Tiihosen historiantutkimus Kannas 1944 on osoittautumassa roskakoritavaraksi

Tiihosen tutkimus perustuu NL:n asiakirjoihin ja tietysti myös suomalaisiin.
Eivät ne ole miksikään muuttuneet,eivät myöskään sotatapahtumat.

Johtopäätöksistään Tiihonen vastaa itse.

NL:n tarkoitus oli tuhota Suomen asevoimat ja saada maa antautumaan.

Kun siinä ei onnistuttu, tyydyttiin sanelemaan erittäin raskaat rauhanehdot,jotka kuitenkin jättivät maan itsenäiseksi,mikä oli länsivaltojen nimenomainen vaatimus.

Govoroville annettiin ensitavoitteeksi Kymijoki ja sinne hän ei päässyt! Jos ei Viipurin valtauksen jälkeen MUKA ollut muita tavoitteita niin MIKSI sitten piti hyökätä ja kärsiä tappiot:

- Tienhaarassa
- Viipurinlahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- Ilomantsissa

Mikä oli niiden hyökkäysten pointti? Vähentää musikoiden määrää vai? Poistaa liikaa kalustoa?

Sitten eräitä omituisuuksia:

” Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä”

Suomalaisten tykkikalusto oli kirjavaa, mutta oliko peräti 500 ERILAISTA? Tuskinpa? Saivat neukut tosin kymmeniä ranskalaisia de Bange-merkkisiä jäykkälavettisia tykkejä, joista osasta oli jo ammukset loppuneet! Mitä mahtoivat niillä tehdä? Suomalaisille ne olivat joutavaa romua!

” Suomalaistutkijoiden mukaan suomalaisten ja Osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteissä on vähintäin 2/3 ilmaa ja todellisia pudotuksia korkeintaan 1/3. ”

Kerrotko, että KENEN ”suomalaistutkijan”? Sanamuodosta päätellen taitaa olla kuulu neukkututkija nimeltä Tarkkispoika, joka tempoo arvioita hatusta!

6) Suomalaisten suuret materiaalitappiot Tiihonen kuittaa vähättelyllä. Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä. Tuhottuja vihollispanssareita todennäköisemmin vain 250-270, ei 500 kuten Tiihonen uskotteli eikä varsinkaan 750 kuten Suomen Päämaja esitti.

Krivosheejin mukaan tuhottuja panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä oli yhteensä 294

Tykistöprikaatia kokeiltiin 1945 NL:ssa, mutta sotatoimissa sitä ei käytetty.

<<Mitään suunnitelmaa "Suomen valloittamiseksi" ja "kansandemokratisoitimseksi" ei koskaan ollut.>>

Mihinkäs tuollaisia olisi tarvittukaan, sillä 1970-luvun propagandassahan riitti kun "neukut vähän läpsäytti kinttaitaan" ja tsuhnat pötki kohti Viipuria!

Varsin todennäköiseltä näyttää että Tiihosen väite Leningardin Rintaman tappioista 9-20.6.44, eli 60 000 miestä ei pidä paikkaansa. Kun on Venäjällä laajalti tutkittu kuinka monta Leningardin Rintaman sotilasta, laivastoyksiköt ja VVS huomioiden on kuollut, kadonnut tai haavoihinsa menehtynyt ajalla 10.6-20.6.44 on kovan kampaamisen jälkeen tutkijat päätyneen 7 605 miestä. Siitä puuttuu yhä myös lopulliset tiedot 109.Divisioonan and 286.Divisioonan tappioista, upseeritappiot 72.Divisioonasta ja 92.Divisioonasta. Mutta mitä ilmeisemmin kaatuneita, kadonneita ja haavoihinsa menehtyneitä on ollut vähemmän kuin 8 000. Se on joka tapauksessa enemmän kuin Krivosheevin aiemmin antama lukema: 6 018. Mutta Krivosheevin lukemista puuttuu ajanjakso 19.kesäkuuta klo 18 aina seuraavan päivän loppuun. Joten kuolleiden määrä kasvaneet noin 1 000:lle jo sitä kautta.

Mikäli lopullinen kuolinlukema on 6 000 sijasta 8000 ajalla 9-20.kesäkuuta on Leningradin Rintaman kokonaistappio ollut 32 339 miehen sijasta n. 43 000. Sen sijaan matkaa Tiihosen "vähintäin" 60 000 on liikaa.

Jälleen kerran totuus löytynee ääripäiden välistä.

Tämmöisten ukkojen juttuihin EI USKO KUKAAN täyspäinen! Kertoisit lisää huonoja vitsejä vaikkapa Sandormohin vainajista...

"Venäjä uskottelee nyt kansalleen, että Stalinin julmien tekojen takana oli vähintään yhtä julma Suomi.

– Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu ikävältä se, että tämän ”tieteellisen hypoteesin” ovat kehitelleet suomalaisten hyvin tuntemat ”ennen niin objektiiviset” Petroskoin yliopiston professorit Juri Kilin ja Sergei Verigin"

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1255098

---

– Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu ikävältä se, että tämän ”tieteellisen hypoteesin” ovat kehitelleet suomalaisten hyvin tuntemat ”ennen niin objektiiviset” Petroskoin yliopiston professorit Juri Kilin ja Sergei Verigin He ovat hyvin tuttuja historiantutkija Carl-Fredrik Geustille, ja minäkin tavannut heidät muutamia kertoja. Erityisesti Juri Kilin on tehnyt paljon yhteistyötä sotahistoriallisten teosten parissa suomalaisen asiantuntijan Ari Raunion kanssa.

Suomalaisten tappioista 9-20.6.44 Kannaksella noin puolet oli peruuttamattomia tappioita: kaatuneita, kadonneita sotavangiksi jääneitä. Siis lähes 5 000 miestä peruuttamattomia tappioita. Hyökkääjän peruuttamattomat tappiot n. 8 000.

Ei oikein hyvältä näytä tämä Tiihosen kertomus. 🤣

Helsingin yliopiston laajin väitöskirja, sanotaan... ja muka roskaa?

"Väitöskirjan koko - kaksi osaa ja liitteineen lähes 800 sivua pienellä painettua tekstiä - on suorastaan muhkea. Tiihonen on tehnyt väitöskirjaansa peräti 14 vuotta. Hän on kahlannut läpi sota-arkiston mittavan aineiston."

Tuskinpa sentään ihan koko aineistoa...


Mittava tutkimus Karjalan kannaksen suurtaisteluista:

Neuvostojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan" Suomen armeijaa

Neuvostoliitto perusti kesän 1944 suurhyökkäyksensä mittakaavalla voittamiseen ja yllätykseen. Lopullinen läpimurto kilpistyi kuitenkin siihen, että suomalaisten kolmannella puolustuslinjalla myös suomalaiset yllättivät, eikä neuvostojoukkojen kaavamaisuuteen perustuva strategia onnistunut. Myös neuvostojoukkojen moraali petti.

Tähän yksinkertaistettuun tulokseen voidaan päätyä filosofian kandidaatti Tapio Tiihosen pitkäaikaisen tutkimuksen perusteella. Hänen mammuttimainen väitöskirjansa Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 tarkastettiin viime viikonloppuna Helsingin yliopistossa.

Neuvostoliittolaiset eivät Tiihosen mukaan kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialektinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan".

- Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä heijastui Neuvostoliiton ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta, hän tiivistää.

Väitöskirjassa kerrotaan ensimmäistä kertaa tarkasti, miten suomalaisten kaksi ensimmäistä linjaa pettivät ja miten kolmas linja kesti. Olennaista uutta näkemystä tuo myös se, miten poliittinen ja sotilaallinen taso oli yhdistetty kaikissa Neuvostoliiton asevoimien portaissa.

Neuvostoliitto yllätti suomalaiset

Tiihosen mukaan strategisella ja operationaalisella harhautuksella Neuvostoliiton sodanjohto pyrki peittämään joukkojen siirrot. Suomalaisten tiedot olivat epätäydellisiä, mikä esti päätöksentekoa.

Hyökkäyksen alun yhdessä toisen maailmansodan kovimmista tulituksista neuvostojoukot saavuttivatkin operationaalisen yllätyksen.

Taistelujen edetessä VT-linjalle eli Vammelsuu-Taipale-linjalle suomalaiset pystyivät jo aiempaa paremmin lukemaan vihollisen yllätysliikkeitä. Neuvostoyllätys kutistui taktisiksi pommituksiksi ja manöövereiksi Kuuterselässä.

Tämä näkyi neuvostoliittolaisen "hyökkäävän siviilipuolustustaktiikan" epäonnistumisina Mustamäessä ja Siiranmäessä.

Viipuri-Kuparsaari-Taipale-linjalle saavuttaessa suomalaiset voittivat riittävästi aikaa uudelleenorganisoimiseen ja reservien vastaanottamiseen. Tämä näkyi Neuvostoliiton operaatioanalyyseissä tappioiden kasvuna, etenemisnopeuden epätarkentumisena ja vaikeutena valita hyökkäyssuuntia.

Sotilaallinen neuvostoyllätys menetti merkityksensä Ihantalassa, kun yllätystä ei pystyttykään yhdistämään sisä-Suomeen kaavailtuihin taktisiin poliittisiin liikkeisiin.

Kaavoihin sidottua

Tiihosen mukaan suomalainen yllätys alkoi VKT-linjalla kasvaa, ja neuvostojoukkojen mittakaavalla voittamiseen eli ylivoimaan perustuva yllätys rupesi kutistumaan. Neuvostoliittolaiset eivät enää välttämättä tienneet, miten suunnitelmien piti toimia.

