Koko tutkimuksen perustat ovat lahot. Mitään suunnitelmaa "Suomen valloittamiseksi" ja "kansandemokratisoitimseksi" ei koskaan ollut. NL keskitti Suomea vastaan hyvin lyhyeksi ajaksi vain 450 000 miestä, aivan liian pieni määrä jotta valtavan laaja alue, silloin noin 500 000 km2 olisi vallattu.
On nostettava esille myös kiistattomia faktoja jotka osoittavat että NL:n tavoitteet olivat rajoitetut:
1) ilmatoiminnan volyymit laskivat VT-linjan murtamispäivän 14-15.kesäkuuta lähtien. Silloin Kannaksella lennettiin lähes 1 700 sotalentoa joista suomalaiset tunnistivat 1560. Muutaman päivän päästä enää vain 600-950.
2) ensimmäiset pommituslentoyksiköt siirrettiin pois jo 20.kesäkuuta 1944
3) Leningradin Rintaman ylijohdon tykistöprikaatien määrien käyttö putosi 80%:lla Viipurin valtaamisen jälkeen ja jo VT-linjalla pudotusta oli 50%. Ylijohdon tykistöä vedettiin pois taisteluista.
4) Viipurin jälkeen operaatio jatkui suurinpiirtein marsalkka Govorovin omana projektina, STAVKA ei uusi läpimurtojoukkoja enää antanut
5) Tiihosen väitteet puna-armeijan tappioista ovat vähintäin 30% liioiteltuja. 9.6-19.7.44 Leningardin Rintama ei kärsinyt 189 000 miehen tappioita vaan todennäköisemmin 105 000 - 140 000. Suomalaisten tappiot olivat 40 500. Puna-armeija otti enemmän sotavankeja kuin suomalaiset. 5. - 7.heinäkuuta useimpien puna-armeijan divisioonien vahvuudet Kannaksella olivat yli 6 000 miestä. Vain yhden divisioonan vahvuus oli reilusti alle 5 000. Näiden divisioonien määrävahvuudet olivat alunperin 6700 - 7100. Tiihosen puheet vain 2000 miehen divisioonista heinäkuun alussa eivät pidä paikkaansa. Onko hän sekoittanut määrävahvuudet, kirjavahvuudet, rivivahvuudet ja taisteluvahvuudet mielessään?
6) Suomalaisten suuret materiaalitappiot Tiihonen kuittaa vähättelyllä. Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä. Tuhottuja vihollispanssareita todennäköisemmin vain 250-270, ei 500 kuten Tiihonen uskotteli eikä varsinkaan 750 kuten Suomen Päämaja esitti.
7) Suomalaistutkijoiden mukaan suomalaisten ja Osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteissä on vähintäin 2/3 ilmaa ja todellisia pudotuksia korkeintaan 1/3. Suomalaisten ilmatorjuntayksiköiden pudotusväitteistä vain 1/5 on ollut todellisia pudotuksia. Hävittäjälentäjä Heimo Lammen mukaan huomattava määrä suomalaisia hävittäjälentäjiä psyykkisesti murtui kesällä 1944. Suomalaisten pommituslentäjien ja Osasto Kuhlmeyn suoritukset panssarien tuhoamisessa olivat huomattavasti heikommat kuin niiden suuret väitteet. Vaakapommituksien osumatarkkuudet yleensä aika heikot.
On nostettava esille myös kiistattomia faktoja jotka osoittavat että NL:n tavoitteet olivat rajoitetut:
1) ilmatoiminnan volyymit laskivat VT-linjan murtamispäivän 14-15.kesäkuuta lähtien. Silloin Kannaksella lennettiin lähes 1 700 sotalentoa joista suomalaiset tunnistivat 1560. Muutaman päivän päästä enää vain 600-950.
2) ensimmäiset pommituslentoyksiköt siirrettiin pois jo 20.kesäkuuta 1944
3) Leningradin Rintaman ylijohdon tykistöprikaatien määrien käyttö putosi 80%:lla Viipurin valtaamisen jälkeen ja jo VT-linjalla pudotusta oli 50%. Ylijohdon tykistöä vedettiin pois taisteluista.
4) Viipurin jälkeen operaatio jatkui suurinpiirtein marsalkka Govorovin omana projektina, STAVKA ei uusi läpimurtojoukkoja enää antanut
5) Tiihosen väitteet puna-armeijan tappioista ovat vähintäin 30% liioiteltuja. 9.6-19.7.44 Leningardin Rintama ei kärsinyt 189 000 miehen tappioita vaan todennäköisemmin 105 000 - 140 000. Suomalaisten tappiot olivat 40 500. Puna-armeija otti enemmän sotavankeja kuin suomalaiset. 5. - 7.heinäkuuta useimpien puna-armeijan divisioonien vahvuudet Kannaksella olivat yli 6 000 miestä. Vain yhden divisioonan vahvuus oli reilusti alle 5 000. Näiden divisioonien määrävahvuudet olivat alunperin 6700 - 7100. Tiihosen puheet vain 2000 miehen divisioonista heinäkuun alussa eivät pidä paikkaansa. Onko hän sekoittanut määrävahvuudet, kirjavahvuudet, rivivahvuudet ja taisteluvahvuudet mielessään?
6) Suomalaisten suuret materiaalitappiot Tiihonen kuittaa vähättelyllä. Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä. Tuhottuja vihollispanssareita todennäköisemmin vain 250-270, ei 500 kuten Tiihonen uskotteli eikä varsinkaan 750 kuten Suomen Päämaja esitti.
7) Suomalaistutkijoiden mukaan suomalaisten ja Osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteissä on vähintäin 2/3 ilmaa ja todellisia pudotuksia korkeintaan 1/3. Suomalaisten ilmatorjuntayksiköiden pudotusväitteistä vain 1/5 on ollut todellisia pudotuksia. Hävittäjälentäjä Heimo Lammen mukaan huomattava määrä suomalaisia hävittäjälentäjiä psyykkisesti murtui kesällä 1944. Suomalaisten pommituslentäjien ja Osasto Kuhlmeyn suoritukset panssarien tuhoamisessa olivat huomattavasti heikommat kuin niiden suuret väitteet. Vaakapommituksien osumatarkkuudet yleensä aika heikot.
Vastaukset 106
Vanhimmat
Tiihosen tutkimus perustuu NL:n asiakirjoihin ja tietysti myös suomalaisiin.
Eivät ne ole miksikään muuttuneet,eivät myöskään sotatapahtumat.
Johtopäätöksistään Tiihonen vastaa itse.
NL:n tarkoitus oli tuhota Suomen asevoimat ja saada maa antautumaan.
Kun siinä ei onnistuttu, tyydyttiin sanelemaan erittäin raskaat rauhanehdot,jotka kuitenkin jättivät maan itsenäiseksi,mikä oli länsivaltojen nimenomainen vaatimus.
Ei muuten perustu. Tiihonen pääsi väitöskirjaansa varten vasta aivan lopussa samaan osan neuvostolähteistä käsiinsä. Suurin osa hänen teesistään perustuu suomalaisten tiedustelutietoihin jotka ovat olleet sitä mitä olleet: usein toiveajettelu.
Ohto Mannisen mukaan suomalaisten arviot vihollistappioista olivat lähes 2 kertaa suuremmat kuin mitä neuvostolähteet esittävät. Siis Manninen siinä paljastaa miten Tiihosen uskoi: Suomen sotilastiedustelun lukuihin ja arvioihin. Ei herätä luottamusta.
-----Stieglitz-----
Manninen on tutkinut neuvostoarkistoja ja Leningradin Rintaman sotatoimiyhtymien tappioraportteja eikä ole löytänyt mitään sitovaa aineistoa että 21.A, 23.A ja 59.A niitä tukevine yksikköineen olisi 20.6-19.7.44 menettänyt muka 129 000 miestä.
Kilin-Rautio ovat täydentäneet tietoja jonka mukaan 6.Armeijakunta (23.A) menetti 20.6- 7.7.44 noin 7 900 miestä. Heidän arvion mukaan lukumäärästä puuttuu vain pieni tukevien yksiköiden tappio-osuus (ehkä pari sataa). Tätä armeijakuntaa vastaan keskitettiin lähes 40 000 kenttätykin kranaattia.
Mannisen mukaan Tali-Ihantalassa hyökänneitä vajaata 4 armeijakuntaa (21.A) keskitettiin 20.6-7.7.44 kaikkiaan 122 000 kenttätykistön kranaattia. Siis armeijakuntaa kohden vähemmän kuin Noskuan suunnalla. Näillä tiedoilla 22 000 kokonaistappiot ovat hyvin perusteltavissa.
V Armeijakunnan ammuskulutus Viipurinlahdella (Tienhaarassa) oli 75 000 kenttätykistön kranaattia. Siellä suunnalla hyökänneiden 59.Armeijan tappiot ovat olleet vain 11 000 koska tykistöä jouduttiin keskittämään vaikeisiin liikkuviin merimaaleihin ja yksittäisiin saariin joissa olleiden vihollisjoukkojen määrää oli vaikea edes hahmottaa. 224.D ja 124.D olivat molemmat vain noin 5 100 miehen vahvuisia ja MerijvPrikaatin n. 3600 miestä. Vaikka ne olisivat menettäneet kaikki miehensä eivät tappiot olisi nousseet 14 000 miestä suuremmaksi.
Vuosalmella ammuttiin 122 000 tykistökranaattia 21.6-19.7.44 mutta edes suomalaislähteet eivät esitä vihollistappioiksi 15 000 enempää.
Yhteensä nämä viisi: Viipurinlahti, Tali, Ihantala, Noskua, Vuosalmi ovat aiheuttaneet n 56 000 tappiot hyökkääjälle. Hiljaisemmat vaiheet (esim Ihantala 8.7-19.7) ovat pudottaneet päivätappiot enää muutamaan prosenttiin kiivaista päivistä. Näin 60 000 miehen tappiot Leningradin Rintamalle ovat aika uskottava lukema.
Tiihosen lukemat (129 000) ovat vanhaa epärealistista suomalaista sodanajan tiedustelun toiveajattelua.
Kuka uskoo venäläisten tilastoja kun koko maa tämäkin päivänä perustuu valheelle, asteikolla:
Vale - emävale - tilasto - Putinin totuus.
Govoroville annettiin ensitavoitteeksi Kymijoki ja sinne hän ei päässyt! Jos ei Viipurin valtauksen jälkeen MUKA ollut muita tavoitteita niin MIKSI sitten piti hyökätä ja kärsiä tappiot:
- Tienhaarassa
- Viipurinlahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- Ilomantsissa
Mikä oli niiden hyökkäysten pointti? Vähentää musikoiden määrää vai? Poistaa liikaa kalustoa?
Sitten eräitä omituisuuksia:
” Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä”
Suomalaisten tykkikalusto oli kirjavaa, mutta oliko peräti 500 ERILAISTA? Tuskinpa? Saivat neukut tosin kymmeniä ranskalaisia de Bange-merkkisiä jäykkälavettisia tykkejä, joista osasta oli jo ammukset loppuneet! Mitä mahtoivat niillä tehdä? Suomalaisille ne olivat joutavaa romua!
