Kerronpa teille rakkaudesta, josta tehtiin vitsi. Kommentoikaa, sillä haluaisin todella ymmärtää miksi !
Olemme yli kolmekymppisiä, mitä ei kyllä uskoisi. Sinkkumies ja 3 lapsen yh-äiti.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kaunista ja ihanaa, uskalsin taas rakastaa ja avata sydämeni.
Vuosi meni kivasti, asuttiin eri paikkakunnilla, molemmilla oma koti, välimatkaa n. 50 mk.
Sit alkoi rakoileen. Olimme juhlimassa ravintolassa, kun tapaamisestamme oli kulunut vuosi. Tuon iltana mies tapasi entisen teiniaikaisen rakkautensa. 3 kertaa kävivät ulkona keskustelemassa kahdestaan, halailtiin ja ostettiin ruusu. Tuo exä tuotiin vielä samaan taksiin väliimme istumaan ja jatkettiin keskustelua yhteisestä hauskasta menneisyydestä. Lopulta multa kärähti käämit, kysyin olenkohan liikaa tässä taksissa...riitaa...huutamista.
Yritin antaa anteeksi ja jatkoimme. Sovimme, että olemme avoimia ja rehellisiä toisillemme.
Syksyn tultua mies alkoi viettää öitä kotonaan.
Minusta tuntui pahalta, en ymmärtänyt miski, oli ollut puhetta kihloista, yhteisestä elämästä jne...
Kerran menin hänen tietsikalleen surffaileen. Ja minulle selvisi mitä hän noina iltoina harrasti. Useita käyntejä iskurinetissä (miehiä/naisia), pornokuvia ja -juttuja...
Kysyin tämän takiakko haluat viettää öitä kotonasi...riitaa...huutamista...sanoin todella ilkeitä asioita...lähdin käveleen...
Puhuimme myöhemmin asiasta, hän selitti sen olevan jäänteitä edellisestä suhteesta. Hänen exänsä ei kiihottunut ilman pornoa.
Miksi se piti sotkea meidän elämään ? En minä tarvitse kiihottuakseni muita.
Yritin ymmärtää, eihän hän ole ainoa mies joka surffailee pornosivuilla.
Jatkoimme...mutta luottamus alkoi horjua.
Sitten selvisi puhelut exälle, auton korjaamiset...tätäkö oli se avoimuus ja rehellisyyt. Minulle ei voinut kertoa, koska hän tiesi, että olisin suuttunut aivan kuten kesälläkin ??? Siis salailu astui suhteeseemme.
Ajattelin, että olkoon ja jätin hänet. Noin kuukauden olimme erossa. Ja sitten "rakkaus" veti meidät uudelleen yhteen. Puhuimme asioista, molemmat halusimme samaa, yhteistä elämää, ehkä yhteisen lapsen jne...
Kuitenkin edelleen alkoi yöt kotona...vastau kotini ja tavarani ovat toistaiseksi sielä ja riitelemällä sä et saa mitään...
Sit kaikki repes. Löysin hänen ilmoituksensa iskurinetistä...vastasin ja sain lukea, että hänellä oli ollut suhde, josta ei mitään tullut, siis tämä meidän suhteemme, jota parhaillaan yritimme paikkailla...
Riitaa...huutamista...uusi yritys...ero
Sitähän tämä helvetillinen vuosi on ollut...
Ja sitten oli pakko ottaa häneen yhteyttä. Huomasin odottavani lasta. Sovittiin että muutetaan yhteen, etsitään asuntoa, mennään kihloihin jne...
Kunnes taas alkoi yöt kotonaan. Tavarani ja kotini on vielä toistaiseksi sielä, minuun sattui, olin raskaana, peloissani, aivan pihalla mitä tämä oikein on ??? Olin kipeä, minulla oli vuotoja, joista hänelle kerroin, pelkäsin keskenmenoa. Järjestin lasteni kanssa hänelle synttäri juhlat, joihin hän ei koskaan tullut. Jäi kotiinsa sairastamaan. Siinä selitin lapsille, miksi hän ei tullutkaan...ja luovutin.
En jaksanut enää riidellä, enkä odottaa, toistaiseksi oli kestänyt puoli vuotta. Masennuin, menetin lapsen, ja nyt vain haluaisin tietää miksi ? Tämäkö on miesten näkemys rehellisestä, kauniista rakkaudesta ?
