Aiemmin uskoin, että pitkäikäiset ihmiset ovat aivan erityisen siunattuja, mutta nykyään olen tullut toisiin aatoksiin.
Pitkäikäiset ihmiset vaikuttavat usein olevan hedonisteja. Suuri osa(joskaan eivät kaikki)heistä on jatkuvasti kuormittamassa lääkärijonoja. Itselleni tuli mieleen eräs 89-vuotias rouva, joka tämän päivän Hesarissa oli huolissaan kuntien yhdistämisen vaikeuttamisesta lääkäripalveluihin:"kun minulle ne ovat niin kovin tärkeitä"
Jotenkin kulttuurimme tuntuu sairaalta, kun jo tuon ikäinen ihminen ei ole sopeutunut omaan poismenoonsa. Välillä ihmettelen, kenen tahto pitkä ikä lopulta on;Jumalan vai kyseisen henkilön? En ole saanut tähän mitään kovin kattavaa vastausta. Useat näistä pitkä ikäisistä ihmisistä ovat kuitenkin katkeria ja sisäänpäinkääntyviä. Sanon tämän, koska tunnen monia vanhuksia. Toki osa heistä on myös herttaisia, mutta eivät suinkaan kaikki! Heille sekä keski-ikäisille tuntuu olevan usein suorastaan tuskastuttavan vaikeaa astua syrjään ja oma hyväksyä vanhenemisensa. Olen montaa keski-ikäistä "ikinuorta" läheltä seuratessani tullut siihen lopputulokseen, että minun kannattaa jo hyvissä ajoin alkaa hyväksyä oma vanhenemiseni. Länsimaisessa kulttuurissa puuttuvat mielestäni "ohjeita jakelevat" vanhukset. Meillä korostuu sen sijaan dominoivat ikäihmiset ja keski-ikäiset, joiden koko maailma pyörii oman navan ympärillä, vai onko niin sitten kaikkialla? Lähi-Idässähän ikäihmisten tyrannia tulee hyvin ilmi nimen omaan uskonnollisena fanatismina. Tosin paljon on kiinni myös luonteesta. Iraqissa taisi olla joku 70:nen iso uskonoppinut, joka oli kovin maltillinen ja vaikutti tulevan suhteellisen hyvin toimeen Amerikkalaisten kanssa, ja sitten oli sen parikymppinen oppipoika, joka oli niin pikku-jihad soturia että! En nyt tarkalleen muista niiden nimiä, mutta sehän on vain ajankysymys kunnes se 70:nen maltillinen äijä heittää veivinsä. Se parikymmpinen "pikku jihadsoturi" on ehkä tyypillisin esimerkki juuri ikääntyvästä valtaan takertuneesta, kuola suusta valuvasta sekopäästä. Lähi-Idässä näen yhtenä ongelmana juuri ikäihmisten diktatuurin. "Vanhoja viisaita miehiä" ei juuri ole, vaan vallanhaluisia psykopaattisia terroristeja sekä kaiken maailman uskonoppineita ja "vapausteistelijoita" jotka vetävät nuoret mukaan loputtomiin sotiinsa. Siinä mielestäni eräällä lailla typistyy ikääntyvän ihmisen katkeruus vuosiensa rapistumisesta ja halusta olla vielä nuori ja "kova äijä" Nämä Lähi-Idän "kovikset" kyllä suorastaan pelottavat. Ei siis että itse pelkäisin "kovanaama terroristeja" vaan pelkään, että minusta joskus tulee tuollainen psykopaatti. Toisena hyvänä esimerkkinä on esim Kiinan ikääntyvä kommunistijohto ja sen Taiwan sekoilut. Vanhalla kaartilla on yhä niin iso uho päällä näyttää että "me näytetään kapitalistisioille!" Ja entäs sitten tämä nyyhkyttely jostain Japanin yli 60-vuotta sitten tapahtuneista sotarikoksista? Niinkuin Kiinalla(Uiguurit, Tiibet)ei olisi niistä omastakin takaa, ja nyt sitten piti vielä mennä ampumaan omaan jalkaansa tärvelemällä suhteet tärkeän Aasialaisen kauppakumppanin kanssa. Noin sitä pitää:)
