Tietääkö kukaan ketään huippukitaristia tai edes hyvää kitaristia joka on täysin itseoppinut?
huippukitaristit
huippukitaristi...(pian)
253317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Les Paul
luulisin
entisaikojen virtuoosit olivat useimmiten itseoppineita, koska opinsaanti ainakin köyhemmillä oli taloudellisesti mahdotonta. Liitän komeaan listaan vielä Albert Järvisen.
Albert ei ollut täysin itseoppinut vaan otti jopa klassisen kitaran soitto-opetusta. Mutta pian huomasi että rock veti enemmän puoleensa.
Jimi Hendrix. Kitaravirtuoosi. Maailman paras kitaristi.
Itseoppinut.
Slash.
Huippukitaristi?
jos et slashista tykkää niin se ei vaikuta siihen että se on yks maailman huipumpia kitaristeja, vaika en itsekkään pahemmin velvetistä ja gunnareista perusta
itse oppineita.Niitä on varmaan niin tuhoton määrä että ihan turha listoja laatia.Silti Eric Clapton on varmaan yksi niistä monista ja Peter Green.Ja Hendrix tietysti vaikka fiilis ja show monesti menivät laadun edelle.Studio levyillä kuulee parasta Henkkaa,epävire ei vaivaa niinkuin live tsydeemeillä.Joo Alppuhan sai tunteja Ivan Putilinilta jonka kitara opasta itsekin aikoinaan 1972 tutkiskelin ihan itse.Sitten tuli blues ja rock jotka veivät mennessään.Ja itse oppinut olen miekin.Muutaman levyn pullauttanut.Ja soittanut mm.Sugar Blue nimisen harpistin kanssa.Tunnettu mm.Rolling Stonesien levyltä.Että kyllä loistavia itse oppineita riittää tässä maailmassa,jokaisella joku nasta oma juttu ja silleen.Persoonoita sanoisin.
mark knopfler yksi maailman parhaista.. kuin myös tottakai jimi hendrix ja eric clapton.. knopflerin keikalle 10.5
Bluesin puolella on paljon itseoppineita siksi että bluesissa on niin vähän mitä tarvii oppia. Kolme (3) sointua, pari skaalaa eikä nekään ole niin nuukaa. Sen kun vaan matkii muita, soittaa samoja kliseitä ja riffejä koska niistähän blues muodostuu, se kaupallinen. Ei tarvitse soittotekniikkaa.
Mikäli aikoo bluesia soittaa kunnolla niin olisi syytä osata muutakin kuin 3 sointua ja pari skaalaa.Ja syytä on omata myöskin aimo annos tyylitajua.Muita matkimalla voi päästä alkuun jos omaa musikaalisuutta,mutta jos ei ole omaa luovuutta niin siihen se sitten jääkin.Ja voisit kuunella esin Stevie Ray Vaughania ja sieltä matkia jos olet niin kova jäbä skeban kanssa.Ei vaan taida putoo.Eikä blues käsittääkseni ole koskaan ollut kovin kaupallista niinkuin sukkahousuhevi jota taidat ihastella.Hevarit ei osa muuta kuin molliskaalan jos pelkistetään niikuin itse yritit bluesia vesittää.Opettele soittamaan,poika.
miten kukaan voi mennä tommosta selittelemään blueshan on varmasti monipuolisin ja haasteellisin soitto laji josta vain parhaat erottuu räkälöiden ja kuppiloiden soittelioista .......... blues miehistä löytyy luultavasti ne taitavimmat ja luovimmat soitteliat!
Mitä muuta kuin kolme sointua tarvitsee osata soittaakseen bluesia kunnolla? Noin eriteltynä. Ymmärrän bluesin kunnolla soittamisena sen kun musta mies istuu kuistilla kitaran kanssa ja sävel ja sanat syntyvät sitä mukaa kun tarina etenee. Säestyksen runkona on ne kolme sointua jotka kieltämättä istuvat asiaansa kuin nenä päähän.
Blues kaupallistui sillä hetkellä kun se levytettiin. On paskapuhetta väittää etteikö ne levyntekijät halunneet että levy menisi myös kaupaksi (= kaupallisuutta).