Neuvostojoukkojen ylivoima alkoi hajota. Ylivoiman suhde meni alle 1:3:een, joten Neuvostoliitto katsoi, ettei sillä ole riittävää ylivoimaa. Armeijakuntatasolla tavoiteltu ylivoima oli 1:10:een.

Neuvostojoukkojen toiminta oli siten liiaksi kaavoihin sidottua. Kaavamaisuus näkyi ennen muuta siinä, että armeijakunnasta alempien johtoportaiden johtajien piti vain noudattaa ehdottomasti käskyjä. "Intuitiivisuus" oli sallittu vain ylemmille. Tämä päti etenkin reservien sijoittamisessa.

Tiihonen tuo myös uutta tietoa ja näkemystä Karjalan kannaksen taisteluista irrotetuista joukoista, jotka olisi viety "kilpajuoksussa Berliiniin". Tiihosen mukaan itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniin saakka.

Kannakselta Narvaan siirretyt joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa.

Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on Tiihosen mukaan luettavissa suurimmasta osasta taistelujen lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.

Väitöskirja on varsin kattava kesän 1944 taisteluista. Väitöskirjan koko - kaksi osaa ja liitteineen lähes 800 sivua pienellä painettua tekstiä - on suorastaan muhkea. Teoksen sivuilla on yksityiskohtia niin paljon, että lukijaa jo hirvittää.

Tiihonen on tehnyt väitöskirjaansa peräti 14 vuotta. Hän on kahlannut läpi sota-arkiston mittavan aineiston.

Tutkimuksen etenemistä hidasti myös se, että vasta kolmen viime vuoden aikana tutkijalla oli käytössään Leningradin rintaman, armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien sekä ilmavoimien sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, toimintaohjeita ja käskyjä. Korkeimman neuvostojohdon käskyt ovat tulleet julkisiksi vasta tänä vuonna.

STT-IA
1.10.1999

Neuvostoliiton epäonnistuminen Kannaksella johtui stalinistisesta perusvireestä. Ylijohdolle (=Stalin) ei saanut viedä ikäviä uutisia. Niinpä jokainen porras valehteleli niin että korvat heiluivat menestyksestä vaikka Viipuriin mennessä hyökkääjän voima oli jo puolittunut. Liike hidastui fysiikan lakien mukaisesti ja lopultu jämähti paikalleen. Sen jälkeen alkoi selittelyt ("kaksi puuttuvaa armeijakuntaa"). Kaiken kruunasi mittava kunniamerkkien jako (n. 68 000 sotilaalle, käytännössä kaikille jotka olivat enää jäljellä).

Tiihosen arvion mukaan Govorovin joukot kärsivät heinäkuun kolmannalla viikolla pysäytyneen operaation aikana n. 130 000 sotilaan kokonaistappiot. Yleensä tällaisista tappioista kaatuneiden osuus on n. 30 000 kadonneita 10 000 ja haavoihinsa menehtyy n. 20 000.

Tiihosen keräämien dokumenttiaineiston perusteella hyökkäyksen 11 ensimmäisen päivän menetykset olivat hyökkääjille minimiarvion mukaan 60 000 - 65 000 ja maksimiarvion mukaan 75 000. Puolustajan tappiot olivat 9 800 miestä.

Mies joka kirjoittaa Rooman historian, hallinnee yhden sotakesänkin tapahtumat.

https://www.espoonkirjailijat.fi/kirjailijat/tapio-tiihonen/


Tuotanto

Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944
Ratkaisu Kannaksella 1944
Yllätys Kannaksella 1944
Rooman kaaos ja tuho, osa I, Kaksi kaupunkia
Rooman kaaos ja tuho, osa II, Hunnien tulo Eurooppaan ja uskonsodan alku
Rooman kaaos ja tuho, osa III, Jumalan kaupunki ilman naamioita
Rooman kaaos ja tuho, osa IV, Jumalan kaupungin puheista tekoihin ja teoista puheisiin
Rooman kaaos ja tuho, osa V, Kaaoksen traagisia henkilöhahmoja
Rooman kaaos ja tuho, osa VI, Ruhtinaat
Rooman kaaos ja tuho, osa VII, Kuningattaren kuolema
Rooman kaaos ja tuho, osa VIII, Uusi maailmanjärjestys
Rooman kaaos ja tuho, osa IX, Katalaunisten kentät, 2012
Rooman kaaos ja tuho, osa X, Rooman kaaos, Kaiken loppu, 2013
Légionnaire, Legioonalainen, 2014
Palkkasoturien karnevaalit, 2016
Viimeinen roomalainen ja Salvan Ristin ritarit, 2017


---

Jatkosodan loppuvaiheen aikainen (5.3.1943–8.8.1944) pääministeri Edwin Linkomies tunnettiin lisänimellä ROOMALAINEN, sillä myös hän kirjoitti Rooman historiasta sotasyyllisyysvankeuden aikoinaan.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies

Onko sittenkin niin että Tiihosen tutkimus on nähtävä vain historiallisessa kontekstissa 1990-luvun uusisänmaallisessa ilmapiirissä? Henkilökohtaisesti minua kiusaa eteenkin kansanpainoksen sinänsä harmittoman pseudoakateemisen "luokkasota" lässytyksen sijasta Tiihosen kevytmielinen suhtautuminen suomalaiseen katastrofiin. Jos vajaassa 4 viikossa menetetään 675 erityyppistä tykkiä joista n. 75% Kannaksella, ja menetetään valtava määrä vaivalla koottua tai ostettua muuta kalustoa ja että karkuruus suomalaisjoukoissa saavutti ennennäkemättömät mittasuhteet, ei olisi Tiihosen pitänyt suhtautua noihin vastoinkäymisiin niin läpinäkyvän kevytmielisesti kuin hän teki.

Tiihonen jätti myös selittämättä miksi Leningradin Rintamalle oli ylijohdon tykistöä Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella kovin kovin vähän verrattuna Valkeasaareen. Luuleeko hän ettei Leningradin Rintamalle olisi pystynyt siirtämään nuo läpimurtotykistöyhtymät mikäli STAVKA (=Stalin) niin olisi ohjeistanut?

*****Penna Tervo*****

Asiaa pohtineet työryhmät USA:ssa tulivat jo 1943 siihen tulokseen, että Suomen itsenäisyyttä oli kannatettava, mm. siksi, koska Norjan ja Ruotsin asema olisi heikentynyt muutoin. Rajansiirtoa ei Lännessä juurikaan vastustettu tällaisten mietintöjen korulauseita lukuun ottamatta. Niissäkin raja sai kuitenkin siirtyä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että mietinnössä yksi tärkeä seikka Suomen miehitystä vastaan oli Suomen miehityksen ja sovjetisoimisen Norjassa ja Ruotsissa herättämä viha Neuvostoliittoa kohtaan. Tämä vaikeuttaisi kansakuntien yhteistyötä ja rinnakkaiseloa sodan jälkeen! Todellisuudessa siis Länsi ei Suomea juuri tukenut, koska salli suurhyökkäyksen ja rajansiirron ja jopa Stalinin vaatimukset antautumisesta. Erillisrauhaa ja itsenäisyyttä tuettin USA:ssa kuitenikin, etenkin hyökkäyksen pysähdyttyä. Stalin saattoi myös ajatella Suomesta lypsylehmää sodan jälkee

Tässä tietoja liittyen 59.Armeijaan (Viipurinlahti)

Otetaanpa käsittelyyn vaikkapa Viipurinlahden taisteluun osallistunut 124.Divisioona. Sen vahvuus taistelujen alettua: vain 5 041 miestä. Ja 224.Divisioonaan kuuluneen 160.jv-rykmentin nimellinen vahvuus oli vain 1 266 miestä, siis vain hieman yli 1/3 suomalaisen jv-rykmentin määrävahvuudesta. 224.Divisioona on myös ollut vain reilun 5 000 miehen vahvuinen. Tämä kesäkuun puolivälissä Kannakselle hilattu 59.Armeijalla oli siis vielä miehismääriltään pienemmän divisioonat kuin 21. ja 23.Armeijalla.

Lähde: Juri Kilin, Ari Raunio

VENÄLÄINEN SOTAHISTORIAN HARRASTAJA VIESTITTI 10 V SITTEN

"Yleensä - tutkin Neuvostoliiton tappioraportteja ja keräsin 7605 kaatuneen Neuvostoliiton sotilaan nimeä 10-20.06.44 Karjalan kannaksella - ja silti ei ole täydellisiä tietoja, koska en vielä suorittanut 109.D ja 286.D: n tappioiden tutkimista, upseerit 72.D ja 92.D: stä, ja voi myös olla vain 50% haavoihin menehtyneistä. Lisäksi joidenkin pienten yksiköiden tappiotiedot ovat melkein poissa - esimerkiksi 276. ja 534. heitinrykmentin, 31. ​​Kaartin raskas ps-rykmentti, 46. pst-prikaati.
Keskeneräisyyden lähde on epätäydellinen luettelo yksiköistä.

