Kaikki muistamme kuinka suurta kannatusta "inhorealismi" sai palstan vaparien parissa koronaepidemian alussa. Ainoa vapareita kiinnostanut seikka oli vain se, kuinka jakaa hengityskoneita.
Nyt Viro on törmäämässä kovaan koronaepidemiaan, ja monet virolaiset itsekin sanovat syynä olevan virolaisten itsekeskeisen asenteen. Kun kaikki piittaavat vain itsestään, välittämättä mitä toimistaan seuraa muille, leviää tauti helposti.
Viroa ja vapaa-ajattelijoita yhdistää samankaltainen aatteellinen menneisyys. Nimittäin äärivasemmistolaisuus. Kummassakin tapauksessa se on jättänyt jälkeensä saman henkisen ilmapiirin: uhriutumisesta kumpuavan itsekkyyden. Virolaiset ovat edelleen paitsi töykeitä ja itsekkäitä, myös uhriutuvat jatkuvasti menneisyydestään ja kalastavat sen avulla edelleen kaikenlaista ilmaista rahaa, vaikka kommunismin päättymisestä on jo 30 vuotta.
Vapaa-ajattelijat uhriutuvat myös jatkuvasti uskonnottomien asemasta, jossa asiassa ihan miten pienestä tikusta tahansa tehdään ongelma. Nämä teennäiset ongelmat peittävät heidän elämässään alleen kaikki todelliset ongelmat, kuten koronan, ja mahdollistavat heidän tuijottaa sokeasti omaan merkityksettömään napaansa ja olla piittaamatta muista. He ovat juurtuneet uhrin osaansa ja se antaa kaiken anteeksi ja koronastakin tulee vain hauska ET-kysymys siitä, kenelle jaetaan hengityskoneet, samaan aikaan kun muut suhtautuvat siihen tosissaan yrittäen pysäyttää sen ja pitää tuhot mahdollisimman vähäisinä.
Tämä vertautuu BLM-huuhaaseen. 150 vuotta orjuuden päättymisen jälkeen osa mustista edelleen ulkoistaa kaiken moraalin valkoisille. He itse eivät ole vastuussa omasta käytöksestään eivätkä rikoksistaan. Eikä rasismi sitä enää selitä.
Mutta valitettavasti vasemmistolainen uhrimentaliteetti selittää. Rasistisen sorron alla mustat pystyivät kasvattamaan perheensä ja menestymään, mutta sen päätyttyä he ovat sosiaalisten ohjelmien suossa vajonneet rikollisuuteen ja addiktioihin, kaikki mahdolliset ongelmat ovat heihin iskeneet.
Jotkut toisinajattelevat mustat ovatkin osuvasti sanoneet, että mustat kestivät hyvin sorron, mutta he eivät kestä vapautta. Uhrimentaliteetti ja sen mukanaan tuoma itsekkyys ovat kuitenkin hirveämpää kuin orjuuskaan oli, ja uhriutuminen ei ole enää äärivasemmiston yksinoikeus. Nyt sitä esiintyy kautta yhteiskunnan mitä erilaisempien poliittisten nimikkeiden alla. Toki sen juuret paljastuvat siinä, miten yleistä se on Itä-Euroopassa, jossa useampikin sukupolvi toisensa jälkeen altistettiin sille. Ja vaikka vaparit nykyisin väittäisivät olevansa kuinka poliittisesti oikeistolaisia, on edelleen jatkuvat uhriutuinen edelleen paljastava osoitus järjestön todellisista juurista.
Niin, ne natsit. Myös he kokivat olevansa uhreja ja samaan aikaan yli-ihmisiä. Aina ja kaikkialla se toimii samalla tavalla. Ja jälki on hirveää.
Nyt Viro on törmäämässä kovaan koronaepidemiaan, ja monet virolaiset itsekin sanovat syynä olevan virolaisten itsekeskeisen asenteen. Kun kaikki piittaavat vain itsestään, välittämättä mitä toimistaan seuraa muille, leviää tauti helposti.
