Ja kas kummaa. Kun sain ravisteltua lahkon itsestäni, masentuneisuutenikin hävisi.
Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, ei masentuneisuuteni ollut mikään ihme.
Sääntöjä sääntöjen perään " mintuista ja tilleistä" lukua. Pakko sitä ja tätä tai harmagedon korjaa.
Kun nyt katselen Jehovan todistajia ja heidän apaattista ilmettä, minua käy heitä sääli.
Voi raukkoja.
Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, ei masentuneisuuteni ollut mikään ihme.
Sääntöjä sääntöjen perään " mintuista ja tilleistä" lukua. Pakko sitä ja tätä tai harmagedon korjaa.
Kun nyt katselen Jehovan todistajia ja heidän apaattista ilmettä, minua käy heitä sääli.
Voi raukkoja.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Jehovan todistajissa syytä masennukseen haetaan kaikkialta muualta paitsi sieltä, mistä sitä kuuluisi hakea: uskonnosta itsestään.
Sama tilanne oli minulla. Olin aina masentunut. Harmagedonissa menehtymistä sai pelätä jatkuvasti, jos ei istu kokouksissa ja tee pakkotyötä. Mitään iloa en sellaisesta pakkotyöstä ja pakkokäymisistä kokouksessa saanut. Joillekin nämä toiminnot olivat varmaan ihan hyviä. Minä en niistä mitään saanut. Oli vaan pakko, piti tai ei. Muuten joutuu hautaan. Jos sitäkään. Korppikotkathan ne tulla liihottavat paikalle aterioimaan. Näinhän siellä tutkittiin Vartiotornista.
Ne säännöt on keksinyt kylähullu ja varmaan joku vanha lerppamuna runkkari mies.
Minä sairastuin masennukseen toistuvan syyllistämisen takia, aina löytyi jostain sanomista eikä koskaan kiitosta.
Kun kerroin masennuksestani, mulle sanottiin että rukoile ja lue raamattua enemmän ja käy kentällä enemmän niin omat murheet unohtuu.
Sanottiin myös että on sitä toisilla pahemminkin asiat, en vaan enää jaksanut ja jäin sivuun toiminnasta ja nyt ei kaikki edes tervehdi kadulla.
Ja vaikka kehuja toisinaan saisikin, moitteita tulee senkin edestä. Todella helposti asioita lähestytään seurakunnassa negatiivisen kautta, mitä kenessäkin on vikana ja mitä kukakin voisi tehdä enemmän/paremmin. Järjestöä ei tietenkään saa arvostella, mutta "ystäviä" kyllä.
Onneksi+on+lääkkeitä.+Meidän+suurehkossa++srk+vähintään+60-70+%+napsii+mielialalääkkeitä.+Hyvä+kun+näistä+ongelmista+pystytään+vähän+avoimemmin+nykyään+puhumaan.+Minäkin+uskon+että+uskonto+on+suuri+syy+mutta+myös+vähemmistöön+kuuluminen+on+rasittavaa.
Miksiköhän usko ei voisi olla positiivinen ja iloinen asia? Sellainen että sen näkee jo naamasta.
Ei se oikein houkuttele kun esitetään kuvissa, että paratiisissa hymyilee puuhevonenkin, mutta nykyajassa hymyily olisi pelkkää teatteria.
Minulla on nykyelämässä paljon iloisuuden aiheita päinvastoin kun oli Jehovan todistajana.
"Meidän+suurehkossa+srk+vähintään+60-70+%+napsii+mielialalääkkeitä."
Sanon tähän sivullisena, että yleistä oli psyykenlääkkeiden syönti on. Tiedän sen siitä, kun kertoivat itse, ja kertoivat monien muidenkin käyttävän, jotka tunsivat. " Maaiiman onnellisin kansa". Ainakin yksi syy mase nukseen ja poisjääntiin on liiallinen puuttuminen yksityisasioihin. Sääntöjä on joka asiassa. Ymmärtämättömyyttä erilaisia ihmisiä kohtaan. Makuasiatkin voivat olla tärkeä asia joillekin itselleen. Mutta kaikki viedään. Jäljellejää vain syvä masennus. Siellä on niin paljon masentavia asioita.
Otitko nokkiisi?
Sellaisia te mainosvaltuutetut olette.
Ihan tosi. Kaikkien kanssa tästä ei tietysti puhuta. Ehkä ammattini on osasyy siihen että monet avautuvat minulle tästä. Yleisempää sisarien keskuudessa, niinkuin fyysiset kiputilatkin. Fibromyalgia on esimerkiksi harvinaisen yleistä jt-sisarilla. Joskus fyysisen kivun syy löytyy masennuksesta jota ei ole hoidettu.
