Olen siis 40v mies, ja tulin jätetyksi noin vuosi sitten. Tunteet on laantuneet, ja nyt pystyn jotenkin neutraalisti ajattelemaan asiasta. Parisuhde kesti siis 15 vuotta, kolme lasta tuli, ja naimisissakin ehdittiin olla 8 vuotta.
Suhde alkoi aikanaan nettitreffeillä. Suhteen tila oli pitkään hieman epävarma, ollaanko vai eikö olla. Nainen oli ulkonäöllisesti melko vaatimaton, ei meikannut, ja käyttäytyi jopa hieman jätkämäisesti. Hän oli erittäin sosiaalinen ja aktiivinen, kaveripiiri oli laaja, eikä hän osannut olla paikallaan tekemättä mitään. Hän oli iloinen, nauravainen ja herskyvä, ja hänen kanssa sai olla koko ajan tekemässä jotain tai menemässä johonkin. Siihen hänessä kai ihastuinkin. Seksi ei ollut hänelle tärkeää, ja usein saattoi mennä monta viikkoakin, ennen kuin hän sanoi että no seksitään nyt sitten äkkiä, niin hän pääsee lukemaan kirjaa. Hän ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan harrastanut itsetyydytystä, eikä saanut orgasmiakaan, tämä nyt tällaisena kuriositeettina, mikä kuvaa hänen suhtautumista seksiin. Myös tunteista puhuminen on ollut hänelle aina jotenkin vaikeaa, jos olen kertonut rakastavani häntä, niin hän on aina jotenkin jähmettynyt ja mennyt vaikeaksi, tai sitten lässäyttänyt muuten romanttisen tunnelma. Välillä koin myös, että hänellä oli läheisyyskammo, koska hän monesti tuskastui ja halusi etäisyyttä, kun olin liian lähellä. Toisaalta hän kuitenkin halusi tiettyinä hetkinä, että olisin lähellä, mutta noita hetkiä oli todella vaikea tietää ja tulkita. Joskus hän myös sanoi, ettei ole koskaan tuntenut itseään kauniiksi, ja kun kehuin häntä kauniiksi, niin hän sanoi että älä ny viitti.
Muutettiin sitten kuitenkin yhteen, ja tuli lapsia, rakennettiin talo ja mentiin naimisiin. Vielä muutama vuosi sitten, hän sanoi että on maailman onnellisin kun hänellä on näin hyvä mies. Pian tämän jälkeen alkoi kuitenkin tulla kritiikkiä monesta asiasta. Toki joskus aikaisempinakin vuosina, tuntui että hän välillä yritti jotenkin hallita ja muuttaa minua.
Kuitenkin päällisin puolin hän oli aina iloinen, ahkera, ei juuri valittanut mistään, auttoi ja laittoi välillä jopa minun asiani omiensa edelle. Kunnes yhtäkkiä hän muuttui kireämmäksi ja kireämmäksi, kritisoi minua ja vertaili, minkälaisia miehiä muilla naisilla on parisuhteissa, ja että ne miehet ostaa kukkia ja kaikkea.
Tiedän toki itsekin, että kukkien ostamiset jäi tuossa hektisessä pikkulapsivaiheessa vähemmälle. Ja omakin pinna oli välillä kireällä, kun koko ajan oli kiire. Yritin välillä järjestää aikaa, ja ehdotin hänelle esim ravintolaillallista, standuppia, teatteria, yms, mistä hän oli aiemmin pitänyt. Mutta hän torjui ne jutut ja sanoi että hänellä on jo muita menoja sille illalle.
Hän ehdotti meille pariterapiaa, jossa hän toi esiin eroajatukset, ja syytti minua monesta asiasta. Hän oli hukannut itsensä minun takia, ja koki että tunteet kohtaani oli kuolleet, koska sitä ja tätä, jne. Otin näistä syytöksistä kopin, ja aloin yrittää panostaa vieläkin enemmän, mikä sai hänet välttelemään minua vieläkin enemmän. Hän lopetti melkein kaikki kotityöt, ja hankki itselleen aikaavievän urheiluharrastuksen. Hän alkoi panostamaan itseensä, kävi kuntosalilla ja hoikistuikin hieman, ja sai reisiinsä lihaksia.
