, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.
( 1 Kor. 1:30)
Monien määräysten joukossa pääsiäislampaan syömisestä löytyy myöskin tämä: pääsiäislammas on kokonaan syötävä, ei mitään saa jättää seuraavaa päivää varten. Jos jotain tähteeksi jää, on se poltettava. Ihmeellinen määräys!
Pääsiäislammas oli syötävä kokonaan. Ymmärrätkö? Ymmärrätkö mitä Herra tämän kautta tahtoo sanoa? Et saa Kristuksesta omistaa vain sitä, mikä sinua miellyttää. Sinun on otettava hänet kokonaan, semmoisena kuin Jumala hänet meille on antanut, viisautena, vanhurskautena, pyhityksenä ja lunastajana.
Tässä ei auta autuuden tiehen nähden valikoiminen, ajatteleminen ja päätöksen teko. Sen on Jumala jo ennakolta määrännyt. Sinun on vain kuunneltava ja toteltava. Se, joka ei tahdo pääsiäistä viettää, olkoon viettämättä.
Mutta, joka tahtoo, hän tehköön sen kuten on määrätty. Karitsaa ei saa paloitella; se on syötävä kokonaan.
Muutamat paloittelevat Karitsan niin, että Kristus kelpaa heille ainoastaan viisaudeksi ja profeetaksi. He nauttivat hänen jaloista opetuksistaan, mutta muuhun hän ei kelpaa. He eivät tarvitse häntä. He eivät tunne synnin hätää, eivätkä siis tarvitse vanhurskaudekseen hänen lunastustaan.
Eivät he tarvitse häntä ylimmäiseksi papikseen. Hän ei liioin saa tulla heidän kuninkaakseen ja hallita heitä. Hän ei saa heitä pyhittää ja pelastaa. Nämä ovat niitä, jotka järjellään vastaan ottavat kristinuskon. Heillä ovat sen totuudet ainoastaan selvinä, hyvin järjestettyinä käsitteinä ja mietelminä.
Mutta he eivät koskaan sovita niitä omaan itseensä, ei omaan sydämeensä, omaan elämäänsä. Oi, miten kauheasti he pilkkaavat pyhintä. Tämmöisille tutkiville järkikristityille Herra kerran sanoo: »Jos olisitte sokeat, niin teillä ei olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: me näemme; sen takia syntinne jää olemaan.»
Toiset taas pitävät Kristusta ainoastaan esikuvana ja pyhityksenä ajatellen hänen siten tulevan vanhurskaudeksemme. Nämä tahtovat tehdä Kristuksen vain kuninkaaksi. He pitävät ääntä hänen seuraamisestaan, nöyryydestä, rukouksesta, kieltäymyksestä ja siitä, mitä heidän itsensä tulee tehdä ja olla.
Tällä tavoin he luovat ympärilleen ihmeellisen valohohteen, josta voisi luulla heitä kaikkein vakavimmiksi kristityiksi. Mutta kaiken tämän takana piilee pohjaton kuvittelu. Heidän vakava hurskautensa on suuriarvoinen heidän omissa silmissään, jonka tähden he eivät koskaan voi tulla kadotetuiksi, vaivaisiksi syntisiksi, joilla on elämänsä ja lohdutuksensa ainoastaan Kristuksen sovintoveressä.
Vaikka he järjellään tunnustavatkin uskon oppinsa, niin pysyy heidän sydämensä aina kumminkin kiinni siinä, mitä he tekevät, tahi mitä heidän tulisi tehdä. Se on heidän ensimmäisensä ja viimeisensä, se on kuin laulu heidän huulillaan.
Mutta se virsi, jota autuaat Siionin vuorella laulavat: »Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen», ei kaiu heidän sydämessään. Siellä kaikuu vain: »Karitsa on esikuvamme ja on pyhittänyt meitä hengellään.»
Tämä osoittaa, että heidän sydämensä aarteena ja lohdutuksena on se, mikä heissä itsessään on tapahtunut, eikä se mitä Karitsa on verellään meille ansainnut. ja mitä siitä sanomme? Heille on sanottava:
»Tämä teidän hartautenne ja jumalisuutenne on hyvä ja kiitettävä asia, mutta vahinko, ettette mene vähän syvemmälle asiassa, siihen asti, että te kaikessa tässä tulisitte häpeään ja aivan köyhinä, kadotettuina syntisinä oppisitte, että kaikki tämä on Jumalan edessä mitätöntä.