Mielestäni on erittäin positiivista että seurakunnissakin uskalletaan puhua masennuksesta.
Vähemmistöön kuuluminen varmasti rasittaa myös, eikä ulkopuolinen maailma tee todistajien elämää helpoksi.
Ruotsalaisten eronneiden foorumilla Hjälpkällan.se aikoinaan joku kirjoitti tietämistään tapauksista. Paljon oli.
(foorumi muuten sanottiin suljettavan, mutta jätettävän arkistoituna luettavaksi)
Myös alkoholia siellä käytetään paljon lääkitsemään masennusta ja ahdistusta, tunnen monta täysin alkoholisoitunutta todistajaa.
Kerran ovella kun tarjoilin ovenavaajalle jehovantodistajuutta, niin nais-ovenavaaja sanoi että te jehovantodistajat olette niin jotenkin epävarmoja ja ahdistuneita.
Ja niipä totisesti olinkin ja sen huomasi ovenavaajatkin.
Voisi sanoa että olin anti-todistaja. Aina kun todistin maailmallisille niin sillä olikin päinvastainen vaikutus kuin mitä olisi pitänyt olla. Jos yritin vahvistaa ovenavaajien uskoa jehovantodistajuuteen, niin heikensin sitä.
Mitä enemmän yritin vakuuttaa ovenavaajia uskomaan jehovantodistajuuteen, sitä enemmän sain heidät epäilemään.
Olin ilmeisesti ... niin, no Anti-todistaja. Eipä siihen voi paljon muuta sanoa.
Nykyään kuitenkin ajattelen että se oli hyvä niin. Anti-todistajiakin tarvitaan!
Kun saarnaamiseen ei ole aitoa halua, vaan sitä tehdään velvollisuudesta, se tahtoo näkyä naamasta helposti.
Se ei ainakaan lisää halua saarnata, kun siitä täytyy antaa raportti seurakunnalle. Siitä sitten päätellään, minkälainen ihminen on . Se tekee saarnaamisesta vastenmielistä pakkotyötä, kun toiset seuraa, ja se, että on oltava kuin maallisessa työssä säännöllisesti, vaikka olisi sairas. Siitä on tullut taakka, eikä se enää motivoi. Saisi edes nimettömänä raportoida. Ei ole kivaa kertoa toisille saarnaamisen määrää. Ja ei, toiset eivät voi saada edistymään, ja tekemään enemmän, tekivätpä he mitä tahansa. Kaikkein vähiten tulemalla tutkimaan Vartiotornia.
Vaikka ei joka kuukausi olisi kentällä, sen pitäisi olla oma asia, ja saada pitää omana tietonaan. En halua seurantaa. Maallisessa työssä tehdään säännöllisesti joka päiväntöitä. Siihen vedotaan. Minä olennkylläkinntehnyt pitkäännurakkatöitä, jossa itse päätin, miten paljon teen, ja suunnilleennmihinnaikaan. Juuri siksi sellaiseen työhön menin, koska ennpidä kehdeksasta neljään töistä. Ne ovat kuin vankilassa olisi. Olennkyllä boheemi luonne, enkä millään säännöillä muuksi muutu.
Se tässä nykyajassa onkin ihan kauhea asia, kun pitää juosta kieli pitkällä työhön joka päivä. Ennen vanhaan asuttiin maalla,. Ei tarvinnut laukata minnekään. Joutuivat monet asmulla heräämään lehmiä ja muita eläimiä hoitamaan. Mutta se on pieni vaiva henkisesti siihen verrattuna, että jonnekin täytyy lähteä toisen palvelukseen.
Kun nyt ole keksinyt itselleni asioita, mitä piti tehdä vasta paratiisissa, harrastuksissa on elämään tullut paljon sisältöä joka, antaa elämään voimia. Odotan m.m. innolla aikaa kun muuttolinnut tulee ja pääsen bongailemaan lintuja.
Jehovan todistajana ajoin itseni uuvuksiin ja sitten masennukseen.
Enkö sitten enää kerro Jumalan valtakunnasta? Kyllä mutta en Jehovan todistajien tyyliin.
Ja kerran raportoin tekemisistäni VAIN Jeesukselle.
