Näin pääsiäisen kunniaksi olen lukenut raamattua ja mieleeni tuli, että miksi raamatussa on epäjohdonmukaiset ohjeet siitä, miten pitää elää? Ensiksi rangaistaan ihmistä Jumalan mielestä tekemästä synnistä, mutta sitten taas toinen ihminen palkitaan samasta asiasta. Jumalan kuuluisi olla rakkauden Jumala, ei vihan. Juutalaisetkin pistettiin monta kertaa kärsimään synneistään, jolloin Israelin ja Juudean kaupungit pistettiin monta kertaa matalaksi viholliskansojen toimesta.
Miksi Jumala sallii sitten nyt ihmisten kärsimisen sairauden, sodan, nälän/janon tai rikoksen uhriksi joutumisen takia? Jeesuskin epäili hetken Jumalaa ristiinnaulittuna. Tai ainakin sellainen kuva tulee luettua evankeliumia, jossa Jeesus sanoo ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi siis Jumala antaa kärsiä Jeesuksenkin ennen kuin kristus antaa henkensä? Ja ennen ristiinnaulitsemistakin Jeesusta kidutetaan ilman, että Jumala, Jeesuksen isä puuttuisi tilanteeseen.
Ja kolmas, joka tulee mieleen, että miksi joku ihminen ennustetaan tulevan pahaksi, kuten Juudaksen, joka lopuksi kavaltaa Jeesuksen ja tämä tekee itsemurhan kavalluksen jälkeen? Miksi ihmistä ei voi tehdä hyväksi jo etukäteen, ettei syntiä tapahdu? Vai onko tämä Jumalasta riippumaton tilanne ja tilanne on meidän ihmisten omissa käsissä, mitä me olemme?
Joskus tulee ajateltua, että Jumala ja Paholainen ovat yksi ja sama henkiolento, eli tavallaan jakautunut persoonallisuus tuon puuttuvan johdonmukaisuuden takia. Toinen rankaisee ja toinen palkitsee samasta teosta/synnistä.
Miksi Jumala sallii sitten nyt ihmisten kärsimisen sairauden, sodan, nälän/janon tai rikoksen uhriksi joutumisen takia? Jeesuskin epäili hetken Jumalaa ristiinnaulittuna. Tai ainakin sellainen kuva tulee luettua evankeliumia, jossa Jeesus sanoo ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi siis Jumala antaa kärsiä Jeesuksenkin ennen kuin kristus antaa henkensä? Ja ennen ristiinnaulitsemistakin Jeesusta kidutetaan ilman, että Jumala, Jeesuksen isä puuttuisi tilanteeseen.
Ja kolmas, joka tulee mieleen, että miksi joku ihminen ennustetaan tulevan pahaksi, kuten Juudaksen, joka lopuksi kavaltaa Jeesuksen ja tämä tekee itsemurhan kavalluksen jälkeen? Miksi ihmistä ei voi tehdä hyväksi jo etukäteen, ettei syntiä tapahdu? Vai onko tämä Jumalasta riippumaton tilanne ja tilanne on meidän ihmisten omissa käsissä, mitä me olemme?
Joskus tulee ajateltua, että Jumala ja Paholainen ovat yksi ja sama henkiolento, eli tavallaan jakautunut persoonallisuus tuon puuttuvan johdonmukaisuuden takia. Toinen rankaisee ja toinen palkitsee samasta teosta/synnistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos yhtään kiinnostaa, niin gnostilaisuuden eräissä suuntauksissa ajatellaan, että Vanhan testamentin Jahve olisi itse asiassa "Saatana", ja tämä Jeesuksen isänä mainittu Jumala taas ainoa todellinen. Kysymyksesi eivät siis ole mitenkään uusia, vaan niitä on väännetty ja pohdittu yli 2000 vuotta... ja niitä on pohdittu myös jo Daavidin aikoihin n. 1000 eKr.
Itselläni ei ole vastauksia noihin kysymyksiin, koska en erikoisemmin tunne teologiaa sen enempää kuin juutalaisten Mishnaa tai Talmudia. Tässä kuitenkin joitain ajatuksia.
