... missä muutkin uskonnot.
Voisi lisätä lueteloon etiikka- ja moraaliarvot.
Ainoa ero, jonka koen kristinuskon ja näiden muiden "uskontojen" välillä, on se, että Kristus lähettämänsä Pyhän Hengen välityksellä tavallaan sitoo lähes kaikki yllämainitut piiriinsä - eikä sulje mitään arvoja ukopuolelle.
Tietenkin "etsivän" mielikuvituksesta ja mielenkiinnosta riippuu - mitä kokee tärkeimmäksi ja elää sen mukaan.
Olen jonkun verran perehtynyt ko. aiheisiin ja kirjoitankin sen vuoksi omaamallani vakaumuksen suomalla arvovallalla.
Miten koet lukijani esittämäni argumentit?
Voisi lisätä lueteloon etiikka- ja moraaliarvot.
Ainoa ero, jonka koen kristinuskon ja näiden muiden "uskontojen" välillä, on se, että Kristus lähettämänsä Pyhän Hengen välityksellä tavallaan sitoo lähes kaikki yllämainitut piiriinsä - eikä sulje mitään arvoja ukopuolelle.
Tietenkin "etsivän" mielikuvituksesta ja mielenkiinnosta riippuu - mitä kokee tärkeimmäksi ja elää sen mukaan.
Olen jonkun verran perehtynyt ko. aiheisiin ja kirjoitankin sen vuoksi omaamallani vakaumuksen suomalla arvovallalla.
Miten koet lukijani esittämäni argumentit?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä, miksi kutsuisin filosofiaa tai psykologiaa, ehkä tieteenala on hyvä nimi.
Mutta kristinoppi on aikakin ideologia.
"hiukka" väärässä ;) Esim. psykologia on tiedettä eikä siis uskontoa, tässä on vinha ero.
... sillä psykologia ja filosofia perustuu syvimmältään ihmisessä syvällä oleviin oikeisiin totuuksiin. Näin on myös moraalin ja etiikan osalta kysymys.
Tieteellä on oma viehättävä merkityksensä koko yllä olevassa prosessissa. Mikään tieteellinen totuus ei toimi, ellei "jokin ihmisessä" syvällä sisimmässä myönnä, että tuossa on perää ja jollei kaikki faktat todista sitä.
Raamatussa sanotaan viehättävästi:
-Minä olen tie, totuus ja elämä! Jokin "ihmisessä" tunnistaa totuuden - tulkoon se totuus sitten ihmisen ulkopuolelta tai hänen sisältään.
Psykologia tutkii ihmisessä olevia henkisiä arvoja - siis tiedettä kaikelta osin. Uskonto pyrkii löytämään aivan saman elävän totuuden kuin psykologiakin parhaimmillaan. Sillä totuus vapauttaa - valhe ja vilppi vangitsee, sitoo ja kahlitsee.
Sanotaan pykologiaa, moralismia tai etiikkaa (myös filosofiaa) millä nimellä tahansa - samoja asioita ne kaikki tutkivat - siis ihmistä ja kaikkea ihmistä koskevaa - siis myös uskon asioita...
MOT.
Psykologia ja filosofia ovat tieteenaloja. Ja sellaisina ne ovat vain tutkimusalueiden nimikkeitä. Tieteellisen psykologian ja filosofian teoriat eivät väitä olevansa "totuuksia" vaan ainoastaan teorioita, joiden avulla voidaan kuvata tai selittää tiettyjä ajatusmalleja ja ilmiöitä. Tieteenaloilla, jokainen teoria on tosi vain oletuksenomaisena hypoteesina ja se korvataan aina uudella, mikäli kokeellinen tai teoreettinen todistusaine viittaa muualle.
Toisin on uskonnoissa, missä uskonnollinen oppi oletaan totuudeksi. Toki kehittyneemmissä uskonnoissa tämä oppi voidaan asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi tai sitä voidaan muuttaa yksityiskohdissaan.
Ymmärtänet eron, joka on siis aivan fundamentaalinen.
Moraalioppi ja etiikka onkin sitten rajatapaus. Mielestäni kaikki ovat uskovaisia, koska kukaan ei voi toimia ja perustella tekojaan ilman jonkinlaista etiikkaa. Viime kädessä moraali on uskon asia.