Välillä tuntui, että hän unohti jopa lapsemme, kun ravasi lähes joka ilta omissa menoissaan. Keskusteluyhteys myös jotenkin heikkeni, hän vaikutti yhtäkkiä tulleen myös jollain tapaa ylimieliseksi ja puhui jotenkin halveksivasti. Hän sanoi että olisi kaivannut enemmän tukea ja arvostusta minulta menneinä vuosina. En osaa itsekään sanoa enää, tuinko tarpeeksi, vai oliko hänen arvostuksen ja huomion haku vain niin voimakasta. Ja kokiko hän, ettei saanut suhteelta sitä mitä odotti, vai oliko odotukset matkan varrella muuttuneet, tiedä sitäkään.
Päällisin puolin vaikutti, kuin hänelle olisi tullut jokin kapinaikä tai murrosikä päälle. Sen verran ylimielistä ja itsekästä käytös oli, tai oli siis sellaiseksi muuttunut. Mikä tällaisen voi laukaista, ja onko tämä narsismia vai jotain muuta?
Hän laittoi minut kuitenkin yrittämään, koska kaikki vika oli minussa. Ja yritin, tekemällä lähes kaiken. Puoli vuotta meni, hän alkoi panostaa ulkonäköönsä ja piilotteli kännykkäänsä. Aavistin jo tuolloin, että hänellä oli mahdollisesti jotain meneillään jo. Sanoinkin hänelle, että jos on kolmas osapuoli kuvioissa, niin voidaan mun puolesta erota heti, ja aivan sovussa, niin ei mene kummankaan aika enempää hukkaan. Ei, ei ole ketään, hän vannoi, ja sanoi ettei halua erota, vaan haluaa katsoa saako hän tunteensa takaisin.
Sain hänet lopulta kiinni intiimeistä viesteistä, erään miehen kanssa. Ja hän valehteli vielä kiinni jäädessäänkin, että ei ole mitään. Erohan siitä tuli sitten, ja valehtelu senkun jatkui, ja jatkuu edelleen. Kiinni jäädessään muistakin asioista, hän lähinnä vihastui siitä, kun jäi kiinni. Täysin tunnekylmältä ihmiseltä vaikuttaa vieläkin. Muutti heti uuden miehen luo, eron jälkeen.
Onko narsismia? Ihminen muuttui täysin.
Onko tämä narsismia, vai jotain muuta?
24
89
Vastaukset
- Anonyymi
Ja lisätään vielä sen verran, että nuo syytökset oli jotenkin todella ristiriitaisia. Välillä hän kehui minua samasta asiasta mitä välillä haukkui. Pääviesti oli se, että olen hyvä lasten isä, mutta huono puoliso. Pahinta oli kuitenkin tuo, että hän valehteli päin naamaa, ja oli sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän sanoi jossain vaiheessa myös, että haluaa karsia ikävät ihmiset elämästään pois, johon listalle minäkin kuuluin. Ja valehtelu vielä siinäkin vaiheessa kun jää kiinni, ei tavallisella järjellä voi ymmärtää. Eli petti, valehteli, haukkui ja hylkäsi, ja tämän jälkeen hymyillen sanoo että voidaaks olla hyvissä väleissä. Yritän toki olla hyvissä väleissä, mutta se on kyllä omalta osaltani täyttä teatteria. Vaikea olla aidosti hyvissä väleissä ihmisen kanssa, joka on noin häikäilemätön. Lasten takia toki.
- Anonyymi
Ehkä narsismia enemmän jäin miettimään, sitä että ketä hän tarinan mukaan huijaa? Sinua vai itseään? Tai siis molempia, mutta...
Ehkä en vaivais päätäni enempää miettimällä jotain narsismi prosenttia. Silleen urheilutermein, keskity oman päädyn peliin. Jos pystyt noin rationaalisesti hoitamaan homman, niin jatka vaan samaa rataa.- Anonyymi
mua aina hämmästyttää nää kertomukset joissa mies on naista tunteellisempi osapuoli,
Mä oon niin kauheen tunteellinen ettei mulle varmaan koskaan voi käydä niin. Miehet pelkää kai mun tunteita, mutta en mä halua niistä luopua jonkun toisen pelon takia kun ne kuitenkin on mussa parasta.
