tuli tässä vain muuten mieleeni, koulussa juttelin kaverin kanssa näistä uskon asioista ja tuli mielenkiintoinen juttu mieleen. Tätä en koskaan tullut ajatelleeksi, mutta moniko täällä uskoo että ihmisen ajatukset, muisti, yms. = tietoisuus on osa ihmisen sielua? Kun tämä kaveri väitteli yhden uskovaisen kanssa joka sanoi ruumiin olevan vain maallinen asia jota sielu kontrolloi. Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa kuolee mutta sielu jatkaa matkaansa taivaaseen.
Tämä oli mielenkiintoinen asia mitä pohdimme siinä kaffekupin ääressä ja saimme aikaiseksi pari kysymystä.Jos ihmisen tietoisuus on ihmisen sielussa, eli hengellinen, miten voi olla että ihminen voi esimerkiksi menettää kovassa iskussa muistiaan tai persoonallisuutta? On monia tapauksia missä esim. autokolarissa ihminen on menettänyt muistinsa, tai joku ihminen tietyn sairauden jälkeen on vaurioittanut aivoja sen verran että ihmisestä on tullut ns. tunnekylmä, tai autistinen.Myös erilaiset sairaudet kuten Alzheimerin tauti vie muistia ja tekee ihmisestä vihanneksen vaikka se on täysin lihallinen tauti. eihän minkään tämmöisen ulkopuolisen asian/sairauden/onnettomuuden/vahingon pitäisi vaikuttaa hengelliseen tietoisuuteen, sieluun. Jos taas vaikuttaa, sielun pitäisi olla lihallinen, mikä taas poistaa logiikan tuosta kuolemanjälkeisestä elämästä.
todellisuushan on se että ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin joita aivoissa on melkonen määrä. tietoisuudessa ei ole mitään yliluonnollista. Kun ihminen lyö päänsä pahasti esim. juuri autokolarissa, kova isku tuhoaa aivosoluja ehkä juuri sieltä missä ihmisellä on muisti. jos muisti, persoonallisuus, kaikki ihmisen elämässään oppineet taidot, tunteet sunmuut (joihin ulkopuoliset asiat voivat vaikuttaa, kolarit/sairaudet/ympäristö/onnettomuudet/traumat/mielenterveydelliset ongelmat/lääkkeet/jne. jne.) eivät olisikaan osa mitään sielua, niin kaikki tuntuisi kohtuullisen järkevältä. Mutta sitten ihmetellään että minkälainen se sielu sitten on mikä sinne taivaaseen vilahtaa. Aika riisuttu versio varmaan?
Tämä oli mielenkiintoinen asia mitä pohdimme siinä kaffekupin ääressä ja saimme aikaiseksi pari kysymystä.Jos ihmisen tietoisuus on ihmisen sielussa, eli hengellinen, miten voi olla että ihminen voi esimerkiksi menettää kovassa iskussa muistiaan tai persoonallisuutta? On monia tapauksia missä esim. autokolarissa ihminen on menettänyt muistinsa, tai joku ihminen tietyn sairauden jälkeen on vaurioittanut aivoja sen verran että ihmisestä on tullut ns. tunnekylmä, tai autistinen.Myös erilaiset sairaudet kuten Alzheimerin tauti vie muistia ja tekee ihmisestä vihanneksen vaikka se on täysin lihallinen tauti. eihän minkään tämmöisen ulkopuolisen asian/sairauden/onnettomuuden/vahingon pitäisi vaikuttaa hengelliseen tietoisuuteen, sieluun. Jos taas vaikuttaa, sielun pitäisi olla lihallinen, mikä taas poistaa logiikan tuosta kuolemanjälkeisestä elämästä.
todellisuushan on se että ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin joita aivoissa on melkonen määrä. tietoisuudessa ei ole mitään yliluonnollista. Kun ihminen lyö päänsä pahasti esim. juuri autokolarissa, kova isku tuhoaa aivosoluja ehkä juuri sieltä missä ihmisellä on muisti. jos muisti, persoonallisuus, kaikki ihmisen elämässään oppineet taidot, tunteet sunmuut (joihin ulkopuoliset asiat voivat vaikuttaa, kolarit/sairaudet/ympäristö/onnettomuudet/traumat/mielenterveydelliset ongelmat/lääkkeet/jne. jne.) eivät olisikaan osa mitään sielua, niin kaikki tuntuisi kohtuullisen järkevältä. Mutta sitten ihmetellään että minkälainen se sielu sitten on mikä sinne taivaaseen vilahtaa. Aika riisuttu versio varmaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivovauriot vaikuttavat muistiin.
