuljetuksestakin voi tehdä potilasvalituksen. Ilmeisesti jostain syystä on katsottu, että potilas ei tarvitse sairaankuljetusta. Eli kyseessä on ollut ensihoitotehtävä, ei sairaankuljetustehtävä. Etsi jostain esimiesten tai potilasasiamiehen yhteystiedot ja selvitä asia. Asiassa on minun mielestäni ristiriitaa jo siinä vaiheessa, jos äitisi ei pysty itse järjestämään muuta kuljetusta. Hänhän oli ilmiselvästi sairaanhoidon tarpeessa. Eli siinä tapauksessahan hän olisi jäänyt heitteille, ellei kukaan muu olisi asiaa järjestänyt. Mahdollisten potilaan omaisten kannattaisi varmaan sanoa, että eivät voi tai osaa asiaa hoitaa, ja että potilas jää heitteille, jos ambulanssi poistuu paikalta. Nimittäin omaisten ongelmaksihan asia tuossa jätettiin.

Outo kirjoitus kaikkineensa. Ensin hätäkeskuksen protokollan mukainen tehätäväluokan arviointi todetaan monien turhien kysymysten esittelyksi. Tämän jälkeen paikalle saapuneen ensihoidon tekemä hoidon tarpeen arviointi on ollut näköjään vain potilaan tylytys.

Aloittajalle tiedoksi että potilaan omainen ei määritä ensihoidon tarkoitusta kohteessa, vaan sen tekee ensihoidon koulutuksen saanut ammattilainen, mahdollisesti lääkäriä konsultoiden. Ambulanssin "tilaaminen" ei tarkoita automaattisesti kuljetusta. Ambulanssi tulee paikalle tekemään arvion ja sen perusteella joko kuljetetaan, keskustellaan vaihtoehtoisesta kuljetuksesta tai hoidetaan kohteessa.

Miksi ambulanssin resurssit pitäisi sitoa kuljetukseen, jos potilas ei tarvitse kuljetuksen aikana ammattilaisen valvontaa, lisähappea tai lääkitystä ja kuljetus on mahdollista järjestää esimerkiksi taksilla?
Tämä ei tarkoita sitä etteikö äitisi olisi kipeä ollut, mutta kipeänä oleminen ei yksinään vaadi nimenomaan ambulanssilla tapahtuvaa kuljetusta.

Toki ylilyöntejä ja virhearvioita voi tapahtua ja potilaalla on aina mahdollisuus tehdä valitus. Kuitenkin kirjoituksen tyylistä arvioiden uskoisin tapahtuneen edenneen asianmukaisesti ja tilanteessa vain odotukset eivät ole kohdanneet.

Kerron omakohtaisen tarinan. Tästä on pari vuotta aikaa, ennen koronaa kuitenkin.
Olen perusterve, nuori nainen, ei sairauksia. En käytä alkoholia, en huumeita, enkä syö mitään lääkkeitä. En ole koskaan soittanut ambulanssia enkä ole ollut sairaalassa.

Päivällä oli jotenkin huono olo rintakehässä, raskas hengittää. Illasta oikeaa kättä särki koko ajan, kun meni pitkälleen oli kuin joku olisi laittanut raskaan painon rinnan päälle, oli pakko nousta ylös.
Asun yksin, painon tunne rinnassa ja kurkun päässä oli valtava.

Soitin valtakunnalliseen neuvontanumeroon. Löysin sen googlesta.
Sieltä henkilö kysyi moneen kertaan samoja asioita, kerroin parhaani mukaan kivun voimakkuuden ja muut tuntemukset eri puolilla kehoa.
Sanoin, että asun lähellä sairaalan päivystystä, jos he katsovat että minun tarvitsee lääkäriin tulla, voin soittaa taksin. Kielsivät sen, jos on sydänkohtaus, tarvitsen apua heti, hoitaja puhelimessa käänsi puheluni hätäkeskukseen.

Kerroin samat asiat toiseen kertaan, toistin että voin mennä taksilla päivystykseen. Ei sopinut heillekään vaan laittoivat ambulanssin. Ambulanssi tuli muutamassa minuutissa.
Tuli 3 ihmistä. Yksikään heistä ei tervehtinyt minua. Yksikään ei esitellyt keitä he ovat ja mikä heidän työn kuva on.
Kysyivät samat asiat kuin hätäkeskus, kysyivät miksi soitin ambulanssin, käskivät pitkälleen mutta kun en voinut olla makuulla, yksi niistä totesi hyvin suorasukaisesti, että istu sitten ja alkoi laittamaan antureita kiinni minuun. Ne kaksi muuta eivät puhuneet mitään.

Antureita minuun kiinnittävä oli hyvin tympeentyneen näköinen, kysyi uudelleen miksi soitin hätäkeskukseen. Toistin etten soittanut hätäkeskukseen vaan xxx xxx neuvontanumeroon ja sieltä puheluni yhdistettiin hätäkeskukseen.
En tiedä mitä sydänfilmissä näkyi, sen ymmärsin että verenpaineet olivat taivaissa,
kun tämä tyly sanoi niille kahdelle että yläpaine on reilusti yli 200, alapaine reilusti yli 100, syke 180 tienoilla.

Tämä tyly oli sitä mieltä ettei ole aihetta ambulanssikyytiin sairaalaan, kaksi muuta olivat sitä mieltä että niillä lukemilla he eivät voi jättää minua yksin kotiin eikä pistää taksilla päivystykseenkään.
Siitä ne keskustelivat monta minuuttia vievätkö lanssilla vai jättävätkö. Sitten se kolmas, en tiedä oliko lääkäriharjoittelija vai mikä, totesi, että otetaan kyytiin.

Koko matkan tämä tyly oli kuin minä olisin tehnyt jotain pahaa hänelle. En tiedä mikä minussa häntä ärsytti vai oliko syy peräisin hänen käytökseensä jostain muualta.
Kertaakaan ei matkalla kysytty miten voin eivätkä he keskustelleet keskenäänkään. Tuli vahvasti syyllinen olo, kuin minä olisin tuhlannut heidän arvokasta aikaansa siinä ambulanssissa mittareissa maatessani.

Päivystyksessä pääsin heti koneisiin kiinni, sain tiputuksen, kävin sydän-keuhkoröntgenit ja verikokeet. Sairaus todettiin, pääsin pois sairaalasta viikon kuluttua. Elämäni meni kokonaan uusiksi enkä jaksanut tehdä valitusta asiasta.

En tiedä oliko ambulanssi ns. julkisen puolen vai yksityinen. Olin sen verran kipeä etten sitä huomannut siinä tilanteessa edes ajatella. Ei jäänyt hyvä kuva kyseisestä tapahtumasta.

Suuressa digihuijauksessa kukaan ei muista milloin tylyys alkoi. Älkää antako eksyttää itseänne nyt. Ei tänään.