Krivosheev keräsi noin 15 kivääridivisioonaa, 1 panssariprikaatia ja 2 Linnoitusaluetta. Mutta useampia divisioonia oli osallistunut tähän hyökkäykseen - 10, 13, 45 kaartin, 46, 63 kaartin, 64 kaartin, 72, 90, 92, 109, 142, 168, 177, 178, 265, 268, 281, 286, 314 , 358, 372, 381 - siis 22 divisioonaa, lukuun ottamatta 125.D ja 382. D, jotka menettivät useita sotilaita 20.06. Myös - 1 ja 152 panssariprikaati. Myös - 4 pioneeriprikaatia, 3 tykistödivisioonaa"

--------------

Siis mitä ilmeisemmin Krivosheevin ilmoittamien niukasti yli 6 000 kuolleen lisäksi on kaatuneita haavoihinsa menehtyneitä ollut 30-60% enemmän. Kaatuneita ja haavoihinsa menehtyneitä lienee ollut ainakin 9 000.

Suomalaisia sotilaita kuollut 10.-20.6.44 noin 3 480 joista Kannaksella luultavasti lähes 3 400. Sinänsä ei ole ihme jos kuolleita on ollut 50% enemmän kuin kaatuneita. Suomalaisten osalta on huomioitava myös ainakin 1 000 sotavangiksi jäänyttä (jotka selvisivät sodasta hengissä). Tässä suhteessa korvaamattomien tappioiden suhde lienee ollut 1:2 mutta kokonaistappioissa 1:4. Tiihosen väite hyökkääjän yli 60 000 miehen kokonaistappioista ei pidä paikkaansa.

Krivosheevin keräämä tieto 10 päivän tappioraportti : alkaa 9.kesäkuuta klo 18 ja ulottuu 19.kesäkuuta klo 18.

Leningradin Rintama (kaatuneet, haavoittuneet, sairastuneet, kadonneet, muut:

2. A: 93, 241, 304,1, 9 =648
8.A: 284, 813,367, 1, 6 = 1 471
21.A: 3 577, 13 275, 581, 160, 22=17 615
23.A:1 956, 7 859, 426, 90, 6= 10 337
59.A: 12, 37, 170, 0, 2= 221
13.Ilma-armeija: 38, 16, 50, 7, 9= 120
Rintama:111,385, 1 419,12, 30= 1 957

Yhteensä: 32 369
Kaatuneita 6 071
Haavoittuneita 22 626
Sairastuneita 3 317
Kadonneita 271
Muut 84

Lukemista vähennettävä kai melkein kaikki 8. Armeijan tappioista jolloin muut kokonaistappiot alle 31 000 joista kaatuneita kadonneita 6 057.

Keskimäärin NL: tappioista korvaamattomia vuonna 1944 oli 26%. Tarkoittaa kaatuneet, haavoittuneet, kadonneet, sairauksiin kuolleet.

Kannaksen 10-20.kesäkuuta tapauksessa 30 000 kokonaistappioista 7 800. Krivosheevin 6 000 ovat pelkästään kaatuneet.

Krivosheevin tilastot koko vuosien 1941-45 näyttävät että haavoittuneista 7.5% olisi menehtynyt ja 21% vapautettu palveluksesta. Sairastuneista 1.2% menehtynyt.

Jäikö vahingossa pois jotain tärkeää? Govorovin joukot epäonnistuivat Stavkan keskeiseimmissä tavoitteissa. Tavoite oli tuhota Karjalan Kannaksen 75 000 suomalaista puolustajaa. Edetä Loimolan tasalle. Edetä syvälle Suomeen. Aunuksessa olevat joukkomme olisivat jääneet tilanteessa mottiin. Suomi olisi joutunut pyytämään aselepoa, jolloin Stalin olisi vaatinut Suomea laskemaan aseensa ja antautumaan ehdoitta.

Sen jälkeen suomalaiset yksiköt olisi määrätty toteuttamaan Govorovin määräyksiä ja ottamaan haltuun antautumisehtojen mukaan puna-armeija käskyttämänä strategisesti tärkeimmät kohteet. Antautumissopimus eli kapitulaatio. Siis puna-armeijan ei olisi tarvinnut "vallata" sotilallisesti koko Suomea, koska antautumissopimuksella hallitus olisi antanut määräysvallan maassamme Govoroville.

https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html

Et osaa vastata EDES SUORIIN KYSYMYKSIIN ja jatkat silkkaa copy/paste-tehtailua valmiista teksteistä? Ei tuo ole mielipiteenvaihtoa vaan saarnaamista!

Ohto Mannisen mukaan 25% Leningradin Rintaman 21.Armeijasta ei osallistunut edes koko Tali-Ihantalan taisteluun missään vaiheessa. Koska 21.Armeijaan kuului 5 armeijakuntaan ja niissä oli 15-jv divisioona niin lähes 4 divisioonaa vastaava sotavoima ei Mannisen mukaan osallistunut siis Tali-Ihantalan taisteluun. Tämä vastaava tieto ilmenee myös Leningradin Rintaman raporteissa. Näiden neljän lisäksi yksi divisioona, 125.D ei osallistunut ollenkaan Kannaksen taisteluihin.

Vuosalmen taisteluihin osallistui 9 divisioonaa (23.Armeija) ja Viipurinlahden taisteluihin 2 divisioonaa 1 merijv prikaati.

Miten Tiihonen aikoo kyhätä kokoon 123 000 - 137 000 miehen tappiot hyökkääjälle 21.6-18.7.44 Kannaksella? Yleisesti suomalainen sotahistoria näet esittää hyökkääjän tappioiksi Tali-Ihantalassa 18000 - 22 000, Vuosalmella 15 000 ja Viipurinlahdella 4 400 miestä. Noiden lisäksi Kilin-Rautio esitti 7 800 tappiot Noskualla 23. Armeijan yhdelle armeijakunnalle. Näistä muodostuu n 56 000-60 000 kokonaistappiot ja ja ne kattavat taisteluista 21.kesäkuuta - 18.heinäkuuta 90-95%.

Näistä puolustustaisteluissa kuvastuu tappiosuhde joka on aika lailla sama ennen ja jälkeen Viipurin, 1:3. Eikä oleellisesti eroa itärintaman vuodesta 1944. Paitsi että saksalaisten korvaamattomat tappiot alkoivat lähestyä NL:n tappioita kuukausi kuukaudelta.

'NL keskitti Suomea vastaan hyvin lyhyeksi ajaksi vain 450 000 miestä, aivan liian pieni määrä jotta valtavan laaja alue, silloin noin 500 000 km2 olisi vallattu.'

Suomessa oli v. 1944 n. 3,8 miljoonaa asukasta. Suomen pinta-ala oli Tarton rauhan rajoilla n. 370 000 neliökilometriä.
Tanskassa oli suunnilleen saman verran asukkaita kuin Suomessa ja sodan aikana saksalaisia miehitysjoukkoja n. 50 000.

Stalinilla oli hybridistrategia Suomen valtaamiseksi.

Sotilaallisten ja poliittisten yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon. Sotilaallisten päämäärien tuhuoduttua Suomen lujaan puolustukseen, poliittista ehdotonta antautumissopimusta Govorov ei pystynyt esittämään Suomen hallitukselle.

Näin siinä kävi.

Kannaksen joukot jäivät tuhoamatta. Näin ollen koko hybridistrategia tuhoutui viimeistään Tali-Ihantala - Viipurinlahden - Vuosalmen sekä Ilomantsin taisteluiden tuoksinassa. Eikä pidä unohtaa joukkojemme taisteluja Nietjärven suunnalla.

Tiettävästi suomalaisten tappioraportit sisälsivät vain kolme luokitusta: kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet. Olisi syytä tuoda esille myös se miten suurta osaa neuvostotappioista Kannaksella edustaa neljäs luokitus: sairaustapaukset.

Samoin näyttää ilmeiseltä että suomalaisilla oli haavoittuneiden kirjauksissa saksalainen luokitus jossa kaikkein lievimpiä haavoittumisia ei edes kirjattu. Niklas Zetterling havaitsi huomattavan eron Saksan ja länsivaltojen kirjausten välillä mm Italiassa. Kokonaistappioissa kaatuneiden osuus oli jatkuvasti Saksalla suurempi kuin länsivalloilla. Jopa Tiihonen myönsi että puna-armeijan haavoittuneista lieviä tapauksia oli peräti 75%. Juuri tämän vuoksi NL:n haavoittuneista menehtyi keskimäärin 7.5% kun taas Saksan itärintaman joukoissa menehtymisprosentti oli yli 9% ja Suomella jatkosodassa lähes yhtä suuri.

Kun verrataan Kannaksen 9.6-20.6.44 tilastoja ei hyökkääjällä kaatuneita ja kadonneita ollut edes tuplasti enemmän kuin puolustajilla. Joukoissa voimasuhteet olivat VT-linjalla kuitenkin 1:3.5. Ei tätäkään taustaa vasten ollut ihme että Laatokan Karjalasta oli rahdattava niin paljon Kannakselle.

Suomalaisella jalkaväellä oli ajastaan jälkeenjäänyt tulivoima.

Kilin-Rautio esittivät 23.Armeijaan kuuluneen 6.Armeijakunnan (3 div) kokonaistappioiksi 7 905 miestä Noskuan suunnalla. Ohto Mannisen mukaan 21.Armeijan noin vajaan 4 armeijakunnan (11 div) jotka osallistuivat Tali - Ihantalan taisteluun kärsivät puolestaan 18 000 - 22 000 miehen tappiot. 2 divisioonan ja yhden prikaatin vahvuiset 59.Armeijan joukot puolestaan kärsivät 4 400 miehen tappiot.

Vuosalmella puna-armeijan joukkoja osallistui taisteluihin 6 divisioonaa ja aivan loppuvaiheessa vielä 2 divisioonaa Noskuan suunnalla olleita. Tappiot, 15 000, keskittyivät noihin 6 divisioonan.

