Eräs suuri uskontokunta kirjoittaa, että useammasta Raamatunpaikasta pitää olla opille pohja. No, välitilaoppi perustuu vain yhteen Raamatunpaikkaan. Kun sitten Aabrahamin helmaan menette, niin käytte katsomassa kun rakastanne kidutetaan, jos sattui menemään kieltäymyksesään väärään paikkaan. Kyllä onni ja autuus siellä on, levätä ja iloita. Sitten lisätään iloa, kuinkahan se minun rakas isä siellä vaivan paikassa tuskissaan makaa. Kieltä kuivaa ja poltaa. Siellä onnellisina sanotaan kituvalle rakkaalle, itsehän valitsit paikkasi. Olit tosi rakas ajassa, mutta nyt en voi mitään. Itse voin hyvin. Onnellisuus siis kukoistaa kaikesta huolimatta. Vai kukoistaisiko?
Tämä näin tiivistettynä. Hyviä perusteluja uskovat tähän onneen ja onnellisuuteen. Kukaan ei kysele perillä. On onnellinen, vaikka toinen kituu ja vielä oma rakas.
Tämä ei ole irvistelyä, vaan toteamus oikealle opeille jossa ei ole väärää ja virhettä.
Tämä näin tiivistettynä. Hyviä perusteluja uskovat tähän onneen ja onnellisuuteen. Kukaan ei kysele perillä. On onnellinen, vaikka toinen kituu ja vielä oma rakas.
Tämä ei ole irvistelyä, vaan toteamus oikealle opeille jossa ei ole väärää ja virhettä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä Raamattu antaa ymmärtää, että haudassa levätään, Jeesuksen tullessa haudat avataan, ylienkelin äänen kuuluessa ja pasunan soidessa.
Sitten yhdessä noustaan ylös, täällä olevat elävät (muutetaan ja puetaan niinkuin kuolleet)
Silloin se saavutetaan voitto ja ylösnousemus.
Ei ennen, eikä jälkeen. Muistini mukaan käsketään lohduttamaankin näillä sanoilla toinen toistamme.
Muistan nähneeni jossain jonkun Dorèn kuvituksessa kuvan jossa Jeesus esittelee pelastetulle helvettiin joutuneita sieluja iankaikkisessa vaivassa, eli he eivät olisikaan kuolleet helvetin tulijärvessä vaan elävänä siellä iankaikkisesti. Mikähän lahko sellaista opettaa?
Se on ns. Perheraamattu, jossa on myös apogryfikirjat mukana. Muistaakseni sitä käytetään yleisesti roomalaiskatolisessa kirkossa.