” Suomalaistutkijoiden mukaan suomalaisten ja Osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteissä on vähintäin 2/3 ilmaa ja todellisia pudotuksia korkeintaan 1/3. ”
Kerrotko, että KENEN ”suomalaistutkijan”? Sanamuodosta päätellen taitaa olla kuulu neukkututkija nimeltä Tarkkispoika, joka tempoo arvioita hatusta!
6) Suomalaisten suuret materiaalitappiot Tiihonen kuittaa vähättelyllä. Kannaksella suomalaiset menettivät yli 500 erityyppistä tykkiä. Tuhottuja vihollispanssareita todennäköisemmin vain 250-270, ei 500 kuten Tiihonen uskotteli eikä varsinkaan 750 kuten Suomen Päämaja esitti.
Krivosheejin mukaan tuhottuja panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä oli yhteensä 294
Ei tuhottuja vaan poiskirjattuja. Siihen sisältyy myös muutkin kuin taisteluissa vihollisen tuhoamat.
Luottaisin enemmän näihin laskelmiin.
Tässä on nyt kyseessä pelkästään kenttätykkien lukemat.
Osa suomalaista tykistöä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).
Tykistöprikaatia kokeiltiin 1945 NL:ssa, mutta sotatoimissa sitä ei käytetty.
Höpö höpö. Neuvostoliitolla oli itseasiassa käytössä ylijohdon läpimurtotykistöarmeijakuntiakin 1944. Kannaksella oli 2 tykistödivisioonaa. Mutta niitä ei enää käytetty kun VT-linja oli puhkottu ja suomalaiset ajettu kaaoksessa Viipurin taakse.
<<Mitään suunnitelmaa "Suomen valloittamiseksi" ja "kansandemokratisoitimseksi" ei koskaan ollut.>>
Mihinkäs tuollaisia olisi tarvittukaan, sillä 1970-luvun propagandassahan riitti kun "neukut vähän läpsäytti kinttaitaan" ja tsuhnat pötki kohti Viipuria!
Varsin todennäköiseltä näyttää että Tiihosen väite Leningardin Rintaman tappioista 9-20.6.44, eli 60 000 miestä ei pidä paikkaansa. Kun on Venäjällä laajalti tutkittu kuinka monta Leningardin Rintaman sotilasta, laivastoyksiköt ja VVS huomioiden on kuollut, kadonnut tai haavoihinsa menehtynyt ajalla 10.6-20.6.44 on kovan kampaamisen jälkeen tutkijat päätyneen 7 605 miestä. Siitä puuttuu yhä myös lopulliset tiedot 109.Divisioonan and 286.Divisioonan tappioista, upseeritappiot 72.Divisioonasta ja 92.Divisioonasta. Mutta mitä ilmeisemmin kaatuneita, kadonneita ja haavoihinsa menehtyneitä on ollut vähemmän kuin 8 000. Se on joka tapauksessa enemmän kuin Krivosheevin aiemmin antama lukema: 6 018. Mutta Krivosheevin lukemista puuttuu ajanjakso 19.kesäkuuta klo 18 aina seuraavan päivän loppuun. Joten kuolleiden määrä kasvaneet noin 1 000:lle jo sitä kautta.
Mikäli lopullinen kuolinlukema on 6 000 sijasta 8000 ajalla 9-20.kesäkuuta on Leningradin Rintaman kokonaistappio ollut 32 339 miehen sijasta n. 43 000. Sen sijaan matkaa Tiihosen "vähintäin" 60 000 on liikaa.
Jälleen kerran totuus löytynee ääripäiden välistä.
Tämmöisten ukkojen juttuihin EI USKO KUKAAN täyspäinen! Kertoisit lisää huonoja vitsejä vaikkapa Sandormohin vainajista...
"Venäjä uskottelee nyt kansalleen, että Stalinin julmien tekojen takana oli vähintään yhtä julma Suomi.
– Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu ikävältä se, että tämän ”tieteellisen hypoteesin” ovat kehitelleet suomalaisten hyvin tuntemat ”ennen niin objektiiviset” Petroskoin yliopiston professorit Juri Kilin ja Sergei Verigin"
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1255098
---
– Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu ikävältä se, että tämän ”tieteellisen hypoteesin” ovat kehitelleet suomalaisten hyvin tuntemat ”ennen niin objektiiviset” Petroskoin yliopiston professorit Juri Kilin ja Sergei Verigin He ovat hyvin tuttuja historiantutkija Carl-Fredrik Geustille, ja minäkin tavannut heidät muutamia kertoja. Erityisesti Juri Kilin on tehnyt paljon yhteistyötä sotahistoriallisten teosten parissa suomalaisen asiantuntijan Ari Raunion kanssa.
Suomalaisten tappioista 9-20.6.44 Kannaksella noin puolet oli peruuttamattomia tappioita: kaatuneita, kadonneita sotavangiksi jääneitä. Siis lähes 5 000 miestä peruuttamattomia tappioita. Hyökkääjän peruuttamattomat tappiot n. 8 000.
Ei oikein hyvältä näytä tämä Tiihosen kertomus. 🤣
Helsingin yliopiston laajin väitöskirja, sanotaan... ja muka roskaa?
"Väitöskirjan koko - kaksi osaa ja liitteineen lähes 800 sivua pienellä painettua tekstiä - on suorastaan muhkea. Tiihonen on tehnyt väitöskirjaansa peräti 14 vuotta. Hän on kahlannut läpi sota-arkiston mittavan aineiston."
Tuskinpa sentään ihan koko aineistoa...
Mittava tutkimus Karjalan kannaksen suurtaisteluista:
Neuvostojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan" Suomen armeijaa
Neuvostoliitto perusti kesän 1944 suurhyökkäyksensä mittakaavalla voittamiseen ja yllätykseen. Lopullinen läpimurto kilpistyi kuitenkin siihen, että suomalaisten kolmannella puolustuslinjalla myös suomalaiset yllättivät, eikä neuvostojoukkojen kaavamaisuuteen perustuva strategia onnistunut. Myös neuvostojoukkojen moraali petti.
Tähän yksinkertaistettuun tulokseen voidaan päätyä filosofian kandidaatti Tapio Tiihosen pitkäaikaisen tutkimuksen perusteella. Hänen mammuttimainen väitöskirjansa Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 tarkastettiin viime viikonloppuna Helsingin yliopistossa.
Neuvostoliittolaiset eivät Tiihosen mukaan kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialektinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan".
- Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä heijastui Neuvostoliiton ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta, hän tiivistää.
Väitöskirjassa kerrotaan ensimmäistä kertaa tarkasti, miten suomalaisten kaksi ensimmäistä linjaa pettivät ja miten kolmas linja kesti. Olennaista uutta näkemystä tuo myös se, miten poliittinen ja sotilaallinen taso oli yhdistetty kaikissa Neuvostoliiton asevoimien portaissa.
Neuvostoliitto yllätti suomalaiset
Tiihosen mukaan strategisella ja operationaalisella harhautuksella Neuvostoliiton sodanjohto pyrki peittämään joukkojen siirrot. Suomalaisten tiedot olivat epätäydellisiä, mikä esti päätöksentekoa.
Hyökkäyksen alun yhdessä toisen maailmansodan kovimmista tulituksista neuvostojoukot saavuttivatkin operationaalisen yllätyksen.
Taistelujen edetessä VT-linjalle eli Vammelsuu-Taipale-linjalle suomalaiset pystyivät jo aiempaa paremmin lukemaan vihollisen yllätysliikkeitä. Neuvostoyllätys kutistui taktisiksi pommituksiksi ja manöövereiksi Kuuterselässä.
Tämä näkyi neuvostoliittolaisen "hyökkäävän siviilipuolustustaktiikan" epäonnistumisina Mustamäessä ja Siiranmäessä.
Viipuri-Kuparsaari-Taipale-linjalle saavuttaessa suomalaiset voittivat riittävästi aikaa uudelleenorganisoimiseen ja reservien vastaanottamiseen. Tämä näkyi Neuvostoliiton operaatioanalyyseissä tappioiden kasvuna, etenemisnopeuden epätarkentumisena ja vaikeutena valita hyökkäyssuuntia.
Sotilaallinen neuvostoyllätys menetti merkityksensä Ihantalassa, kun yllätystä ei pystyttykään yhdistämään sisä-Suomeen kaavailtuihin taktisiin poliittisiin liikkeisiin.
Kaavoihin sidottua
Tiihosen mukaan suomalainen yllätys alkoi VKT-linjalla kasvaa, ja neuvostojoukkojen mittakaavalla voittamiseen eli ylivoimaan perustuva yllätys rupesi kutistumaan. Neuvostoliittolaiset eivät enää välttämättä tienneet, miten suunnitelmien piti toimia.
Neuvostojoukkojen ylivoima alkoi hajota. Ylivoiman suhde meni alle 1:3:een, joten Neuvostoliitto katsoi, ettei sillä ole riittävää ylivoimaa. Armeijakuntatasolla tavoiteltu ylivoima oli 1:10:een.
Neuvostojoukkojen toiminta oli siten liiaksi kaavoihin sidottua. Kaavamaisuus näkyi ennen muuta siinä, että armeijakunnasta alempien johtoportaiden johtajien piti vain noudattaa ehdottomasti käskyjä. "Intuitiivisuus" oli sallittu vain ylemmille. Tämä päti etenkin reservien sijoittamisessa.
Tiihonen tuo myös uutta tietoa ja näkemystä Karjalan kannaksen taisteluista irrotetuista joukoista, jotka olisi viety "kilpajuoksussa Berliiniin". Tiihosen mukaan itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniin saakka.
Kannakselta Narvaan siirretyt joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa.
Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on Tiihosen mukaan luettavissa suurimmasta osasta taistelujen lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.
Väitöskirja on varsin kattava kesän 1944 taisteluista. Väitöskirjan koko - kaksi osaa ja liitteineen lähes 800 sivua pienellä painettua tekstiä - on suorastaan muhkea. Teoksen sivuilla on yksityiskohtia niin paljon, että lukijaa jo hirvittää.
Tiihonen on tehnyt väitöskirjaansa peräti 14 vuotta. Hän on kahlannut läpi sota-arkiston mittavan aineiston.
Tutkimuksen etenemistä hidasti myös se, että vasta kolmen viime vuoden aikana tutkijalla oli käytössään Leningradin rintaman, armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien sekä ilmavoimien sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, toimintaohjeita ja käskyjä. Korkeimman neuvostojohdon käskyt ovat tulleet julkisiksi vasta tänä vuonna.
STT-IA
1.10.1999
"Neuvostojoukkojen ylivoima alkoi hajota."
Pikemminkin - lentojoukkoja vähennettiin 14.6.44 jälkeen ja ylijohdon tykistöä Tali-Ihantalassa oli enää 2 prikaatia. Ei siis ihme että 21.6-7.7.44 Tali-Ihantalassa puna-armeijan kenttätykistö ampui vain 144 000 kranaattia ja suomalaiset pääsivät hyvin lähelle samoja kenttätykistön kranaattimääriä: 113 500 (18.D/6.D/3.Pr lohko), 24 600 (4.D, osa Ihantalan osa Noskuaan) ja 25 150 (3.D Noskua).
Lukemat osoittavat ettei hyökkääjällä ollut oikeastaan käytössä kuin pääsääntöisesti oma 21.Armeijan tykistönsä: 76 mm (suuri osa) ja 122 mm tykit. Suomalaisten tykistö oli keskimäärin raskaampaa.