Divisioonaa kohden puna-armeijan tappiot näyttävät olleen keskimäärin n. 2 000 miestä Viipurin jälkeen. Divisioonia jotka taisteluihin ylipäätänsä osallistui oli lopulta 22 1/2.

Tiihosen väitteen (129 000) mukaan tappioita divisioonaa kohden olisi pitänyt olla 5 700. Keskimäärin puna-armeijan divisioonan vahvuus oli vain 6 700.

Tiihosen väitteet ovat epäuskottavia. Kannaksella olleiden Leningradin Rintaman divisioonien vahvuudet olivat heinäkuun toisella viikolla kuitenkin 4 600 - 6 300.

Suomalaisen tykistön ammuskulutus 21.6-7.7.44 VKT asemassa:

V AK Viipurinlahdella : 75 000 kranaattia saksalaiset 9 000 kranaattia, hyökkääjän tappiot 4 400 miestä. Tappiot 52 miestä per 1 000 kranaattia

IV AK 113 500 (Tali-Ihantala 6.D/18.D/3.Pr lohko). 25 000 (4.D lohko, osa Noskua) ja 24 500 (3.D lohko, Noskua). Hyökkääjän tappiot 26 000-30 000. Tappiot 160-184 miestä per 1 000 kranaattia

III AK (Vuosalmi) 122 000. Hyökkääjän tappiot 15 000. Tappiot 123 miestä per 1000 kranaattia

Tilastot osoittavat että kallioiden maasto Talista Noskualle kasvatti tappioita hyökkääjälle. Noskualle tappiot saattoivat olla hyökkääjälle ammuttuja tykisyökranaatteja kohden suurimmat.

Tiihosen logiikalla Noskussa 6.AK olisi käytännössä menettänyt kaikki sotilaansa. Ja kuitenkin 2 viikkoa myöhemmin tuo armeijakunta otti rintamavastuun Vuosalmella. 😄

Jos ymmärtää että nämä divisioonat käyttivät 300-350 miehen jv-pataljoonia tajuaa miten vain 1300 miehen tappiot ovat jo syöneet hyökkäys voiman ja että 2 000 miehen tappiot käytännössä pakottavat vetämään divisioonan pois Rintama vahvuusta.

Siis: suhteellisen vähäiset tappiot jalkaväelle pysäyttivät puna-armeijan. Tämä fakta tunnettiin jo 1950-luvun sotahistoriassa.

Siksi jo Viipuri-vaiheen 30 000 miehen tappiot heikensivät hyökkäysvoimaa vaikka joukkoja täydennettiin ja lievästi haavoittuneet palasivat pian riveihin.

Hyvä vertailupohjaa löytyy Laatokan Karjalasta. Siellä ajalla 21.6-10.8.44 hyökkäävien joukkojen kokonaistappiot olivat 63 600 ja puolustavien suomalaisten noin 20 500. Tappiosuhde oli 1:3.1. Viipuri-Operaatiossa lähes täsmälleen sama noin 1:3 ja taisteluissa Tali-Ihantala- Noskua, Viipurinlahti ja Vuosalmi myös samaa tasoa. Kun Kannaksella suomalaiset kärsivät kesä-heinäkuussa 1944 kaikkiaan 40 500 miehen tappiot kärsi hyökkääjä reilun 120 000 miehen tappiot. Tiihonen luotti liikoja suomalaisen tiedustelun ja Päämajan analyyseihin. Hänelle tuli siksi 60 000 - 70 000 lisä tappioihin. Näin varsinkin jos käytetään samaa mittatikkua jossa lasketaan vain kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet unohtaen sairastuneet.

” Tiihosen historiantutkimus Kannas 1944 on osoittautumassa roskakoritavaraksi”

JOTEN Tarkkispojan vekutus Tiihosesta on ossoittautumassa roskakoritavaraksi.

Stavkan hybridistrategia Suomen liittämiseksi neuvostokansojen joukkoon oli nerokas, mutta se edellytti Govorovin joukoilta täydellisestä onnistumista sotilaallisten aspektien osalta.
Koko maata ei olisi tarvinnut vallata sotilaallisesti hehtaari hehtaarilta, jos antautumisvaatimusta olisi sotilaalliset realiteetit tukeneet. Sotilaallisten ja poliittisten (antautumisvaatimus) yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon.

https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html

Kannaksella taistelleen IV Armeijakunnan kenttätykistön ammuskulutus 9.6-7.7.1944:

TORJUNTATAISTELUT PÄÄASEMASSA 9.-10.6.44:
10.D:n kaista....... 11 000 kranaattia
2.D:n kaista...........15 000 kranaattia
yhteensä.................26 000 kranaattia

VIIVYTYSVAIHE VT-ASEMAAN 10.-12.6.44
10.D:n kaista: - kranaattia
2.D:n kaista: ................ 7 400 kranaattia
yhteensä ........................7 400 kranaattia

TORJUNTATAISTELUT VT-ASEMASSA 12-16.6.44
Rv.prikaatin kaista..... 5 700 kranaattia
3.D:n kaista................ 19 300 kranaattia
2.D:n kaista................ 20 500 kranaattia
yhteensä.......................45 500 kranaattia

Viivytystaistelut VKT-asemaan 15.6-19.6.44
Rv.prikaatin kaista...... 6 250 kranaattia
4.D:n kaista................... 8 150 kranaattia
3.D:n kaista................... 4 300 kranaattia
yhteensä.......................18 700 kranaattia

Kaikkiaan 10.6-19.6: 97 600 kranaattia
--------------------------------------------------------

VKT-linjan taistelut 20.6-7.7.44 (Tali-Ihantala-Noskua)

18.D/6.D/3.Pr kaista......113 500 kranaattia
4.D:n kaista...........................24 600 kranaattia
3.D:n kaista...........................25 150 kranaattia
yhteensä............................163 250 kranaattia

III AK:n kaista 21.6-18.7.44 122 000 kranaattia (Vuosalmi)
V AK:n kaista 21.6-10.7.44 75 000 kranaattia (Viipuri-Viipurinlahti) Saks 9 000 kr
yht..................................................206 000 kranaattia

yht. noin................................................... 467 000 kranaattia

Tiihosen logiikan mukaan suomalaisten kenttätykistökranaattien muun paukuttelun teho oli vähintäin luokkaa 1:3. Kolmea kranaattia kohden yksi aiheutettu tappio, tai jopa vielä tehokkaampaa.

Joopa joo. Nyt kun ilmasotaa samalta kesältä on tutkittu (Geust, Valtonen, Keskinen, Stenman) niin vain 1/3 hävittäjälentäjien ja 1/5 it-miesten pudotusväitteistä piti paikkaansa. Päämaja esitti että suomalaiset tuhosivat 750 panssaria Kannaksella. Mutta neuvostodokumentit esittävät vain 294 poiskirjattua (muitakin kuin vain tuhottuja) panssaria.

Suomen armeija ei tehnyt poikkeusta II maailmansodassa. Myös se rankasti liioitteli vihollistappioita hyvässä uskossa. Tiihonen on seurannut näitä ylioptimistisia arvioita Kannaksen 1944 tapahtumissa.

Tiihonen väitti Leningradin Rintaman tappioista tulleen1/3 Viipuri-operaatiossa ja 2/3 Tali-Ihantalan, Noskuan, Vuosalmen ja Viipurinlahden. Kenttätykistön ammuskulutus kuitenkin jakaantui 21% vs 79% Viipuri-operaatio ja Kotka-operaation välillä. Tykistö- ja krh-kranaatit aiheuttivat kuitenkin luultavasti yli 60% kaikista tappioista ja jalkaväki ja muut 35-40%. Suomalaisten joukkojen määrä myös taisteluissa tuplaantui ja aikajana myös.

Tuo laskelma pikemminkin viittaisi 26% vs 74% tappiojakaumaan. Esim 30 000 85 000 =115 000.

Kranaattien osuus tappioista nousi yleensä silloin mitä rajuimmat olivat ammusmäärät ja taistelu kiivas. Se näkyy suomalaisten omissakin tilastoissa. Vuosalmen haavoittuneista sirpaleet näyttelivät 89% osuutta (kenttätykkiä, krh, pst, tankit, raketinheitin, pommit...)

Puna-armeijan sotakone oli niin erilainen 1944 ettei mitään talvisodan jalkaväkimiesten massamaista uraa-hyökkäyssysteemiä enää ollut. Musertava tykistön tulimyrsky tuhosi koko etulinjan pst-tykkeineen miehistöineen sekä vihollisen tulenjohdon. Tämä johti kuten Kannaksella vastustajan tykistön lähes 100% tappioon.

Myöhempää vaihetta ajatellen on syytä muistaa että niihin pataljooniin joihin suomalaistykistö pääsi iskemään ne olivat, ei 1000 miehen, ei edes 500 miehen vaan yleensä vain 300 miehen kirjavahvuisina. 30 000 miehen tappioiden aiheuttaminen vaati 100 määrävahvuisen pataljoonan totaaliseen tuhoamiseen. Tutkimuksellinen tieto osoittaa että kaivautuneen suojaantuneen jalkaväen tappiot putoavat 94%:lla.

Jos siis esim 1 000 kranaatin keskitys aiheuttaa 270 miehen tappiot yllätetylle pataljoonalle kärsii poteroihin kaivautunut pataljoona vain 15 miehen tappiot.

