Työelämäprofessori kirjoittaa Raamatusta TS:n kolumnissa. Kun teologit vaikenevat, kansa puhuu.
Olli Kangas: Raamatun pakolaiset
Kolumni
Raamatusta on moneksi. Kirjasta löytyy rakkautta, armoa ja anteeksiantamusta. ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Mutta Raamatulla on myös motivoitu verisiä ristiretkiä, konkistadorien Etelä-Amerikkaan kylvämää tuhoa ja hävitystä.
Yhdysvalloissa Samuel Green iskosti huppuveikkoihinsa vihaa, jonka ilmentymänä oli värillisiin, maahanmuuttajiin ja juutalaisiin kohdistuva raaka väkivalta ja mielivaltaisen lynkkaukset. Raamattuun nojasivat niin IRA:n kuin Ulsterin aktivistitkin.
Keskeistä noissa historian synkissä juonteissa on ihmisten luokittelu ”meihin” ja ”heihin”. Tämä jako on antanut oikeutuksen sulkea ”heidät” ulos yhteisöstä.
Onpa Suomenkin siionissa viljalti ihmisiä, jopa eturivin poliitikkoja, jotka vakuuttavat uskoaan siihen, että Raamattu kokonaisuudessa on Jumalan sanaa. Samaan hengenvetoon he kuitenkin saarnaavat tuomiotaan ”heille”, pakolaisille, maahanmuuttajille, muille toisenlaisille, joihin Raamattuun sisältyvän inhimillisyyden ja lähimmäisen rakkauden sanoman ei katsota soveltuvan.
Vahvasti tuntuu siltä, että useimmat raamatullista uskoaan pontevasti vakuuttavista ja tuomion sanaa julistavista eivät ole koskaan Raamattuun kunnolla tutustuneet. Ajatellaanpa vaikka Raamatun kertomuksia pakolaisista ja maahanmuuttajista.
Aloitetaan alusta. Ensimmäiset pakolaiset olivat Aatami ja Eeva. Heidäthän karkotettiin kodistaan ja asevoimin estettiin kotiinsa palaamasta. Paljon paremmin ei käynyt heidän pojalleen Kainille. Hänetkin karkotettiin.
Pitkälle ei tarvitse Raamattua lukea, kun tapaakin jo ensimmäisen maahanmuuttajan: Aabrahamin, joka sai käskyn muuttaa omasta maastaan luvattuun maahan. Mutta joutuipa Aabraham nälänhädän vuoksi muuttamaan Egyptiin, pakenemaan henkensä edestä Sodomasta ja vaeltelemaan pakolaisena sinne tänne ennen kuin saattoi asettua aloilleen Kaananin maahan.
Aabrahamilla oli runsas, useiden naisten kanssa hankittu lapsikatras. Merkitystä kuitenkin on hänen pojistaan vain kahdella: orjatar Haagarin kanssa saadulla Ismaelilla ja vaimo Saaran synnyttämällä Iisakilla, jota joskus virheellisesti Raamatussa tituleerataan Aabrahamin ainoaksi pojaksi.
Ismaelin kohtalona oli karkotus. Isä ajoi hänet erämaahan, jotta perintöosa jäisi Iisakille. Sivujuonteena mainittakoon, että juutalais-kristillisessä perinteessä seurataan Iisakin ja hänen jälkeläistenä vaiheita, kun taas islamissa tarina kiertyy Ismaelin ympärille.
Kun Raamatun luentaa jatketaan, tutustutaan unien selittäjä Joosefiin, joka velipuoliensa katalan juonen vuoksi päätyi Egyptiin. Selitettyään Faaraolle tämän merkillisen unen Faarao nimitti Joosefin Egyptin taloudenhoitajaksi – vähän samantapaiseen asemaan, johon närpiöläinen Stefan Ingves on Ruotsissa päässyt.
Myöhemmin Joosefin koko sukukunta, isä Jaakobia myöden muutti Egyptiin. Tuolloinen Egyptin maahanmuuttopolitiikka salli perheen yhdistämisen. Mooses organisoi kansansa pakenemisen Egyptistä.
Vanha Testamentti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta onkin kuvausta sodista, pakolaisuudesta, maasta- ja maahanmuutosta.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Raamatussa annetaan käsky: ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi…”
Selkeä ja velvoittava käsky kaikille, jotka uskovat Raamatun Jumalan sanaksi – ja itse asiassa kaikille muillekin.
Kirjoittaja on työelämäprofessori Turun yliopistossa.
Vahvasti tuntuu siltä, että useimmat
raamatullista uskoaan pontevasti vakuuttavista ja tuomion sanaa julistavista eivät ole koskaan Raamattuun kunnolla tutustuneet.