Neuvostoliiton epäonnistuminen Kannaksella johtui stalinistisesta perusvireestä. Ylijohdolle (=Stalin) ei saanut viedä ikäviä uutisia. Niinpä jokainen porras valehteleli niin että korvat heiluivat menestyksestä vaikka Viipuriin mennessä hyökkääjän voima oli jo puolittunut. Liike hidastui fysiikan lakien mukaisesti ja lopultu jämähti paikalleen. Sen jälkeen alkoi selittelyt ("kaksi puuttuvaa armeijakuntaa"). Kaiken kruunasi mittava kunniamerkkien jako (n. 68 000 sotilaalle, käytännössä kaikille jotka olivat enää jäljellä).
Tiihosen arvion mukaan Govorovin joukot kärsivät heinäkuun kolmannalla viikolla pysäytyneen operaation aikana n. 130 000 sotilaan kokonaistappiot. Yleensä tällaisista tappioista kaatuneiden osuus on n. 30 000 kadonneita 10 000 ja haavoihinsa menehtyy n. 20 000.
Tiihosen keräämien dokumenttiaineiston perusteella hyökkäyksen 11 ensimmäisen päivän menetykset olivat hyökkääjille minimiarvion mukaan 60 000 - 65 000 ja maksimiarvion mukaan 75 000. Puolustajan tappiot olivat 9 800 miestä.
Olen+nähnyt+4+Tali-Ihantalassa+taisteluissa+olleen+puna-armeijan+divisioonan+vahvuudet+heinäkuun+5.päivän+ja+8.päivän+ilmoituksina.+Vain+yhden+divisioonan+vahvuus+jäi+alle+5+000:n+ja+muilla+kolmella+vahvuus+oli+yli+6+000.+Tiihonen+sen+sijaan+väittää+että+Tali-Ihantalassa+olisi+heinäkuun+alkupäivinä+10+divisioonan+vahvuudet+olleet+alle+2+000+miestä.+Hänen+tietonsa+eivät+täsmää+yhteen+dokumenttien+kanssa.+5.7-8.7.44+neuvostojoukkojen+vahvuudet+näyttävät+olleet+yhtä+vajaat+kuin+suomalaisilla.+Keskimäärin+10-20%.+Käyttämällä+sotavankihaastatteluja+"luotettava+lähteenä"+on+Tiihonen+kävellyt+tutkimuksissaan+aika+heikoille+jäille.+
Mies joka kirjoittaa Rooman historian, hallinnee yhden sotakesänkin tapahtumat.
https://www.espoonkirjailijat.fi/kirjailijat/tapio-tiihonen/
Tuotanto
Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944
Ratkaisu Kannaksella 1944
Yllätys Kannaksella 1944
Rooman kaaos ja tuho, osa I, Kaksi kaupunkia
Rooman kaaos ja tuho, osa II, Hunnien tulo Eurooppaan ja uskonsodan alku
Rooman kaaos ja tuho, osa III, Jumalan kaupunki ilman naamioita
Rooman kaaos ja tuho, osa IV, Jumalan kaupungin puheista tekoihin ja teoista puheisiin
Rooman kaaos ja tuho, osa V, Kaaoksen traagisia henkilöhahmoja
Rooman kaaos ja tuho, osa VI, Ruhtinaat
Rooman kaaos ja tuho, osa VII, Kuningattaren kuolema
Rooman kaaos ja tuho, osa VIII, Uusi maailmanjärjestys
Rooman kaaos ja tuho, osa IX, Katalaunisten kentät, 2012
Rooman kaaos ja tuho, osa X, Rooman kaaos, Kaiken loppu, 2013
Légionnaire, Legioonalainen, 2014
Palkkasoturien karnevaalit, 2016
Viimeinen roomalainen ja Salvan Ristin ritarit, 2017
---
Jatkosodan loppuvaiheen aikainen (5.3.1943–8.8.1944) pääministeri Edwin Linkomies tunnettiin lisänimellä ROOMALAINEN, sillä myös hän kirjoitti Rooman historiasta sotasyyllisyysvankeuden aikoinaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Onko+sittenkin+niin+että+Tiihosen+tutkimus+on+nähtävä+vain+historiallisessa+kontekstissa+1990-luvun+uusisänmaallisessa+ilmapiirissä?+Henkilökohtaisesti+minua+kiusaa+eteenkin+kansanpainoksen+sinänsä+harmittoman+pseudoakateemisen+"luokkasota"+lässytyksen+sijasta+Tiihosen+kevytmielinen+suhtautuminen+suomalaiseen+katastrofiin.+Jos+vajaassa+4+viikossa+menetetään+675+erityyppistä+tykkiä+joista+n.+75%+Kannaksella,+ja+menetetään+valtava+määrä+vaivalla+koottua+tai+ostettua+muuta+kalustoa+ja+että+karkuruus+suomalaisjoukoissa+saavutti+ennennäkemättömät+mittasuhteet,+ei+olisi+Tiihosen+pitänyt+suhtautua+noihin+vastoinkäymisiin+niin+läpinäkyvän+kevytmielisesti+kuin+hän+teki.+
NL:n Govorov valitsi väärän taktiikan, Valkeasaari toteutettiin tykistöhyökkäyksenä ja 21. ja 23. A:n hajanaiset operaatiot panssarihyökkäyksin, tästä on osoituksena Noskuan epäonnistunut taistelu, Taliin ja Vuosalmelle oli rautatieyhteydet, mutta Valkeasaareen erinomaisen lyhyt rautatie.Venäläisillä oli siellä etukäteen paikannetut maalit ja ylimääräiset tykistöyhtymät vain kävivät tuliasemissa. Tykistödivisioonia arvellaan käytetyn vain Syvärillä ja Valkeasaaressa, jossa niitä oli 2.
Marsalkka Voronovilta Stalin kysyi Helsingin pommitusten jälkeen, kuinka kauan kestää kouluttaa joukot suurhyökkäyksee, vastaus oli, että 2,5 kk vie aikaa tykistöyhtymien yhteistoiminnan harjoittelu eli muualla kuin Valkeasaaressa tykistödivisioonien käyttö oli mahdotonta, koska ne piti koota. Venäläisten tapa ammuttaa yhtäsoittoa hajotti tykit.
Asiaa pohtineet työryhmät USA:ssa tulivat jo 1943 siihen tulokseen, että Suomen itsenäisyyttä oli kannatettava, mm. siksi, koska Norjan ja Ruotsin asema olisi heikentynyt muutoin. Rajansiirtoa ei Lännessä juurikaan vastustettu tällaisten mietintöjen korulauseita lukuun ottamatta. Niissäkin raja sai kuitenkin siirtyä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että mietinnössä yksi tärkeä seikka Suomen miehitystä vastaan oli Suomen miehityksen ja sovjetisoimisen Norjassa ja Ruotsissa herättämä viha Neuvostoliittoa kohtaan. Tämä vaikeuttaisi kansakuntien yhteistyötä ja rinnakkaiseloa sodan jälkeen! Todellisuudessa siis Länsi ei Suomea juuri tukenut, koska salli suurhyökkäyksen ja rajansiirron ja jopa Stalinin vaatimukset antautumisesta. Erillisrauhaa ja itsenäisyyttä tuettin USA:ssa kuitenikin, etenkin hyökkäyksen pysähdyttyä. Stalin saattoi myös ajatella Suomesta lypsylehmää sodan jälkee
Tässä tietoja liittyen 59.Armeijaan (Viipurinlahti)
Otetaanpa käsittelyyn vaikkapa Viipurinlahden taisteluun osallistunut 124.Divisioona. Sen vahvuus taistelujen alettua: vain 5 041 miestä. Ja 224.Divisioonaan kuuluneen 160.jv-rykmentin nimellinen vahvuus oli vain 1 266 miestä, siis vain hieman yli 1/3 suomalaisen jv-rykmentin määrävahvuudesta. 224.Divisioona on myös ollut vain reilun 5 000 miehen vahvuinen. Tämä kesäkuun puolivälissä Kannakselle hilattu 59.Armeijalla oli siis vielä miehismääriltään pienemmän divisioonat kuin 21. ja 23.Armeijalla.
Lähde: Juri Kilin, Ari Raunio
Oli mikä oli, mutta MIKSI HYÖKKÄYS, jos kerran Viipurin valtaus riitti? SE SINUN PITI SELITTÄÄ?
Ei hyökkäyksellä voinut olla muuta järkevää tavoitetta kuin saavutta Suomen manner Viipurinlahden takana!? Vai pelasiko STAVKA syöttöä kun Suomi pelasi säästöä!
Turha ihmetellä Tiihosta silloin kun oma kanta vuotaa kuin seula!
Jospa vastaat siihen, mitä kysyttiin? JOS oletamme, että kesähyökkäyksen 1944 tavoite oli vain Viipurin valtaus niin miksi silloin tappioita tuottaneet hyökkäykset seuraavissa taisteluissa:
- Tienhaarassa
- Viipurinlahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja vielä elokuussa Ilomantsissa
Halusiko STAVKA pienentää joukkojaan turhilla tappioilla?
VENÄLÄINEN+SOTAHISTORIAN+HARRASTAJA+VIESTITTI+10+V+SITTEN
"Sinänsä+ei+ole+ihme+jos+kuolleita+on+ollut+50%+enemmän+kuin+kaatuneita."
Krivosheevin keräämä tieto 10 päivän tappioraportti : alkaa 9.kesäkuuta klo 18 ja ulottuu 19.kesäkuuta klo 18.
Leningradin Rintama (kaatuneet, haavoittuneet, sairastuneet, kadonneet, muut:
2. A: 93, 241, 304,1, 9 =648
8.A: 284, 813,367, 1, 6 = 1 471
21.A: 3 577, 13 275, 581, 160, 22=17 615
23.A:1 956, 7 859, 426, 90, 6= 10 337
59.A: 12, 37, 170, 0, 2= 221
13.Ilma-armeija: 38, 16, 50, 7, 9= 120
Rintama:111,385, 1 419,12, 30= 1 957
Yhteensä: 32 369
Kaatuneita 6 071
Haavoittuneita 22 626
Sairastuneita 3 317
Kadonneita 271
Muut 84
Lukemista vähennettävä kai melkein kaikki 8. Armeijan tappioista jolloin muut kokonaistappiot alle 31 000 joista kaatuneita kadonneita 6 057.
Ei kai tuo 2.Armeija (englanniksi "Shock Army") ollut edes Kannaksella?
Tuohon 2.Armeijaan kuuluivat: 48.D, 131.D ja 191. D. Yksikään ei näy Kannaksella sen paremmin kuin 8.Armeijakaan.
Kannaksella olleiden joukkojen kokonaistappiot ovat jääneet n. 30 200 mutta niistä puuttuu ainakin 1 1/4 vuorokauden tappiot, siis 6 tuntia 19.kesäkuuta ja koko 20.kesäkuuta jolloin kokonaistappioiksi voidaan arvioida noin 33 000 ajalla 9.6-20.6.44. Toisaalta niissä on sairaustapauksia lähes 3 000 joten pelkät kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet jäävät 30 000. Suomalaisilla vastaava lukema 9 800.