MM näiden esimerkkien varjossa olen tullut siihen tulokseen, että pitkä-ikä onkin siunauksen sijaan kirous. Jos on olemassa taivas ja Jumala, niin silloin tämä on jonkinlianen ylisuuri koululuokka jossa pidetään "oppitunteja" Keskimääräinen "oppitunnin" pituus on alle 60-vuotta, vaihdellen ehkä 30-40 vuoden väleillä. Tässä jää siis hyvin suuri määrä ilmaa ja uskon, että osaa ihmisiä pidetään täällä joko väkisin, tai sitten he itse eivät halua lähteä. Se, että he eivät ole yhäkään läpäiseet "opituntia" ei niinkään paljastu heidän korkeasta iästään ja rappeutuneesta ruumiistaan vaan siitä kun he avaavat suunsa. Pitkä ikä ei tunnu oikeastaan lainkaan jalostavan heitä vaan pikemminkin päinvastoin pilaavan. Mielestäni ihmisen elinikää saisikin 120 laskea tuonne 80-ikävuoden paikkaeille. Nämä rappeutuvat sielut jotka ovat jokatapauksessa lintsanneet suurimman osan oppitunnistaan eivät tule siitä yhtään hullua hurskaammaksi, vaikka viettäisivätkään täällä maan päällä vielä seuraavat 20-vuotta. Yhtensä hyvänä esimerkkinä tästä ovat Osaba bin laden ja kumppanit. He jatkavat sekopäistä siviilien(jopa omien maanmiestensä)murhaamista ja nuorten uhoamista ja yllyttämistä kapinaan halki koko elinikänsä. Itse olen sitä mieltä, että poliittisiin virkoihin pitäisi mm tämän takia säätää erityiset ikätaulukot, joilla estettäisiin näitä vanhoja, katkeroituneita sieluja enää pilaamasta enempää toisten kehittymistä. Meiltä puuttuu täysin se "normaali" vanhenemisen malli, jossa ikääntyvät yksilöt tekevät tilaa nuoremmille ja antavat heille opastukseksi omaa elämänviisauttaan. Sen sijaan meillä on nyt sellainen tilanne, että sivistymätön räkänokkanuoriso riehuu kadulla ja paavi Johannes Paavali toisen ikätoverit poliittisilla palleilla keräämässä itselleen lisää valtioneläkettä. MM Yhdysvaltain korkeimman oikeuden toilailuista kertoo jo aika paljon se, ettei sen mielestä yksityinen osavaltio voi määrätä, onko sen alueella kannabiksen polttaminen sallittua, mutta kuolemanrangaistuksesta kuulemma voi. Olen sitä mieltä, ettei pitkä-ikä ole sittenkään mikään tae viisaudesta tai "Jumalallisesta armosta" Ehkä pikemminkin päinvastoin. Mielestäni yksi suurimmista maailman ongelmista on meillä yli-ikäinen väestö, joka on liiaksi sidoksissa vallankahvaan, josta heidät pitäisi saada pois. Nuoria(alle 30:siä)pitäisi olla esim eduskunnastakin ainakin kolmannes. Nyt siellä on aina se sama hölmöläispoppoo, ja sama meno jatkuu aina maailman tappiin asti. Ikääntyvät ikäluokathan ovat vielä kaikkien muiden hulluuksien lisäksi keksineet "paikata" vanhenevaa väestöä maahanmuuttajilla, niinkuin nuorilla Suomalaisilla lapsiperheillä ei olisi muutenkin jo kylliksi ongelmia? Minusta heidän pitkä-ikänsä ei ole mikään siunaus vaan pikemminkin "kirous" ja uskon, että meidän ihmisten pitäisi vain hyväksyä oma ikääntymisemme ja kuolemamme ja astua kiltisti sivuun, kun joku nuori ja sopiva ilmaantuu ottamaan paikkaamme. Näinhän luontokin on tarkoittanut, emmehän me muuten vanhenisi!