Stevie Ray Vaughania olen kuunnellut jonkun verran mutta en kovin paljoa jaksa kun en saa siitä itselleni mitään. En voi sille mitään että tunnistan bluesissa vain ne miljoonaan kertaan kelatut riffit jotka joka kerta bluesia kuunnellessani panevat vihaisena ajattelemaan että eikö tuotakin nyt voisi edes joskus yrittää soittaa jotenkin toisella lailla. Mutta ei, aina samat nuotit samassa järjestyksessä. Eikö tämä asia tosiaankaan muita häiritse? Että blues on niin kaavamaista ja junnaavaa, samoja kliseitä toistavaa musiikkia.
Sitten kun lähdetään tästä kolmen soinnun vankilasta väljemmille vesille, eli rokin ja jazzin puolelle tilanne muuttuu olennaisesti. Ei ole enää mitään (blues)kaavaa jonka mukaan pitää soittaa vaan ilmaisu on vapaata. Ymmärrän ja täysin sydämin hyväksyn bluesin noiden kehittyneempien musiikinlajien alkukodiksi josta ne ovat alkunsa saaneet mutta onneksi on ollut muusikoita jotka eivät ole jämähtäneet bluesiin vaan ovat lähteneet sitä kehittämään. Hyvä runko se on.
Soittamaan olen yrittänyt opetella koko sen vajaan neljä vuosikymmentä jonka olen kitara kaulassa leipääni tienannut, pääasiassa tanssimusiikin mutta paljon myös rokin ja vallankin jazzin parissa. Bluesiakin olen vähän soittanut mutta aina olen muistanut mainita etten ole mikään bluesmuusikko, minun sisälläni kun ei ole sitä mustaa miestä.
On yleensäkin täysin naurettavaa ja amatöörimäistä yleistää. Ja vielä typerämpää on kilpailla siitä mikä on haastavin genre. Tämä vuosikymmeniä soittanut pluusin vihaaja on tainnut laukoa näitä asiantuntija kommenttejaan muissakin topikeissa, ikävä kyllä. Kirjotusten perusteella kyseessä on 12wee räkänokka punkkari. Rokissa ja hevissäkin on hyvin paljon bluesvaikutteita. Siitähän se on kaikki lähtöisin ja bluessiakin on erilaista kun osaa etsiä. Pentatonisia skaaloja viljellään varsinkin rokissa ja paljon väännetään tosiaan bluusskaalaakin. Bluesissa niinkuin kaikessa musiikkissa fiilistely on tärkeää...Siinä erottuu sitten jyvät akanoista, tekniikka on handlattava mutta luovuutta ja tatsia on vaikea oppia ellei mahdontonta jos sitä ei ole.
mitäs sie mulle tota kirjottelet
Koska en osaa?
Nightwishin Emppu sanoo ainakin olevansa täysin itseoppinut...
Wolf Hoffmann on myös itseoppinut kitaristi.
Kaikki entisajan blues- ja jazzkitaristit. Tuoreimmista esim. John McLaughlin- vaikea uskoa, jos kuuntelee joitain Mahavishnun levyjä tai ekaa Extrapolation-levyä. Al DiMeolan ja Paco deLucian kanssa tehty Friday Night In san Fransisco-live myös uskomatonta kamaa. Tajuton äijä.
Nooh.. mä ainakin olen käsittänyt että aika monikin noista kuuluisimmista kitaristeista on itseoppineita. Siis että ne on (tarinan mukaan ainakin) joskus pieninä skideinä väännellyt jostain raudan palasista plektroja ja rämpyttäny sitä kitaraa ihan päin jotain. En sitten tiedä totuutta. Enpä luule että kukaan tietää..
Mikä tän kysymyksen pointti oli?
Kaikki kitaristit mitä maa päällään kantaa ovat jossain määrin itseoppineita...Opettajahan vaan kertoo mitä harjoitella ja miten. Oppilas se on se joka tekee sen työn ja harjoittelee. Eli hyvänkin opettajan voi helposti korvata hakemalla paljon tietoa esim. netistä ja katsomalla opetusvideoita.
toiset taas saaneet opetusta,siinä on vissi ero.
Kuka on itseoppinut? Nykyään on varmaan kaikki oppineet toisiltaan jotain, eikö? Vaikka ei ottaisi tunteja, harjoittelevat "itseoppineet" jonkun mielestään hyvän soittajan innoittama ja tapailevat samoja juttuja omalla soittimellaan.
ilman opettajaa tapailee niitä juttuja.