Hänelle kelpaa vain Karitsa, joka on tullut teurastetuksi ja verellään on ostanut ihmiset Jumalalle.
( C. O. Rosenius)
jatkuu...
( 1 Kor. 1:30)
Monien määräysten joukossa pääsiäislampaan syömisestä löytyy myöskin tämä: pääsiäislammas on kokonaan syötävä, ei mitään saa jättää seuraavaa päivää varten. Jos jotain tähteeksi jää, on se poltettava. Ihmeellinen määräys!
Pääsiäislammas oli syötävä kokonaan. Ymmärrätkö? Ymmärrätkö mitä Herra tämän kautta tahtoo sanoa? Et saa Kristuksesta omistaa vain sitä, mikä sinua miellyttää. Sinun on otettava hänet kokonaan, semmoisena kuin Jumala hänet meille on antanut, viisautena, vanhurskautena, pyhityksenä ja lunastajana.
Tässä ei auta autuuden tiehen nähden valikoiminen, ajatteleminen ja päätöksen teko. Sen on Jumala jo ennakolta määrännyt. Sinun on vain kuunneltava ja toteltava. Se, joka ei tahdo pääsiäistä viettää, olkoon viettämättä.
Mutta, joka tahtoo, hän tehköön sen kuten on määrätty. Karitsaa ei saa paloitella; se on syötävä kokonaan.
Muutamat paloittelevat Karitsan niin, että Kristus kelpaa heille ainoastaan viisaudeksi ja profeetaksi. He nauttivat hänen jaloista opetuksistaan, mutta muuhun hän ei kelpaa. He eivät tarvitse häntä. He eivät tunne synnin hätää, eivätkä siis tarvitse vanhurskaudekseen hänen lunastustaan.
Eivät he tarvitse häntä ylimmäiseksi papikseen. Hän ei liioin saa tulla heidän kuninkaakseen ja hallita heitä. Hän ei saa heitä pyhittää ja pelastaa. Nämä ovat niitä, jotka järjellään vastaan ottavat kristinuskon. Heillä ovat sen totuudet ainoastaan selvinä, hyvin järjestettyinä käsitteinä ja mietelminä.
Mutta he eivät koskaan sovita niitä omaan itseensä, ei omaan sydämeensä, omaan elämäänsä. Oi, miten kauheasti he pilkkaavat pyhintä. Tämmöisille tutkiville järkikristityille Herra kerran sanoo: »Jos olisitte sokeat, niin teillä ei olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: me näemme; sen takia syntinne jää olemaan.»
Toiset taas pitävät Kristusta ainoastaan esikuvana ja pyhityksenä ajatellen hänen siten tulevan vanhurskaudeksemme. Nämä tahtovat tehdä Kristuksen vain kuninkaaksi. He pitävät ääntä hänen seuraamisestaan, nöyryydestä, rukouksesta, kieltäymyksestä ja siitä, mitä heidän itsensä tulee tehdä ja olla.
Tällä tavoin he luovat ympärilleen ihmeellisen valohohteen, josta voisi luulla heitä kaikkein vakavimmiksi kristityiksi. Mutta kaiken tämän takana piilee pohjaton kuvittelu. Heidän vakava hurskautensa on suuriarvoinen heidän omissa silmissään, jonka tähden he eivät koskaan voi tulla kadotetuiksi, vaivaisiksi syntisiksi, joilla on elämänsä ja lohdutuksensa ainoastaan Kristuksen sovintoveressä.
Vaikka he järjellään tunnustavatkin uskon oppinsa, niin pysyy heidän sydämensä aina kumminkin kiinni siinä, mitä he tekevät, tahi mitä heidän tulisi tehdä. Se on heidän ensimmäisensä ja viimeisensä, se on kuin laulu heidän huulillaan.
Mutta se virsi, jota autuaat Siionin vuorella laulavat: »Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen», ei kaiu heidän sydämessään. Siellä kaikuu vain: »Karitsa on esikuvamme ja on pyhittänyt meitä hengellään.»