Divisioonaa+kohden+puna-armeijan+tappiot+Kannaksella+ovat+olleet+9-20.6.44+ovat+olleet+n.+1+200-1+300+miestä.+Jos+tappiot+90%+jv-pataljooniin+kohdistuneita+niin+pataljoonaa+kohden+tappiot+keskim+120+miestä.+Enemmän+taistelleilla+yli+150+miestä.+
Keskimäärin+NL:+tappioista+korvaamattomia+vuonna+1944+oli+26%.+Tarkoittaa+kaatuneet,+haavoittuneet,+kadonneet,+sairauksiin+kuolleet.
Jäikö vahingossa pois jotain tärkeää? Govorovin joukot epäonnistuivat Stavkan keskeiseimmissä tavoitteissa. Tavoite oli tuhota Karjalan Kannaksen 75 000 suomalaista puolustajaa. Edetä Loimolan tasalle. Edetä syvälle Suomeen. Aunuksessa olevat joukkomme olisivat jääneet tilanteessa mottiin. Suomi olisi joutunut pyytämään aselepoa, jolloin Stalin olisi vaatinut Suomea laskemaan aseensa ja antautumaan ehdoitta.
Sen jälkeen suomalaiset yksiköt olisi määrätty toteuttamaan Govorovin määräyksiä ja ottamaan haltuun antautumisehtojen mukaan puna-armeija käskyttämänä strategisesti tärkeimmät kohteet. Antautumissopimus eli kapitulaatio. Siis puna-armeijan ei olisi tarvinnut "vallata" sotilallisesti koko Suomea, koska antautumissopimuksella hallitus olisi antanut määräysvallan maassamme Govoroville.
https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html
Et osaa vastata EDES SUORIIN KYSYMYKSIIN ja jatkat silkkaa copy/paste-tehtailua valmiista teksteistä? Ei tuo ole mielipiteenvaihtoa vaan saarnaamista!
Pietarin trollitehtaan nuoremmat upseerit hääräävät täällä. Yrittävät puhdistaa Stalinin kilpeä, koska hänen suunnitelmat menivät mönkään. Ei tullut harasoota Suomen rintamilla.
Kuuleppas kun nämä ovat Pietarin Trollitehtaan nuoremmat upseerit, jotka täällä hääräävät. Yrittävät kirkastaa minkä ehtivät - isä aurinkoisen mönkään menneitä suunnitelmia Suomen alistamiseksi neuvostokansojen joukkoon.
Ohto+Mannisen+mukaan+25%+Leningradin+Rintaman+21.Armeijasta+ei+osallistunut+edes+koko+Tali-Ihantalan+taisteluun+missään+vaiheessa.+Koska+21.Armeijaan+kuului+5+armeijakuntaan+ja+niissä+oli+15-jv+divisioona+niin+lähes+4+divisioonaa+vastaava+sotavoima+ei+Mannisen+mukaan+osallistunut+siis+Tali-Ihantalan+taisteluun.+Tämä+vastaava+tieto+ilmenee+myös+Leningradin+Rintaman+raporteissa.+Näiden+neljän+lisäksi+yksi+divisioona,+125.D+ei+osallistunut+ollenkaan+Kannaksen+taisteluihin.
Olisiko kokonaistappiot sinulta sekoittunut kaatuneisiin?
" Miten Tiihonen aikoo kyhätä kokoon " jne ......
'NL keskitti Suomea vastaan hyvin lyhyeksi ajaksi vain 450 000 miestä, aivan liian pieni määrä jotta valtavan laaja alue, silloin noin 500 000 km2 olisi vallattu.'
Suomessa oli v. 1944 n. 3,8 miljoonaa asukasta. Suomen pinta-ala oli Tarton rauhan rajoilla n. 370 000 neliökilometriä.
Tanskassa oli suunnilleen saman verran asukkaita kuin Suomessa ja sodan aikana saksalaisia miehitysjoukkoja n. 50 000.
Stalinilla oli hybridistrategia Suomen valtaamiseksi.
Sotilaallisten ja poliittisten yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon. Sotilaallisten päämäärien tuhuoduttua Suomen lujaan puolustukseen, poliittista ehdotonta antautumissopimusta Govorov ei pystynyt esittämään Suomen hallitukselle.
Näin siinä kävi.
Kannaksen joukot jäivät tuhoamatta. Näin ollen koko hybridistrategia tuhoutui viimeistään Tali-Ihantala - Viipurinlahden - Vuosalmen sekä Ilomantsin taisteluiden tuoksinassa. Eikä pidä unohtaa joukkojemme taisteluja Nietjärven suunnalla.
Tarkennuksena vielä. Hybridistrategia oli herokas täydellisesti onnistuessaan..
1). Koko maata ei olisi tarvinnut vallata sotilaallisesti hehtaari hehtaarilta.
Strategialla oli heikko kohtansa. Startegia edellytti sotilaallisten aspektien täydellistä toteutumista Stavkan direktiivien mukaisesti Karjalan Kannaksella, jotta antautumisvaatimusta olisi pystytty käyttämään poliittisena aseena Suomen alistamiseksi neuvostovaltojen joukkoon.
Tiettävästi+suomalaisten+tappioraportit+sisälsivät+vain+kolme+luokitusta:+kaatuneet,+kadonneet+ja+haavoittuneet.+Olisi+syytä+tuoda+esille+myös+se+miten+suurta+osaa+neuvostotappioista+Kannaksella+edustaa+neljäs+luokitus:+sairaustapaukset.
Kilin-Rautio esittivät 23.Armeijaan kuuluneen 6.Armeijakunnan (3 div) kokonaistappioiksi 7 905 miestä Noskuan suunnalla. Ohto Mannisen mukaan 21.Armeijan noin vajaan 4 armeijakunnan (11 div) jotka osallistuivat Tali - Ihantalan taisteluun kärsivät puolestaan 18 000 - 22 000 miehen tappiot. 2 divisioonan ja yhden prikaatin vahvuiset 59.Armeijan joukot puolestaan kärsivät 4 400 miehen tappiot.
Vuosalmella puna-armeijan joukkoja osallistui taisteluihin 6 divisioonaa ja aivan loppuvaiheessa vielä 2 divisioonaa Noskuan suunnalla olleita. Tappiot, 15 000, keskittyivät noihin 6 divisioonan.
Divisioonaa kohden puna-armeijan tappiot näyttävät olleen keskimäärin n. 2 000 miestä Viipurin jälkeen. Divisioonia jotka taisteluihin ylipäätänsä osallistui oli lopulta 22 1/2.
Tiihosen väitteen (129 000) mukaan tappioita divisioonaa kohden olisi pitänyt olla 5 700. Keskimäärin puna-armeijan divisioonan vahvuus oli vain 6 700.
Tiihosen väitteet ovat epäuskottavia. Kannaksella olleiden Leningradin Rintaman divisioonien vahvuudet olivat heinäkuun toisella viikolla kuitenkin 4 600 - 6 300.
Suomalaisen tykistön ammuskulutus 21.6-7.7.44 VKT asemassa:
V AK Viipurinlahdella : 75 000 kranaattia saksalaiset 9 000 kranaattia, hyökkääjän tappiot 4 400 miestä. Tappiot 52 miestä per 1 000 kranaattia
IV AK 113 500 (Tali-Ihantala 6.D/18.D/3.Pr lohko). 25 000 (4.D lohko, osa Noskua) ja 24 500 (3.D lohko, Noskua). Hyökkääjän tappiot 26 000-30 000. Tappiot 160-184 miestä per 1 000 kranaattia
III AK (Vuosalmi) 122 000. Hyökkääjän tappiot 15 000. Tappiot 123 miestä per 1000 kranaattia
Tilastot osoittavat että kallioiden maasto Talista Noskualle kasvatti tappioita hyökkääjälle. Noskualle tappiot saattoivat olla hyökkääjälle ammuttuja tykisyökranaatteja kohden suurimmat.
Tiihosen logiikalla Noskussa 6.AK olisi käytännössä menettänyt kaikki sotilaansa. Ja kuitenkin 2 viikkoa myöhemmin tuo armeijakunta otti rintamavastuun Vuosalmella. 😄
Jos ymmärtää että nämä divisioonat käyttivät 300-350 miehen jv-pataljoonia tajuaa miten vain 1300 miehen tappiot ovat jo syöneet hyökkäys voiman ja että 2 000 miehen tappiot käytännössä pakottavat vetämään divisioonan pois Rintama vahvuusta.
Siis: suhteellisen vähäiset tappiot jalkaväelle pysäyttivät puna-armeijan. Tämä fakta tunnettiin jo 1950-luvun sotahistoriassa.
Siksi jo Viipuri-vaiheen 30 000 miehen tappiot heikensivät hyökkäysvoimaa vaikka joukkoja täydennettiin ja lievästi haavoittuneet palasivat pian riveihin.
Ohto Mannisen mukaan Viipuriin mennessä hyökkäysvoima oli laskenut puoleen. Tämä osoittaa että hyökkäysvoimaa on ollut tosiasiassa vain 60 000 miestä. Määrä on pieni kun yleisesti esitetään että Govorovin kolmessa armeijassa niitä tukeneissa ylijohdon yksiköissä ja tukijoukoissa olisi ollut 260 000 - 270 000 sotilasta. Mutta eihän 24 jv-divisioonan 216 pataljoonassa jossa kussakin oli vain 300 miestä ole ollut yhteensä kuin 65 000 miestä. Kaikki divisioonat eivät olleet edes tulessa ensimmäisen 11 päivän aikana.
Panssariprikaatissa oli yksi noin 300 miehen taistelupataljoona ja panssarirykmentissä 80 miehen jv-komppania. Näitä panssareiden ja rynnökkötykkien kannella olevia lentäjäpoikia on siis ollut yht Kannaksella n. 4 000.
Suomalaisessa divisioonassa oli noin 6 500- 7000 jv-taistelijaa heitin/tykkikomppaniat n. 300 miestä. Prikaatissa lähes 4 000. VKT-linjalle näitä suomalaisia olisi siis määrävahvuuksilla ollut yli 70 000.
Hyvä vertailupohjaa löytyy Laatokan Karjalasta. Siellä ajalla 21.6-10.8.44 hyökkäävien joukkojen kokonaistappiot olivat 63 600 ja puolustavien suomalaisten noin 20 500. Tappiosuhde oli 1:3.1. Viipuri-Operaatiossa lähes täsmälleen sama noin 1:3 ja taisteluissa Tali-Ihantala- Noskua, Viipurinlahti ja Vuosalmi myös samaa tasoa. Kun Kannaksella suomalaiset kärsivät kesä-heinäkuussa 1944 kaikkiaan 40 500 miehen tappiot kärsi hyökkääjä reilun 120 000 miehen tappiot. Tiihonen luotti liikoja suomalaisen tiedustelun ja Päämajan analyyseihin. Hänelle tuli siksi 60 000 - 70 000 lisä tappioihin. Näin varsinkin jos käytetään samaa mittatikkua jossa lasketaan vain kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet unohtaen sairastuneet.
” Tiihosen historiantutkimus Kannas 1944 on osoittautumassa roskakoritavaraksi”
JOTEN Tarkkispojan vekutus Tiihosesta on ossoittautumassa roskakoritavaraksi.
Stavkan hybridistrategia Suomen liittämiseksi neuvostokansojen joukkoon oli nerokas, mutta se edellytti Govorovin joukoilta täydellisestä onnistumista sotilaallisten aspektien osalta.