On tuossa kertomuksessa ehkä vähän samaa kuin äidissäni, jota pidän psykopaattia muistuttavana, Mutta en kommentoi kertomuksen naista itseään, koska hänestähän en voi tietää mitään, joten minulla ei ole persoonastaan näkemystä.
poiuyyttyt - Anonyymi
Epäilen edelleen, että enemmän syystä tai toisesta katkeruuttä kuin narsismia. Tietyt tunteiden purkaukset muistuttavat narsismia mutta narsismiin liittyy usein psykoppaattista väkivaltaa (vihaa on heitellä lautasia jne mutta väkivallan osoitus on toisen hakkaamisen, fyysillinen kurittaminen jne) niin valtavissa tunteiden parissa kuin olette olleet ja koska psykopaattisuuteen viittaavaa et osoita niin silloin narsismin olemassa oleminen on minimaalista jos edes sitäkään.
Näen avomielisyydesi luonteen sinulle mielen terveydellisesti tosi hyvänä sillä avautomalla ongelmista vapauttaa henkisiä voimia asioiden kokonaisuuksien arvioimisiin ja jopa korjaamaan tasapainoisempana ajattelun arvoja siitä, mitä voi jättää pois niin henkinen kuormitus tasaantuu ja voi paremin....
- Anonyymi
Minun isäni on ollut herkempi kuin naisensa... Sieltä varmaan itse perinyt herkkyyteni ja pelkoni muita naisia kohtaan. Oli ne niin hurjia.
- Anonyymi
mulle oli monta vuosikymmentä täysin mahdoton käsittää miten nainen vois olla hurja tai ainakaan miestä hurjempi,.,,
mutta nyt tajuun että esim. psykopaatit naiset voi olla neurologisesti hurjia,
ppiuuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mulle oli monta vuosikymmentä täysin mahdoton käsittää miten nainen vois olla hurja tai ainakaan miestä hurjempi,.,,
mutta nyt tajuun että esim. psykopaatit naiset voi olla neurologisesti hurjia,
ppiuuuuuNo voi ne olla fyysisestikin. Minua mm. lyötiin ja isäni kasvot raavittiin rikki.
- Anonyymi
Tunne herkkyys on ominaisuus johon usein liittyy empatiaan taipumus ja se on todella hyvä ominaisuus jota voi osoittaa silloin kun siihen on aihetta.
Varo itsesääliin sortimasta, se ei ole terveellistä.
- Anonyymi
Mitä hyödyt siitä, että saat entisen puolisosi diagnosoitua? Saatko sillä jotain taloudellista tai henkistä hyvitystä?
Ihminen on varsin monimutkainen olento. Jos riittävästi tutkitaan, niin kukaan ei ole psyykkisesti täysin terve. Kohtuuton syyllistäminen on vähintäänkin huonotapaista. Ainahan on olemassa sekin mahdollisuus, että toisella on jokin fyysinen sairaus muhimassa, joka muuttaa persoonallisuutta. En usko, että ihminen muuttuu nopeasti narsistiksi. Sen laatuiset ongelmat ovat saaneet alkunsa paljon aikaisemmin.
Mutta mitä sinä eksäsi mielenterveystiedoista hyödyt? Sinun kannalta tärkeintä on, että miten tästä eteenpäin. Ja jos uutta suhdetta haet, niin on mietittävä, millä kriteereillä kumppania haet tai sellaisen kelpuutat.
Jos ero kirveltää mieltäsi, niin voit hakeutua terapiaan käsittelemään asiaa.- Anonyymi
Minä en edelleenkään kommentoi ketään tiettyä tuntematonta henkilöä, kirjkoitan ihan teoriassa liittyen omiin kokemuksiini äidistäni.
Minun mielestä se ei ole syyllistämistä jos tunnistaa tunnekylmän manipulatiivisen henkilön.
Ei syyllistämistä tarvitsekaan mihinkään, mutta voi käydä köpelösti jos ei huomaa omaa manipuloiduksi tuloaan, kuten minulle on meinannut käydä hyvin köpelösti.
