Vanhanajan lääkitys

Koska näillä palstoilla kirjoitetaan paljon täyttä(kin) asiaa, niin olisi kiinnostavaa nähdä myös, mitä uskomuslääkkeitä ja -elintarvikkeita lukijat ovat nähneet käytettävän tai itse käyttäneet.
Itse sain lapsena 50-luvun puolivälin aikoihin yskään kuumaa sipulimaitoa. Se ei tietenkään auttanut sen enempää kuin kuuma mehu, mutta jostakin kumman syystä laitan nykyäänkin lohikeittooni runsaasti sipulia, koska se antaa liemelle hyvän maun.
Eli se auttoi, pidän sipuliruuista, lapseni ja lapsenlapseni, joita ei lääkitty sipulimaidolla eivät pidä sipulista, toki sietävät sitä.

Myöhemmin, 90-luvulla ihmettelin, kun eräs tuttavani hautoi ikkunallaan jotakin limaista klönttiä vesipurkissa ja joi sitä vettä. Se oli kuulemma volgansientä. Se "vahvisti" terveyttä.

Toinen tuttavani joi 2000-luvun alussa pulloittain erilaisia etikoita. pääasiassa omenaviinietikkaa. Se kuulemma paransi kaikista vaivoista. Homma loppui, kun hän kävi huimausoireiden vuoksi kontrollissa ja sai verikokeiden perusteella lääkäriltä hälytyksen. Veriarvot olivat sekaisin ja hän joutui tunnustamaan itselääkityksensä.
Hän lopetti etikan juonnin ja aloitti vanhojen, oikeiden oppien mukaisen pikiöljylääkityksen. Sen hän lopetti hieman myöhemmin, kun hänen vaimonsa oli uhannut lähteä kävelemään.
Itse käytän nykyään joskus nilkassani olevaan, uusiutuvaan ihottumaan kuusen pihkasta ja suolattomasta voista keitettyä "voidetta". Uskomuksenko vai tieteen ansiota, ihottuma paranee nopeammin ja pidemmäksi aikaa kuin lääkärin määräämällä kortisonivoiteella. Noita pihkavoiteita näkyy olevan kaupallisesti myynnissä. Kerran ostin Krabin reissullani kiinalaista käärmevoidetta. Annoin ne purkit sille pikiöljytutulleni, koska en keksinyt niin pahan hajuiselle tökötille itse käyttöä.
Kertokaa kokemuksistanne.