Se hetki kun kohtaamme on taianomainen, täynnä ilmassa väreileviä tunteita. Tunteita, jotka ottavat minut valtaansa ja villitsevät, tekevät minusta hassun.
Näetkö sen? Näetkö mietteeni, kun katselen sinua? Tunnetko, sen hyväksyvän ja hyväilevän katseeni, joka kiinnittyy sinuun, eikä näe mitään muuta ympärillä. Se pieni hetki on niin merkityksellinen minulle, sen hetken olen kokonaan sinun, vaikka kohta olen poissa..
n>m
Näetkö sen? Näetkö mietteeni, kun katselen sinua? Tunnetko, sen hyväksyvän ja hyväilevän katseeni, joka kiinnittyy sinuun, eikä näe mitään muuta ympärillä. Se pieni hetki on niin merkityksellinen minulle, sen hetken olen kokonaan sinun, vaikka kohta olen poissa..
n>m
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tee niinkuin normaalit.
Ei se S eukkonen näe. Satu on sokee tai sinä mykkä etkä oo pölöttänyt kuin mulle täällä palstalla ja paukuttanu sillä kyrvällä päähän sanoen mulle "vtun Satu etkö ny tajuu??"
No ehän mä tajuu ku mä en oo mikään Satu
Kuka on, joka kirjoittaa? Nyt tekee mieli saada tietää lisää.
Mitä haluat tietää? Kerron jos uskallan:)
En näe, mutta mietteeni sinusta ovat samanlaisia, niin, ja tunteet myös sinusta. On rakkautta, mutta myös fyysistä vetoa yli sen, mikä on sopivaa tilanteessa.
Jää luokseni. Iäksi.
Sinä kirjoitat samalla tavalla kuin nainen täällä palstalla. Et sattumoisin ole nainen? Miksi vastaat miehelle osoitettuun aloitukseen.
Kirjoitat hyvin. En minäkään näe hänen tunteitaan, siksi olen niin epävarma hänen suhteensa. Kuitenkin, on tilanteita joissa tulee tunne etten ole tunteineni yksin, että hänkin voisi tuntea jotain enemmän minua kohtaan, siksi en osaa päästää irti ja mennä eteenpäin. Olen kiinni hänessä, kunnes tapahtuu jotain joka meidät erottaa lopullisesti. Toivon ettei niin käy, mutta samalla se on suurin pelkoni.
Jäisin, niin mielelläni..
Ap
Kyllä mieskin voi kirjoittaa kauniisti.
Ai olet mies? Aiemmin tunnistin tuon tyylisen kirjoittajan yhdestä tunnisteesta. Mutta sen jälkeen samaa tyyliä on käyttänyt nainen.
Ei täälä kannata liikaa tunnistella. Toinen voi olla ihan kuka tahansa. -sivusta
Juuri näin. Ei kannata ihan kaikkeen aivosolujaan tuhlata.
Ap kysyy ja vastaa, aina on oikee vastaus ja mieshän olet. Miehet, jotka ei miehistä tykkää, saattavat suuttua sulle.
Joo, mutta koska tämä on tapahtunut?
Noin 12-vuotta sitten.
Kohtaatteko useinkin, ja minkälaisessa tilanteessa?
Kohtaamme epäsäännöllisen säännöllisesti, tällä viikollakin. Sanoisinko, että tilanne on hankala ja haasteellinen, siellä ei ole sijaa tämänkaltaisille tunteille. Tilannetta ei auta se, etten halua/osaa edes piilotella sitä mitä tunnen häntä kohtaan, kyllähän se ilo väkisinkin paistaa minusta läpi, vaikka yrittäisin.
Joo on se kovaa toi kaukoihastus
Ruokakaupan
Kassaan joka on niin tuntematon että jos olisitte 6 tuntia samassa huoneessa huomaisitte ettei teillä oo mitään puhuttavaa ei mitään yhteistä eikä kemiaakaan. Toivoisitte vaan pääsevänne pois äkkiä
Nyt ei osunut, ei lähellekään. ap
Sellasta se on kun nolottaa myöntää ettei tunteet oo kuin pinnallista kaukaa ihailua ja todellista ihmisen kanssa keskustelua ei ole tapahtunu.