Olemme yli kolmekymppisiä, mitä ei kyllä uskoisi. Sinkkumies ja 3 lapsen yh-äiti.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kaunista ja ihanaa, uskalsin taas rakastaa ja avata sydämeni.
Vuosi meni kivasti, asuttiin eri paikkakunnilla, molemmilla oma koti, välimatkaa n. 50 mk.
Sit alkoi rakoileen. Olimme juhlimassa ravintolassa, kun tapaamisestamme oli kulunut vuosi. Tuon iltana mies tapasi entisen teiniaikaisen rakkautensa. 3 kertaa kävivät ulkona keskustelemassa kahdestaan, halailtiin ja ostettiin ruusu. Tuo exä tuotiin vielä samaan taksiin väliimme istumaan ja jatkettiin keskustelua yhteisestä hauskasta menneisyydestä. Lopulta multa kärähti käämit, kysyin olenkohan liikaa tässä taksissa...riitaa...huutamista.
Yritin antaa anteeksi ja jatkoimme. Sovimme, että olemme avoimia ja rehellisiä toisillemme.
Syksyn tultua mies alkoi viettää öitä kotonaan.
Minusta tuntui pahalta, en ymmärtänyt miski, oli ollut puhetta kihloista, yhteisestä elämästä jne...
Kerran menin hänen tietsikalleen surffaileen. Ja minulle selvisi mitä hän noina iltoina harrasti. Useita käyntejä iskurinetissä (miehiä/naisia), pornokuvia ja -juttuja...
Kysyin tämän takiakko haluat viettää öitä kotonasi...riitaa...huutamista...sanoin todella ilkeitä asioita...lähdin käveleen...
Puhuimme myöhemmin asiasta, hän selitti sen olevan jäänteitä edellisestä suhteesta. Hänen exänsä ei kiihottunut ilman pornoa.
Miksi se piti sotkea meidän elämään ? En minä tarvitse kiihottuakseni muita.
Yritin ymmärtää, eihän hän ole ainoa mies joka surffailee pornosivuilla.
Jatkoimme...mutta luottamus alkoi horjua.
Sitten selvisi puhelut exälle, auton korjaamiset...tätäkö oli se avoimuus ja rehellisyyt. Minulle ei voinut kertoa, koska hän tiesi, että olisin suuttunut aivan kuten kesälläkin ??? Siis salailu astui suhteeseemme.
Ajattelin, että olkoon ja jätin hänet. Noin kuukauden olimme erossa. Ja sitten "rakkaus" veti meidät uudelleen yhteen. Puhuimme asioista, molemmat halusimme samaa, yhteistä elämää, ehkä yhteisen lapsen jne...
Kuitenkin edelleen alkoi yöt kotona...vastau kotini ja tavarani ovat toistaiseksi sielä ja riitelemällä sä et saa mitään...
Sit kaikki repes. Löysin hänen ilmoituksensa iskurinetistä...vastasin ja sain lukea, että hänellä oli ollut suhde, josta ei mitään tullut, siis tämä meidän suhteemme, jota parhaillaan yritimme paikkailla...
Riitaa...huutamista...uusi yritys...ero
Sitähän tämä helvetillinen vuosi on ollut...
Ja sitten oli pakko ottaa häneen yhteyttä. Huomasin odottavani lasta. Sovittiin että muutetaan yhteen, etsitään asuntoa, mennään kihloihin jne...
Kunnes taas alkoi yöt kotonaan. Tavarani ja kotini on vielä toistaiseksi sielä, minuun sattui, olin raskaana, peloissani, aivan pihalla mitä tämä oikein on ??? Olin kipeä, minulla oli vuotoja, joista hänelle kerroin, pelkäsin keskenmenoa. Järjestin lasteni kanssa hänelle synttäri juhlat, joihin hän ei koskaan tullut. Jäi kotiinsa sairastamaan. Siinä selitin lapsille, miksi hän ei tullutkaan...ja luovutin.
En jaksanut enää riidellä, enkä odottaa, toistaiseksi oli kestänyt puoli vuotta. Masennuin, menetin lapsen, ja nyt vain haluaisin tietää miksi ? Tämäkö on miesten näkemys rehellisestä, kauniista rakkaudesta ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyseessä on erään miehen näkemys, ei kaikkien. Tuolla tavalla käyttäytyviä naisiakin löytyy, mikseivät he kohtaa? Toisaalta eikö järjen käyttö ole sallittua, ehkä on mukavaa kun joku nöyryyttää uudestaan ja uudestaan. En ymmärrä jos suoraan sanon.