Pitkäikäiset ihmiset vaikuttavat usein olevan hedonisteja. Suuri osa(joskaan eivät kaikki)heistä on jatkuvasti kuormittamassa lääkärijonoja. Itselleni tuli mieleen eräs 89-vuotias rouva, joka tämän päivän Hesarissa oli huolissaan kuntien yhdistämisen vaikeuttamisesta lääkäripalveluihin:"kun minulle ne ovat niin kovin tärkeitä"
Jotenkin kulttuurimme tuntuu sairaalta, kun jo tuon ikäinen ihminen ei ole sopeutunut omaan poismenoonsa. Välillä ihmettelen, kenen tahto pitkä ikä lopulta on;Jumalan vai kyseisen henkilön? En ole saanut tähän mitään kovin kattavaa vastausta. Useat näistä pitkä ikäisistä ihmisistä ovat kuitenkin katkeria ja sisäänpäinkääntyviä. Sanon tämän, koska tunnen monia vanhuksia. Toki osa heistä on myös herttaisia, mutta eivät suinkaan kaikki! Heille sekä keski-ikäisille tuntuu olevan usein suorastaan tuskastuttavan vaikeaa astua syrjään ja oma hyväksyä vanhenemisensa. Olen montaa keski-ikäistä "ikinuorta" läheltä seuratessani tullut siihen lopputulokseen, että minun kannattaa jo hyvissä ajoin alkaa hyväksyä oma vanhenemiseni. Länsimaisessa kulttuurissa puuttuvat mielestäni "ohjeita jakelevat" vanhukset. Meillä korostuu sen sijaan dominoivat ikäihmiset ja keski-ikäiset, joiden koko maailma pyörii oman navan ympärillä, vai onko niin sitten kaikkialla? Lähi-Idässähän ikäihmisten tyrannia tulee hyvin ilmi nimen omaan uskonnollisena fanatismina. Tosin paljon on kiinni myös luonteesta. Iraqissa taisi olla joku 70:nen iso uskonoppinut, joka oli kovin maltillinen ja vaikutti tulevan suhteellisen hyvin toimeen Amerikkalaisten kanssa, ja sitten oli sen parikymppinen oppipoika, joka oli niin pikku-jihad soturia että! En nyt tarkalleen muista niiden nimiä, mutta sehän on vain ajankysymys kunnes se 70:nen maltillinen äijä heittää veivinsä. Se parikymmpinen "pikku jihadsoturi" on ehkä tyypillisin esimerkki juuri ikääntyvästä valtaan takertuneesta, kuola suusta valuvasta sekopäästä. Lähi-Idässä näen yhtenä ongelmana juuri ikäihmisten diktatuurin. "Vanhoja viisaita miehiä" ei juuri ole, vaan vallanhaluisia psykopaattisia terroristeja sekä kaiken maailman uskonoppineita ja "vapausteistelijoita" jotka vetävät nuoret mukaan loputtomiin sotiinsa. Siinä mielestäni eräällä lailla typistyy ikääntyvän ihmisen katkeruus vuosiensa rapistumisesta ja halusta olla vielä nuori ja "kova äijä" Nämä Lähi-Idän "kovikset" kyllä suorastaan pelottavat. Ei siis että itse pelkäisin "kovanaama terroristeja" vaan pelkään, että minusta joskus tulee tuollainen psykopaatti. Toisena hyvänä esimerkkinä on esim Kiinan ikääntyvä kommunistijohto ja sen Taiwan sekoilut. Vanhalla kaartilla on yhä niin iso uho päällä näyttää että "me näytetään kapitalistisioille!" Ja entäs sitten tämä nyyhkyttely jostain Japanin yli 60-vuotta sitten tapahtuneista sotarikoksista? Niinkuin Kiinalla(Uiguurit, Tiibet)ei olisi niistä omastakin takaa, ja nyt sitten piti vielä mennä ampumaan omaan jalkaansa tärvelemällä suhteet tärkeän Aasialaisen kauppakumppanin kanssa. Noin sitä pitää:)