Muutama kysymys avaajalle:
kauanko olit todistajuudessa, lapsuudesta saakka
ovatko kaikki läheisesi todistajuudessa
uskoitko "aidosti" todistajuuteen
mistä asioista irtaantuminen alkoi ja miten kauan se vei aikaa
miten teit 'virallisen' eroamisen, srk:n vai maistraattiin
entä ihmissuhteet poislähdön jälkeen
Lapsuudesta saakka. Noin 40v.
Perheeni ja lähisukulaiset ovat edelleen JT:a.
Aidosti? Miten sen nyt ottaa. Paljon sitä ihminen pystyy olemaan aito, mutta sitten paljastuu, että se oli vain sitä aitoutta jota pystyy esittämään perheenjäsenille.
Irtaantuminen alkoi ristiriitaisuuksista raamatun kanssa, esim. ainainen lopun ennustelu ja kylmä kohtelu muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä se irtaantuminen alkoi jollain tavoin jo 5 v. kasteen jälkeen, noin 18v. Mutta sitten aina "ryhdistäydyin".
"Järjestin" itselleni erottamisen, laskelmoivasti.
Ihmissuhteet oli aluksi 0.
Sitten aloin rakentamaan niitä ja nyt niitä on ihan sopivasti.
Muutamia tärkeitä ja hyviä ihmissuhteita jotka tietää historiani, mutta eivät pane siitä pahakseen.
Nämä ihmissuhteet ovat sellaisia, joita minulla ei ollut koskaan JT aikana. Aitoja ja ovat kestäneet jo kauan.
Mielenkiintoinen on tarinasi. Tuntied3n ja suhtautumisen viileneminen on jt uskonnossa jatkuvasti läsnä. Sitä saa pelätä. Kuulin totuudesta jo aivan lapsena. En ole kuitenkaan jt perheestä lähtöisin. Minullakin on ollut useita ryhdistäytymisyrityksiä. Mutta tuskin enää koskaan pystyn olemaan sellainen, mitä siellä odotetaan. En luota enää yhtään jt. Sitä ei tiedä, mitä selän takana ajattelevat ja puhuvat. Kun ei puhelin soi, niin tietää, että aha, nyt olen huonoa seuraa. Aiemmin olin aikoinaan syvästi järkyttynyt tuollaisesta asenteesta. Nykyisin En pidä jt todellisina ystäviäni. Tein niin kuin sinäkin, että poistin elämästäni erään ihmisen tarkoituksella. En jaksanut yrittää olla sellainen, kuin on hyvin mukana olevien tarkoitus olla. Haluaisin elää ikuisesti maan päällä, mutta en joka asiassa samoilla ehdoilla kuin jt vaativat. Paratiisi on minun mielestäni vähän erilainen kuin mitä jt uskonnossa.
Aivan, kun syntyy todistajuuteen ja siihen ehdollistamiseen, niin joskus voi olla vaikea erottaa selkeästi uskooko todella vai haluaako vain uskoa koska niin tulee uskoa ja koska kaikki muut vaihtoehdot ovat "vääriä" vaihtoehtoja. Tämän vuoksi laitoin tuon aidosti uskomisen sitaatteihin. Ensimmäisistä epäilyistä on useinkin vielä pitkä matka kunnes niitä alkaa syvemin selvitellä ja sitten etapeittain irtaantua.
Sitten osa "syntymätodistaja" ei oikeastaan koskaan ole uskonut todistajuuteen, mut aon silti saattanut mennä yleisen paineen alla kasteellekin asti. Tuossa tilanteessa irtaantuminen on henkisesti helpompaa kun ei siihen ole koskaan henkisesti sen syvemmin edes sitoutunut.
Pois lähtemisessä on useinkin useampi haate samaan aikaan, maailmankuvansa ja identiteettinsä uudelleen rakentaminen, järjestön mielenhallinnasta irtaantuminen, karttaminen ja leimatuksi tuleminen ja sitten kirsikkana kaussa parhaimmillaan vielä täysin yksi ilman ystäviä, aloitamassa loppuelämäänsä täydestä "pystymetsästä."
Olikos se nyt Suomessa kun oli "jonkin laajuinen" ex:n haastattelu ja siinä tuli ilmi melko suuri prosenttiosuus, joka oli vakavissaan harkinnut itsemurhaa tuossa prosessissa, eli hyvinkin syvältä saa ponnistaa jatkoon.
Ehkä irtaantumisessa auttaisi paljon sekin, että hankkii ihmissuhteita muista kuin Jehovan todistajista hyvissä ajoin, että ei jää yksin. Olen todennut sen, että Jehovan todistajien "kylmän suhtautumisen" takia toisiin ihmisiin on hyvä pitää muitakin ihmisiä elämässään. Uskon kyllä edelleenkin JT olevan oikea uskonto, mutta en ole onnellinen siinä. Suvaitsemattomuus ja pakonomainen suorittaminen ovat sellaisia asioita, että en vain jaksa sitä. Liiallisen raskas uskonnollisuus on myös yksi seikka.