Kiitos sinulle vastauksestasi. Kohotit hieman uskoani miehiin.
Nöyryytetty minua on...ehkä vain rakastin liikaa, olin liian luottavainen, sinisilmäinen tai tyhmä...
Ihan kuinka vaan...vaan eipä onnistu toista kertaa. Aika rankka tapa oppia tämä nykypäivän meininki...
Aurinkoa elämääsi...
mikä teitä naisia vaivaa , toisaalta haluutte ja sitte ette , ota siitä selvää ?
Siis, kuka haluaisi miehen, joka valehtelee ja salailee. Ja tarvitsee "tirkistelyä" muiden seksielämään ?
Asioista puhuttiin, kerroin niiden loukkaavan minua. Odotin hänen muuttuvan, luopuvan entisistä pettymyksistä ja uskaltavan rakastaa minua avoimesti ja rehellisesti.
Siihen hän ei kyennyt. Ja loppuksi jäi vain viha ja katkeruus !
Ja kysymys siitä, miksi nykyisin tehdään näin ?
Eivätkö ihmiset enää usko todelliseen rakkauteen ? Miksi minua piti nöyryyttää ja kaikista eniten miksi annoin sen tapahtua...
"Eivätkö ihmiset enää usko todelliseen rakkauteen ? Miksi minua piti nöyryyttää ja kaikista eniten miksi annoin sen tapahtua... "
Miehet, ihmiset, en voi sille mitään mutta ottaa päähän kun jonkin sian seikkailut joista koko ajan syytät yleistäen. Loukkaa, en ole tuollainen joten älä yleistä! Parasta tuossa on loppu, niin miksi? Rakastamisessa ja sietämisessä on vissi ero, rakkaus ei nöyryytä edes yhtä kertaa. Parempaa jatkoa toivoen...
Olen pahoillani, että kirjoituksestani saa sen kuvan, että yleistän.
Uskoni toiseen ihmiseen vaan on horjunut pahasti.
Tiedän, etteivät kaikki ole samanlaisia. Ja jonain päivänä taas uskallan uskoa...
Nyt se vaan on niin pirun vaikeaa.
Pyydän anteeksi sinulta mies...kuka sitten lienetkin...
Surullinen tarina,mutta niin tuttu monelle tänäpäivänä. Aika ei kait enää suosi rehellisyyttä,tai sitten minä ja muut kaltaiseni olemme "dinoja" jäänteitä muinaisuudesta.
On vaikeaa sanoa ,miksi miehesi teki sen minkä teki,ensin tuli mieleeni,että hän sittenkin pelkäsi liikaa sitoutumista,sitähän nämä nyky miehet tuntuvat eniten pelkäävän.Ja onhan totta sekin ,että voi olla vaikeaa sitoutua kokonaiseen perheeseen jos itsellä ei ole lapsia.Pakko myöntää,etten itsekkään uskaltaisi ottaa miestä jolla on lapsia,uusioperheiden arki ei ole kovinkaan simppeliä kuitenkaan... Silti sanoisin,että toista ihmistä nöyryyttämällä tai laiminlyömällä ei oma elämäkään ole ruusuilla tanssia,sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää!! Toivotan sinulle jaksamista ja uskoa tulevaisuuteen aina kuitenkin kaikki ennemmin tai myöhemmin on kipeä haalistuva muisto vain.
Olenkin joskus ajatellut, olenko syntynyt väärälle vuosisadalle.
En todellakaan sovi tähän nykypäivään...onneksi taitaa olla muitakin.
Ehkäpä joskus törmään myös mieheen, joka ajattelee samoin.
Ehkä hän pelkäsi sitoutumista ?!?
Kerroin lapsistani kun tapasimme. Ne eivät häntä häirinneet. Näin hän ainakin sanoi. Että piti lapsista ja halusi myös omia lapsia.
Oli yrittänyt exänsä kanssa usean vuoden ajan, tosin vaan silloin kun exä ajatteli, että nyt taitaa olla se aika...siis kerran kuussa.
vaan ehkäpä hän ei halunnutkaan sitä lasta minun kanssani.
Tällä hetkellä olen niin täynnä vihaa, että toivon todella, että hän edestään löytää...
Typerää ja lapsellista...tiedän...toivon vaan, että se haalistuneiden muistojen aika tulisi pian...
