Uskonto ja evoluutio

Puhuttelevaa pohdintaa.
Oman olemassaolon jatkumisen pohtiminen tulee ihmiselle mahdolliseksi vasta kun hänen tietoisuutensa on kehittynyt riittävän pitkälle. Ilman kehittynyttä kieltä ja ajattelua ei voi muodostaa ideaa olemassaolon jatkumisesta. Ihmisellä on jo varhain (neanderdal ym) ollut kaipausta oman ja läheisten olemassaolon jatkumiseen. Se, missä vaiheessa yhteisön kyky käsitellä ideoita ja symboleja on kehittynyt niin pitkälle, että tietoisesti olisi puhuttu elämästä kuoleman jälkeen, ei enää jälkikäteen ole selvitettävissä.

Olemassaolon jatkumisen problematiikka koskee siis vain tietoisia olentoja. Se tulee esiin sitä selkeämmin, mitä tietoisempi ihminen on oman olemisensa reunaehdoista. Raamattu käsittelee näitä asioita lähes kannesta kanteen. Esim. kertomus syntiinlankeemuksesta on edelleen hyvin informatiivinen. On vain nähtävä, että se kuvaa ensisijaisesti ihmisen sisäisen maailman tapahtumia.

Samoin evankeliumien Jeesus tarjoaa edelleen toimivia vastauksia ihmisen olemassaolon mielekkyyden etsintään. Uusi Testamentti ei tosin puhu hengen vaan sielun pelastuksesta eli persoonallisen olemassaolon jatkumisesta. Hengen palaaminen Jumalan luo mainitaan vain Vanhan Testamentin Saarnaajan kirjassa. Salomo on laatinut sen kuvaamaan maallista elämää, ei hengellistä elämää. Koeteltuaan kaikkia maallisia iloja ja mahdollisuuksia hän päätyi lopputoteamukseen: Turhuuksien turhuus. Evankeliumien hengellinen sanoma on toisenlainen.

"Jo pienestä pitäen olen ymmärtänyt, että uskonnon luomiskertomus on vertauskuva siitä miljoonien vuosien pitkästä ajasta, jonka sisään mahtuu koko maailmamme luominen ja kehitys."


Luomiskertomuksella ja luonnokehityksellä on yhtä paljon yhteistä kuin hevosella ja kuuraketilla kukaanhan ei kiellä sinua yhdistämästä evoluutiota ja luomiskertomusta mielikuvituksessasi mutta on se helvetin kaukaa yritetty hakea koko ajatus.

Samalla tavalla voisi keksiä sadun sotkanmunasta ja maailmankehityksestä ja se olisi yhtä uskottava

Vedetön paisehan ei käy esikuvasta uskolle ja kasteelle, vaikka moni työläinen lähtee taas maanantaina töihinsä.

Entäs avaruudesta tullut apu siinä vaiheessa kun ihmiskunta vasta yritti selvitä yksinkertaisista asioista kuten tuli ja ravinto asuminen ilmaston mukaan. Inkat rakensi viidakkoon kaupunkinsa hyvinkin tarkasti taivaankappaleiden mukaan. Kuka avusti oliko alienit (humanoidit) asialla avaruusaluksineen joita palvoivat jumalina silloiset ihmiset. Mistä kaikki taito ja osaaminen on peräisin ihan taviksesta tuntuu ettei ainakaan maailman johtohenkilöiltä enkä syytä Jumalaa vaan epäilen erittäin älykkäitä avaruuden matkaajia.

Ihmiset vaeltaa täällä maanpäällä, syntyvät ja sitten kuolevat .
Kun ihminen kuolee niin muut tulevat herättämään häntä, mutta hän ei herää.
Mitä tapahtui hän on kadonnut jonnekin, äsken vielä oli tuossa ruumiissa.
Eivät ihmiset tyhmiä ole ja tiesivät, että ihmiseltä voi riistää hengen.
Syntymä on erilainen, ihminen kehittyy jostain parkuvasta, joten helppo evoluutio usko. Kuolemaan keksitään sitten tarinoita, koska se on niin äkillinen.

Sielu on kuolematon ja jälleen syntyy. Elämä on koulu ja karma opettajamme. Kun valmistumme niin ei ole enää pakko tulla kouluun. Vierailevina luennoitsijoina ja kurssittajina (jeesuksina) voimme käydä.

Ei saa sanoa että evoluutio on luonnut uskon satuolentoihin. Silloin satuolennoista herjaaminen olisi sama kuin herjaisi evoluutiota. Se ei käy päinsä, vaan satuolentoihin uskominen on vain ihmisen tyhmyyttä eikä sillä ole mitään tekemistä evoluution kanssa. Ei se näpertele sellaisten asioiden parissa, vaan sillä suuremmat suunnitelmat.

Ihmisen on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä kylmää tosiasiaa että luontoa ei kiinnosta. Se on aivan sama olemmeko me täällä vai ei. Luontoa ei kiinnosta. Kaikki on sattumaa jonka yksi riittävän iso kiven murikka voi pyyhkäistä pois.

Mutta sitä me emme hyväksy että sattumalta jotkut uskovat satuolentoihin. Siihen meidän tieteellisyytemme ei riitä eikä pysty sitä selittämään, vaan meidän tulee itse pyrkiä kitkemään se pois ihmisistä hinnalla millä hyvänsä eikä antaa sattuman sitä hoitaa. Kaikkeen muuhun se pystyy eikä mikään ole sille mahdotonta, mutta satuolentojen suhteen sattuma on täysin avuton.

Hautaaminen on ollut kätevä tapa saada ruumis pois houkuttelemasta petoja alunperin.
Siihen on sitten todennäköisesti tullut mukaan tuon menetetyn sureminen, ja myöhemmin kaiken maailman lohdutus tapoja sureville, kuten henkimaailma ajatus.

Aikajanoja on vaikeampi sitten sanoa näihin muutoksiin.

Sattumalle pitää antaa aikaa miljoonia vuosia siihen, että se kehittelee satuolentoja ihmisten päähän. Tosin jotkut epätieteelliset juntit yrittävät auttaa sattumaa herjaamalla sattumalta satuolentoihin uskovia ihmispoloisia. Joskin heidänkin typeryytensä on sattuma luonut, joten mitä siitä.