Olen viimeksi saanut palkkatuloa sen kevään, kun 2016 tammikuussa sain paikan leikkausjonosta. Vaikkei kyse ollut lobotomiasta, luovuin opiskelutavoitteesta korkeakoulussa ja kun kuitenkin tarvitsisin empatiaa haavoittuneimmillani, muutin lähelle vanhempiani.
Vieraalla paikkakunnalla puhutaan eri murretta, eikä ole suhteita, joilla töitä hankkisi. Leikkausta odotellessa hain mm. Siivoojan sijaisen tuntityökeikkoja. Ei tärpännyt. Toisaalta sairastelin, joten syrjäydyin sujuvasti sivuun työelämästä.
Lopulta leikkausta ei ole voitukaan tehdä, jo painonkin takia, jota kertyi kieltämättä stressatessa elämäntilanteestani. Leikkausta kai kaikki pelkäävät!
Yhtäkkiä oli kimpussani työvoimatoimisto kysyen olenko nyt työtön vai sairas. Molempia, mutta virkaporras haluaa siivota työnhakijoista pahimmat kampurat. Minut laitettiin hakemaan sairauslomaa, saadakseni sairauspäivärahaa. Siinä kuntotestikimarassa olen nyt kuin alokas huonokuntoinen, nolona ja huolissanikin. TE- toimikin on ymmällään, kun ei meikä liiku asiakkuudesta toiseen liukkaammin. Sieltä ehdittiin jo todeta, että potilastatuksella riittää kun hoitaa itsensä ja kuntoutuu sekä ennen että jälkeen mahdollisen operaation.
En olekaan työstäkieltäytyjä, vaan itse itseni työllistäjänä "kevytyrittäjä". Mä olen se, joka taloudessani lajittelee ja vie keräyspisteeseen jätteet. Roskakuski siis. Lääkkeet ja aamukahvin tarjoilen itse sairaala-apulaisena itselleni. Asunnon siivoaa kukas muu kuin tämä puolikuntoinen toimitilahuoltaja. Ateriapalvelu hoituu kotiruokaperiaatteella popup-keittokomeroni ovelta, ja kyllä toimistotuolillakin tulee istuttua, hakemusten ja postin käsittelijänä ja kirjanpitotyöt hoitavana sihteerinä. Kevään edistyessä pääsen harjan varteen pihallakin, kun istutan työpaikan ovelle ruukkuun kukkasen.
Mukavaa korona kevättä kotoillen varsinkin kaikille kaltaisilleni!
Vieraalla paikkakunnalla puhutaan eri murretta, eikä ole suhteita, joilla töitä hankkisi. Leikkausta odotellessa hain mm. Siivoojan sijaisen tuntityökeikkoja. Ei tärpännyt. Toisaalta sairastelin, joten syrjäydyin sujuvasti sivuun työelämästä.
Lopulta leikkausta ei ole voitukaan tehdä, jo painonkin takia, jota kertyi kieltämättä stressatessa elämäntilanteestani. Leikkausta kai kaikki pelkäävät!
Yhtäkkiä oli kimpussani työvoimatoimisto kysyen olenko nyt työtön vai sairas. Molempia, mutta virkaporras haluaa siivota työnhakijoista pahimmat kampurat. Minut laitettiin hakemaan sairauslomaa, saadakseni sairauspäivärahaa. Siinä kuntotestikimarassa olen nyt kuin alokas huonokuntoinen, nolona ja huolissanikin. TE- toimikin on ymmällään, kun ei meikä liiku asiakkuudesta toiseen liukkaammin. Sieltä ehdittiin jo todeta, että potilastatuksella riittää kun hoitaa itsensä ja kuntoutuu sekä ennen että jälkeen mahdollisen operaation.
En olekaan työstäkieltäytyjä, vaan itse itseni työllistäjänä "kevytyrittäjä". Mä olen se, joka taloudessani lajittelee ja vie keräyspisteeseen jätteet. Roskakuski siis. Lääkkeet ja aamukahvin tarjoilen itse sairaala-apulaisena itselleni. Asunnon siivoaa kukas muu kuin tämä puolikuntoinen toimitilahuoltaja. Ateriapalvelu hoituu kotiruokaperiaatteella popup-keittokomeroni ovelta, ja kyllä toimistotuolillakin tulee istuttua, hakemusten ja postin käsittelijänä ja kirjanpitotyöt hoitavana sihteerinä. Kevään edistyessä pääsen harjan varteen pihallakin, kun istutan työpaikan ovelle ruukkuun kukkasen.
Mukavaa korona kevättä kotoillen varsinkin kaikille kaltaisilleni!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.