Aloittajalta vielä kommentti.
Miksi en mene takaisin?
Siksi tietenkin että en usko JT:n olevan mikään ainoa oikea totuus. Kaukana siitä.
Jos tapahtuisi niin että jos hakisin takaisin, pettäisin itseäni.
Se petos paljastuisi viimeistään siinä, että tuskin perhejäseneni soittaisivat minulle edes kuukauden sisällä:" tulisitko käymään?", kun minut olisi otettu takaisin.
Tai jos kuulisivat että olen palaamassa takaisin, soittaisivatko ja rohkaisivat minua.
Ei. Toive ajattelua.
En ole jättänyt Jehovaa ja Jeesusta. Päivastoin. Olen läheisessä suhteessa heidän kanssaan, mutta en usko Jehovan todistajien tavoin. En usko heidän hallintoelimeensä.
Miten voit uskoa, että JT on oikea uskonto, jos et ole onnellinen siinä? Kuulostaa tosi ristiriitaiselta. Ehkä kannattaisi tutkia ja pohtia asioita lisää?
Uskon todellakin vielä siihen, että jehovan todistajilla on uskonnoista se oikein uskonto. Mutta eihän se sitä tarkoita, että se välttämättä onnelliseksi tekee. En ole koskaan ollut hyvin uskonnollinen ihminen, vaikka elämän tarkoitus, syyt siihen, miksi kuollaan, mitä toivoa on kuolleilla jne. ovat järkevästi selitetty jt uskonnossa. Toivon eläväni ikuisesti nimenomaan maan päällä. Mutta kyllä myönnän, että liian uskonnollinen ilmapiiri saa minut voimaan pahoin. Tutustuin taannoin erääseen jehovan todistajaan, ja hänestä näkyy päälle kauas, että hän on todella uskonnollinen ihminen. Hän oli ennen jehovan todistajaksi tulemista ollut kirkon palveluksessa. Minä en menisi ihan varmasti kirkon palvelukseen, vaikka enntietäisi jt asiasta mitään. En ole sen tyyppinen, ja niin uskonnollinen, että sellainen kutsumus vetäisi. Mutta en voi hyvin jt uskonnon tutkittavan Vartiotornin raskaasta uskonnollisuudestakaan. En kertakaikkiaan kestä sitä. Monet jt:t ovat aivan samanlaisia kuin VT. Minä en niin raskassoutinen ole. On myös muita ssioita, joista ajattelen erilailla, enkä voi niitä omaan elämääni soveltaa. Mutta siitä huolimatta uskon jt olevan oikea uskonto. Mutta minulle paratiisi ei merkitse noin uskonnollista elämää. En ole onnellinen sellaisessa. Eihän se tsrkoita, että oikea uskonto ja totuus on sama kuin onnellisuus. Kenelle on, kenelle ei. Paratiisi on minulle monissa asioissa toisenlainen, kuin jehovan todistajilla on odotteenaan.
JT:llä järkevästi selitetty, sanot.
JT vetoaa Raamattuun, ja Raamattu ilmoittaa, on Jumalan Sana kristitylle.
Kun vartiotorni tuntuu "järkevästi selittävän" haistaa palaneen käryn. Se yrittää selittää lukijan pois Raamatun ilmoituksesta.
Otetaan myös maallisesti intressantti asia esimerkiksi, hengen pelastaminen lääkärin verensiirrolla.
Jeesus sanoo ja kehottaa syömään veriruokia.
1 Korintt. 10:25 "syökää kaikkea mitä lihakauppias myy".
Lahko siis "järkevästi selittää" asian päinvastoin. Tuloksena kuolema kun hoito kielletään.
En nyt noihin verikysymyksiin lähde sanomaan mitään. En ole perehtynyt noihin asioihin niin tarkkaan. Jehovan todistajilla on se näkemys, mikä se on.
Jehovan todistajat ovat hörhöjä fundamentalisteja, jotka ovat valmiita kiistämään selvät tosiasiat, jos ne eivät sovi heidän opetuksiinsa. Kyseessä ei ole millään mittarilla oikea oppi, edes uskontojen sarjassa. Esimerkiksi tavanomainen luterilaisuus voittaa jehovantodistajuuden mennen tullen.
Lahkoa kannattaa siis kehua, ja vaieta tappamisesta.