Äidistäni tiedän nyt kokemuksesta että voi olla manipulatiivisia tunnekylmiä naisia, Oikeastaan ei sillä ole väliä miksi ilmiötä nimittää, ei kyse ole diagnoosista vaan ilmiön tunnistamisesta.
Minua surettaa että kenties manipulatiivisia naisia tavanneet miehet ei tajua etten minä oo semmonen, että oon täysin tunteistani avoin. Tuntuu kauheelle kun he epäilee mua ilman syytä.
ppoiiuuuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en edelleenkään kommentoi ketään tiettyä tuntematonta henkilöä, kirjkoitan ihan teoriassa liittyen omiin kokemuksiini äidistäni.
Minun mielestä se ei ole syyllistämistä jos tunnistaa tunnekylmän manipulatiivisen henkilön.
Ei syyllistämistä tarvitsekaan mihinkään, mutta voi käydä köpelösti jos ei huomaa omaa manipuloiduksi tuloaan, kuten minulle on meinannut käydä hyvin köpelösti.
Äidistäni tiedän nyt kokemuksesta että voi olla manipulatiivisia tunnekylmiä naisia, Oikeastaan ei sillä ole väliä miksi ilmiötä nimittää, ei kyse ole diagnoosista vaan ilmiön tunnistamisesta.
Minua surettaa että kenties manipulatiivisia naisia tavanneet miehet ei tajua etten minä oo semmonen, että oon täysin tunteistani avoin. Tuntuu kauheelle kun he epäilee mua ilman syytä.
ppoiiuuuysiis mä oon niin tosi tunteellinen taiteilija että jotkut kai luulee mun v oimakkaita aitoja tunteita manipulatiiviseksi huijakseksi koska eivät oo tottuneet näkemään niin tunteellista ihmistä-. Sit he alkaa syyttää mua hyväntahtoisista vilpittömistä aidoista myönteisistä tunteista, Se on ihan hirveetä-.
ppiiuuyu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
siis mä oon niin tosi tunteellinen taiteilija että jotkut kai luulee mun v oimakkaita aitoja tunteita manipulatiiviseksi huijakseksi koska eivät oo tottuneet näkemään niin tunteellista ihmistä-. Sit he alkaa syyttää mua hyväntahtoisista vilpittömistä aidoista myönteisistä tunteista, Se on ihan hirveetä-.
ppiiuuyuToi on mun elämän kenties suurin tragedia, Mitä vilpittömämpi ja hyväntahtosenpi ja epäitsekkäämpi avoin tunne, sitä rajummat syytökset saa, Se on outo kokemus. Wn oo kjeksit oikeen muuta selitystä kuin että he kuvittelee että huijaan vaikken huijaa.
ppoiiuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on mun elämän kenties suurin tragedia, Mitä vilpittömämpi ja hyväntahtosenpi ja epäitsekkäämpi avoin tunne, sitä rajummat syytökset saa, Se on outo kokemus. Wn oo kjeksit oikeen muuta selitystä kuin että he kuvittelee että huijaan vaikken huijaa.
ppoiiuumä en tajua sitä että elämäni rajuimmat syytökset oon saanut kaikkein viattomimmista hyväntahtoisista henkisistä tunteistani.
ppoioiuiuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mä en tajua sitä että elämäni rajuimmat syytökset oon saanut kaikkein viattomimmista hyväntahtoisista henkisistä tunteistani.
ppoioiuiuujotkut miehet on väittäneet että mulla olis jotain pahoja tarkoitusperiä, mutta mä en yhtään tiedä mitä ne semmoset vois olla. tuntuu niin oudolle,.en mä keksi sille mitään muuta selitystä kuin että se on jotain heidän omaa mielikuvitustaan liittyen johonkin elämänkokemuksiinsa mitä ei ole kokemuspiirissäni ollenkaan. Ei kä mulla ole hajuakaan asioista liittyen epäilyksiinsä.