Tämä osoittaa, että heidän sydämensä aarteena ja lohdutuksena on se, mikä heissä itsessään on tapahtunut, eikä se mitä Karitsa on verellään meille ansainnut. ja mitä siitä sanomme? Heille on sanottava:
»Tämä teidän hartautenne ja jumalisuutenne on hyvä ja kiitettävä asia, mutta vahinko, ettette mene vähän syvemmälle asiassa, siihen asti, että te kaikessa tässä tulisitte häpeään ja aivan köyhinä, kadotettuina syntisinä oppisitte, että kaikki tämä on Jumalan edessä mitätöntä.
Hänelle kelpaa vain Karitsa, joka on tullut teurastetuksi ja verellään on ostanut ihmiset Jumalalle.
( C. O. Rosenius)
jatkuu...
Vastaukset 12
Vanhimmat
.... jatkoa
Onpa niitäkin, joille Kristus kyllä kelpaa syntien sovittajaksi, mutta ei pyhitykseksi. Kristittyjen pienessä laumassa ovat nämä niitä lihallismielisiä vaeltajia, jotka halulla kuuntelevat suloista sanomaa siitä, etteivät synnit tuomitse meitä ja etteivät hyvät teot tee meitä autuaiksi, mutta eivät tahdo kuulla lihan kuolettamisesta ja Kristuksen seuraamisesta.
He nurisevat ja valittavat, että semmoisella opilla heidän omiatuntojansa pakotetaan lain orjuuteen. Luther sanoo heistä: »He kuorivat ainoastaan evankeliumin vaahdon». He puhuvat paljon armosta ja heissä ei huomaa Herran pelon henkeä, vaan he elävät aivan vapaasti synneissään ja vääryydessä.
Ne ovat niitä oksia viinipuussa, jotka eivät kanna hedelmää ja joita ei puhdisteta, taivuteta ja karsita, vaan ne saavat kasvaa vapaasti ja valitsevat itse itsellensä muodon. Kristus ei ole heidän ojennusnuoransa.»
Mitä sanomme heille? Teidän kiivautenne evankeliumin ja omantunnon vapauden puolesta on oivallinen, mutta minkä takia ette rakasta kuritusta? Eikö Kristus ja apostolit ole puhuneet meille myös nuhteen sanoja? Jokainen kirjoitus, Jumalan henkivaikutuksesta syntynyt, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Kuule: Karitsaa ei saa paloitella, se on syötävä kokonaan! Kaikki nämä eksyvät siinä, että he ajattelevat enemmän kuin kuulevat, eivätkä ota vaaria Jumalan sanasta. Huomaa sen takia: Karitsa on syötävä kokonaan.
( C. O. Rosenius)
Jeesus kelpaa siinä missä Sinuhe, Muumipappa ja Joulupukkikin.
” Onpa niitäkin, joille Kristus kyllä kelpaa syntien sovittajaksi, mutta ei pyhitykseksi. ”
Kun temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti, niin se merkitsi (kuten Paavali kirjoittaa 2.Kor. 5:19) kaikkien ihmisten syntien sovitusta. Meidät kaikki on sovitettu, meillä kaikilla on pääsy Jeesuksen veren kautta kaikkeinpyhimpään (Hebr 10:19) eli yhteyteen Pyhän Jumalan kanssa. Kukaan ihminen ei ole liian kurja, viheliäinen, köyhä eikä syntinen, etteikö hän voisi löytää Kristuksen, joka on evankeliumi. Kristus on sekä ovi että tie (ja paljon muutakin). Ovi on avattu kaikille, mutta on etuoikeus lähteä hyvän Paimenen seurassa iankaikkisen elämän tielle, joka ihmisen maallisessa elämässä merkitsee pyhityksen tietä (Hebr. 12:14). Pyhityksen tietä ei voi tyhjentävästi kuvata, mutta päälinja on Johannes Kastajan opetuksen mukainen: pyhityksen tien vaeltajan tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa ( Joh. 3:30). Pyhityksen tiellä meille selviää, ettei meissä asu mitään hyvää; me olemme täällä ajassa loppuun asti viheliäisiä ja tätä viheliäisyytemme vahingollista vaikutusta lähimmäisiimme voimme Jumalan armosta minimoida, kun suostumme pyhityksen tiellä kieltämään itsemme. Meillä on etuoikeus tutustua ja tutkia iankaikkisen elämän sanaa Raamatusta, etuoikeus kulkea rukoillen Jumalan johdatuksessa sekä etuoikeus auttaa toisia ihmisiä heidän vaikeuksissaan. Luonnollisesti Jeesuksen omien (seurakunta)yhteys on myös etuoikeus pyhityksen tiellä, ja monia muitakin etuoikeuksia on löydettävissä tällä iankaikkisen elämän tiellä. Pyhityksen tiellä meistä ei kasva Juudan leijonan kaltaista sankaria, vaan paiseinemme ovenpieleen koirien nuoltavaksi jätetyn Lasaruksen kaltainen luuseri, joka maallisen kuoleman jälkeen kuitenkin päätyy Abrahamin helmaan ja loppupeleissä Karitsan seuraan.