Tulenjohtoradistit todistivat että radiolla annettu tulikomento Kannaksella johti usein siihen että puna-armeijan kranaatit iskeytyivät noin 40 sekunnin kuluttua suomalaisten puolelle.

Suuri osa tykistökeskityksistä oli myös vastatykistötoimintaa. Ei aina isketty jalkaväkeen. Eikä panssareihin.

Eräs Tapio Tiihosen suurista väitteistä kuului:"parhaimmillaan Suomen kenttätykistö oli Kannaksella 100 kertaa tehokkaampi kuin puna-armeijan." Arvoitukseksi jää mistä tuollainen väite on otettu. Se tiedetään että ajalla 21.6-7.7.44 Tali-Ihantalan lohkolla suomalaiset analysoivat 21.Armeijan ja sitä tukeneiden tykistö yhtymien ampuneen 144 000 kenttätykin ammusta kun suomalaiset ampuivat 122 000. Koska tappiosuhde joukkojen välillä suomalaisopuksissa on ilmoitettu olleen 1:2.2 tai maksimissaan vajaat 1:2.8 ei suomalainen tykistö tappion tuottamisen suhteen ole ollut kuin 3 korkeintaan 4 kertaa tehokkaampi.

Tämä suurinpiirtein sama suhdeluku noin 1:3, korkeintaan 1:4 löydetään myös muista taisteluista. Ja jos mennään vaikkapa Ilomantsin taisteluun jossa hyökkääjä kärsi kuusinkertaiset tappiot niin muistettava on että suomalaiset ampuivat kenttätykistöllään myös 4 kertaa enemmän ja keskimäärin raskaampia kranaatteja. Ja kuitenkin lopulta kävi etteivät suomalaiset pystyneet tuhoamaan hyökänneitä kahta divisioonaa. Suomessa asuva venäläinen historiantutkija Vijatseslav Nikitin kirjassaan "Suomen armeijan venäläinen perintö" totesi että mottitaistelu Ilomantsissa ei ollut lopulta täysin onnistunut. Tämä on merkittävää myös koska suomalaisilla oli niin selkeä tykistö ylivoima. Johtopäätös: puna-armeijan taso suhteessa suomalaisiin koheni selkeästi jatkosodan aikana.

-----Stieglitz-----

” Ja kuitenkin lopulta kävi etteivät suomalaiset pystyneet tuhoamaan hyökänneitä kahta divisioonaa. Suomessa asuva venäläinen historiantutkija Vijatseslav Nikitin kirjassaan "Suomen armeijan venäläinen perintö" totesi että mottitaistelu Ilomantsissa ei ollut lopulta täysin onnistunut. ”

Voimakaskaan tykistö ei yleensä ”tuhoa” kokonaisia joukko-osastoja vaan korkeintaan harventaa ja demoralisoi!

Ei puolustavan joukon ”tuhoaminen” tykistöllä onnistunut EDES Valkeasaaressa, jossa sentään oli tosi mahtava keskitetty tykistö!

Pääpuolustusasemassa, VT-linjalla ja 16.6-20.6.44 Leningradin Rintaman tappioiksi väitti Tiihonen "vähintään" 60 000 ja hän itse arvioi 65 000. Käytännössä tämä olisi merkinnyt sitä että jv-pataljoonia joita 21. ja 23.armeijalla oli yhteensä ollut 162 kpl olisivat 90% säännöllä menettäneet 58 000 miestä eli n. 360 miestä per pataljoona.

Nyt on vain niin että useimmat pataljoonan olivat vain hieman yli 300 miehen vahvuiset. Lisäksi kaikkien pataljoonien ei edes tiedetä osallistuneen tuossa vaiheessa taisteluihin.

Mannisen mukaan hyökkäysvoima olisi heikentynyt puoleen. Tämä karkeasti tarkoittaa että että panssari- ja jv-pataljoonien vahvuudet olisivat puolittuneet.

Mannisen tieto viittaa siihen että 24 divisioonan jv-pataljoonat (216) olivat keskim menettäneet 150 miestä, samoin ps-yhtymien muutamat pataljoonat ja parikymmentä komppaniat menettäneet keskim 40 miestä. Loput 10% tulevat muiden yhtymien tappioista.

Nämä ynnättynä päädytään noin 30 000 miehen tappioihin. 9.6-20.6.44.

1990-luvulla oli Suomessa käynnistymässä massiivinen Neuvostoliiton mollaaminen jossa myös sen sotatappioita oli tarve paisutella. Samaan aikaan Moskovan TsAmon arkistojen avautuminen aiheutti kiusallisia asioita esim suomalaisten ja saksalaisten lentäjien fanittajille. Heidän ilmavoittojensa todellinen määrä surkastui.

Geustin mukaan jopa talvisodan todelliset pudotukset olivat 2/3 väitetyistä ja oireellisesti it-yksiköiden vain 1/3. Jatkosodassa tämä liioittelu lähes tuplaantui.

Suomalais-saksalaisten lentäjien ilmatorjunnan väitteet kesällä 1944 Kannaksella ja Laatokan Karjalassa: n.1 100. Todelliset pudotukset reilu 300.

Leningradin Rintaman 10 päivän tappioraportissa laskettu 19.6.44 klo 18 mennessä tulleet tiedot oli sairastumistapauksia niin paljon että 21.Armeijan kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet yht oli 17 002 ja 23.Armeijan 9 905. 59.Armeijalla lukema oli vasta 49 ja ylijohdon 508.

Sairastuneiden määrät voivat kertoa pikemminkin sotilasmäärien mittasuhteista:

21.A......... ..581
23.A....... ....426
59.A ......... .170
Rintama 1 419
13.Ilma-armeija..... 50

59.Armeijalla sairastuneita noin 1/3 verrattuna 21. ja 23.Armeijaan ja Leningradin Rintaman ylijohdon joukoissa 40% enemmän kuin 21. ja 23.Armeijassa yhteensä.

Eli iltaan 19.kesäkuuta 1944 mennessä raportoitu n. 27 500 taistelutappiot suomalaisia vastaan kun sairastumistapaukset huomioidaan pois.

"Samaan aikaan Moskovan TsAmon arkistojen avautuminen aiheutti kiusallisia asioita esim suomalaisten ja saksalaisten lentäjien fanittajille. Heidän ilmavoittojensa todellinen määrä surkastui."

ONNEKSI ei läheskään niin kiusalliseksi, kuin mitä se osoittautui neukkuja fanittavalle Tarkkispojalle itselleen!''

Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.

Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!

Leningradin Rintaman tappioraportin 10.6-20.6.44 (tarkalleen 9.6.44 klo 18 - 19.6.44 klo 18 analyysi) :

Mukana olevat yksiköt. 21. Armeijan sisältyy 15 jv-divisioonaa, 1 tykistödivisioona (5. Kaartin), 2 panssari-, 2 tykistö- ja 2 pioneeriprikaattia sekä erilliset pienemmät yksiköt. 23. Armeija - 8 jv-divisioonaa, 1 Linnoitusalue (17.) ja erilliset yksiköt.

Leningradin Rintamalle alistettujen yksiköiden taistelutappiot kuuluvat suurimmaksi osaksi 17 hyökkäyspioneeri-prikaatille (70 tapettua, 244 haavoittunutta, 11 kadonnutta) ja useille tykistöyksiköille (noin 100 taistelutappiot), lisäksi on myös 220. panssari ja 21. Pioneeriprikaati, 22.Linnoitusaluet ja monet muut yksiköt. Ei-taistelulliset tappiot kuuluvat yksiköille, joilla ei tuskin ollut mitään tekemistä operaation kanssa, kuten 36. Täydennysdivisioona- 672 sairasta, Leningradin PVO-armeijaa - 159 sairasta, sekayksiköt - 299 sairasta jne.

-----Stieglitz-----

Prigožin omistaa niin kutsutun Pietarin trollitehtaan, jonka valeuutis- ja verkkohuijauskampanjan pioneerit hääräävät tälläkin saitilla.

FBI on etsintäkuuluttanut palstan trollipoikien palkanmaksajan.

Leningradin Rintama tappioraportti, ajankohta...

Katettu ajanjakso

Vaikka useissa asiakirjoissa raportointiaikaa kutsuttiin 10. – 20. Kesäkuuta ja 11. – 20. Kesäkuuta, se oli tosiasiallisesti 10. – 19. Kesäkuuta (tai täysin tarkasti klo 18.00–9.6.). Tämä on täysin selvää vertailusta päivittäisiin ennätyksiin. Tämä tarkoittaa, että tappioita 20. kesäkuuta ja 19. kesäkuuta illalla ei oteta huomioon. Toisaalta 23. armeijan 9. kesäkuuta kärsimät tappiot sisältyivät pääosin tähän raporttiin viivästysten vuoksi (se oli noin 180 kaatunutta).

Muut täydellisyyteen liittyvät kysymykset.

21.Armeijan tietojen analyysistä voidaan nähdä, että 97.Armeijakunnan tappiot kolmelle divisioonalla annetaan ajanjaksolle 16.-19.kesäkuuta, jolloin se oli armeijan alainen. Sekaannuksen takia edellisen kauden tappiot puuttuivat (yhteensä vähintään 1 200 miestä, pääasiassa 358.D). Sitten mainitsin jo viivästyksen, jonka seurauksena osa kauden tappioista rekisteröitiin myöhemmin. Epäilen vahvasti, että se tapahtui joillekin yksiköille. Vertailu henkilökohtaisiin rekisteröintitietoihin (kaatuneiden muiden kuolleiden tietokantaan) on syytä täsmentää, että sairaaloissa haavoihin tai sairauksiin kuolleet miehet sisältyvät lääkinnällisiin, ei peruuttamattomiin. Yksityiskohtaisempi vertailuja tarvitaan syiden löytämiseksi muille ristiriidoille mitä tilastoista löytyy.