Voi ollakin yllätys et se koree ulkokuori ei autakaan, kun yhteistä muuta ei löydy. Ei löydy keskusteltavaa ja hiljaisuudessa mietitte vain että kumpa pääsis jo pois
Tuo voi olla sinun mielipiteesi ja kokemuksesi asioista, ei minun. Ei kannattaisi heitellä tuollaisia tuulesta temmattuja olettamuksia tuntemattomalle. Ei minun tarvitse todistella tunteitani sinulle, et tiedä asioistani mitään. ap
Onko mahdollista kohdata jossain muualla vai onko liian iso kynnys sellaista edes ehdottaa?
Kyllä se kynnys aika korkeaksi on noussut tässä ajan myötä. Olen jo kerran tehnyt aikeeni selväksi hänelle, eikä se mennyt hyvin. En tiedä, uskallanko enää lähestyä, ainakaan jos en saa varmuutta siitä että se olisi toivottua. Tuntuu, että näkymätön muuri on välillämme eikä sen yli sovi kavuta, hänen pitäisi avata ovi ensin. ap
Tiedän tilanteesi, kun olen sen itsekkin elänyt.
Valitettavasti voin myös todeta, että tuo ei varmastikkaan tule tuosta edistymään mihinkään suuntaan....
Itselläkin oli aivan vastaava juttu.
Tunteet oli melko varmasti molemminpuoleisia, mutta tilanne itsessään ei sallinut lähempää tuttavuutta eikä yks.elämän puolikaan ollut mutkaton, joten asiat jäivät kipinätasolle.
Tottakai se harmittaa ja vaivaa, mutta että mitään olisi voinut tapahtua, olisi se vaatinut molemmilta aktiivisuutta asioiden edistämiseksi.
Hän oli varmaankin meistä se, joka yritti enemmän, mutta toisaalta käyttäytyi myös hyvin ristiriitaisesti, joka sai mut perääntymään lopullisesti.
Tuntemattoman tunteisiin on vaikea luottaa varsinkin, kun käytös on hyvin erilaista eri kerroilla.
Sitten alkaa turhautuminen itse henkilöön, kun kaikki jumittaa eikä enää halua edes kohdata.
Neuvoisin sua lähestymään häntä ja kerrot suoraan, milta susta tuntuu.
Jos dissaa tämän jotenkin "nätisti", niin ainakin voit olla todella ylpeä itsestäsi,että uskalsit selvittää asian.
Vaikka se tuntuisikin pahalta (torjunta), niin toisaalta parempi, kuin elää jossain Liisa Ihmemaassa vailla mitään realismia.
Jokainen aikuinen ihminen selviää pakeista, joita kaikki on tässä elämässä saanut riippumatta esim.ulkonäöstä.
Jos kohde on väärä, niin sillä ei ole mitään väliä kuinka kaunis tai komea olet, jotain vain jäi uupumaan....
Mulle ei myöskään koskaan selvinnyt, mitä tämä mies oikeasti minusta ajatteli, mutta onko sillä oikeasti väliä, kun mitään rehellistä keskustelua aiheesta ei koskaan käyty.
Nää mysteerit on ikäviä, kun osuu omalle kohdalle, mutta toisaalta ei niitä kannata jäädä vatkaamaan vaan elää elämäänsä/ laittaa fokuksensa asioihin mitkä oikeasti toteutuvat.
Voimia sulle....
Kiitos, kirjoitit hyvin ja asiaa. Juuri noita asioita itsekin miettinyt. Pohtinut olen myös sitä mahdollisuutta että tunteet saattavat olla molemminpuolisia, mutta hänen kohdaltaan eivät riittäviä, halutakseen minua elämäänsä.