Koko maata ei olisi tarvinnut vallata sotilaallisesti hehtaari hehtaarilta, jos antautumisvaatimusta olisi sotilaalliset realiteetit tukeneet. Sotilaallisten ja poliittisten (antautumisvaatimus) yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon.
https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html
Kannaksella taistelleen IV Armeijakunnan kenttätykistön ammuskulutus 9.6-7.7.1944:
TORJUNTATAISTELUT PÄÄASEMASSA 9.-10.6.44:
10.D:n kaista....... 11 000 kranaattia
2.D:n kaista...........15 000 kranaattia
yhteensä.................26 000 kranaattia
VIIVYTYSVAIHE VT-ASEMAAN 10.-12.6.44
10.D:n kaista: - kranaattia
2.D:n kaista: ................ 7 400 kranaattia
yhteensä ........................7 400 kranaattia
TORJUNTATAISTELUT VT-ASEMASSA 12-16.6.44
Rv.prikaatin kaista..... 5 700 kranaattia
3.D:n kaista................ 19 300 kranaattia
2.D:n kaista................ 20 500 kranaattia
yhteensä.......................45 500 kranaattia
Viivytystaistelut VKT-asemaan 15.6-19.6.44
Rv.prikaatin kaista...... 6 250 kranaattia
4.D:n kaista................... 8 150 kranaattia
3.D:n kaista................... 4 300 kranaattia
yhteensä.......................18 700 kranaattia
Kaikkiaan 10.6-19.6: 97 600 kranaattia
--------------------------------------------------------
VKT-linjan taistelut 20.6-7.7.44 (Tali-Ihantala-Noskua)
18.D/6.D/3.Pr kaista......113 500 kranaattia
4.D:n kaista...........................24 600 kranaattia
3.D:n kaista...........................25 150 kranaattia
yhteensä............................163 250 kranaattia
III AK:n kaista 21.6-18.7.44 122 000 kranaattia (Vuosalmi)
V AK:n kaista 21.6-10.7.44 75 000 kranaattia (Viipuri-Viipurinlahti) Saks 9 000 kr
yht..................................................206 000 kranaattia
yht. noin................................................... 467 000 kranaattia
Jos tuosta vetäisi johtopäätökset, esim että vajaan 98 000 kenttätykistön kranaattia korreloi 30 000 miehen tappioita hyökkääjällä niin Viipurinlahdella olisi 59.Armeija kärsinyt 24 000 miehen, 21. Armeija Tali-Ihantalassa ja 23.Armeijan 6 AK:n Noskuassa 50 000 ja 23.Armeija Vuosalmella 38 000 miestä.
Siitä vain todistamaan Tiihosen teoria. Se on vielä pahempaa sillä hän uskotteli että Viipuri-vaiheeseen mennessä hyökkääjän tappiot olisivat olleet 60 000. Eli että 1 000 kranaattia muut aseet aiheutti yli aina 600 miehen tappiot.
Noin puolet 4.D:n tykistöammuksista meni 3.D:n kranaattien kanssa torjumaan 6AK:n hyökkäysten torjuntaan. Noin 37 000 kranaattia korreloi Kilinin mukaan 8 000 miehen tappiot. Se on tiettävästi paras tulos tutkimuksissa. Sama kranaattimäärä Ilomantsissa aiheutti noin 6 000 - 7000 miehen tappiot.
Jos 37 000 kranaattia korreloi 8 000 puna-armeijan tappioita Noskuassa niin 122 000 kranaattia olisi korreloinut 26 400 miehen tappioita. Vastaavasti 37 000 kranaatti hyökkäyksessä Ilomantsissa 6 000 - 7 000 miehen vihollistappioista. Ne tarkoittaisivat Tali-Ihantalassa 19 700 - 23 000. Ja Vuosalmella.
Vastaavasti pelkästään 75 000 kranaattia Viipurinlahdella olisi pitänyt aiheuttaa 12 000 - 16 000 miehen tappiot vaikka saksalaisten kranaatteja ei edes huomioisi.
Tiihosen logiikan mukaan suomalaisten kenttätykistökranaattien muun paukuttelun teho oli vähintäin luokkaa 1:3. Kolmea kranaattia kohden yksi aiheutettu tappio, tai jopa vielä tehokkaampaa.
Joopa joo. Nyt kun ilmasotaa samalta kesältä on tutkittu (Geust, Valtonen, Keskinen, Stenman) niin vain 1/3 hävittäjälentäjien ja 1/5 it-miesten pudotusväitteistä piti paikkaansa. Päämaja esitti että suomalaiset tuhosivat 750 panssaria Kannaksella. Mutta neuvostodokumentit esittävät vain 294 poiskirjattua (muitakin kuin vain tuhottuja) panssaria.
Suomen armeija ei tehnyt poikkeusta II maailmansodassa. Myös se rankasti liioitteli vihollistappioita hyvässä uskossa. Tiihonen on seurannut näitä ylioptimistisia arvioita Kannaksen 1944 tapahtumissa.
” Joopa joo. Nyt kun ilmasotaa samalta kesältä on tutkittu (Geust, Valtonen, Keskinen, Stenman) niin vain 1/3 hävittäjälentäjien ja 1/5 it-miesten pudotusväitteistä piti paikkaansa. ”
Sehän olisi peräti hyvä toteutumissuhde siihen nähden, että Valtosen tutkimusten perusteella neukkuhävittäjälentäjien väitteistä vain yksi kuudesatoista piti paikkansa!
”Päämaja esitti että suomalaiset tuhosivat 750 panssaria Kannaksella. Mutta neuvostodokumentit esittävät vain 294 poiskirjattua (muitakin kuin vain tuhottuja) panssaria.”
Nimenomaan! Neukkudokumentit, joidn todistusarvoon harva luottaa!
”Suomen armeija ei tehnyt poikkeusta II maailmansodassa. Myös se rankasti liioitteli vihollistappioita hyvässä uskossa. Tiihonen on seurannut näitä ylioptimistisia arvioita Kannaksen 1944 tapahtumissa.”
Liioittelua tapahtui kaikkien maailman armeijoiden väitteissä ja todllisia toteutuneita lukuja ei saada koskaan oikeiksi. Niitä ei ainakaan korvaa mikään Tarkkispojasta hatusta tekemä arvio!
Tajuatko että suomalaiset ja saksalaiset väittivät pudottaneensa Kannaksella ja Laatokan Karjalassa Kesä-elokuussa n. 1100 lentokonetta. Mutta, suomalaistutkijoiden kampaaman aineiston mukaan pudotusia olisikin ollut vain 311.
Todella noloa lentäjille (suomalaiset, Kyhlmey)
ja it-miehille. 😆
Myytit murskaantuvat.
Tiihonen+väitti+Leningradin+Rintaman+tappioista+tulleen1/3+Viipuri-operaatiossa+ja+2/3+Tali-Ihantalan,+Noskuan,+Vuosalmen+ja+Viipurinlahden.+Kenttätykistön+ammuskulutus+kuitenkin+jakaantui+21%+vs+79%+Viipuri-operaatio+ja+Kotka-operaation+välillä.+Tykistö-+ja+krh-kranaatit+aiheuttivat+kuitenkin+luultavasti+yli+60%+kaikista+tappioista+ja+jalkaväki+ja+muut+35-40%.+Suomalaisten+joukkojen+määrä+myös+taisteluissa+tuplaantui+ja+aikajana+myös.
Puna-armeijan+sotakone+oli+niin+erilainen+1944+ettei+mitään+talvisodan+jalkaväkimiesten+massamaista+uraa-hyökkäyssysteemiä+enää+ollut.+Musertava+tykistön+tulimyrsky+tuhosi+koko+etulinjan+pst-tykkeineen+miehistöineen+sekä+vihollisen+tulenjohdon.+Tämä+johti+kuten+Kannaksella+vastustajan+tykistön+lähes+100%+tappioon.
Eräs Tapio Tiihosen suurista väitteistä kuului:"parhaimmillaan Suomen kenttätykistö oli Kannaksella 100 kertaa tehokkaampi kuin puna-armeijan." Arvoitukseksi jää mistä tuollainen väite on otettu. Se tiedetään että ajalla 21.6-7.7.44 Tali-Ihantalan lohkolla suomalaiset analysoivat 21.Armeijan ja sitä tukeneiden tykistö yhtymien ampuneen 144 000 kenttätykin ammusta kun suomalaiset ampuivat 122 000. Koska tappiosuhde joukkojen välillä suomalaisopuksissa on ilmoitettu olleen 1:2.2 tai maksimissaan vajaat 1:2.8 ei suomalainen tykistö tappion tuottamisen suhteen ole ollut kuin 3 korkeintaan 4 kertaa tehokkaampi.
Tämä suurinpiirtein sama suhdeluku noin 1:3, korkeintaan 1:4 löydetään myös muista taisteluista. Ja jos mennään vaikkapa Ilomantsin taisteluun jossa hyökkääjä kärsi kuusinkertaiset tappiot niin muistettava on että suomalaiset ampuivat kenttätykistöllään myös 4 kertaa enemmän ja keskimäärin raskaampia kranaatteja. Ja kuitenkin lopulta kävi etteivät suomalaiset pystyneet tuhoamaan hyökänneitä kahta divisioonaa. Suomessa asuva venäläinen historiantutkija Vijatseslav Nikitin kirjassaan "Suomen armeijan venäläinen perintö" totesi että mottitaistelu Ilomantsissa ei ollut lopulta täysin onnistunut. Tämä on merkittävää myös koska suomalaisilla oli niin selkeä tykistö ylivoima. Johtopäätös: puna-armeijan taso suhteessa suomalaisiin koheni selkeästi jatkosodan aikana.
-----Stieglitz-----
” Ja kuitenkin lopulta kävi etteivät suomalaiset pystyneet tuhoamaan hyökänneitä kahta divisioonaa. Suomessa asuva venäläinen historiantutkija Vijatseslav Nikitin kirjassaan "Suomen armeijan venäläinen perintö" totesi että mottitaistelu Ilomantsissa ei ollut lopulta täysin onnistunut. ”
Voimakaskaan tykistö ei yleensä ”tuhoa” kokonaisia joukko-osastoja vaan korkeintaan harventaa ja demoralisoi!
Ei puolustavan joukon ”tuhoaminen” tykistöllä onnistunut EDES Valkeasaaressa, jossa sentään oli tosi mahtava keskitetty tykistö!
Sirpaleet+aiheuttivat+Valkeasaareen+suomalaistappioista+90%+ja+Vuosalmella+tutkimuksen+mukaan+jopa+89%.+Tykistöllä+ja+heittimillä+sekä+ammutulla+kranaattimäärillä+on+siis+ollut+huikea+korrelaatio+tappioihin+erityisen+kiivaissa+hyökkäyksissä.+Asemasodasta+sen+sijaan+sirpaleiden+osuus+putosi+selvästi+alle+50%:n.
Pääpuolustusasemassa,+VT-linjalla+ja+16.6-20.6.44+Leningradin+Rintaman+tappioiksi+väitti+Tiihonen+"vähintään"+60+000+ja+hän+itse+arvioi+65+000.+Käytännössä+tämä+olisi+merkinnyt+sitä+että+jv-pataljoonia+joita+21.+ja+23.armeijalla+oli+yhteensä+ollut+162+kpl+olisivat+90%+säännöllä+menettäneet+58+000+miestä+eli+n.+360+miestä+per+pataljoona.