Todistajien näkemys on voimassaoleva vartiotorniseuran painate.
Consolation vuonna 1940 kehui verensiirron.
Perehdy
Netissä on vartiotorniseuran Raamatun tulkintoja antava kirja Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, Hannah Jurvansuun käsittelemänä oikeasti Raamattuun verrattuna. Elikkä virheet, väärään johdatelmat ja harhat paljastettuina.
Löydä ja lue, googlella
Hakusanoiksi: Hannah Jurvansuu puhu perustellen
Kirkot on kammottavia paikkoja. Pelkään käydä niissä.
Mitäs nyt siitä.
Hienoa kun ymmärsit tärkeimmän, kuinka vartiotorniseura on pahoinpidellyt Raamattua, ja että yksi helppo tapa havaita on
Googlella: Hannah Jurvansuu puhu perustellen
En ole liittymässä myöskään Luterilaiseen kirkkoon. Niin kuin sanoin, niin uskon edelleenkin JT olevan ainoa oikea uskonto, mikä ei automaattisesti tarkoita sitä, että on onnellinen siinä uskonnossa. Tiedän muitakin, jotka ovat sanoneet, että kyllä jehovan todistajilla on totuus, mutta ei heistä koskaan tule jehovan todistajia. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että kääntyy Luterilaiseksi.
Aloittajalta vielä.
Mistä muusta huomaan nyt, että olin masentunut?
Jo lapsena.
Sain aina pelätä että saan piiskaa. Ei oikein uskaltanut tehdä mitään, edes leikeissä kun sai miettiä onko tämä piiskan aihe. Ja tulihan sitä piiskaa, ties mistäkin.
Sitten ei saanut koulussa olla kavereita. Seurakunnassakaan niitä ei ollut.
Salilla ei saanut kuin tuijottaa eteenpäin. Ei saanut kääntää päätä taaksepäin, tai tuli luunappi.
Koulussa kuuntelin tarkasti ja sain hyviä numeroita kokeissa. En kuitenkaan jaksanut lukea läksyjä. Siitä huolimatta sain hyviä numeroita.
Mihin olisinkaan pystynyt, jos en olisi ollut masentunut.
Kotona sanottiin vain, että olen laiska.
Itsetunto oli tipotiessään teininä ja varhaisaikuisena. Pidin itseäni onnettomana luuserina, enkö pystynyt kehittämään kestäviä ihmissuhteita. Ihme että sain jostain bongattua itselleni puolison. Mutta eihän sekään kauaa kestänyt.
Sitten kävin kerran lääkärissä. Hän kysyi suoraa:" oletko masentunut?"
"Mitä minäkö?" Eihän Jehovan todistaja voi olla masentunut.
Tuota ajatusta aloin sitten pyörittelemään. Mutta muutokseen se ei vielä johtanut.
Vasta kun aloin näkemään n.s. totuuden mielettömyyden ja ainoan vaihtoehdon hylätä lahko, tuntui helpotusta rinnassani. Pelkoa tietenkin tuli tulevaisuudesta, kun tiesin mitä tapahtuu, mutta ratkaisu oli oikea.
Ehkä jatkan lisää.
Aloittajalta vielä.
Mistä muusta huomaan nyt, että olin masentunut?
Jo lapsena.
Sain aina pelätä että saan piiskaa. Ei oikein uskaltanut tehdä mitään, edes leikeissä kun sai miettiä onko tämä piiskan aihe. Ja tulihan sitä piiskaa, ties mistäkin.
Sitten ei saanut koulussa olla kavereita. Seurakunnassakaan niitä ei ollut.
Salilla ei saanut kuin tuijottaa eteenpäin. Ei saanut kääntää päätä taaksepäin, tai tuli luunappi.
Koulussa kuuntelin tarkasti ja sain hyviä numeroita kokeissa. En kuitenkaan jaksanut lukea läksyjä. Siitä huolimatta sain hyviä numeroita.
Mihin olisinkaan pystynyt, jos en olisi ollut masentunut.
Kotona sanottiin vain, että olen laiska.
Itsetunto oli tipotiessään teininä ja varhaisaikuisena. Pidin itseäni onnettomana luuserina, enkö pystynyt kehittämään kestäviä ihmissuhteita. Ihme että sain jostain bongattua itselleni puolison. Mutta eihän sekään kauaa kestänyt.
Sitten kävin kerran lääkärissä. Hän kysyi suoraa:" oletko masentunut?"
"Mitä minäkö?" Eihän Jehovan todistaja voi olla masentunut.