poiiiiiui - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jotkut miehet on väittäneet että mulla olis jotain pahoja tarkoitusperiä, mutta mä en yhtään tiedä mitä ne semmoset vois olla. tuntuu niin oudolle,.en mä keksi sille mitään muuta selitystä kuin että se on jotain heidän omaa mielikuvitustaan liittyen johonkin elämänkokemuksiinsa mitä ei ole kokemuspiirissäni ollenkaan. Ei kä mulla ole hajuakaan asioista liittyen epäilyksiinsä.
poiiiiiuituli vaan mieleen ku mä oon ihan päinvastainen tuosta kuvatusta naistyypistä ja herkkis, en mikään kauheen meneväinen, en koskaan vois pettää ketään miestä jne, mutta mua sitten miehet kauheesti pelkää, vaikka on pienikokonenkin ja en oo yhtään pelottavan näköinen äänikin mulla semmonen lempee, mutta mua miehet pelkää niin ettei uskalla puhuukkaan mulle, en tajuu...
ppoiuuyyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
tuli vaan mieleen ku mä oon ihan päinvastainen tuosta kuvatusta naistyypistä ja herkkis, en mikään kauheen meneväinen, en koskaan vois pettää ketään miestä jne, mutta mua sitten miehet kauheesti pelkää, vaikka on pienikokonenkin ja en oo yhtään pelottavan näköinen äänikin mulla semmonen lempee, mutta mua miehet pelkää niin ettei uskalla puhuukkaan mulle, en tajuu...
ppoiuuyyyyyesimerkiksi pettäminen on mulle semmonen juttu mitä mä en vois mitenkään tehdä, eikä ees kiinnosta semmonen, on parempaakin tekemistä. mä en helpolla ala mihinkään suhteeseen, mutta jos alan se kyllä riittää minulle aivan varmasti, ku riittää jo ilman yhtäkään. niin yks jo on yltäkyllin, riittää varmasti.,
ppiouuuu
- Anonyymi
Ero ei enää kirvellä mieltäni, päinvastoin olen tyytyväinen että tuo helv*tti on ohi. Siinä yrittämisvaiheen aikana meinasi oma järkikin olla koetuksella, kun koko ajan mua vedätettiin, enkä tiedä miksi.
Enemmänkin haen selityksiä hänen käytökselle siksi, että joudun olla lapsien takia hänen kanssaan tekemisissä vielä vuosikausia. Myös olen kuullut parilta henkilöltä, kuinka hän on juorunnut eromme syitä pitkin kyliä, ja mustamaalannut minua monelle. Taitavasti kuitenkin jättänyt kertomatta, että hänellä olikin salasuhde jo ennen eroa.
Se helpottaa omaa oloa, kun tietää miten häneen pitäisi suhtautua. Ja se, että onko tuollainen voinut puhjeta yhtäkkiä, vai olenko vain ollut sokea tiettlle käytökselle koko parisuhteen ajan. Tietynlaista tunnekylmyyttä on ollut alusta asti. Mutta ehkä se on kätkeytynyt jotenkin hänen hauskan ja iloisen persoonan taakse piiloon. Voihan olla niin, että hän on koko ajan mielessään halveksinut minua, mutta peittänyt kaiken tekohymyn taakse.
Vai voiko asia olla niin, että uusi ihastus on saanut pään sekaisin totaalisesti, ja se näkyy ylimielisyytenä ja narsismina. Hän kokee saaneensa jotain parempaa, ja sillä pitää leuhkia nostaakseen omaa itsetuntoa ylemmäs. Oma itsetunto nousee pilviin, kun on ihastunut uuteen mieheen, ja saa vielä heittää vanhan suhteen ylimielisesti romukoppaan. Että onko tämä vain sitä?
En näitä liikaa mieti, olen päässyt erosta yli. Hän oli myös vaihtamassa vakityöpaikkaa, mutta onneksi moni sanoi hänelle, että älä nyt ihmeessä vaihda hyvää vakityöpaikkaa mihinkään utopiaan. Olen välillä miettinyt onko hänellä jokin oma sisäinen kasvukriisi, ja se poikii kaikenlaista. Ja tulee ns murrosikä päälle, kaikki myllerretään uusiksi, ja tämä uhmaikä näkyy itsekkyytenä, narsismina ja ylimielisyytenä.