"Mannisen mukaan hyökkäysvoima olisi heikentynyt puoleen."
Joka käytännössä tarkoittaa sitä että puna-armeijan keskimäärin 360 miehen jv-pataljoonan vahvuus oli enää 180 miestä. Vahvuutta laskeneet myös sairastumistapaukset. 9.6-20.6.44 hyökkäysvoima oli ollut 18 divisioonaa (eikä 24 divisioonaa kuten erheellisesti usein väitetään).
18 divisioonan tapauksessa se tarkoittaa 18x9x180 = 29 160 miestä.
1990-luvulla oli Suomessa käynnistymässä massiivinen Neuvostoliiton mollaaminen jossa myös sen sotatappioita oli tarve paisutella. Samaan aikaan Moskovan TsAmon arkistojen avautuminen aiheutti kiusallisia asioita esim suomalaisten ja saksalaisten lentäjien fanittajille. Heidän ilmavoittojensa todellinen määrä surkastui.
Geustin mukaan jopa talvisodan todelliset pudotukset olivat 2/3 väitetyistä ja oireellisesti it-yksiköiden vain 1/3. Jatkosodassa tämä liioittelu lähes tuplaantui.
Suomalais-saksalaisten lentäjien ilmatorjunnan väitteet kesällä 1944 Kannaksella ja Laatokan Karjalassa: n.1 100. Todelliset pudotukset reilu 300.
Leningradin+Rintaman+10+päivän+tappioraportissa+laskettu+19.6.44+klo+18+mennessä+tulleet+tiedot+oli+sairastumistapauksia+niin+paljon+että+21.Armeijan+kaatuneet,+kadonneet+ja+haavoittuneet+yht+oli+17+002+ja+23.Armeijan+9+905.+59.Armeijalla+lukema+oli+vasta+49+ja+ylijohdon+508.
Sairastapauksia suhteessa eniten oli taistelujoukoista. Kyllä 13.ilma-armeijassa on ollut enemmän sotilaita kuin 1/20 21.armeijan ja 23.armeijan sotilasmääristä. Ilmavoimat saivat mm parempia ruoka-annoksia, samoin panssarijoukot. Kaikissa asevoimissa jalkaväki oli kohtelussa pohjasakkaa.
"Samaan aikaan Moskovan TsAmon arkistojen avautuminen aiheutti kiusallisia asioita esim suomalaisten ja saksalaisten lentäjien fanittajille. Heidän ilmavoittojensa todellinen määrä surkastui."
ONNEKSI ei läheskään niin kiusalliseksi, kuin mitä se osoittautui neukkuja fanittavalle Tarkkispojalle itselleen!''
Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.
Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!
Nyt on kyse suomalaisten todellisista ilmavoitosta ja ilmatorjunnan todellisista pudotuksista.
Leningradin Rintama menetti kesäkuussa 1944 kaikkiaan 160 lentokonetta. Niistä viholliskoneen alasampumana, 35 ilmatorjunnan ja 36 syy on tuntematon ("ei palannut lennolta"). Ilmeisesti suomalaiset ja saksalaiset lentäjät ampuivat hieman yli 100 konetta ja ilmatorjunta hieman yli 40. Lentäjillä väitteitä oli kuitenkin noin 410 ja ilmatorjunnalla peräti 280.
” Nyt on kyse suomalaisten todellisista ilmavoitosta ja ilmatorjunnan todellisista pudotuksista.”
EI SUINKAAN! Vastoin tahtoasi on kyse MOLEMPIEN OSAPUOLIEN TODELLISISTA PUDOTUKSISTA!
Siten pääsemme mukavasti vertaamaan kuinka rehellisiä olivat KAIKKI osapuolet ja siihenhän sinäkin tietenkin pyrit?
Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.
Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!
Kuinkas S. D. Rybaltshenkon komentama 13.Ilma-armeija menestyi?
Ylennettiinkö hänet? Saiko kunniamerkkejä?
Kenraaliluutnantti S. D. Rybaltshenkon tehtäväksi oli annettu tuhottavaksi 21.Armeijan hyökkäysalueella olevat vihollisen tukikohdat. Estettävä vihollisen vetäytyminen ennalta valmistettuihin asemiinsa. Tuhota Viipurin rautateiden solmukohta. Kuinka kenraaliluutnantti suoriutui Stavkan antamista tehtävistä?
Leningradin Rintaman tappioraportin 10.6-20.6.44 (tarkalleen 9.6.44 klo 18 - 19.6.44 klo 18 analyysi) :
Mukana olevat yksiköt. 21. Armeijan sisältyy 15 jv-divisioonaa, 1 tykistödivisioona (5. Kaartin), 2 panssari-, 2 tykistö- ja 2 pioneeriprikaattia sekä erilliset pienemmät yksiköt. 23. Armeija - 8 jv-divisioonaa, 1 Linnoitusalue (17.) ja erilliset yksiköt.
Leningradin Rintamalle alistettujen yksiköiden taistelutappiot kuuluvat suurimmaksi osaksi 17 hyökkäyspioneeri-prikaatille (70 tapettua, 244 haavoittunutta, 11 kadonnutta) ja useille tykistöyksiköille (noin 100 taistelutappiot), lisäksi on myös 220. panssari ja 21. Pioneeriprikaati, 22.Linnoitusaluet ja monet muut yksiköt. Ei-taistelulliset tappiot kuuluvat yksiköille, joilla ei tuskin ollut mitään tekemistä operaation kanssa, kuten 36. Täydennysdivisioona- 672 sairasta, Leningradin PVO-armeijaa - 159 sairasta, sekayksiköt - 299 sairasta jne.
-----Stieglitz-----
Prigožin omistaa niin kutsutun Pietarin trollitehtaan, jonka valeuutis- ja verkkohuijauskampanjan pioneerit hääräävät tälläkin saitilla.
FBI on etsintäkuuluttanut palstan trollipoikien palkanmaksajan.
Leningradin+Rintama+tappioraportti,+ajankohta...+
Kerro kun kiireiltäs ennätät, kuinka S. D. Rybaltshenkon komentama 13.Ilma-armeija menestyi? Saavuttiko tavoitteet? Ylennettiinkö hänet? Saiko kunniamerkkejä?
Kävin+joskus+läpi+Saksan+armeijan+(Heerin)+10-päivän+tappioraportteja+ja++vertasin+niitä+kuukausiraportteihin.+Kuukausiraporttien+tappiot+olivat+selvästi+suuremmat+(eikä+30+tai+31+päivää+kuukaudessa+ollut+selittävä+tekijä).+Erot+olivat+vähintään+4%+joskus+8%.+Tappiot+tilastoissa+laahasivat+perässä.+Katastrofaalinen+Bagration+näkyi+OKH:n+tilastoissa+vasta+täydellä+painollaan+elo-syyskuussa+vaikka+katastrofi+tapahtui+jo+heinäkuun+alussa+1944.
Mutta+jospa+vertailemme+totta+ja+valetta+sarjassa+lukuja+prosenttien+valossa,+sopiiko?
Yksi++näistä+armeijakunnista+ei+osallistunut+Tali-Ihantalan+taisteluun:
Kyllä se on siellä, heti 30 AK takana 29. 6 Tammisuo ja Lyykylä välillä. 30.6,... 1.7 on 268 D sijoitus Ruskeavuori,.. Pajamäki
23.Armeija......Noskua - Vuosalmi
6. AK(13, 177, 382. D)... Noskua, heinäkuun puolivälissä Vuosalmelle
98. AK(92, 281, 381. D)
115. AK(10, 142. D),
17. Linnoitusalue
Govorov taistelujen jälkeen kritisoi voimakkaasti 23.Armeijaa sekä 98. ja 115.Armeijakuntaa ettei läpimurtoon Vuosalmella päästy. 6.Armeijakunta asettui etupäässä puolustusasemiin 15.7 lähtien.
Neuvostoarkistojen+mukaan+9.6-19.7.44+Kannaksen+offensiiviin+tappiot+olisivat+olleet+105+000+miestä.+Se+on+siis+lähtökohta+varmoista+tappioista.
Tämä+olkoot+Tiihosen+puolustuspuheenvuorosta+otettu+osa:
Ja jatkokysymys: Kuinkas S. D. Rybaltshenkon komentama 13.Ilma-armeija menestyi?
Ylennettiinkö hänet? Saiko kunniamerkkejä?
Rauhassa vaan vastailet, kunhan kiireiltäsi kerkeet.
"Kuinkas+S.+D.+Rybaltshenkon+komentama+13.Ilma-armeija+menestyi?"
Joka luulee että samat neuvostodivisioonat pysyivät samoissa armeijakunnissa Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944 katsokoot seuraavaa. Ja etsikööt miten monta kertaa divisioonia vaihdeltiin.
KANNAKSELLA OLLEET ARMEIJAKUNNAT JA DIVISIOONAT
6.AK (23.Armeijaan kuuluva)
13.D.............18.6-10.7, 14.7-30.8
142.D...........14.-16.7.
