Olen ihmetellyt että miksi toisten ihmisten mielipideiden kunnioitus on niin vaikeaa. On se sitten uskovainen tai ateisti tai jokin muu, niin tuntuu olevan suuri halu jokaisella olla oikeassa ja saada muut omalle puolelleen. Ajatelkaa maailmaa jossa kaikki olisivat kanssanne samaa mieltä. Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa pientä kulkijaa. Jokainen saa ajatella mitä haluaa minunkin mielestäni mutta kuka on se hyvä ihminen?
Liian viaton
KulkijaPieni
5388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tule sedän sylkkyyn
Jos todella hyväksyt muiden mielipiteet ja toimet, hyväksy siis sekin että muut ovat eri mieltä tästäkin asiasta kanssasi ja haluavat levittää ajatuksiaan, muiden ajatuksia, tai ei ajatuksia ollenkaan sisältävää materiaalia kanssaeläjien tajuntaan.
...muiden mielipiteitä tulee kunnioittaa, muttei se estä silti vaihtamasta ajatuksia ja myös väittelemästä niiden järkevyydestä.
Omasta kokemuksestani ainakin monet kiihkottomat keskustelut tälläkin palstalla ovat olleet hyvin antoisia, ja kasvattaneet minua ihmisenä, vaikka en olekkaan edellenkään samaa mieltä "vastapuolen" kanssa.
Olenpahan oppinut ainakin ymmärtämään ja ajattelemaan asioita myös monelta muulta näkökannalta.
Hyvässä keskustelussa voidaan asioista väitellä ilman, että kummankaan mielipidettä tarvitsee osoittaa "vääräksi".
Paitsi jos olet ateisti.
Uskovalle tilanne on poikkeuksetta "kun minun täytyy voittaa"-tilanne.
Ainuttakaan viestiä jossa uskova hyväksyisi ateismini millään ehdoin ei ole tullut vastaan.
Itse taas vastustan lähinnä sitä saarnaustyötä ja uhkailua ja eriarvoistamista jota uskovaiset painottavat argumentoinnissaan.
Molemmathan me olemme vain ihmisiä joten miksi lähteä tuomitsemaan.
Koen vaan asian usein siten että ateisti haluaa vaan kumota ja voittaa väittelyt, ja lisäksi pilakat uskovia olenko värässä?
Taas haluan sanoa sen yleistys jutun että ei pidä yleistää.
Mutta väittelyt jatkukoot.