Jumala on mustasukkainen vuorenpeikko

Heittää naispastorit, sateenkaarikansan, ex-uskovaiset ja kiltit ateistit helvettiin. Ainakin ne.

KR 1933/-38, 2Kor. 4:1-18
Sentähden,
kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan,
joka on osaksemme tullut,
me emme lannistu,
vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet,
niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa,
vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa,
niin se peite on niissä,
jotka kadotukseen joutuvat,
niissä uskottomissa,
joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut,
ettei heille loista valkeus,
joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista,
hänen,
joka on Jumalan kuva.
Sillä me emme julista itseämme,
vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra
ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala,
joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se,
joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa,
mutta emme umpikujassa,
neuvottomat,
mutta emme toivottomat,
vainotut,
mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut,
mutta emme tuhotut.
Me kuljemme,
aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Sillä me,
jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden,
että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä,
mutta elämä teissä.
Mutta koska meillä on sama uskon Henki,
niinkuin kirjoitettu on:
"Minä uskon,
sentähden minä puhun",
niin mekin uskomme,
ja sentähden me myös puhumme,
tietäen,
että hän,
joka herätti Herran Jeesuksen,
on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa
ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne,
että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä
ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen
ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
meille,
jotka emme katso näkyväisiä,
vaan näkymättömiä;
sillä
näkyväiset
ovat
ajallisia,
mutta näkymättömät iankaikkisia.