Kiitos sinulle kommentistasi ja onnea elämääsi...
Olen pahoillani puolestani.
Mielestäni tässä on itsekkyys ja oman eduntavoittelu huipussaan.
Mies käytti sinua vaan hyväkseen. Valitettava tosi asia tänäpäivänä. Älä kuitenkaan luovu unelmistasi.
Koita unohtaa ja jatkaa elämääsi.
Löydät vielä uusia ilonaiheita ja onhan sinulla lapset. Nauti heistä. Jaksamisia sinulle !
Noinhan se varmaan oli.
Satutti tosi pahasti.
Mutta nyt "Ruususen unta, tornissa korkeimmassa, kätköissä kivilinnassa, nukkuu tää sydän mun rinnassa..."
Ehkä jonain päivänä....
Kuulostaa aika pahalta tarinasi, mutta mikä on sitten totuus, kun ei tiedä mitä toisen osapuolen näkökulmasta asiaa ja taustoja kertomuksellesi. Muutamia kysymyksiä heräsi kun luin juttuasi.
Etkö itse koskaan jättänyt häntä yksin ja mennyt jutteleen miesten kanssa ravintolassa?
Oliko miehellä, jokin todellinen syy, miksi oli öitä kotonaan, olihan teillä aika pitkö välimatka? Jäikö ilmoittamatta vai annoit luvan jäädä?
Riitaa, huutamista, ero … tätähän koko vuosi ollut? Ilmeisesti sitten eroilitte useamminkin kuin vain sen kuukauden?
Kun huomasit olevasi raskaana, miten mies reagoi? Halusiko hän lapsen? Eikö hän muka välittänyt sinusta kun kerroit vuodoista yms. peloista? Jäi kotiin sairastamaan? Pahakin sairaus? Kerroitko järjestäneesi juhlat hänelle lasten kanssa? Tuskin silloin kukaan jäisi pois omista juhlistaan.
Varmaan kyseinen mies on loukannut sinua, mutta se että hän on kuitenkin näköjään halunnut sinut ja rakastanut sinua, kun on jatkanut kanssasi kaikesta huolimatta. Mieskö laittoi aina poikki ja sinä pyysit hänet takaisin?
Ilmeisesti myös sinä halusit tämän miehen, kun annoit anteeksi monta kertaa vai annoitko?
Olen itse kerran "töpännyt", ei mitään tuon kaltaista, mutta sain kuulla joka viikko siitä emmekä voineet alkaa suunnittelemaan mitään, koska aina juttu kääntyi "töppäykseeni". Ethän vaan muistuttanut häntä liikaa tapahtuneista? En puolustele häntä yhtään, mutta parisuhteessa on aina kaksi näkökulmaa.
Aurinkoista kevättä sinulle!
Ai hitsi, kuin tuttuu tekstii.
Ihanhan tuo oli kuin hänen suustaan.
Mutta en minä ala arvaileen toisen ajatuksia, tai sitä miksi hän teki mitäkin.
Tämä tarina onkin kertomus siitä mitä minä koin ja tunsin.
Se mitä hän asioista ajatteli on hänen näkökulmansa. En minä siitä pysty kirjoittamaan.
Hän kyllä tietää, että olen tämän tarinan kirjoittanut.
Vastatkoon itse noihin kysymyksiin, jos tänne uskaltautuu...
Mutta..."näköjään halunnut sinut ja rakastanut sinua..."
Tämähän se asian ydin onkin...onko tämä rakkautta.
Haluaisitko itse, että sinua rakastettaisiin näin ?
Tottakai oli mahdotonta jatkaa "töppäyksen" jälkeen, mikäli asioista ei puhumalla päästä yli...mitään ei saa jättää hampaan koloon, muuten menneisiin palaillaan aina huonon hetken tullen, mikäli asiat yritetään saada "kuntoon" vaikenemalla...
Asioista puhuttiin. Sovittiin avoimuudesta ja rehellisyydestä. Pyysin älä loukkaa enää näin, heti tuon ravintolaillan jälkeen. Hän lupasi.
Mutta loukkasi kuitenkin samankaltaisilla asioilla uudelleen...silloinhan hän itse tavallaan muistutti sekä minua että itseään "töppäyksestään".
Eli ne hampaan kolot täytettiin aina uudelleen.
kaverille muodostunut jo vitsiksi , parempi olis miettiä miksi ?