Raamatussa on kaksi ilmaisua; me Kristuksessa ja Kristus meissä. Me olemme täydelliset Kristuksessa. Kristus meissä on kuitenkin vielä kovin ’vaiheessa’, koska meillä on pätemisen tarve ja olemme kovin voimakkaita viheliäisessä itsessämme.
Kaikki eivät ota Jeesusta Kristusta vastaan - mutta jotka ottavat hänet vastaan:
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
( Joh. 1)
"Pääsiäislammas on syötävä kokonaan, ei vain osia siitä" ( Aloituksesta!)
"Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä."
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
( Joh. 6)
>>Ovi on avattu kaikille, mutta on etuoikeus lähteä hyvän Paimenen seurassa iankaikkisen elämän tielle, joka ihmisen maallisessa elämässä merkitsee pyhityksen tietä (Hebr. 12:14)<<
Ovi on kaikille avoinna sisään astuttavaksi, mutta kaikki eivät tahdo tuosta ovesta kulkea - päinvastoin eivät välttämättä halua edes kuulla siitä puhuttavankaan.
Vaikka Raamattu selkeästi ilmoittaa sen, että joka Jeesuksen Kristuksen kautta menee sisälle, hän pelastuu:
7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
( Joh. 10)
Ja näin kuuluu Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kaikille vastaan otettavaksi, jokaiselle, joka sen uskoo ja vastaan ottaa:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
( Joh. 3:16)
s-seutulainen
ote saviseutulaisen kommentista.>>Kaikki eivät ota Jeesusta Kristusta vastaan - mutta jotka ottavat hänet vastaan:>>
"Kaikki eivät ota" miten niin kaikki? Mistä tuon tiedät?
Miten otetaan vastaan? Missä on vastaanottotilat? Ja milloin otan vastaan?
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin."
19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan."
20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet."
21 Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden.
( Room. 10)
1 Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2 Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
3 Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.
( Jesaja 55)
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
( Joh. 7:37-39)
s-seutulainen
Tällainen jumala ansaitsee osakseen pari ateistien esittämää ajatusta otsikolla "Jos olisin Jumala":
"Rakastaisin kaikkia yli kaiken mutta jos joku ei rakastaisi takaisin niin kiduttaisin sitä paskiaista ikuisesti. Rakastan kuitenkin kaikkia yli kaiken."
"Minä istuttaisin ihmisten keskelle omanapuun, mistä tietäisin, että ihmiset tulevat syömään, vaikka kieltäisin. Tällä verukkeella tekisin synnyttämisen naisille kivuliaaksi ja pistäisin maailman täyteen kärsimystä. Ihmisten tulisi kerjätä minulta anteeksiantoa. Säätäisin kaiken maailman käsittämättömiä lakeja, joissa ihmisten tulisi kivittää toisiaan kuoliaaksi eri rikoksista. Sitten tulisin maan päälle ja teeskentelisin kuolemani ja sanoisin, etteivät nuo aiemmin säätämäni lait enää pädekään. Ja tietenkin tekisin tämän niin, ettei suurin osa ihmisistä edes usko, että olen edes käynyt kuolemassa. Ikuisen elämän myöntäisin tietenkin vain niille, jotka tästä käsittämättömästä virityksestä huolimatta palvovat minua."
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?
( Job. 38)
1 Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.
34 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!
36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
38 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.
( Job. 39)
Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
11 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan.
( Job 40)
1 Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
2 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
4 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
5 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
6 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
7 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
8 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
9 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
10 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
11 Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
12 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
13 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
14 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
15 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
16 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
17 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
18 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
19 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
20 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
21 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
22 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
23 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
24 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
25 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.
( Job 41)
1 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
2 Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
6 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.
( Job 42)