Olli Kangas: Raamatun pakolaiset
Kolumni
Raamatusta on moneksi. Kirjasta löytyy rakkautta, armoa ja anteeksiantamusta. ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Mutta Raamatulla on myös motivoitu verisiä ristiretkiä, konkistadorien Etelä-Amerikkaan kylvämää tuhoa ja hävitystä.
Yhdysvalloissa Samuel Green iskosti huppuveikkoihinsa vihaa, jonka ilmentymänä oli värillisiin, maahanmuuttajiin ja juutalaisiin kohdistuva raaka väkivalta ja mielivaltaisen lynkkaukset. Raamattuun nojasivat niin IRA:n kuin Ulsterin aktivistitkin.
Keskeistä noissa historian synkissä juonteissa on ihmisten luokittelu ”meihin” ja ”heihin”. Tämä jako on antanut oikeutuksen sulkea ”heidät” ulos yhteisöstä.
Onpa Suomenkin siionissa viljalti ihmisiä, jopa eturivin poliitikkoja, jotka vakuuttavat uskoaan siihen, että Raamattu kokonaisuudessa on Jumalan sanaa. Samaan hengenvetoon he kuitenkin saarnaavat tuomiotaan ”heille”, pakolaisille, maahanmuuttajille, muille toisenlaisille, joihin Raamattuun sisältyvän inhimillisyyden ja lähimmäisen rakkauden sanoman ei katsota soveltuvan.
Vahvasti tuntuu siltä, että useimmat raamatullista uskoaan pontevasti vakuuttavista ja tuomion sanaa julistavista eivät ole koskaan Raamattuun kunnolla tutustuneet. Ajatellaanpa vaikka Raamatun kertomuksia pakolaisista ja maahanmuuttajista.
Aloitetaan alusta. Ensimmäiset pakolaiset olivat Aatami ja Eeva. Heidäthän karkotettiin kodistaan ja asevoimin estettiin kotiinsa palaamasta. Paljon paremmin ei käynyt heidän pojalleen Kainille. Hänetkin karkotettiin.
Pitkälle ei tarvitse Raamattua lukea, kun tapaakin jo ensimmäisen maahanmuuttajan: Aabrahamin, joka sai käskyn muuttaa omasta maastaan luvattuun maahan. Mutta joutuipa Aabraham nälänhädän vuoksi muuttamaan Egyptiin, pakenemaan henkensä edestä Sodomasta ja vaeltelemaan pakolaisena sinne tänne ennen kuin saattoi asettua aloilleen Kaananin maahan.
Aabrahamilla oli runsas, useiden naisten kanssa hankittu lapsikatras. Merkitystä kuitenkin on hänen pojistaan vain kahdella: orjatar Haagarin kanssa saadulla Ismaelilla ja vaimo Saaran synnyttämällä Iisakilla, jota joskus virheellisesti Raamatussa tituleerataan Aabrahamin ainoaksi pojaksi.
Ismaelin kohtalona oli karkotus. Isä ajoi hänet erämaahan, jotta perintöosa jäisi Iisakille. Sivujuonteena mainittakoon, että juutalais-kristillisessä perinteessä seurataan Iisakin ja hänen jälkeläistenä vaiheita, kun taas islamissa tarina kiertyy Ismaelin ympärille.
Kun Raamatun luentaa jatketaan, tutustutaan unien selittäjä Joosefiin, joka velipuoliensa katalan juonen vuoksi päätyi Egyptiin. Selitettyään Faaraolle tämän merkillisen unen Faarao nimitti Joosefin Egyptin taloudenhoitajaksi – vähän samantapaiseen asemaan, johon närpiöläinen Stefan Ingves on Ruotsissa päässyt.
Myöhemmin Joosefin koko sukukunta, isä Jaakobia myöden muutti Egyptiin. Tuolloinen Egyptin maahanmuuttopolitiikka salli perheen yhdistämisen. Mooses organisoi kansansa pakenemisen Egyptistä.
Vanha Testamentti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta onkin kuvausta sodista, pakolaisuudesta, maasta- ja maahanmuutosta.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Raamatussa annetaan käsky: ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi…”
Selkeä ja velvoittava käsky kaikille, jotka uskovat Raamatun Jumalan sanaksi – ja itse asiassa kaikille muillekin.
Kirjoittaja on työelämäprofessori Turun yliopistossa.
Vahvasti tuntuu siltä, että useimmat
raamatullista uskoaan pontevasti vakuuttavista ja tuomion sanaa julistavista eivät ole koskaan Raamattuun kunnolla tutustuneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Venezuelastakin paetaan henkensä hädässä. Taitaa sielläkin vallita me ja te henki vaikka vapautuksen teologialla menee lujaa maassa.
Tämä on paha, persujen ja krisseleiden kannattajat joutuvat nyt miettimään Pietarin poikien kanssa vastausta jonkin aikaa. Mutta kyllä isosta kirjata kohta löytyy jolla jumalan tahto saadaan kumottua, luotetaan siihen.