Tietysti on se vaihtoehto, että hän on psykopaatti ja paha ihminen, mutta jotenkin en halua uskoa semmoista. Miksi hän olisi aikaisemmin ollut niin kiltti ja auttavainen.
Helpottaisi kun tietäisi edes jonkinlaisen mahdollisen syyn. Niin osaisi suhtautua häneen paremmin, ja ymmärtäisi hänen mielen liikkeensä jatkossa paremmin. Koska nytkin on esiintynyt tietynlaista valehtelua ja manipulointia, lapsia koskevissa asioissa. Lisäksi hän yrittää monesti provosoida, yritti jo eroprosessin aikanakin, ja ennen sitä. Tuntuu välillä että hän elää toisten reaktioista, ja tykkää hämmentää muita ihan lämpimikseen.
Eli vaikka on erottu, niin en pääse eroon hänen vaikutuspiiristä. Siksi näitä pohtii, miten toimisi järkevimmin. Toki olen mennyt omassa elämässä eteenpäin, se on ykkösasia, ja lapset. Mutta pakko näitä on pohtia, syitä, koska syitä pohtimalla, pystyn olla askeleen edellä, mikä helpottaa monessa asiassa, kun pystyn ennakoida. Nytkin olen jo pystynyt ennakoida tiettyjä käytöskaavoja, ja olen osan asioista pelannut siten, että olen antanut hänen sanella itsensä ns pussiin. Lähinnä lasten asioista, kuluista, yms. - Anonyymi
Lisätään vielä sen verran, että yksi ydinkysymyksistä on se, että voiko ihastuminen laukaista narsismin yms päänsisäisen kriisin, vai toisinpäin, eli narsismi laukaisee ihastumisen johonkin parempaan. Kumpi on todennäköisempää? Ja miksi tämän kaiken kehittymiseen kesti melkein 15 vuotta, miksei tämä tapahtunut aikaisemmin? Miksi hän halusi kolme lasta, vaikka omien sanojensa mukaan oli pohtinut eroa jo ekan lapsen syntymän jälkeen? Niin, ja tiedän tosiaan omat vikani yms, kuka nyt täydellinen olisi. Välillä olen miettinyt myös, olenko itse se narsisti, koska olen kyllä monet kerrat lähtenyt negatiiviselle kehälle, ja sanonut esim rumasti, tai loukannut sanallisesti.
Sen ymmärrän, että ihmiset eroaa, syitä voi olla vaikka mitä, monesti syyt on henkilökohtaisia. Ketään ei voi omistaa eikä pakkoavioliittoja ole. Mutta se kun parisuhde halutaan päättää, niin aletaan pelata pelejä, annetaan toisen yrittää, vedetään toista pitkän aikaa retkuun, ja kielletään kaikki vaikka jää kiinni, hymyillään vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Senlaista toimintaa en ymmärrä, se on toisella ihmisellä leikkimistä, hyväksikäyttöä, kaltoinlohtelua, henkistä väkivaltaa, jne.
Jos haluaa erota, niin saa erota, niin miksei sitä voi tehdä toista kunnioittaen, ja kertoa heti alussa missä mennään. Varsinkin kun elo on ollut ihan normaalia kiireistä lapsiperhe elämää, ilman suurempia selkkauksia. Niin minkälainen ihminen tuossa tilanteessa haluaa lopettaa suhteen siten, että kiusataan toinen ensin hulluuden partaalle, ja syytetään vielä mustasukkaiseksi, jos ihmettelee hänen outoja touhujaan. Miksei voisi vain heti sanoa.
Vai onko tämä kyse huonosta itsetunnosta, tietää pettäneensä ja ihastuneensa toiseen, eikö kestä syyllisyyttä, vaan pitää kaataa kaikki syy toisen niskaan, ja vielä mustamaalata päälle, että saa oikeutuksen erolle. Viis toisesta ihmisestä. Heikompimielinen olisi minun tapauksessani jo varmaan aika ihmisraunio. Itse sain voimaa siitä, että aavistin heti alussa oikein, tietty hälytyskello viittasi alusta asti kolmanteen osapuoleen, en osaa sanoa mistä tuo aavistus tuli, mutta se vain näkyy jollain tapaa ns "kilometrin päähän", ihastuminen siis. Varsinkin kun hän sanoi olevansa masentunut tilanteestamme, ja samaan aikaan hän leijui jossain pilvissä, korkealla ja kovaa, laulellen iloisesti töistä tullessaan.