Massiivista pimitystä ja tietoista manipulointia tilastoissa tuskin oli. Osa tappio kirjauksista laahasi perässä. Niinpä edellämainitut syyt antavat olettaa että Krivosheevin lukemiin lienee syytä lisätä vähintään 10% mutta mahdollisesti 20-30% jotta ajankohdan 9.-20.6.44 tappiot voidaan analysoida paremmin.

-----Stieglitz-----

Mutta jospa vertailemme totta ja valetta sarjassa lukuja prosenttien valossa, sopiiko?

Itse kerrot seuraavaa:

” Leningradin Rintama menetti kesäkuussa 1944 kaikkiaan 160 lentokonetta. Niistä viholliskoneen alasampumana, 35 ilmatorjunnan ja 36 syy on tuntematon ("ei palannut lennolta"). Ilmeisesti suomalaiset ja saksalaiset lentäjät ampuivat hieman yli 100 konetta ja ilmatorjunta hieman yli 40. Lentäjillä väitteitä oli kuitenkin noin 410 ja ilmatorjunnalla peräti 280.”

Jos suomalaiset/saksalaiset lentäjät esittivät 410 ilmavoittoväitettä ja sinun mielestäsi oikeasti putosi 100 niin:

Toteutumisprosentti oli. 24,4 %

Ilmatorjunnan osalta väite oli 280 ja pudotuksia mielestäsi 40 niin:

Toteutumisprosentti oli. 14,3 %


Punalentäjillä oli Valtosen mielestä totta 1/16.

Toteutumisprosentti oli. 6,3 %.

Minkä osapuolen pitäisi mielestäsi eniten hävetä, Tarkkispoika?

Tosin en ymmärrä neukkutilastoa... jos 160 konetta ei palaa niin eikö ne kaikki ole tappioita?

Yksi näistä armeijakunnista ei osallistunut Tali-Ihantalan taisteluun:

30. KaAK(45, 63, 64. KaD)
97. AK(178, 358, 372. D)
108. AK(46, 90, 314. D)
109. AK(72, 109, 286. D)
110. AK(168, 265, 268. D)

Jälkimmäinen, 110.AK. Ei näy missään etulinjan karttapiirroksissa rintamavastuussa. Ohto Mannisen mukaan 25% 21.Armeijan joukoista ei osallistunut taisteluihin.

23.Armeija......Noskua - Vuosalmi

6. AK(13, 177, 382. D)... Noskua, heinäkuun puolivälissä Vuosalmelle
98. AK(92, 281, 381. D)
115. AK(10, 142. D),
17. Linnoitusalue

Neuvostoarkistojen mukaan 9.6-19.7.44 Kannaksen offensiiviin tappiot olisivat olleet 105 000 miestä. Se on siis lähtökohta varmoista tappioista.

Vastaavasti Krivosheevin mukaan talvisodassa olisi menehtynyt 126 875 miestä. Kuitenkin Venäjän valtiollisen arkiston tietokannassa on nimet ja yksilölliset tiedot 167 976 sotilaasta jotka ovat menehtyneet Suomen talvisodassa. Nämä tiedot ovat virallisia ja näin kumoavat Krivosheevin lukemat.

Tietokanta siis kasvatti menehtyneiden määrän Krivosheevin lukemiin 32,4%:lla. Pavel Petrov totesi vuonna 2013 että tämäkin lukema täsmentynee myöhemmin todennäköisemmin hieman ylös- kuin alaspäin.

Menehtyneiden osalta voidaan jo nyt todeta Kannaksen Viipuri-operaation kuolleiden määrän olevan selvästi suuremman kuin mitä Krivosheevin esitti (ainakin 7 605 kuollutta löydetty jo 10 v sitten ja lukuisien divisioonien tiedot sekä noin puolet sairaaloissa menehtyneistä saattaa puuttua). Vaikea sanoa onko kokonaistappioissa vastaavia puutteita.

Henk kohtaisesti arvelen todellisten kokonaistappioiden olevan virallisen tappiolukeman (105 000) ja Tiihosen väitteiden (189 000) välimaastossa. Esim n. 140 000. Suomalaisten tappiot Kannaksella 1.6-31.7.44 noin 40 500. Ja ajalle 9.6-19.7.44 hieman pienemmät.

Tämä olkoot Tiihosen puolustuspuheenvuorosta otettu osa:

"JR 1189 kokonais-tappiot 23.6. mennessä olivat 60% vahvuudesta. 28.6. JR 1187:stä muodostetaan pataljoona, jonka taisteluvahvuus on 15 miestä sekä täydennyksenä saadut 5 upseeria (myös divisioonankomentaja kaatui, rykmentinkomentaja, hänen varamiehensä ja pataljoonankomentaja haavoittuivat). JR 602:n tappiot 4.7. mennessä Pyöräkankaalla yli 50% määrävahvuudestaan - 5. komppaniasta jäljellä vain komppanianpäällikkö ja komppanian vääpeli. 6.7. rintamalta pois vaihdetussa JR 602:ssa oli jäljellä 20-30 miestä. 6-8 heinäkuuta päättyneiden taistelujen jälkeen JR 996:ssa oli jäljellä: I pataljoona 35 miestä, II pataljoona 12 miestä, III pataljoonan 7. komppaniassa 18 miestä (8. ja 9. komppania olivat rykmentinkomentajan reservissä)."

Ja jatkokysymys: onko tiedot peräisin vankikuulusteluista vai asiakirjoista? Tässä on lisäksi muistettava että puna-armeijan kiväärikomppaniat olivat määrävahvuisinakin vain noin 80 miestä, pataljoonan vain noin 300 miestä ja rykmentit usein vain 1100-1300 miestä. Lisäksi kirjavahvuudet, rivivahvuudet ja taisteluvahvuudet antoivat myös suomalaisista pataljoonista tai rykmenteistä hyvinkin jyrkästi erilaisia lukemia. 250 miehen taisteluvahvuus saattoi merkitä 470 miehen rivivahvuutta ja 540 miehen kirjavahvuutta...

Joka luulee että samat neuvostodivisioonat pysyivät samoissa armeijakunnissa Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944 katsokoot seuraavaa. Ja etsikööt miten monta kertaa divisioonia vaihdeltiin.

KANNAKSELLA OLLEET ARMEIJAKUNNAT JA DIVISIOONAT

6.AK (23.Armeijaan kuuluva)

13.D.............18.6-10.7, 14.7-30.8
142.D...........14.-16.7.
177.D...........30.6.-9.7
327.D............10.7- (5.9)
382.D............19.6-14.7, 16.7-(5.9)

30.KaAK

45.KaD
63.KaD
64.KaD

43.AK (tuotu Viipurinlahdelle 2.7 59.Armeijaan)

80.D ..........2.7 (saapui 3.-5.7), vielä 17.8)
124.D.........2.7 (vielä 17.8, siirretty 17-29.9 muualle)
224.D.......16.7 (vielä 17.8)

94.AK (ollut Karjalan Rintamassa 11.-22.6. Ylijohdon johtoon 22.6, siirretty Kannakselle Leningradin Rintamalle, rintamareservistä 21.Armeijalle 8.7 alkaen. Otti puolustuksessa osan rintamasta vastuulleen 14.-16.7, esikunta elokuussa Viipurissa)

135.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
221.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
286.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
327.D................kesäkuu-8.7.44

97.AK (siirretty rintamareserviin 12.6, etulinjaan 19.6, hyökkäystehtävissä Talin suunnassa 20.6, Viipurin ja Saimaan kanavan suunnalla 30.6. 21.Armeijan reserviin 15./16.7. Rintamassa uudelleen 12.8)

80.D............(jo
90.D............20.6- (ei 30.6)
178.D..........jo 28.4, vielä 22.6, ei enää 30.6, ei 1.8 mutta jo12.8
314.D.........22.6- (edelleen 27.9
358.D.........(jo 28.4)- 5.9
381.D..........(jo 28.4) - 11.6

98.AK (23.Armeijassa huhtikuun lopusta alkaen, saanut kaksi divisioonaa 124.AK:sta, 177.D ja 281.D ja yhden 108.AK:n (372.D). Hyökkäsi 12.6 ja Vehmaisissa 13.6. Äyräpäähän. Siirretty 21.Armeijaan 14./15.7)

92.D....................15.-16.6 ( ei 20.6, mutta jo 22.6), 23.6, 1.-9.7
177.D....................jo 1.6- vielä 20.6, ei 22.6, 10.7-4.9
281.D....................jo 1.6- 17.8
372.D....................jo 9.6-12.6.44
381.D....................12.6-12.8

108.AK (annettu 21.Armeijalle 11.6, sen reservistä keskitetty 12.6 Terijoelle, taisteluun Raivolan tasalla 13.6, 46.D eteni Koivistolle, muut Viipurin suunnalla, Saimaan kanavan suunnalla 30.6-3.7. 21.Armeijan reserviksi 14./16.7)

46.D................31.5-31.7
90.D................31.5-20.6, jo 30.6-30.7
178.D................30.6-17.7, 31.7
268.D................jo 20.6-ei enää 30.6
314.D................jo 9.6-vielä 20.6, ei enää 22.6
372.D................jo 31.5- (ei 9.6), 7.7-16.7, 17.7