MM näiden esimerkkien varjossa olen tullut siihen tulokseen, että pitkä-ikä onkin siunauksen sijaan kirous. Jos on olemassa taivas ja Jumala, niin silloin tämä on jonkinlianen ylisuuri koululuokka jossa pidetään "oppitunteja" Keskimääräinen "oppitunnin" pituus on alle 60-vuotta, vaihdellen ehkä 30-40 vuoden väleillä. Tässä jää siis hyvin suuri määrä ilmaa ja uskon, että osaa ihmisiä pidetään täällä joko väkisin, tai sitten he itse eivät halua lähteä. Se, että he eivät ole yhäkään läpäiseet "opituntia" ei niinkään paljastu heidän korkeasta iästään ja rappeutuneesta ruumiistaan vaan siitä kun he avaavat suunsa. Pitkä ikä ei tunnu oikeastaan lainkaan jalostavan heitä vaan pikemminkin päinvastoin pilaavan. Mielestäni ihmisen elinikää saisikin 120 laskea tuonne 80-ikävuoden paikkaeille. Nämä rappeutuvat sielut jotka ovat jokatapauksessa lintsanneet suurimman osan oppitunnistaan eivät tule siitä yhtään hullua hurskaammaksi, vaikka viettäisivätkään täällä maan päällä vielä seuraavat 20-vuotta. Yhtensä hyvänä esimerkkinä tästä ovat Osaba bin laden ja kumppanit. He jatkavat sekopäistä siviilien(jopa omien maanmiestensä)murhaamista ja nuorten uhoamista ja yllyttämistä kapinaan halki koko elinikänsä. Itse olen sitä mieltä, että poliittisiin virkoihin pitäisi mm tämän takia säätää erityiset ikätaulukot, joilla estettäisiin näitä vanhoja, katkeroituneita sieluja enää pilaamasta enempää toisten kehittymistä. Meiltä puuttuu täysin se "normaali" vanhenemisen malli, jossa ikääntyvät yksilöt tekevät tilaa nuoremmille ja antavat heille opastukseksi omaa elämänviisauttaan. Sen sijaan meillä on nyt sellainen tilanne, että sivistymätön räkänokkanuoriso riehuu kadulla ja paavi Johannes Paavali toisen ikätoverit poliittisilla palleilla keräämässä itselleen lisää valtioneläkettä. MM Yhdysvaltain korkeimman oikeuden toilailuista kertoo jo aika paljon se, ettei sen mielestä yksityinen osavaltio voi määrätä, onko sen alueella kannabiksen polttaminen sallittua, mutta kuolemanrangaistuksesta kuulemma voi. Olen sitä mieltä, ettei pitkä-ikä ole sittenkään mikään tae viisaudesta tai "Jumalallisesta armosta" Ehkä pikemminkin päinvastoin. Mielestäni yksi suurimmista maailman ongelmista on meillä yli-ikäinen väestö, joka on liiaksi sidoksissa vallankahvaan, josta heidät pitäisi saada pois. Nuoria(alle 30:siä)pitäisi olla esim eduskunnastakin ainakin kolmannes. Nyt siellä on aina se sama hölmöläispoppoo, ja sama meno jatkuu aina maailman tappiin asti. Ikääntyvät ikäluokathan ovat vielä kaikkien muiden hulluuksien lisäksi keksineet "paikata" vanhenevaa väestöä maahanmuuttajilla, niinkuin nuorilla Suomalaisilla lapsiperheillä ei olisi muutenkin jo kylliksi ongelmia? Minusta heidän pitkä-ikänsä ei ole mikään siunaus vaan pikemminkin "kirous" ja uskon, että meidän ihmisten pitäisi vain hyväksyä oma ikääntymisemme ja kuolemamme ja astua kiltisti sivuun, kun joku nuori ja sopiva ilmaantuu ottamaan paikkaamme. Näinhän luontokin on tarkoittanut, emmehän me muuten vanhenisi!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pitkä ikä ei ole siunaus. Pikemminkin se voi olla kirous, varsinkin silloin, jos takerrutaan tähän maailmaan ja siihen, mitä se tarjoaa.
Minä haluaisin lähteä takaisin Taivaan kotiin jo ensi syksynä, vaikka minulla on hädintuskin 30 mittarissa. Katson, että olen jo oppini saanut, ja yhtään enemmän vain merkitsee takapakkia. Mutta ehkä tehtäväni on yrittää sinä aikana, kun vielä joudun täällä olemaan, luoda pieni pala Paratiisia tänne.