Kukaan ei tätä tietenkään koskaan tiedä, miksi. Eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitus on saada vain loogisia selityksiä, joku niistä on varmaan totuus, tai ainakin sinne päin.- Anonyymi
Patologinen narsismi on häiriö, joka syntyy jo lapsuudessa (kiintymyssuhdevaihe), sitä ei laukaise "ihastuminen" tms. Narsistisia piirteitä on meissä kaikissa ja ne pulpahtavat pintaan elämän kipukohdissa.
Itse sain apua itsetutkiskelupohdintoihini Paula Salomaan kirjasta "Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille". Kirja löytyy kirjastoista. Suosittelen tutustumaan, voimia :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Patologinen narsismi on häiriö, joka syntyy jo lapsuudessa (kiintymyssuhdevaihe), sitä ei laukaise "ihastuminen" tms. Narsistisia piirteitä on meissä kaikissa ja ne pulpahtavat pintaan elämän kipukohdissa.
Itse sain apua itsetutkiskelupohdintoihini Paula Salomaan kirjasta "Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille". Kirja löytyy kirjastoista. Suosittelen tutustumaan, voimia :)Minä en ymmärrä mitään kummallista pelailua, mutta olenkin sen johdosta oletettavasti ikisinkku.
pooiuiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en ymmärrä mitään kummallista pelailua, mutta olenkin sen johdosta oletettavasti ikisinkku.
pooiuiuyyyolen avoimen tunneilmaisun kannataja ja siinä aika radikaali, vaikka se on hyvin epämuodikasta. Olen nyt lopulta päättänyt että en kuitenkaan luovu tuosta ideastani, vaikka se ei ihmissuhteissa toimisi. Teen sitten vaan taidetta, jossa avoin tunneilmaisu on ok.
ppoiuuuyuy
- Anonyymi
En pidä keromuksesi mukaan kyseessä olleen narsismia mutta ehkä vaihdevuosien elämyksiä ja tunteiden itsehillinnän hallinnan puutella sekä ehkä jo lapsena tai nuorena saadusta traumoista.
Ja onhan se tunnettu ilmiönä, että pitemmän aikasissa avioliitoissa ei kaikki onnistu pitämään, jos sitä on edes ollut, sitä rakkauden tunnetta yllä sillä se vaatii molemmin puolista hoitoa tunne elämän yllä pitämiseksi muuten se "kuolee."
Neutraalisuus asenteena on omalle sielulle oikea asenne mutta ei silti saa päästää itsensä syyllistämistä valtaan eikä vastapuolenkaan syytämistä sillä kahden aikuisen suhtautuminen toisiinsa sisältää ala- ja ylämäkiä pitkissä liitoissa. Todellinen rakkaus ei kuole mutta hoitamaton rakkaus turmelee sen. Eron jälkeen
tärkeintä molemmille on ottaa vastuu jälkeläisistä sillä he ovat monissa eroamissa se hiljainen mutta usein silti eniten tilanteesta syyttömänä kärsivä. Hyvin yhdessä suunnitellen kohtaamiset jne voivat antaa lapsille korvaamattoman paljon.
Eronkin jälkeen voi tasapainoisia "entisen perheen" tapaamisia järjestää yhteis tuumin ja avata mielensä kaikkien osapuolen tarpeen mukaan. Joissakin tapauksissa voi olla eduski uuden kumppanin / kumppanien mukaan ottaminen sillä vanhoja haavoja harvat voi unohtaa mutta niiden paineita sielussa voi keventää.- Anonyymi
Niin, olen miettinyt itsekin välillä, että mahtoiko kyseessä olla exän identiteettikriisi, jonka esim lähestyvät vaihdevuodet tms laukaisi. Olen noistakin juttuja lukenut, ja ilmeisesti identiteettikriisi saattaa näkyä tempoilevana ja sekoilevana käytöksenä, jossa omasta selittämättömästä pahasta olosta syytetään muita, useimmiten sitä lähintä, eli kumppania. Että näkyykö tämmöinen sitten narsismina, ts itsetunto on tuossa tilassa pohjalla, ja suojakuoritoiminnot päällä? Koska tuo exä muuttui lyhyessä ajassa kuin aivan eri ihmiseksi. Välillä tuntui jopa, että jokin demoni olisi päässyt hänen sisälle, sen verran julmaa hänen käytös oli, ja tunnekylmää.
