Kuka jaksaa joka sunnuntai kuunnella nuo samat jorinat ? Minua ainakin kyllästynyt lopullisesti koko kirkolliseen elämän menoon.
Aamen, Aamen, aaameeen.. Ja tuokin uskontunnustus. Pitäisikö pystyä uskomaan henkimaailman asioihin ? Jos kysymme, uskotko kummituksiin ? niin vastaat, en usko. Jos taas kysytään, uskotko että ruumiisi nousee viimeisenä päivän haudasta, niin sanot uskovasi. Kaikki kirkon ja raamatun uskonasiat ovat aivan järjen vastaisia hokemia. Isä Meidän rukous on vanha ja kulunut höpinä ja pitäisi uudistaa.
Äläkä saata meitä kiusaukseen! Aika ristiriitainen lausahdus. Olen aina uskonut, että vain se vanha piru, vanha vainooja kavala kauhea hirmuinen se meitä saattelee kiusauksiin, mutta kun pyydetään komentelevaan sävyyn ÄLÄKÄ saata, niin kalskahtaa korvaan melko pahasti. Kukaan kirkon palvelija ei ole osannut antaa tähän minkäänlaista vastausta, että miksi tuota pyyntöä ei ole muutettu tämän tyyliseksi: varjele meitä kiusauksiin joutumiselta. Ei edes sen vertaa tajuta, että sanottaisiin vain ÄLÄ saata meitä, vaan pitää pysyä tiukasti noissa vanhoissa hapatuksissa. Ennen loru kuului, anna meille meidän velkamme anteeksi ja kun jossain vaiheessa huomattiin sanan olevan hassu, se muutettiin, "anna meille meidän syntimme...". Samate kalskahtaa korvaan tuo evanKELJUMI. siis kelju, kun pitäisi sanoa niinkuin se kirjoitetaankin eli evanKELIUMI.
Kuka viitsisi katsoa esim,. samaa TV.ohjelmaa joka viikko tai kuka viitsisi mennä katsomaan samaa elokuvaa tai teatteriesitystä joka viikko. Kuitenkin viitsitään kuunnella Jumalanpalveluksista samat jorinat ja toivotukset, samat rukoukset sekä samat laulut, Herra olkoon teidän kanssanne, minä uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Samat ehtoolliset jne.
Aivan samaa toistoa viljelevät eri uskontojen saarnamiehet. Saarnoissa toistuu aina samat kliseet, sanonnat, jeesuksen nimessä ja veressä. Minulla nousee aina kylmät väreet, kun puhutaan varsinkin pääsiäisenä ristin kuolemasta ja mässäillään Jeesuksen kuolemisella. En ymmärrä, mitä järkeä oli koko ristinkuolema näytelmässä, kun se ei kuitenkaan vakuuttanut edes omaa Israelin silloista kansaa. Jeesuksen olisi pitänyt ilmestyä myös vihamiehilleen, niin siinä vasta olisi ollut todistusta ja riittänyt koko kansan käännyttämiseen Jeesuksen uskoon. Koska tapahtuma on mystinen, sitä on vaikea pitää totena ja kun se kuolleista herättäminenkin tuntuu taikatemppua vieläkin paremmalta yliluonnolliselta asialta, niin siihenkö pitäisi pakottautua uskomaan, vaikka ei pysty. Alkaa kyllästyttää samat kristilliset seremonia menot joka vuosi. Pääsäisenä sitä saa taas kulla siitä ristin voittosanomasta, vaikka mitään konkretiaa ei sen jälkeen ole ollut jos silloinkaan, kun Jeesu eli.
Aamen, Aamen, aaameeen.. Ja tuokin uskontunnustus. Pitäisikö pystyä uskomaan henkimaailman asioihin ? Jos kysymme, uskotko kummituksiin ? niin vastaat, en usko. Jos taas kysytään, uskotko että ruumiisi nousee viimeisenä päivän haudasta, niin sanot uskovasi. Kaikki kirkon ja raamatun uskonasiat ovat aivan järjen vastaisia hokemia. Isä Meidän rukous on vanha ja kulunut höpinä ja pitäisi uudistaa.
Äläkä saata meitä kiusaukseen! Aika ristiriitainen lausahdus. Olen aina uskonut, että vain se vanha piru, vanha vainooja kavala kauhea hirmuinen se meitä saattelee kiusauksiin, mutta kun pyydetään komentelevaan sävyyn ÄLÄKÄ saata, niin kalskahtaa korvaan melko pahasti. Kukaan kirkon palvelija ei ole osannut antaa tähän minkäänlaista vastausta, että miksi tuota pyyntöä ei ole muutettu tämän tyyliseksi: varjele meitä kiusauksiin joutumiselta. Ei edes sen vertaa tajuta, että sanottaisiin vain ÄLÄ saata meitä, vaan pitää pysyä tiukasti noissa vanhoissa hapatuksissa. Ennen loru kuului, anna meille meidän velkamme anteeksi ja kun jossain vaiheessa huomattiin sanan olevan hassu, se muutettiin, "anna meille meidän syntimme...". Samate kalskahtaa korvaan tuo evanKELJUMI. siis kelju, kun pitäisi sanoa niinkuin se kirjoitetaankin eli evanKELIUMI.
Kuka viitsisi katsoa esim,. samaa TV.ohjelmaa joka viikko tai kuka viitsisi mennä katsomaan samaa elokuvaa tai teatteriesitystä joka viikko. Kuitenkin viitsitään kuunnella Jumalanpalveluksista samat jorinat ja toivotukset, samat rukoukset sekä samat laulut, Herra olkoon teidän kanssanne, minä uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Samat ehtoolliset jne.
Aivan samaa toistoa viljelevät eri uskontojen saarnamiehet. Saarnoissa toistuu aina samat kliseet, sanonnat, jeesuksen nimessä ja veressä. Minulla nousee aina kylmät väreet, kun puhutaan varsinkin pääsiäisenä ristin kuolemasta ja mässäillään Jeesuksen kuolemisella. En ymmärrä, mitä järkeä oli koko ristinkuolema näytelmässä, kun se ei kuitenkaan vakuuttanut edes omaa Israelin silloista kansaa. Jeesuksen olisi pitänyt ilmestyä myös vihamiehilleen, niin siinä vasta olisi ollut todistusta ja riittänyt koko kansan käännyttämiseen Jeesuksen uskoon. Koska tapahtuma on mystinen, sitä on vaikea pitää totena ja kun se kuolleista herättäminenkin tuntuu taikatemppua vieläkin paremmalta yliluonnolliselta asialta, niin siihenkö pitäisi pakottautua uskomaan, vaikka ei pysty. Alkaa kyllästyttää samat kristilliset seremonia menot joka vuosi. Pääsäisenä sitä saa taas kulla siitä ristin voittosanomasta, vaikka mitään konkretiaa ei sen jälkeen ole ollut jos silloinkaan, kun Jeesu eli.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.