On ihmisestä itsestään kiinni, ottaako hän tämän elämänsä aikana opikseen vai onko kaikki vain hukkaanheitettyä aikaa. Ja tätä tarkoittavat sanasta sanaan ne Jeesuksen sanat, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi. Pahoin pelkään, että loppupeleissä aika moni sellainen, jota nyt pidämme luusereina, vetää minusta ohi.
Mielessäni soivat yhä edelleen sen erään Buddhan tien kulkijan sanat, joka kirjoitti tänne jokin aika sitten kuolemanrajakokemuksestaan: "Haluatko mennä Taivaaseen vai Helvettiin?" "Helvettiin, koska voin auttaa sieltä useampia ihmisiä pois". Noilla sanoilla minä pidän häntä buddhalaisessa mielessä bodhisattvana ja kristillisessä pyhimyksenä. Olisipa minullakin a) rohkeutta ja b) viisautta vastata noin.
Ihmiselle on onnellisinta päästä tästä maailmasta pois elämästä kyllikseen saaneena parhaimmassa nuoruudessaan - lakastumatta sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään, täysinoppineena.
mitä sinun paratiisisi pitää sisällään?
eräs esimerkki!
annappa lisää valaistusta asiaan.
>>Minä haluaisin lähteä takaisin Taivaan kotiin jo ensi syksynä, vaikka minulla on hädintuskin 30 mittarissa. Katson, että olen jo oppini saanut, ja yhtään enemmän vain merkitsee takapakkia.eletään vaikka kiusallaan.
--> Olen rankemman musiikin ystävä, mutta tytöt laulaa ihan koskettavasti-->
"Takki tyhjänä, mitta täynnä kotoa mä lähdin, löin oven kiinni
Syyttäviä sanoja koetin niellä, silti ne palasivat ajatuksiini
Sitten näin sen kuolleen linnun, kämmenille nostin ja kadulta vein pois
Siinä vaistosin lämmön tunnun, ihan niin kuin vielä se elää voinut ois
Tähdet silloin lähemmäksi laskeutuu, yössä huusi hiljaisuus
Tänä yönä taivaaseen toinen meistä pakenee, toinen jää tänne taisteleen ai-ai-
ai-ai
'Tänä yönä taivaaseen, kuka portit aukaisee? kuka uskoo rakkauteen? ai-ai-ai-ai-
ai'"
"Tää on tuulinen, kylmä paikka Rumia on ikkunat kerrostalojen
Mutta nauloja satais vaikka, eteenpäin mä jatkan, tiesin silloin sen
"Laskin maahan sen kuolleen linnun, kaivoin sille kuopan ruusupensaikkoon
Tein hiekasta pienen kummun, kävelin pois, ja täällä vielä oon
Tähdet silloin lähemmäksi laskeutuu, yössä huusi hiljaisuus
Kadut kaikuu, valot vilkkuu keltaistaan Pitkät portaat kävelen
Kylmä aamu viiltää taivaan puukollaan, enää mitään pelkää en..."
-Tik Tak (Tänä yönä taivaaseen)-
Yhteyden universaaliin rakkauteen ja kaikkiin Jumalan lapsiin sekä iankaikkisen olemassaolon Hänen yhteydessään tilassa, jossa rakkaus, viisaus ja tietoisuus on realisoitunut kaikkeudessa.
Mörri, taidat puhua hieman ylisanoja.
Aiheesi on hyvä, mutta yli-ideaalinen.
Onko näin.
eivät riitä kuvaamaan sitä tilaa, minkä kuolemanrajakokemuksen läpikäyneet ihmiset ovat saaneet kokea - tämä on yleinen konsensus.
minä en valitettavasti tunne uskonyhteyttä kanssasi, vaikka Jumalan lapseksi lukeudunkin.
kuinka sinun laitasi lienee? onko sinulla uskonyhteys minuun?