Tuota ajatusta aloin sitten pyörittelemään. Mutta muutokseen se ei vielä johtanut.
Vasta kun aloin näkemään n.s. totuuden mielettömyyden ja ainoan vaihtoehdon hylätä lahko, tuntui helpotusta rinnassani. Pelkoa tietenkin tuli tulevaisuudesta, kun tiesin mitä tapahtuu, mutta ratkaisu oli oikea.
Ehkä jatkan lisää.
Eikös JT ole oikeammin sanottuna vartiotorniuskonto ?
Ja eikös sillä ole montakin totuutta ?
Esim. maailmanloppu, vuonna 1914, ja 1975:kö oli se toinen ?
Ja vuosi 1914, eikös se ole Jeesuksen paluun vuosi, mutta myös 1874 Jeesuksen paluun vuosi ?
Nyt on yksi totuus että järjestö määrää seurakuntien vanhimmat, mutta eilen näin tänne kirjoitetun, että vuoden 1913 vartiotorni puolsi Raamatun näkemystä, seurakuntalaiset äänestävät keskuudestaan omat vanhimpana.
Ja sellaiset, toisaalta hyvin yksityiset asiat toisaalta, toisaalta vain euron määräiset, ennenhän oli totuus että ei saanut lotota, nyt totuus on että saa lotota.
Mutta eikö enin osa vartiotorniuskontoa ole monitotuuksellista ?
Niistä ei kuitenkaan värvätty saa valita omaansa kuten marketista pesuaineensa, vaan on mentävä valtakunnansalille, jotta vanhin saa valita sen.
Tuossa tulee esille ainakin tupla-tai tripla-kärsimys.
Kohtuuttoman ankara, rajoittava ja syyllistävä kasvatus, jossa ilmeisesti ei ole ollut liiaksi läsnä hyväksyntää, tukea, kiitosta, vapaata ilmaa hengittää eikä tunnustusta, jota kaikki lapset hyvinvoinnikseen tavitsevat.
Kun tuo ei riittäsi, niin todistajuuteen liittyen varsin tyypillisesti monet vanhemmat suorastaan kieltävät omaamasta kavereita koulussa, joka johtaa henkiseen ja fyysieen syrjäytymiseen ja toisinaan myös koulukiusaamiseen.
Vielä lisänä se, ettei omaa hyviä kavereita edes srk:n tasolla, siinä on aihetta kelpaamattomuuden ja juurettomuudenkin tunteille.
Sitten vielä raamina lakihenkinen, syyllistävä, vaativa, suorituskeskeinen, kontroloiva ja Harmagedoineineen uhkan henkinen järjestön ilmapiiri.
Onhan siinä taakka yhdelle ihmiselle ja ei ihme jos se aiheuttaa masennusta ja ahdistustakin.
Toisinaan on vaikea sanoa missä menee ahdasmielisten ja ankarien vanhempien omasta persoonasta ja taustoista johtuvan ankaruuden ja ahdasmielisyyden raja vs. järjestön vaikutus vanhempien mentaliteettiin.
Tuosta kun irtaantuu, niin alkaa samalla melkoinen työ itsensä kanssa hakeakseen sitä oikeaa minuuttaan, haasteelista mutta samaan aikaan henkisesti vapauttavaa.
Tuo kaikki on totta, mitä olet kitjoittanut. Minulla ei ole JT vanhempia, mutta kuulin aivan lapsena asiasta. Olen elänyt jokseenkin samalla lailla kuin lapsuudesta asti JT perheessä kasvaneet. Tuosta ankaruudesta ja kontrollista ym, niin kuts enemmän ja ankarampaa se on ollut, sitä kauemmaksi olennloitonnut asiasta. Kuka sitä mihinkään ankaran kurituksen paikkaanntai yhteisöön haluaa mennä? Usein takana mukkana roikkumisessa on monenlaiset pakot. Esimerkiksi kuolemanpelko on yksi tekijä. Erilaiset sisiaaliset suhteet ym. Kaikenkaikkiaan, voin nykyisin merkittävästi paremmin, kun en enää ole vuosiin kokouksissa jäynyt, enkä muutenkaan ole kaiken sen pakkotoiminnan ja kontrolloinnin piirissä. Minullakaan ei ollut siellä yhtäkään todellista ystävää. Yhden vanhemman ihmisen kanssa yritin olla yhteydessä, mutta titesin sen mahdottomaksi. Hän oli aivan liian erilainen. Totuus riiti vain uskonnollisissa asioissa yhdistämään, mutta muuten meni sukset ristiin. Joten järjestin asiat puheillani niin, että hän lakkasi pitämästä yhteyttä. Olin huonoa seuraa, kuten arvata saattoi. Siellä on pakko junailla asioita. Kun tietää sen kaiken siellä, niin onhan se hyvä itsekin osata ja myös käyttää samaa pelitaktiikkaa kuin käytäntö on.