Viroa ja vapaa-ajattelijoita yhdistää samankaltainen aatteellinen menneisyys. Nimittäin äärivasemmistolaisuus. Kummassakin tapauksessa se on jättänyt jälkeensä saman henkisen ilmapiirin: uhriutumisesta kumpuavan itsekkyyden. Virolaiset ovat edelleen paitsi töykeitä ja itsekkäitä, myös uhriutuvat jatkuvasti menneisyydestään ja kalastavat sen avulla edelleen kaikenlaista ilmaista rahaa, vaikka kommunismin päättymisestä on jo 30 vuotta.
Vapaa-ajattelijat uhriutuvat myös jatkuvasti uskonnottomien asemasta, jossa asiassa ihan miten pienestä tikusta tahansa tehdään ongelma. Nämä teennäiset ongelmat peittävät heidän elämässään alleen kaikki todelliset ongelmat, kuten koronan, ja mahdollistavat heidän tuijottaa sokeasti omaan merkityksettömään napaansa ja olla piittaamatta muista. He ovat juurtuneet uhrin osaansa ja se antaa kaiken anteeksi ja koronastakin tulee vain hauska ET-kysymys siitä, kenelle jaetaan hengityskoneet, samaan aikaan kun muut suhtautuvat siihen tosissaan yrittäen pysäyttää sen ja pitää tuhot mahdollisimman vähäisinä.
Tämä vertautuu BLM-huuhaaseen. 150 vuotta orjuuden päättymisen jälkeen osa mustista edelleen ulkoistaa kaiken moraalin valkoisille. He itse eivät ole vastuussa omasta käytöksestään eivätkä rikoksistaan. Eikä rasismi sitä enää selitä.
Mutta valitettavasti vasemmistolainen uhrimentaliteetti selittää. Rasistisen sorron alla mustat pystyivät kasvattamaan perheensä ja menestymään, mutta sen päätyttyä he ovat sosiaalisten ohjelmien suossa vajonneet rikollisuuteen ja addiktioihin, kaikki mahdolliset ongelmat ovat heihin iskeneet.
Jotkut toisinajattelevat mustat ovatkin osuvasti sanoneet, että mustat kestivät hyvin sorron, mutta he eivät kestä vapautta. Uhrimentaliteetti ja sen mukanaan tuoma itsekkyys ovat kuitenkin hirveämpää kuin orjuuskaan oli, ja uhriutuminen ei ole enää äärivasemmiston yksinoikeus. Nyt sitä esiintyy kautta yhteiskunnan mitä erilaisempien poliittisten nimikkeiden alla. Toki sen juuret paljastuvat siinä, miten yleistä se on Itä-Euroopassa, jossa useampikin sukupolvi toisensa jälkeen altistettiin sille. Ja vaikka vaparit nykyisin väittäisivät olevansa kuinka poliittisesti oikeistolaisia, on edelleen jatkuvat uhriutuinen edelleen paljastava osoitus järjestön todellisista juurista.
Niin, ne natsit. Myös he kokivat olevansa uhreja ja samaan aikaan yli-ihmisiä. Aina ja kaikkialla se toimii samalla tavalla. Ja jälki on hirveää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin täysin totta oleva analyysi. Nimettömänä hääräävä, omaa ateismiaan varmaankin aivan syystä häpeävä vapari nosti palstalle silkkaa valehtelua olevan ketjun, jossa väitetään kenttäpiispan sanoneen jotain mitä hän ei sanonut.
Juuri noin toimii uhriutuva kulttuurimarxismi. Se valehtelee silmittömästi milloin uskoo löytävänsä riittävästi typeryksiä uskomaan juttunsa. Kulttuurimarxistit väittävät kulttuurimarxismia muka salaliittoteoriaksi vaikka näemme sen toimivan silmiemme edessä joka päivä.
Edes nuo ihmiset itse eivät oikein käsitä, mitä he haluavat. Muutakin kuin ristiriitoja ja taistelua.
Vapaa-ajattelijat eivät halua keskustella vapaa-ajattelusta.
Ateistit eivät halua nähdä itseään sellaisina kuin ovat.