"Mitä/millaista on mielestänne tänä päivänä kristityn miehen maskuliinisuus? Onko sellaista ylipäätään? Miten on asia erityisesti meillä luterilaisilla?
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?"
(nimimerkki pilkkuviivaviiva, 2016, https://keskustelu.suomi24.fi/t/14315719/maskuliinisuus!!!
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?"
(nimimerkki pilkkuviivaviiva, 2016, https://keskustelu.suomi24.fi/t/14315719/maskuliinisuus!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten voisi olla maskuliiniuskonto kun perustuu alistumiselle, ristinkuolemaan alistumiselle ja alistetun veren juomiselle polvillaan kirkossa joka täynnä vain melkein naisia.
No problem.
Olemme maskuliinsempia kuin Eurooppalaiset, Pohjoiseurooppalaisia todellakaan unohtamatta, perussuomalaisia!
Islam merkitsee alistumista Jumalalle, mutta partamme ovat voimakkaat ja kehomme karvaisia!
Kristuskon luobteeseen kuuluu nimebomasn feminiinius ja aöistuminen, böyristely ja pelokkyys. Eu madkymiiniys missään muodossa.
Kristuksessa meissä ei ole miestä eikä naista, joten kysymys on hieman outo.
Tasa arvo ristillä ja hyvä olo ilosanoma . Meillä on aina ilo ja onni.
Uskonto sopii laumasieluille. Laumassa voi olla vain yksi alfa eli tässä tapauksessa Jeesus, loput nrttuja.
Arkkpiispa ja piispat, mielestäni myös papit ovat beta uroksia, sitten vasta muut narttuja.
VOI TEITÄ TURHAMAISIA!!!
EI OLE sen maskuliinisempaa
kuin
RISTIN TIEN urhoollinen kulkeminen HERRAN jäljissä!!!
Ei kukasnmeustö tidtntietä kilje psitdi hän joka srn kerran puolestamne kulki asmen. Meifän tehtäisiin ä on vain uskos ja rakadtas niin Jumslaa kuin löhinmäidtä ha jerrsn vdiyeb vadtasnottas Hengen pe o subtien anteeksi uskpn ksuttaKristumsrrn
Siltä varalta että OIKEASTI olet TUOSSA TILASSA
RUKOILEN
JUMALAA puolestasi!!!
Kekkosen hovi ja perässähiihtäjät ovat osa surkeaa historiamme!
heippa könsikäs oletko kuullut jeesuksesta 😂
En oo.
Muutaman könsikkään kanssa oon ollut.
”Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme.”
Aina kaikesta voi keskustella. Se kannattaa aloittaa sillä, että ensin määrittelee tarkemmin se, mitä tarkoittaa tuolla maskuliinisuudella? Mitä on se, miten se ilmenee?
Kun käsitteet ovat edes jotenkin yhteneväiset, siitä voi sitten jatkaa eteenpäin. Vaikka siitä, miksi jotkut miehet eivät koe olevansa maskuliinisia?
Ovatko nöyrtymään alttiiden uskonmiesten maskuliinisuus, kunnollinen noin periaatteellisella tasolla?
Oma tunne on, että eivät ole.
Juutalaisen herrajumalan pelossa nuo vikisee.