"Pakonomainen suorittaminen ja liiallinen raskaus" tarkoittaa LAIN ALLA elämistä, mikä ei johda pelastukseen, kun siinä ei tunneta pelastukseen olennaisesti kuuluvaa ARMOA eikä armon synnyttävää VAPAUTTA. JT:t ovat siinä samassa tilassa kuin israelilaiset Vanhan testamentin aikaan ja juutalaiset kautta aikain: Joutuvat noudattamaan Jeesuksen kritisoimien vanhinten perinnäissääntöjen kaltaista yksityiskohtaista ohjeistusta, mikä on hyvin epätyydyttävää, koska kukaan ei jaksa noudattaa sellaisia pikkusääntöjä jatkuvasti pilkulleen. Ja kun ei pysty, masentuu.
Lain alla elävät eivät tunne Jeesusta, jonka kanssa heillä ei yleensä kehity henkilökohtaista suhdetta, joka vasta olisi edellytys armon kokemukselle, lain alta vapautumiselle ja pelastukselle. Lainalaisuuden synnyttämä raskaus ja vastenmielisyys selittää, miksi JT:n jäsenmäärä pysyy alle 20.000:ssa, kun monet ovat järjestössä vain läpikulkumatkalla.
Kun en ollut Jehovan todistaja, olin kroonisesti masentunut. Onneksi Raamatusta löytyi selkeä totuus, joka avasi valoisan ja merkityksellisen elämän.
"Kun en ollut Jehovan todistaja, olin kroonisesti masentunut. Onneksi Raamatusta löytyi selkeä totuus, joka avasi valoisan ja merkityksellisen elämän."
Tuo on totta. Mielenhallinnalliseen toivon kuplaan päädyttyään se saatta auttaa ainakin jonkin aikaa, kunnes ja jos sittemmin silmät aukenevat todellisuudelle.
Juurikin elämässään henkisesti heikossa hapessa olevat ovat otollista maaperää kauniita paratiisipaikkoja lupaavalle fundisliikkeelle kuten todistajuudelle ja samaan aikaan tuollaiselle kultin tulevalle uhrille on huojentavaa kun toiset ohjaillen ajattelevat puolestaan.
Niinhän nisteilläkin on valoisa ja merkityksellinen elämä.
Enpä kehuisi sellaisenkaan ihmisen happitasoa, joka jaksaa täällä arvostella muiden tekemiä elämänvalintoja. Sinua vain ohjaavat toisenlaiset voimat.
Jos elämänvalinta on tehty ostamalla sika säkissä, tutkimatta kunnolla, niin voi sitä arvostella. Lisäksi jt-seurakunnassa monet voivat huonosti.
Jehovan todistajat suosittelevat, ettei liittyjäkokelas tutkisi uskontoa kriittisesti.
Ja lapselle voi suoltaa kaikenmaailman puppua ja sitten odottaa että nieltyä puppua suositaan koko loppuelämä.
Alle 20v ikäisiä ei pitäisi päästää kasteelle. Tai sitten sellainen joka on mennyt kasteelle alle 20v. ja sitten peruu alaikäisenä tehdyn sitoumuksensa, ei saisi karttaa.
Valtiovallan pitäisi säätää laki alaikäisten suojelemiseksi k.o. asiassa.
100.000 euron sakot yhteisölle. Mielummin 1.000.000.
Jos missä tahansa muussa yhteydessä n. 10-vuotias lapsi suostuteltaisiin tekemään sopimus, jonka irtisanomisen hintana on perhesuhteiden menetys lopuksi ikää, häkki heilahtaisi sellaista sopimusta tarjoavalle järjestölle. Vain uskonnon piirissä tällaista saa vielä tehdä, toivottavasti ei enää kauan. Jopa Vartiotorni itsekin tietää, etteivät jauhot ole puhtaat pussissa, kun karttamista pitää jatkuvasti vääristellä mediassa.
Nykyäänhän tiedetään että ihmisen aivot ovat valmiiksi kehittyneet vasta noin 25-vuotiaana. Etuotsalohkot, jotka tavallaan ovat aivojen ”päätöksentekokeskus”, ja jotka auttavat esim suunnittelemaan tulevaisuutta, keräämään vaikutteita, arvioimaan riskejä ja säätelemään tunteita, impulssivuutta ja toimintaa kehittyvät viimeiseksi. Ihmetyttää miksi jt kehottavat ja ihailevat lapsia jotka menevät kasteelle jopa 10-vuotiaana?