Eräs kuuluisa tapaus on se,missä herra menetti lobotomian yhteydessä sen,että ei muistanut tapahtumia jälkeen onnettomuuden.
Eli sielu ei enää oppinut.
Toinen tapaus on taas se työmaapalkkionnettomuus missä henkilön persoonallisuus muuttui aivovaurion johdosta.
Brockan ja Wernicken alueet taas vastaavat puhesta,eli sielulla ei ole kielellisiä kykyjäkään...
Silti esiintyy ihmisiä jotka väittävät esim. leikkauksessa olleensa ruumiin vieressä katsomassa miten sitä leikeltiin.
Tämähän tarkoittaa sitä yksinkertaista seikkaa että silmiä ei tarvita näkemiseen,korvia kuulemiseen eikä aivoja kognitioon.
Ihme vain tämän sielun kaikkivoipuuden rinnalla että silmien puhkominen aikaansaa sokeutumista.
Luulisi silmien olevan merkityksettömiä jos sielu kerran voi hyppiä torsostakin ulos ilman mitään haittoja...
Tulee mieleen jalanpidennys jossa ihminen parannettiin vaivasta josta ei ollut edes tietoinen(eripituiset jalat,ihme että ei ollut aikaisemmin huomannutkaan eroa pituuksissa.
Mutta kiitos Herran ei huomaa jälkeenkään...)
Tietokoneessa on metallia ja transistoreita.
Se on eloton,sieluton kasa.
Silti se kykenee laskutoimituksiin jotka hämmästyttävät kummastuttavat pientä kaikkivoivan Suunnittelijan Taidollaan rakentamaa kokonaisuutta...
Tietokone ei voi olla syntynyt elottomasta materiaalista,sillä TÄYTYY OLLA SIELU.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000216&posting=22000000007075926
Tietokoneella sielu? Tietokone on vain tyhmä pönttö joka ei voi tehdä mitään ilman käyttöjärjestelmää. Ei käyttöjärjestelmälläkään ole mitään älyä - vaikka joskus näyttää siltä. Vaikka löytyykin TÄ softaa, ei sitä voi kutsua "sieluksi".
Itse tietokone koostuu vain transistoreista ja erilaisista muista komponenteista. Erilaisten ns. operaattoreiden avulla (JA, TAI, EI jne) tietokone voi laskea bitit yhteen ja siten suorittaa komentoja. Tätä voidaan tutkia esim. totuustaulukoilla. Ei se mitään kummallista ole. Oikeilla komponenteilla voi jopa itse tehdä pienen "tietokoneen" joka laskee pari bittiä.
Tämä ei ollenkaan tarkoita että tietokoneella olisi sielu, eikä materiaalin tarvitse olla elollinen. Tarvitaan vain sähköä johtavia materiaaleja - eli esim. kuparia, mikä on eloton aine.
sarjan läpi tällä kaaralla joka meille on annettu.
Kakkosautoon emme voi hypätä missään vaiheessa.
Miksi näin. Enpä tiedä.
Ihmisen "minä" -tietoisuus ei sijaitse aivoissa vaan "todellisuuden kentässä", vert. esim. nonlokaalit kvantti-ilmiöt. Aivoissa sijaitse vain "operatiivinen tietoisuus", se joka ei kykeke sanomaan "minä".
Kun henki ja elämä lähtee ruumiista, katoaa elämän kohina samalla, ja "minä" tietoisuus jää tyhjyyteen yksin ikuisesti - paitsi jos kiinnittyy Jumalaan, jonka taas voi tehdä ainoastaan jos on antanut Jeesuksen korjata "jumalareseptorit" - tätä perisynti ja lunastus nykykielellä tarkoittavat...