Aihe on kiinnostava ja tiedän hyvin merkittäviä tapauksia, mutta kertomuksestasi en tiedä mitään. Kertoisitko hieman, mutta puppua en halua kuulla.
Minulla ei ole ollut kuolemanrajakokemusta, mutta kahdella ystävälläni kyllä. Lisää rajakokemuksista osoitteessa http://www.nderf.org
on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Muista se.
Emme ehkä vielä tunne yhteyttä, mutta tulevaisuudessa kyllä, sitten tuolla puolen.
Kiitos vinkistä.
Voisitko tai saatko kertoa tutuistasi jotakin.
Myös, milloin itse kiinnostuit näistä asioista ja onko taustallasi ollut uskonnollisia harrastuksia.
minä olen sinun mielestäsi ylpeä, kun en pysty tuntemaan uskonyhteyttä kanssasi?
Uskonyhteys on sielunveljeyttä, samanhenkisyyttä.
Ei kaikilta voi vaatia sitä eikä näin täyttä ymmärtämystäkään.
Keskustelu voi olla hedelmällistä erimielisyyksistä huolimattakin.
Kysykää vain oikeita asioita.
Pidän enemmän Sir Elwoodin Hiljaisista väreistä, mutta ihan hyvä biisi tuokin.
Kyse on siitä, että kaipaan takaisin. Ei niin, ettenkö tuntisi kiintymystä tätä maailmaakin kohtaan, mutta tämä maailma ei kuitenkaan ole kotimme, ja haluaisin jo takaisin. Koti-ikävä on alkanut kaivamaan.
Niinkuin Tolkienin haltiolla, heidän kerran nähtyään meren ja kuultuaan merilintujen äänet, heräsi halut pois Keski-Maasta, meren yli Amaniin, samalla tavoin minulla on herännyt kaipuu takaisin kotiin. Joskus kovempana, toisinaan vähempänä, muttei koskaan sammuen.
Mutta elämäni päivät on jo valmiiksi laskettu, ja ne tietää vain Luojamme.
voi olla hedelmällistä ja supsikkaasti etenevää, mutta tarkoitin kuitenkin kyseisellä sielunveljeydellä uskonyhteyttä Jeesuksessa.
Asioista voidaan keskustella pinnallisesti ja eri syvyyksin. Rakentavasti tai rakentavasti provosoiden ja väitellen.
Puhtaasti uskonnollisesta näkemyksestä ja siinäkin hyvin eri lähtökohdista lähtevän valmiin asetelman tehnyt kysyjä on useimmin vain etsimässä valmiiksi muovailemaansa vastausta. Siksi liikkumatilaa ei ole kellään. Tulee vain tuloksetonta ajantappamista ja ehkä loukkaantumistakin. Tai keskustelun taso madaltuu olemattomiin.
Totta kait jokainen pyrkii vaikuttamaan toiseen ja vaikuttaahan se vaikka keskustelu ei päättyisikään satunnaisten anonyymipersoonien täysin yhteiseen julkilausumaan.
Kannattaa huomioida, että ihminen voi liikkua myös aivan yleisesten opittujen väittämien ns. ulkopuolella, hämmentävien kokemustensa vuoksi ja tietysti on väittämiä joilla ei juuri pohjaa ole. Sama pätee myös formaaleihin ponnettomiin uskonasioihinkin, sillä tyhjät tynnyrit kolisevat parhaiten.
että sanotaan "parhaimmat lähtevät aina ensin". Se sanonta pitää ihan oikeasti paikkansa. Jos ihan lapsena jo pääsee pois täältä niin silloin on täyttänyt oman entisen elämänsä "sovituksen". Jokaisella on määrätty oma aikansa täällä, mutta ketään ei voi pakottaa uskoon, se on oma valinta. Ja siihen valintaan annetaan monta mahdollisuutta. Mutta kaikki eivät osaa ottaa siitä vaarin ja siksi saavat sitten olla täällä ikälopuiksi saakka ja kenties tulevat vielä jatkamaan seuraavaa "sopimusta" vielä. Jäävät niinsanotusti luokalleen siihen saakka kunnes itse tajuavat mikä on "homman nimi".
Kyllä se sitä on.