Eräässä kirjoituksessa, minkä luin jostain tukinet palstalta, asia meni lähes identtisesti mitä minulla, ihan kylmiä väreitä meni lukiessa. Juttu oli siis naisen kirjoittama, joka oli kokenut oman kriisinsä ja hukannut itsensä ja lähtenyt lätkimään aviloliitosta ja vasta vuosien jälkeen tajusi, ettei avioliitto ollutkaan syy hänen pahaan oloonsa, vaan jokin oma päänsisäinen kasvuprosessi, joka aiheutti tunnemyrskyn.
Tuollaisessa tunnemyrskyssä, ihmisellä on kiire tehdä päätöksiä ja ennenkaikkea muutoksia, koska hän voi oikeasti huonosti. Ilmeisesti tuota sanotaan myös neljänkympin kriisiksi, ja se iskee tietynlaisiin persooniin lujemmin, mitä toisiin.
Toinen vaihtoehto tietysti on, että pidempiaikaista narsismia, hymyilevän ja kiltin naamion peitossa, koska tietynlainen marttyyrius on aina exästä paistanut. Että kokiko hän vain tässä elämänvaiheessa niin, että ei saa minua tarpeeksi alistettua, eikä hyödy minusta tarpeeksi.
Mutta toisaalta, hänestä näkyi eroprosessin aikana sekin, että hän oli kyllä itsensä kanssa hukassa, ja empi eropäätöksenkin kanssa pitkään. Tuntui että hän mietti pään sisällään, että onko hyppy tuntemattomaan parempi kuin tuttu ja tylsä avioliitto. Ja sitäkään en koskaan saa tietää, oliko tuo kolmas osapuoli syy vai seuraus. Että voiko ihastuminen laukaista identiteettikriisin tms, ja on tunteidensa kanssa hukassa, kun joku sekoittaa pään. Vai meneekö se niin päin, että hukkaa ensin itsensä, ja sitten ajautuu esim työpaikalla sivusuhteeseen. Toki sillä ei ole enää mitään väliä, mutta pystyn näitä nykyään aika neutraalisti miettimään.
Ja mietin näitä lähinnä siksi, että olisin askeleen edellä, jotta voisin hieman ennakoida, mitä tulevaisuudessa ehkä tapahtuu. Uutta miestä ei ole vieläkään siis tuotu lasten nähtäville, eikä exän sukulaisetkaan tiedä uudesta miehestä, vaikka erosta on jo vuoden päivät. Exä asuu uuden miehen luona eri paikkakunnalla toiset viikot, ja toiset viikot lasten kanssa omassa vuokra-asunnossaan. Jotenkin vaikuttaa, että tuo lapseton mies ei ole lapsista kiinnostunut. Itse en ainakaan osaisi elää tuollaista vuoroviikko elämää, kummankaan näkökulmasta, siksi olen miettinyt kauanko tuollainen toimii, ja millä kriteereillä mies ylipäätään on exäni kanssa. Veikkaan että exäni on tuolle miehelle vain sänkykaveri, koska muutenhan tuo mies olisi jo astunut ns esiin. Mutta tapahtuupa heidän suhteensa mitä hyvänsä, niin pystyn jollain tapaa ennakoida eri variaatioita, ja toimia järkevästi, loukkaamatta ketään ja ystävällisesti.
- Anonyymi
Jos minä olisin mies niin en minä alkaisi mitään vaihdevuosien tunteidenhallinnan vaikeuksista johtuvaa pettämistä ymmärtämään. Kaikkea sitä kuuleekin.
ppioiuuuyuyu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113545MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja611002Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60833- 171824
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768