Jos Jt-perheen lapsi ei mene alaikäisenä ja selvästikin alle 18-vuotiaana kasteelle, hän tuskin menee myöhemminkään. Siksi kai sitä niin korostetaan, että pitäisi mennä hyvin aikaisin. Järjestön vaikutusmahdollisuudet ovat parhaimmillaan tuolloin.
Niinpä. Sitten monet on koukussa koko ikänsä. Surullista.
Minä en edes huomannut olevani masentunut aktiivisena jt, mutta fyysiset kivut vain lisääntyivät 30 vuoden aikana. Olin pidetty srk:ssa, mutta lähdin kun uskalsin katsoa taulun ulkopuolelle ja tarkkaan tutkittuani huomasin oppien perättömyyden ja näin järjestön todellisuuden. Kappas vain, fyysiset kivut katosivat. Olen terveempi, onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan ennen.
Masennus voi oireilla monella tavalla. Kun jättää vahingollisen uskonnon, on ottanut tärkeän askeleen terveyttä kohti.
Masennus on toki sairaus ja lääkärin toimialaa.
Mutta lääkäri antaa myös yleensä tunnettuja ohjeita kuten liikunta.
Terapia plus lääke olisi varma tie.
Mutta keskustelu lahkon manipulaatiosta, painostamisesta ja ylenmääräisistä vaatimuksista auttaa myös ilman muuta.
Eikös Veljesseura. org - sivut, entisten todistajain sivut ole auki, saisiko sitä kautta vertaistukea ?
Olet selvästikin ollut huonovointinen jt uskonnossa ja yhteisössä. Jt uskonto ei ole mikään paratiisi kaikille.
Teit oikean päätöksen,kun erosit niistä jehu sioista.
Apaattista???
Se on iloa, paratiisi odottaa!
Sitäkö todistaa ne seitsemän sukupolvea, jotka ovat alleviivailleet ja kaupitelleet vartiotorniloita ?
Valitettavasti jehovantodistajuus on tavallaan eksklusiivinen uskonto johtuen sen vaatimuksista. Vain julistajat ovat niitä oikeita todistajia, joten kaikkien on yritettävä tehdä kaikki mitä vaaditaan. Kun ihminen väsyy, ahdistuu, tai sairastuu mieleltään, hän ei enää kykene näihin vaatimuksiin ja seuraa ajautuminen joko uskonnon "laitamille" tai uskonnosta ulos. Ja vaikeista mielenterveyden ongelmista kärsivä ei yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkielämään, saati seuran asettamien vaatimusten noudattamiseen. Rukoilusta ja raamatun lukemisesta ei tässä ole apua. Maallinen psykiatria ja psykologit ovat varsin kaukana uskovaisen ajatusmaailmasta ja "raamatullisista" tavoista, kun tällaisista oloista tuleva hakee vaikkapa terapia-apua, hänellä ja terapeutilla voi olla välissään iso kuilu kavennettavanaan.
On todella valitettavaa, että edelleen tänä päivänä uskonnot saavat puoskaroida ihmisten mieliä ja olla piittaamatta uskonnonvapaudesta. Aito uskonnonvapaus kun edellyttäisi sitä, että kansalaisella on todellinen oikeus vaihtaa uskontoa ja jättää se kokonaan. Tämähän ei toteudu mm. Jehovan todistajien uskonnossa, jossa päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivä voi joutua vielä kaiken päätteeksi eristetyksi ja/tai kartetuksi. Tämä toki ei tee kenenkään muunkaan mielenterveydelle hyvää. UUT:n tulisi taas vedota päättäjiin, jotta tässä tapahtuisi edes joku edistysaskel.
Eksklusiivinen uskonto tosiaankin, jäsenyyden ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Heillehän on aivan kunnia-asia, että eivät ole niin kuin "nuo muut", maailmalliset ja väärän uskonnon edustajat, joille uskonto kuuluu vain juhlapäiviin. Tai tällaista kuvaa todistajien keskuudessa ylimielisesti maalaillaan.
Unohtavat samalla:" Joka itsensä ylentää, se alennetaan. Joka itsensä alentaa se ylennetään".
Lahkot on saatana alentanut saatanan tahtoon.
Se ei onnistu JT:lle!
Niin kun he jo ovat siellä valmiiksi.