Hänen ja minun polku tulee lähiaikoina päättymään olosuhteiden pakosta, joten tämä päättyy jokatapauksessa, kun emme enää tule näkemään. Jos kumpikaan ei tee ratkaisevaa siirtoa ja anna meille mahdollisuutta..
Tämä on ollut rankka taival ja rankemmaksi vain menee, kun luopumisen tuska iskee päälle. Tunteeni ovat niin voimakkaat ja tiedän hänestä luopumisen olevan elämäni raskaimpia tekoja. Minun täytyy kuitenkin valmistautua siihen. ap
Toisaalta, jos tienne tulevat eroamaan joka tapauksessa niin siitä voit saada rohkeutta tehdä jokin siirto. Ei ole mitään menetettävää mutta kaikki saavutettavana. Ja jos hän ei jaakaan kiinnostustasi, niin uskoisin, että sen tiedon kanssa hänestä ylipääseminen on helpompaa, kun ikuisesti jahkailu että mitä olisi voinut olla.
Voisin melkein arvata, mikä toi teidän kuvio on, koska hyvin samankaltainen tilanne oli itsellä...
Meillä se päättyi myös siihen, että ei enää nähty eikä nähdä tietyistä syistä ja tästä on nyt reilu vuosi.
Ensireaktio oli itsellä raivo, sitten suru, sitten itse luopuminen päivä kerrallaan.
Kyllä se koville otti, mutta kun saanut asiaan etäisyyttä, niin elämäkin alkanut asettumaan taas uomiinsa.
Kaikesta olisi toki voinut keskustella aikuisittain, mutta sekin vaatii yhteisen halun, jota ei liiemmin ollut eli.....
Näin jälkeen päin tunnen itseni todella tyhmäksi, että olin niin koukussa johonkin, kuka ei edes vaivaantunut hyvästelemään minua itse vaan ulkoisti senkin toiselle...
Älä mene samaan lankaan kuin minä, vaan aloita itsesi eheytys heti ja nyt.
Käytä tätä mittarina; jos alku on jo noin vaikeaa- epävarmaa, niin mietippä tulevaa....
Jos haluat, niin voitais vaihtaa vaikka sähkäreitä, koska uskoisin pystyväni toimia sulle vertaistukena, joka selkeyttäisi ajatuksiasi.
Olen tuossa kyllä ihan samaa mieltä, että toimia vaatisi. Yleensä ne tekemättömät asiat harmittaa paljon enemmän kuin tehdyt. En vain tiedä mistä saan kerättyä sen vaadittavan rohkeuden. Se jos odottaa oikeaa aikaa ja paikkaa sekä oikeita sanoja, ei sellaista ikinä tule. Kaipaisin hieman apuja häneltä.
Millä tavoin mies voisi auttaa, että saisit kerättyä riittävästi rohkeutta?
Tuo on juuri pahinta jos asiat jäävät epäselviksi, mutta ehkä siihenkin auttaa ajatus ettei se ollut tarkoituskaan selvitä vaan jotkut asiat vain jäävät keskeneräisiksi eikä sille voi mitään.
Kiitos huolenpidosta! Tämäkin jo auttaa kun voi täällä tuuletella ajatuksiaan :)
Vaikea kysymys, johon ei varmasti ole ihan yksiselitteistä vastausta. Luulisin, että jos hän jollain tavalla ilmaisisi sen, että on ihan ok edes lähestyä henkilökohtaisella tasolla. Meidän välit on niin viralliset, että on vaikea sitä "rikkoa" ja astua toiselle puolelle, tulla hänen reviirilleen. En tiedä miten se käytännössä tapahtuisi, mutta jotenkin tuo virallisuus täytyisi saada puhkaistua väliltämme, koska se on kuin näkymätön este millekään henkilökohtaiselle asialle. Jokin pieni sana, ele, kosketus..
Haukulleni https://youtu.be/6QagJx2fqpM
Aloituksen vois allekirjoittaa kyllä tääkin kypsä nainen🤣