... eikä paljon muuta.
Kuitenkin molempien suuntien kannattajia on kristikunnassa. Aivan samoin psykologien ja filosofien keskuudessa.
Sielu (psyyke) on rakennettu niin, että vain "Totuus" suurella kirjaimella kirjoitettuna vapauttaa. Vaikka olisi kuinka hieno teoria, mutta Totuus puuttuisi siitä, olisi se vain kumiseva vaski ja helisevä kulkunen.
Teorioita on maailma täynänsä. Tieteellisiä sellaisia on tuhat määrin. Ne elävät aikansa ja kuolevat aina pois vanhetessaan.
Vain "ikuinen" pysyy... Etsi Totuutta sydämeesi. Kun sen saavutat, jokin Sinussa säilyy halki aikakausien. Psykologian ja filosofian riemuvoittoja ovat sellaiset Totuudet, jotka valaisevat jokaisessa ihmisessä olevaa "ikuista" ja saavat ihmisen löytämään sen. Kaikki muu on turhaa ja mieletöntä.
Näin muuten on...
MOT.
se, että fundaMENTAlisteja löytyy niin psykologeista ja filosofeista riippuu aika tavalla. lähinnä kyse on silloin persoonallisuuseroista ja siitä, mihin kyseisesti herrat uskovat. evolutioteoria on jo nimensä puolesta TEORIA, kukaan ei sitä mene kieltämään. sen sijaan kovin harvoin jää unholaan, että myös kreationismi on teoria. erona näillä kahdella on, että evolutio perustaa tietonsa tutkimuksiin, tieteeseen, ihmisen omaan uteliaisuuteen ja valppaavaisuuteen, kreationismi vain yhteen tekstiin ja uskoon. siitä syystä evolutiolla voidaan ajatella olevan oikea perusta tieteessä, joka toki voi vaatia uskoa (siinä missä usko siihen, että puiden lehdet ovat kesällä vihreitä), kun taas kreationismi ei perustu tieteeseen, vaan pikemmin epätieteeseen (siinä missä usko keijuihin ja menninkäisiin).
mitä tuli aikaisempaan psykologian määritelmään, niin aika erikoinen on määritelmäsi. ei välttämättä ihan sellainen, mitä suomenkieli ja psykologit itse tunnustaisivat. jossain määrin tietysti niin on, mutta psykologian tarkoitus on tutkia ihmisen psyyken rakentumista ja dynamiikkaa, ihmisen toimintaa ryhmässä ja yksin, ihmisen oppimistaitoja ja henkistä kehitystä. psykologian sisällä on useita eri teorioita ja toki, psykoanalyytikko uskoo psykoanalyysin tehoon, kun taas asiakaskeskeisen terapian parissa työskentelevä uskoo asiakaskeskeiseen. mutta miten näitä asioita verrata islamiin, kristinuskoon, satanismiin tai joulupukkismiin... sanoisin, että edelleen psykologi/psykiatri operoi järjestelmällisen tutkimuksen (tieteen) parissa, kun taas 'uskovainen' (olkoon usko mikä tahansa) operoi uskonsa ja sen pohjalla olevien tekstien parissa. toki löytyy niitä, jotka tutkivat raamattua perinpohjin eli lukevat raamattua kuin pirut ja yleensä saavat sillä ahmimisella ja hieman motiiveistaan riippuen epätieteellisyydellä vain itsensä sekaisin.
mitä tulee ikuiseen totuuteen, niin pyydän, ettet hirveästi lainalaisi ainakaan oman uskosi nimissä muita pyhiä tekstejä, jotka ovat vanhempia kuin se, johon itse uskot. lähtökohtaisesti kuitenkin voisi ajatella, että mitä vanhempi on kirja, jota luet, sitä voidaan pitää aina alkuperäisempänä. jos lainaat raamattua, olet kiinni kopioiden kopioiden kopioiden kopioiden kopiossa.