109.AK (hyökkäysi Rajajoella 10.6, hyökkäystehtävä vielä 24.6, mutta ei enää 30.6. Keskittymässä 3.7. Sai käskyn korvata 30.KaAK:n, rintamaan 5.7.Rintamareserviin 15.7 ja siirretty Kannakselta. Todettu Narvan suunnalla 25.7. Alistettuina 14.6 olivat 185.PrR ja 1.PsPr)

13.D..................mahd. jo 15.6, ilmeisesti 17.6-18.6
72.D..................2.6-14.6, mahd reservissä 17.-21.6, 22-24.6 (jo 3.7) -14.7
109.D..................jo 3.6 (ei enää 24.6), (ei vielä 29.6 on 3.7)-19.7
125.D..................8.-15.7
265.D..................5.-7.7
286.D.................. (jo 5.6)-14.7

110.AK (Aluksi rintamareservissä, 12.6 illalla 21.Armeijan reserviin. Taistelussa 21.Armeijassa 16.6, Viipurin suunnassa, 265.D Viipurin operaatiossa 20.6. Armeijakunta reserviin Säiniön alueella. Ihantalan suunnalla 26.6 alkaen. Vedetty rintamasta 5.7 21.Armeijan reserviin, rintamareserviin ja siirretty Kannakselta 5.7)

109.D..................24.6-29.6
168.D..................1.6-5.7
265.D..................1.6-4.7.7.7-
268.D..................1.6- (ei 20.6), 30.6-(vielä 5.7)

115.AK (Rintamassa 23.Armeijassa, hyökkäsi 12.6 ja päätyi Vuokselle. Taisteluissa Vuosalmella)

10.D..................1.6-17.8
92.D..................1.6-15.6, 16.6-20.6, 24.6-1.7, 10.7-17.8
142.D..................(ei toukokuussa)- 14.7, 16.7-17.8
314.D..................toukuussa 1944
382.D..................14.-16.7
17.Linnoitusalue

Puna-armeijan divisioonat Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944:

10.D (kenraalimajuri Platov)
JR 62. 98,204, TR 30....115.AK:ssa (jo 1.6)-17.8

13.D (kenraalimajuri Aleksandrov)
JR 119, 172, 296, TR 48
Baltian Rintamasta 1.6 Leningardin Rintamaan.109.AK:ssa 17.6-18.6. 6.AK:ssa 18.6-29.6. Muolaanlammella, Muolaanjärven alueella, Heinjoen aseman ohitse, Maantiellä Tali-Taotsenali?, Näätälä, Niskojärvi-Kokonselkä, Opatta 30.6. 2.7. reservissä Kämärän seudulla. 6.AK:ssa 14.7-5.9 Äyräpään länsipuolella.

45.KaD (kenraalimajuri Putilov), entinen 70.D
KaJR 129, 131, 134, KaTR 96. 30.KaAK:ssa. Taisteluun 10.6

46.D (eversti Borstesev)
JR 176, 314, 340, TR 393
108.AK:ssa, ilm rannikkovartiossa Viipurinlahdella 18.-27.6

63.KaD (kenraalimajuri Stseglov)
KaJR 188,190, 192, KaTR 133, siirtyi Kannakselle 3-7.6.44. Taisteluun 10.6

64.KaD (kenraalimajuri Romantsov) entinen 327.D
KaJR 191, 194,197, KaTR 134

72.D (kenraalimajuri Jastrebov)
JR14, 133, 187, TR 9. 109.AK:ssa 2.6 alkaen. hyökkäsi 10-6, Kuuterselässä 13.-14.6, mahd armeijakunnan reservissä 17.-22.6. Valtasi Tali-Repolan alueen 22.6, rintamassa -24.6, marssi Talin alueelle 3.7, Raikalan alueelle 4.7, rintamaan 5.7 Salojärven länsipuolelle. Rintamareserviin 15.7 ja siirretty rautateitse Kannakselta.

80.D (eversti Kuzmin)
JR 77, 153, 218, TR 88
43.AK:ssa 4.7-17.8

90.D (kenraalimajuri Ljahtsenko)
JR 19, 173, 286, TR 96
108.AK:ss jo 31.5-20.6 (jo 30.6)-14.7

92.D (kenraalimajuri Panitskin)
JR 22, 203, 317, TR 60
Kannaksella helmikuusta 1942 lähtien. 115. AK:ssa jo 30.4.44. Irti rintamasta 12-14.6. Oli 98.AK:ssa 15.-16.6, 22.-23.6, 1.-9.7 ja 115.AK:ssa 10.7-17.8

109. D (kenraalimajuri Truskin)
JR 381, 456, 602, TR 404
109.AKssa jo 3.6 -23.6. Rintamaan 9.6, hyökkäsi 10.-14.6, rintamaan taas 15.6. Taistelussa edelleen 21.6 ja 23.6. Siirretty 23.6 alueelle Värekoski-Remela, sai täydennystä 25.6. 109.AK:ssa 3.7-19.7. Ryhmittyi 3.7, taistelussa kunnes antoi alueen 7.7. 286.D:lle. Sai Nurmilammen alueella 8.7 täydennystä. Kuuselaan 11.7, Leipäsuon alueelle 14.7. Siirtyi 17.-19.7 Kerstovon alueelle.

.... jatkuu

124.D (eversti Paptsenko)
JR 406, 622,781, TR 469
59.Armeijaaan 28.6, 43.AK:aan 2.7.-17.8

125.D (evesti V.K. Zinovjev)
JR 466, 657, 749, TR 459
Rintamareservissä, 109.AK:ssa 8.7-15.7.44, rintamareserviin 15.7. Ei taisteluissa.

135.D (eversti Romansin)
JR 396, 497, 791, TR 276
Ukrainassa vielä 17.4.44. 94.AK:ssa kesäkuussa Karjalan Rintamassa, sitten Kannaksella. rintamassa 8.7-17.8.44

142.D (eversti G.L.Sonnikov)
JR 461, 588, 946, TR 334.
23.Armeijassa maaliskuussta 1943, erillisenä toukokuussa. 115.AK:ssa jo 10.6-14.7, 6.AK:ssa 14-16.7, 115 AK.ssa 16.7-17.8

168.D (eversti Olhovski)
JR 260, 402, 462, TR 414.
3.Baltian Rintamasta 1.6 Leningradin Rintamaan. 110.AK:ssa (jo 12.6) j- (vielä 5.7)

177.D (eversti Rzhanov)
JR 483, 486,502, TR 706.
124.AK:ssa siirretty Leningradin Rintamalle. 98.AK:ssa jo 1.6 vielä 20.6. 6.AK:ssa 30.6-9.7 alueella Kaltovesi-Repola- Oisanlampi-Saremaa), 98.AK:ssa 10.7-4.9

178.D (kenraalimajuri Kronik)
JR 386, 693, 709, TR 332
97.AK:ssa siirretty 28.4 Leningardin Rintamaan. 97.AK:ss vielä 22.6, 108.AK:ssa jo 30.6-17.7. Taistelussa 3.-7.7. Armeijareservissä 17.-30.7. 97.AK:ssa jo 12.8

221.D (kenraalimajuri Kusnarenko)
JR 625, 671, 695, TR 659
94.AK:ssa (Karjalan Rintamassa kesäkuussa, sitten Kannaksella), rintmassa 8.7-17.8.

224.D (eversti Burmistrov)
JR 143, 160. 185, TR 111
Tuotu Virosta meritse 28.6.1944 59.Armeijaan. 43.AK:ssa 16.7-. 59.Armeijassa erillisinä (27.9)

265.D (eversti Andrejev)
JR 450, 941, 951, TR 798
3.Baltian Rintamasta 1.6 Leningradin Rintamalle. 110.AK:ssa jo 12.6-4.7. 109. AK:ssa 5.-6.7, 110. AK:ssa 7.7, siirretty Kannakselta

... jatkuu

Kolme linnoitusalue-yksikköä:

16.Linnoitusalue
59.Armeijassa ilmeisesti 18.7-27.9

17.Linnoitusalue
23.Armeijassa

22.Linnoitusalue
23.Armeijassa aina kesäkuuhun 1944. Sitten 21.Armeijassa, sitten 17.8 Kannaksen eteläosassa rintaman alaisena.

260.Meriprikaati (kenraalimajuri Kuzmitsev)
Muodostettu Itämeren laivastosta 24.7.1942
Koivistolla 21.-27.6.1944.

351.KaRsRynnTR (majuri Olejnikov)
Oli 21.Armeijan reservissä 10.6, tuki 109.AK:aa 14.-18.6 ja II liikkuvaa ryhmää 20.6. Oli heinäkuussa 94.AK:ssa, edelleen 21.Armeijassa 5.8.

394.RsRynnTR (eversti Dutov)
30.KaAK:n reservinä 10.6. Tuki 110.AK:aa 14.-16.6. Rintaman reservissä ja sieltä 108.AK:.e 18.6. Tuki 25.6 30.KaAK:aa. Rintaman alaisuuteen 14.7.

396.RynnTR Su-152
21.Armeijan 30.KaAk:ssa 1.6 alkaen. Tuki 10.-11.6 97.AK:aa- Siirretty 21:n 97.AK:sta 23.Armeijan reserviin 12.6. Tuki 98.AK:aa 14.-18.6. Siirretty rintamareserviin. Tuki 13.7 109.D:ää.

397.RynnTR (everstiluutnantti Medvedev)
Jaettuna I ja II liikkuvaan ryhmään 10.6. Tuki 110.AK:aa 16.-18.6. Tuki 25.6 30.KaAK:aa. Siirretty Kannakselta ennen 14.7.