177.D...........30.6.-9.7
327.D............10.7- (5.9)
382.D............19.6-14.7, 16.7-(5.9)
30.KaAK
45.KaD
63.KaD
64.KaD
43.AK (tuotu Viipurinlahdelle 2.7 59.Armeijaan)
80.D ..........2.7 (saapui 3.-5.7), vielä 17.8)
124.D.........2.7 (vielä 17.8, siirretty 17-29.9 muualle)
224.D.......16.7 (vielä 17.8)
94.AK (ollut Karjalan Rintamassa 11.-22.6. Ylijohdon johtoon 22.6, siirretty Kannakselle Leningradin Rintamalle, rintamareservistä 21.Armeijalle 8.7 alkaen. Otti puolustuksessa osan rintamasta vastuulleen 14.-16.7, esikunta elokuussa Viipurissa)
135.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
221.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
286.D...............kesäkuu (17.8... siirretty muualle 17.-27.9)
327.D................kesäkuu-8.7.44
97.AK (siirretty rintamareserviin 12.6, etulinjaan 19.6, hyökkäystehtävissä Talin suunnassa 20.6, Viipurin ja Saimaan kanavan suunnalla 30.6. 21.Armeijan reserviin 15./16.7. Rintamassa uudelleen 12.8)
80.D............(jo
90.D............20.6- (ei 30.6)
178.D..........jo 28.4, vielä 22.6, ei enää 30.6, ei 1.8 mutta jo12.8
314.D.........22.6- (edelleen 27.9
358.D.........(jo 28.4)- 5.9
381.D..........(jo 28.4) - 11.6
98.AK (23.Armeijassa huhtikuun lopusta alkaen, saanut kaksi divisioonaa 124.AK:sta, 177.D ja 281.D ja yhden 108.AK:n (372.D). Hyökkäsi 12.6 ja Vehmaisissa 13.6. Äyräpäähän. Siirretty 21.Armeijaan 14./15.7)
92.D....................15.-16.6 ( ei 20.6, mutta jo 22.6), 23.6, 1.-9.7
177.D....................jo 1.6- vielä 20.6, ei 22.6, 10.7-4.9
281.D....................jo 1.6- 17.8
372.D....................jo 9.6-12.6.44
381.D....................12.6-12.8
108.AK (annettu 21.Armeijalle 11.6, sen reservistä keskitetty 12.6 Terijoelle, taisteluun Raivolan tasalla 13.6, 46.D eteni Koivistolle, muut Viipurin suunnalla, Saimaan kanavan suunnalla 30.6-3.7. 21.Armeijan reserviksi 14./16.7)
46.D................31.5-31.7
90.D................31.5-20.6, jo 30.6-30.7
178.D................30.6-17.7, 31.7
268.D................jo 20.6-ei enää 30.6
314.D................jo 9.6-vielä 20.6, ei enää 22.6
372.D................jo 31.5- (ei 9.6), 7.7-16.7, 17.7
109.AK (hyökkäysi Rajajoella 10.6, hyökkäystehtävä vielä 24.6, mutta ei enää 30.6. Keskittymässä 3.7. Sai käskyn korvata 30.KaAK:n, rintamaan 5.7.Rintamareserviin 15.7 ja siirretty Kannakselta. Todettu Narvan suunnalla 25.7. Alistettuina 14.6 olivat 185.PrR ja 1.PsPr)
13.D..................mahd. jo 15.6, ilmeisesti 17.6-18.6
72.D..................2.6-14.6, mahd reservissä 17.-21.6, 22-24.6 (jo 3.7) -14.7
109.D..................jo 3.6 (ei enää 24.6), (ei vielä 29.6 on 3.7)-19.7
125.D..................8.-15.7
265.D..................5.-7.7
286.D.................. (jo 5.6)-14.7
110.AK (Aluksi rintamareservissä, 12.6 illalla 21.Armeijan reserviin. Taistelussa 21.Armeijassa 16.6, Viipurin suunnassa, 265.D Viipurin operaatiossa 20.6. Armeijakunta reserviin Säiniön alueella. Ihantalan suunnalla 26.6 alkaen. Vedetty rintamasta 5.7 21.Armeijan reserviin, rintamareserviin ja siirretty Kannakselta 5.7)
109.D..................24.6-29.6
168.D..................1.6-5.7
265.D..................1.6-4.7.7.7-
268.D..................1.6- (ei 20.6), 30.6-(vielä 5.7)
115.AK (Rintamassa 23.Armeijassa, hyökkäsi 12.6 ja päätyi Vuokselle. Taisteluissa Vuosalmella)
10.D..................1.6-17.8
92.D..................1.6-15.6, 16.6-20.6, 24.6-1.7, 10.7-17.8
142.D..................(ei toukokuussa)- 14.7, 16.7-17.8
314.D..................toukuussa 1944
382.D..................14.-16.7
17.Linnoitusalue
Puna-armeijan divisioonat Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944:
10.D (kenraalimajuri Platov)
JR 62. 98,204, TR 30....115.AK:ssa (jo 1.6)-17.8
13.D (kenraalimajuri Aleksandrov)
JR 119, 172, 296, TR 48
Baltian Rintamasta 1.6 Leningardin Rintamaan.109.AK:ssa 17.6-18.6. 6.AK:ssa 18.6-29.6. Muolaanlammella, Muolaanjärven alueella, Heinjoen aseman ohitse, Maantiellä Tali-Taotsenali?, Näätälä, Niskojärvi-Kokonselkä, Opatta 30.6. 2.7. reservissä Kämärän seudulla. 6.AK:ssa 14.7-5.9 Äyräpään länsipuolella.
45.KaD (kenraalimajuri Putilov), entinen 70.D
KaJR 129, 131, 134, KaTR 96. 30.KaAK:ssa. Taisteluun 10.6
46.D (eversti Borstesev)
JR 176, 314, 340, TR 393
108.AK:ssa, ilm rannikkovartiossa Viipurinlahdella 18.-27.6
63.KaD (kenraalimajuri Stseglov)
KaJR 188,190, 192, KaTR 133, siirtyi Kannakselle 3-7.6.44. Taisteluun 10.6
64.KaD (kenraalimajuri Romantsov) entinen 327.D
KaJR 191, 194,197, KaTR 134
72.D (kenraalimajuri Jastrebov)
JR14, 133, 187, TR 9. 109.AK:ssa 2.6 alkaen. hyökkäsi 10-6, Kuuterselässä 13.-14.6, mahd armeijakunnan reservissä 17.-22.6. Valtasi Tali-Repolan alueen 22.6, rintamassa -24.6, marssi Talin alueelle 3.7, Raikalan alueelle 4.7, rintamaan 5.7 Salojärven länsipuolelle. Rintamareserviin 15.7 ja siirretty rautateitse Kannakselta.
80.D (eversti Kuzmin)
JR 77, 153, 218, TR 88
43.AK:ssa 4.7-17.8
90.D (kenraalimajuri Ljahtsenko)
JR 19, 173, 286, TR 96
108.AK:ss jo 31.5-20.6 (jo 30.6)-14.7
92.D (kenraalimajuri Panitskin)
JR 22, 203, 317, TR 60
Kannaksella helmikuusta 1942 lähtien. 115. AK:ssa jo 30.4.44. Irti rintamasta 12-14.6. Oli 98.AK:ssa 15.-16.6, 22.-23.6, 1.-9.7 ja 115.AK:ssa 10.7-17.8
109. D (kenraalimajuri Truskin)
JR 381, 456, 602, TR 404
109.AKssa jo 3.6 -23.6. Rintamaan 9.6, hyökkäsi 10.-14.6, rintamaan taas 15.6. Taistelussa edelleen 21.6 ja 23.6. Siirretty 23.6 alueelle Värekoski-Remela, sai täydennystä 25.6. 109.AK:ssa 3.7-19.7. Ryhmittyi 3.7, taistelussa kunnes antoi alueen 7.7. 286.D:lle. Sai Nurmilammen alueella 8.7 täydennystä. Kuuselaan 11.7, Leipäsuon alueelle 14.7. Siirtyi 17.-19.7 Kerstovon alueelle.
.... jatkuu
124.D (eversti Paptsenko)
JR 406, 622,781, TR 469
59.Armeijaaan 28.6, 43.AK:aan 2.7.-17.8
125.D (evesti V.K. Zinovjev)
JR 466, 657, 749, TR 459
Rintamareservissä, 109.AK:ssa 8.7-15.7.44, rintamareserviin 15.7. Ei taisteluissa.
135.D (eversti Romansin)
JR 396, 497, 791, TR 276
Ukrainassa vielä 17.4.44. 94.AK:ssa kesäkuussa Karjalan Rintamassa, sitten Kannaksella. rintamassa 8.7-17.8.44
142.D (eversti G.L.Sonnikov)
JR 461, 588, 946, TR 334.
23.Armeijassa maaliskuussta 1943, erillisenä toukokuussa. 115.AK:ssa jo 10.6-14.7, 6.AK:ssa 14-16.7, 115 AK.ssa 16.7-17.8
168.D (eversti Olhovski)
JR 260, 402, 462, TR 414.
3.Baltian Rintamasta 1.6 Leningradin Rintamaan. 110.AK:ssa (jo 12.6) j- (vielä 5.7)
177.D (eversti Rzhanov)
JR 483, 486,502, TR 706.
124.AK:ssa siirretty Leningradin Rintamalle. 98.AK:ssa jo 1.6 vielä 20.6. 6.AK:ssa 30.6-9.7 alueella Kaltovesi-Repola- Oisanlampi-Saremaa), 98.AK:ssa 10.7-4.9
178.D (kenraalimajuri Kronik)
JR 386, 693, 709, TR 332
97.AK:ssa siirretty 28.4 Leningardin Rintamaan. 97.AK:ss vielä 22.6, 108.AK:ssa jo 30.6-17.7. Taistelussa 3.-7.7. Armeijareservissä 17.-30.7. 97.AK:ssa jo 12.8
221.D (kenraalimajuri Kusnarenko)
JR 625, 671, 695, TR 659
94.AK:ssa (Karjalan Rintamassa kesäkuussa, sitten Kannaksella), rintmassa 8.7-17.8.
224.D (eversti Burmistrov)
JR 143, 160. 185, TR 111
Tuotu Virosta meritse 28.6.1944 59.Armeijaan. 43.AK:ssa 16.7-. 59.Armeijassa erillisinä (27.9)
265.D (eversti Andrejev)
JR 450, 941, 951, TR 798
3.Baltian Rintamasta 1.6 Leningradin Rintamalle. 110.AK:ssa jo 12.6-4.7. 109. AK:ssa 5.-6.7, 110. AK:ssa 7.7, siirretty Kannakselta
... jatkuu
Kolme linnoitusalue-yksikköä:
16.Linnoitusalue
59.Armeijassa ilmeisesti 18.7-27.9
17.Linnoitusalue
23.Armeijassa
22.Linnoitusalue
23.Armeijassa aina kesäkuuhun 1944. Sitten 21.Armeijassa, sitten 17.8 Kannaksen eteläosassa rintaman alaisena.
260.Meriprikaati (kenraalimajuri Kuzmitsev)
Muodostettu Itämeren laivastosta 24.7.1942
Koivistolla 21.-27.6.1944.
351.KaRsRynnTR (majuri Olejnikov)
Oli 21.Armeijan reservissä 10.6, tuki 109.AK:aa 14.-18.6 ja II liikkuvaa ryhmää 20.6. Oli heinäkuussa 94.AK:ssa, edelleen 21.Armeijassa 5.8.
394.RsRynnTR (eversti Dutov)
30.KaAK:n reservinä 10.6. Tuki 110.AK:aa 14.-16.6. Rintaman reservissä ja sieltä 108.AK:.e 18.6. Tuki 25.6 30.KaAK:aa. Rintaman alaisuuteen 14.7.
396.RynnTR Su-152
21.Armeijan 30.KaAk:ssa 1.6 alkaen. Tuki 10.-11.6 97.AK:aa- Siirretty 21:n 97.AK:sta 23.Armeijan reserviin 12.6. Tuki 98.AK:aa 14.-18.6. Siirretty rintamareserviin. Tuki 13.7 109.D:ää.
397.RynnTR (everstiluutnantti Medvedev)
Jaettuna I ja II liikkuvaan ryhmään 10.6. Tuki 110.AK:aa 16.-18.6. Tuki 25.6 30.KaAK:aa. Siirretty Kannakselta ennen 14.7.
938.RynnTR (,Everstiluutnantti Fedorov,23.Armeija)
23.A:n 98.AK:ssa jo 10.6- vielä 19.6. Rintamareserviin kesä-heinäkuussa.
952.RynnTR (eversti Tsesnokov)
Rintamareservissä 10.6 , 14.6. III liikkuvaan ryhmään (21.Armeijass) 18.6, edelleen 20.6.
1222.RynnTR (everstiluutnantti Birjukov)
Tuki 21.Armeijan 109.AK:ssa 10.6-18.6, tuki 97.AK:aa 18.6. Siirrettiin Kannakselta ennen 14.7. Siirretty Narvan seudulle 18.7.
1238.RynnTR (everstiluutnantti Kotov)
Tuki 30.KaAK.aa 10.6, rintamareservissä. Tuki 108.AK:aa 18.6. III liikkuvassa ryhmässä 20.6. Oli 90.D:lle alistettu 14.7. Oli 21.Armeijassa 5.8 ja 59.Armeijassa 27.9
1326.RynnTR
Oli Kannaksella vielä 20.7, ei enää 25.7.