Evoluutio on tieteellinen teoria, joka on osoittanut käyttökelpoisuutensa kokeellisen evidenssin valossa. Evoluutio ei ole uskonto. Siihen ei uskota kritiikittömästi, mutta se kuvaa hyvin lajien kehitystä tähänastisen kerätyn tiedon valossa
Fundamentalismi on sellaista uskontoa, joka ei alista itseään kriittisen keskustelun kohteeksi, eikä kyseenalaista oppiaan edes yksityiskohdissaan.
Väite
- Uskova luulee tietävänsä
- Tiede tietää luulevansa
ei ole vain vitsi vaan tiivistys siitä mikä erottaa tieteellisen tiedon ja uskonnon. Et voine olla ymmärtämättä näitä suomenkielen avulla ilmaistuja perusajatuksia.
Onko fundamentalismi sitten mielisairautta ? Yhtymäkohtia on sikäli että siinä ulkoisen maailman ei anneta vaikuttaa sisäiseen todellisuuteen. Samoinkuin skitsofreniassa.
... sillä olen itsekin ajatellut pitkälti samoin kuin Sinä.
Fundamentalismin kirous onkin siinä - niin kuin sanoitkin - että ei anneta ulkoisen todellisuuden vaikuttaa piintyneisiin käsityksiin millään tavoin.
Yllä olevaa tapahtuu alinomaa joka uskonnossa, filosofiassa, psykologiassa kuin myös moraali- sekä eettisiä arvoja kunnoittavissa ihmisissä. Kysymys onkin siitä - millä ja minkä arvoisia käsitykset ovat suhteessa todellisuuteen.
Länsimaisen arvomaailman peruspilareita on vapaa tahto ja valinnanvapaus. Ota ne pois - saat alistettuja, zombeja kanssasisaristasi ja veljistäsi. Itsestäsi tulee tyranni. Ei oikein hauska tulevaisuudenkuva.
Mainitsemasi tapa käsitellä skitsofreniaa fundamentalismin oireenmuodostumana on aiheellinen. Ulkomaailma ja sen arvot häviävät, Yksilö kamppailee sisäisten vaikutuksien alaisena, ekä löydä selvää yhtymäkohtaa totuuden maailmaan, joka kuitenkin on nokkaa kauempana.
Yllämainittuja ihmisiä on - mutta jos he ovat tiensä valinneet - niin siitä vaan.Ja jos eivät ole tyytyväisiä oloonsa voi aina pyytää psykiatria apuun.
Itse olen pitkällisten pohdintojen kautta oppinut huomaamaan, että sisäinen maailmankuva voi ja saa olla sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Kumpikin elementti hyötyy tässä prosessissa. Sisäinen kasvu voimistuu ja näköalat voimistuvat.
Pitkällä tähtäimellä "tiede" perustuu aina tosiasioiden tunnustamiseen. Tunnusta tosiasiat ja lähde niistä liikkeele - olet vapaa (länsimaisen sivistyksen siunaus).
On kuitenkin joka aikakaudella huu - haa tiedettä, joka on syytä siivilöidä pois omasta kasvuprosessista. Jälleen puhutaan valinnanvapaudesta.
Olen evoluutiotieteiden vankka kannattaja. Jos pitää silmänsä auki ja tutkii vaikkapa ihmisen historiaa, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen. Siihenkään tieteen lajiin ei pidä suhtautua aivan tosissaan, sillä teoriat hakevat vielä itseään.
Evoluutioteorioiden yksipuolinen hyväksyminen on turmiollista sikäli, että fundamentalismin peikko kurkistaa helposti evoluutionistin ovesta sisään.
Loppujen lopuksi - yksilötasolla on kysymys aina uskomisesta. Mihin uskot - sellainen alat olemaan.
Uskon lauseeseen:
- Minä olen tie, totuus ja elämä! Sillä omasta elämästäni on kysymys. Totuutta etsin ja saan siitä voimaa. Minä olen!
mutta fundamentalismin luonteesta olisi varmaan keskusteltavaa laajemminkin. Siitä voisi provosoida vaikka oman keskustelun joskus myöhemmin.
Semminkin kun hardcore ateistien asenneongelmana tuntuu olevan usein kyvyttömyys erottaa fundamentalismia ja ns. tavallista uskovaisuutta toisistaan.
Tästä enemmän sitten joskus myöhemmin.