938.RynnTR (,Everstiluutnantti Fedorov,23.Armeija)
23.A:n 98.AK:ssa jo 10.6- vielä 19.6. Rintamareserviin kesä-heinäkuussa.

952.RynnTR (eversti Tsesnokov)
Rintamareservissä 10.6 , 14.6. III liikkuvaan ryhmään (21.Armeijass) 18.6, edelleen 20.6.

1222.RynnTR (everstiluutnantti Birjukov)
Tuki 21.Armeijan 109.AK:ssa 10.6-18.6, tuki 97.AK:aa 18.6. Siirrettiin Kannakselta ennen 14.7. Siirretty Narvan seudulle 18.7.

1238.RynnTR (everstiluutnantti Kotov)
Tuki 30.KaAK.aa 10.6, rintamareservissä. Tuki 108.AK:aa 18.6. III liikkuvassa ryhmässä 20.6. Oli 90.D:lle alistettu 14.7. Oli 21.Armeijassa 5.8 ja 59.Armeijassa 27.9

1326.RynnTR
Oli Kannaksella vielä 20.7, ei enää 25.7.

1439.RynnTR
21.Armeijan 30.KaAK:ssa 1.6 alkaen. Tuki 108.AK:aa 14.-18.6 ja 109.AK:aa 15.6. Siirretty Kannakselta ennen 14.7.

Taisi olla Mannisen selvitys puna-armeijan ryhmityksestä ja joskus 1994? Tässä on 1.heinäkuun 1944 taistelujärjestys, neuvostodokumentti.

21.Armeija
30. KaAK(45, 63, 64. D), 97. AK(178, 358, 372. D), 108. AK(46, 90, 314.D), 109. AK(72, 109, 286. D), 110. AK(168, 265, 268. D)

30. KaPsPr, 27, 260. KaPsR, 27, 98, 124. PsR, 351, 394, 397. KaRsRynTR, 1222, 1238. RynTR, 49. Er.PsP14, 23. ErPsJunaP

Täysivahvuisina noin 150-160 ps-vaunua, 80-90 rynnäkkötykkiä

23.Armeija
6. AK(13, 177, 382. D), 98. AK(92, 281, 381. D), 115. AK(10, 142. D), 17. Linnoitusalue

46. KaPsR., 226. PsR, 396. KaRsRynnTR, 938. , 952. RynnTR, 71. ErPsJunaP

Täysivahvuisina 40 ps-vaunua, 55-60 rynnäkkötykkiä

59.Armeija

224. D, 34. KaTykistöPr, 46.PstPrikaati, 18. HeitinPrikaati.

Leningradin Rintama
8. AK(7, 249. D), 43. AK(80, 124. D), 125. D, 22. Linnoitusalue, 132. ErKK-pataljoona
Näistä ainakin 124.D oli Viipurinlahdella.

1, 152, 220.PsPr, 26 tai 31. Ka., 45. , 185. , 221. , 222.PsR, 1294., 1495.RynnTR, 283.ErMotorisoituPataljoona, 1., 3.ErPsP, 32. , 48. , 50. Er. PsJunaPataljoona, 4. Er.PsJuna.

Täysvahvuisena 300 ps-vaunua ja 40 rynnäkkötykkejä.

Mannisen listauksissa ei ollut mitään 21.Armeijan ja 23.Armeijan tykistössä. Mutta jokaisella niiden armeijakunnalla oli tykistö Rykmentti divisioonien oman tykistön lisäksi. 21. Armeijalla oli 2 tykistö divisioonaa (joissa yhteensä 6 3 tykistöprikaatia) sekä 2 erillistä tykistöprikaatia. Yhteensä siis 11 tykistöaselajiprikaatia. (osa heitin - ja raketinheitinprikaatia).

Samoin 23.Armeijalla oli yksi tykistöprikaatia.

Stavkan hybridistrategia Suomen liittämiseksi neuvostokansojen joukkoon oli nerokas, mutta se edellytti Govorovin joukoilta täydellisestä onnistumista sotilaallisten aspektien osalta.
Koko maata ei olisi tarvinnut vallata sotilaallisesti hehtaari hehtaarilta, jos antautumisvaatimusta olisi sotilaalliset realiteetit tukeneet. Sotilaallisten ja poliittisten (antautumisvaatimus) yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon. Epäonnistuminen Kannaksella ratkaisi kapitulaatiovaateen kariutumista poliittisena aseena.

https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html

Huomatkaa että Leningradin Rintaman divisioonilla oli vain reilun 300 miehen jv-pataljoonia. Ja Viipurinlahdella olleilla 224.D:llä ja 124.D:llä vain 280-290 miehen pataljoonia.

Ohto Mannisen mukaan noin 25 divisioonaa osallistui Kannaksen taisteluihin. Niillä oli n. 240 pataljoonan verran jalkaväkeä. Niissä siis yhteensä n. 80 000 sotilasta. Kaikki eivät kuitenkaan yhtäjaksoisesti taisteluissa samalla kertaa. Suomella oli 85 jv-pataljoonassa samoin noin 80 000 - 85 000 sotilasta. Sen päälle rannikkojoukot sekä Saksan 122.D:n noin 6 000 miestä jv-pataljoonissa.

Ainakaan jalkaväkijoukoissa hyökkääjillä ei ollut kesäkuun lopulla enää minkäänlaista merkittävää ylivoimaa.

Vaikka neukkudivisioona olisi koostunut vain kahdesta hengestä niin yksiköitä riitti,sen verran, että niitä tuli tien täydeltä vyörynä ja lakosi samaa tahtia kk-tulossa ja tykistökeskityksissä. Híeman ihmetytti, että miksi hyökättiin jos kerran tavoitetta ei ollut!

Esim hyökkäystä yli Viipurinlahdella ei voi nähdä millään tavalla järkeväksi ellei pyritty sitä kautta lahden yli mantereelle!

Tarkkispoika voisi yrittää vastata suoraan kysymykseen sen sijaan, että tukehduttaa ketjun loputtomilla copy/pasteilla, joita kukaan ei lue.

On selvää, että jos Puna-armeija olisi jatkanut samalla intensiteetillä kuin vielä VT-linjallakin tapahtui niin se olisi ollut vientiä Suomen armeijalle. Saksan apu ei olisi tilanetta pelastanut.

Vielä sekin, että tuskin Stavka olisi yrittänyt 450 000 miehellä vallata laajaa maata joa puolusti 650 000 miestä. Sellainen yritys olisi ollut vastoin kaikkia sotaoppeja.

Ajanjaksolla 9.6-17.7.44 on Leningradin Rintaman tappiot olleet Karjalan Kannaksella ja Viipurinlahdella vain runsaat 105 000 miestä eikä 189 000 kuten Tiihonen väitti. Näet Rintaman heinäkuun tappioista yli 25 000 on koettu Viron suunnalla ja 38 000 Kannaksella ja Viipurinlahdella. Neuvostotappiot jakaantuivat suhteellisen tarkasti niin että n. 1/3 koettu 9.6-20.6, 1/3 koettu 21.6-30. 6 ja 1/3 1.7-17.7.44.

Suomalaisten tappiot Kannaksella kesä-heinäkuussa 40 500 kaatunutta, haavoittunutta, kadonnutta tai sairastunutta. Haavoittumisista suurin osa varsin lieviä kuten oli myös puna-armeijallakin. Menehtyneitä puna-armeijan sotilaita kesä-heinäkuussa 1944 Kannaksella n. 24 000 ja suomalaisilla kadonneet ml 12 000.

Ei mikään erityisen loistelias "tapposuhde" suomalaisilla, sori vaan.

Leningradin Rintaman kesä-heinäkuun 1944 tappiot, sisältävät myös 8.Armeijan sekä 1.rynnäkköarmeijan (jotka eivät olleet Kannaksella) sekä Itämeren Laivaston sekä 10. lla-armeijan tappiot.

Kesäkuu: 15 251 kaatunut, 59 152 haavoittunut tai sairaat, 807 kadonnut
Heinäkuu: 14 394 kaatunut, 48 358 haavoittunut/sairaat, 835 kadonnut
------------------------------------------------
Yht: 29 645 kaatunut, 107 510 haavoittunut, 1 642 kadonnut,
Peruuttamattomat tappiot yhteensä :31 287

Kesäkuun kokonaistappiot 75 210 joista n. 72 000 Kannaksella ja 3 000 Viron suunnalla.

Heinäkuun kokonaistappiot 63 587, joista noin 39 000 Kannaksella ja reilu 24 000 Viron suunnalla. Yhteensä 111 000 Kannaksella joista arviolta 6 000 sairaustapauksia. Tappioista 65% kesäkuun puolella.

-----Stieglitz-----

Tappiosuhde näyttää olleen 1:2.5 ja vastaan yleistä itärintaman keskiarvoa 1944.

Laatokan Karjalassa Karjalan Rintaman offensiiviin (21.6-09.08.44) tappiot:

-16 924 kaatunutta, kadonnutta tai vangiksi jäänyttä

- 46 679 haavoittunut tai sairaustapauksia

Yht. 63 603. Vähennettynä sairaustapaukset kokonaistappiot noin 60 000. Suomalaisten tappiot kesä-heinäkuussa 19 000 ja elokuun puoliväliin asti noin 21 000. Tappiosuhde noin 1:3 (ilman sairaustapauksia 1:2.85)

-----Stieglitz-----