1439.RynnTR
21.Armeijan 30.KaAK:ssa 1.6 alkaen. Tuki 108.AK:aa 14.-18.6 ja 109.AK:aa 15.6. Siirretty Kannakselta ennen 14.7.
Taisi olla Mannisen selvitys puna-armeijan ryhmityksestä ja joskus 1994? Tässä on 1.heinäkuun 1944 taistelujärjestys, neuvostodokumentti.
21.Armeija
30. KaAK(45, 63, 64. D), 97. AK(178, 358, 372. D), 108. AK(46, 90, 314.D), 109. AK(72, 109, 286. D), 110. AK(168, 265, 268. D)
30. KaPsPr, 27, 260. KaPsR, 27, 98, 124. PsR, 351, 394, 397. KaRsRynTR, 1222, 1238. RynTR, 49. Er.PsP14, 23. ErPsJunaP
Täysivahvuisina noin 150-160 ps-vaunua, 80-90 rynnäkkötykkiä
23.Armeija
6. AK(13, 177, 382. D), 98. AK(92, 281, 381. D), 115. AK(10, 142. D), 17. Linnoitusalue
46. KaPsR., 226. PsR, 396. KaRsRynnTR, 938. , 952. RynnTR, 71. ErPsJunaP
Täysivahvuisina 40 ps-vaunua, 55-60 rynnäkkötykkiä
59.Armeija
224. D, 34. KaTykistöPr, 46.PstPrikaati, 18. HeitinPrikaati.
Leningradin Rintama
8. AK(7, 249. D), 43. AK(80, 124. D), 125. D, 22. Linnoitusalue, 132. ErKK-pataljoona
Näistä ainakin 124.D oli Viipurinlahdella.
1, 152, 220.PsPr, 26 tai 31. Ka., 45. , 185. , 221. , 222.PsR, 1294., 1495.RynnTR, 283.ErMotorisoituPataljoona, 1., 3.ErPsP, 32. , 48. , 50. Er. PsJunaPataljoona, 4. Er.PsJuna.
Täysvahvuisena 300 ps-vaunua ja 40 rynnäkkötykkejä.
Mannisen listauksissa ei ollut mitään 21.Armeijan ja 23.Armeijan tykistössä. Mutta jokaisella niiden armeijakunnalla oli tykistö Rykmentti divisioonien oman tykistön lisäksi. 21. Armeijalla oli 2 tykistö divisioonaa (joissa yhteensä 6 3 tykistöprikaatia) sekä 2 erillistä tykistöprikaatia. Yhteensä siis 11 tykistöaselajiprikaatia. (osa heitin - ja raketinheitinprikaatia).
Samoin 23.Armeijalla oli yksi tykistöprikaatia.
Stavkan hybridistrategia Suomen liittämiseksi neuvostokansojen joukkoon oli nerokas, mutta se edellytti Govorovin joukoilta täydellisestä onnistumista sotilaallisten aspektien osalta.
Koko maata ei olisi tarvinnut vallata sotilaallisesti hehtaari hehtaarilta, jos antautumisvaatimusta olisi sotilaalliset realiteetit tukeneet. Sotilaallisten ja poliittisten (antautumisvaatimus) yhteisenä päämääränä oli asettaa Suomi neuvostokansojen joukkoon. Epäonnistuminen Kannaksella ratkaisi kapitulaatiovaateen kariutumista poliittisena aseena.
https://histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html
Ei tuo sinun linkittämäsi asiakirja ole mikään Suomelle esitetty kapitulaatiovaatimus.
Miksi valehtelet?
Huomatkaa että Leningradin Rintaman divisioonilla oli vain reilun 300 miehen jv-pataljoonia. Ja Viipurinlahdella olleilla 224.D:llä ja 124.D:llä vain 280-290 miehen pataljoonia.
Ohto Mannisen mukaan noin 25 divisioonaa osallistui Kannaksen taisteluihin. Niillä oli n. 240 pataljoonan verran jalkaväkeä. Niissä siis yhteensä n. 80 000 sotilasta. Kaikki eivät kuitenkaan yhtäjaksoisesti taisteluissa samalla kertaa. Suomella oli 85 jv-pataljoonassa samoin noin 80 000 - 85 000 sotilasta. Sen päälle rannikkojoukot sekä Saksan 122.D:n noin 6 000 miestä jv-pataljoonissa.
Ainakaan jalkaväkijoukoissa hyökkääjillä ei ollut kesäkuun lopulla enää minkäänlaista merkittävää ylivoimaa.
Turha väärentää ja hämärtää. Kannaksella puna-armeijalla hyökkäsi kaksi armeijaa 21. ja 23. Lisäksi vielä ylijohdon vahvennukset. Oikolukusi ei onnistu irroittamalla yksittäisiä lauseita kontekstista ja tuoda niitä palstalle.
Vaikka neukkudivisioona olisi koostunut vain kahdesta hengestä niin yksiköitä riitti,sen verran, että niitä tuli tien täydeltä vyörynä ja lakosi samaa tahtia kk-tulossa ja tykistökeskityksissä. Híeman ihmetytti, että miksi hyökättiin jos kerran tavoitetta ei ollut!
Esim hyökkäystä yli Viipurinlahdella ei voi nähdä millään tavalla järkeväksi ellei pyritty sitä kautta lahden yli mantereelle!
Tarkkispoika voisi yrittää vastata suoraan kysymykseen sen sijaan, että tukehduttaa ketjun loputtomilla copy/pasteilla, joita kukaan ei lue.
On selvää, että jos Puna-armeija olisi jatkanut samalla intensiteetillä kuin vielä VT-linjallakin tapahtui niin se olisi ollut vientiä Suomen armeijalle. Saksan apu ei olisi tilanetta pelastanut.
Vielä sekin, että tuskin Stavka olisi yrittänyt 450 000 miehellä vallata laajaa maata joa puolusti 650 000 miestä. Sellainen yritys olisi ollut vastoin kaikkia sotaoppeja.
”On selvää, että jos Puna-armeija olisi jatkanut samalla intensiteetillä kuin vielä VT-linjallakin tapahtui niin se olisi ollut vientiä Suomen armeijalle. Saksan apu ei olisi tilanetta pelastanut.”
Ei intesiteetti riitä silloin, kun hyökkäykset torjutaan! Neukku vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista! Siihen ei Suomi suostunut!
Jatkossa Suomi sai selkeät torjuntavoitot:
- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa
Et ole koskaan kyennyt järkevästi perustelemaan sitä, mikä oli näiden varsin tappiollisten hyökkäysten tarkoitus?
”Vielä sekin, että tuskin Stavka olisi yrittänyt 450 000 miehellä vallata laajaa maata joa puolusti 650 000 miestä. Sellainen yritys olisi ollut vastoin kaikkia sotaoppeja.”
Heittäydyt nyt tyhm
Ksi? Suomalaisia joukkoja oli 550.000 levitettynä rintamalleSuomenlahdesta Kuusamoon! Sodassa vahva paikallinen mies- ja kalustoylivoima riittää läpimurtoon ja Suomen sota olisi taatusti loppunut siihen, kun neukkutankit olisivat kurvanneet kauppatorille!
-----Suomalaisia joukkoja oli 550.000 levitettynä rintamalleSuomenlahdesta Kuusamoon! ----
Niin ja noiden lisäksi vielä 200 000 saksalaista !
------- Suomen sota olisi taatusti loppunut siihen, kun neukkutankit olisivat kurvanneet kauppatorille!-----------
Miksi olisi, häh ? Suomi ja Saksa olisivat koonneet ½ miljoonan miehen vastahyökkäysvoimat neukkujen pohjoispuolelle ja tuhonneet ne kaikki, moitittaneet ne Suomenlahden rantaa vasten. Se olisi ollut neukkujen Dunkerquse !
” -----Suomalaisia joukkoja oli 550.000 levitettynä rintamalleSuomenlahdesta Kuusamoon! ----
Niin ja noiden lisäksi vielä 200 000 saksalaista !”
Joista suomalaisten apuna etelässä oli vain hetken ajan yksi divisioona (Greif). Ei ne joukot pohjoisessa auta kun etelässä taistallaan!
”------- Suomen sota olisi taatusti loppunut siihen, kun neukkutankit olisivat kurvanneet kauppatorille!-----------
Miksi olisi, häh ? Suomi ja Saksa olisivat koonneet ½ miljoonan miehen vastahyökkäysvoimat neukkujen pohjoispuolelle ja tuhonneet ne kaikki, moitittaneet ne Suomenlahden rantaa vasten. Se olisi ollut neukkujen Dunkerquse !”
Saksalaiset olivat ja pysyivät pohjoisessa! Puna-armeija pyrki vakavasti läpimurtoon etelässä ja jos se olisi tapahtunut niin antautuminen olisi ollut edessä! Ne viisi torjuntavoittoa meidät pelasti!
Ajanjaksolla 9.6-17.7.44 on Leningradin Rintaman tappiot olleet Karjalan Kannaksella ja Viipurinlahdella vain runsaat 105 000 miestä eikä 189 000 kuten Tiihonen väitti. Näet Rintaman heinäkuun tappioista yli 25 000 on koettu Viron suunnalla ja 38 000 Kannaksella ja Viipurinlahdella. Neuvostotappiot jakaantuivat suhteellisen tarkasti niin että n. 1/3 koettu 9.6-20.6, 1/3 koettu 21.6-30. 6 ja 1/3 1.7-17.7.44.
Suomalaisten tappiot Kannaksella kesä-heinäkuussa 40 500 kaatunutta, haavoittunutta, kadonnutta tai sairastunutta. Haavoittumisista suurin osa varsin lieviä kuten oli myös puna-armeijallakin. Menehtyneitä puna-armeijan sotilaita kesä-heinäkuussa 1944 Kannaksella n. 24 000 ja suomalaisilla kadonneet ml 12 000.
Ei mikään erityisen loistelias "tapposuhde" suomalaisilla, sori vaan.
" Ajanjaksolla 9.6-17.7.44 on Leningradin Rintaman tappiot olleet Karjalan Kannaksella ja Viipurinlahdella. "
Voisitko laittaa lähdeteoksesi, mihin viittaat (lainausmerittynä yllä) kirjoituksellasi.
Leningradin+Rintaman+kesä-heinäkuun+1944+tappiot,+sisältävät+myös+8.Armeijan+sekä+1.rynnäkköarmeijan+(jotka+eivät+olleet+Kannaksella)+sekä+Itämeren+Laivaston+sekä+10.+lla-armeijan+tappiot.
Tappiosuhde näyttää olleen 1:2.5 ja vastaan yleistä itärintaman keskiarvoa 1944.
Laatokan Karjalassa Karjalan Rintaman offensiiviin (21.6-09.08.44) tappiot:
-16 924 kaatunutta, kadonnutta tai vangiksi jäänyttä
- 46 679 haavoittunut tai sairaustapauksia
Yht. 63 603. Vähennettynä sairaustapaukset kokonaistappiot noin 60 000. Suomalaisten tappiot kesä-heinäkuussa 19 000 ja elokuun puoliväliin asti noin 21 000. Tappiosuhde noin 1:3 (ilman sairaustapauksia 1:2.85)
-----Stieglitz-----