1. Raamatusta nousee esiin sellainen käsite kuin "armon aika". Käytännössä se tarkoittaa aikaa, jolloin ihmisellä tai kansalla on viimeinen mahdollisuus luopua synneistään ja ryhtyä palvelemaan Jahvea, elävää ja ainoaa jumalaa. Kun israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan, alueella asuneiden kansojen "armon aika" oli päättynyt ja Jumala rankaisi heitä israelilaisten käden kautta. Israelilaisten kohdalla tämä "armon aika" oli kuitenkin lyhyempi, koska kyseessä on Jumalan omaisuuskansa jonka pitäisi olla pyhä ja noudattaa kaikessa Jumalan tahtoa. Kuitenkin jos kansan johtama kuningas "teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä", kansa sai olla rauhassa hyvän kuninkaan tähden.
2. Rakkaus tarkoittaa paitsi lempeyttä, hyväksyntää ja rauhaa, myös oikeudenmukaisuutta. Jumala oli jo ennen syntiinlankeemusta sanonut, että synninteon takia ihmisten täytyy kuolla. Se oli ensimmäinen "laki", jonka Jumala sääti, ja Jumala myös noudattaa tiukasti itse säätämiään lakeja (vaikka onkin niiden yläpuolella). Jumala ei muuta tahtonutkaan kuin että jumalaton luopuisi synneistään ja kääntyisi hänen puoleensa.
Onhan kirjoitettu: "Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset," (Hes. 33: 11) ja "Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut:"Tässä olen!" tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi minun nimeäni. Päivästä päivään minä ojensin [auttavan] käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, kansaa, joka kulkee väärää tietä, oman mielensä mukaan," (Jes. 65: 1-2).
3. Voisin puhua neljästä ratsastajasta ja siitä, että nälkä/jano, sota, riisto ja sairaudet tulevat olemaan ihmiskunnan osana maailmanloppuun asti... mutta kuka sitä ymmärtäisi! Sanon siis vain, että monet näistä ongelmista ovat ihmisten aikaansaannosta ja siten ihmisen "vapaasta tahdosta" sattuneita asioita, eikä Jumala välttämättä puutu siihen mitä ihmiset toisilleen tekevät. Nykymaailman ongelmat ovat pitkälle länsimaiden aiheuttamia, ja jos ihmisissä olisi enemmän lähimmäisenrakkautta näitä ongelmia ei ehkä edes olisi. Lähimmäisiä vastaan rikkovien rankaiseminen taas tapahtuu väistämättä viimeisellä tuomiolla, ja yleensä uhrien "hyvityksen" saamisen viivästyminen on itsessään jokin merkki.
Ja stoalaisena tahdon ajatella, että kärsimys on pääasiassa päänsisäistä. Sen enempää sairaudet, sodat, rikokset kuin nälkiintyminenkään eivät vahingoita ihmisen sielua. Nämä tapahtumat aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä kipua, mutta sielullisen tuntemisen kanssa niillä ei ole tekemistä, ellei ihminen niitä päästä sieluunsa asti. Sitä paitsi mitä enemmän kristityt täällä kärsivät, sitä suuremman korvauksen he sitten saavat iankaikkisessa elämässä.
4. Jeesus oli itse Jumala - ristillä riippui Poika, Jumalan 2. persoona. Ja tämä Jeesus oli itse päättänyt yhdessä Isänsä kanssa, että hän nyt tulisi maan päälle ja kuolisi tällä tavalla... Jeesuksellahan oli valta antaa elämänsä pois ja ottaa se sitten takaisin (Joh. 10:18). Siksi tuntuu tyhmältä ajatella, että Jeesus olisi kokenut Jumalan hylänneen hänet, koska a) hän itse on Jumala, jolloin Jumala olisi hylännyt itsensä ja b) Jeesus olisi ihan hyvin voinut hypätä ristiltä alas ja lopettaa homman siihen tai jopa ottaa itseltään hengen jo ruoskinnan kohdalla... mutta se ei olisi mennyt niin kuin Isä ja Poika olivat käsikirjoittaneet jo Vanhassa testamentissa.
5. Juudas Iskariotin kohdalla pidän todennäköisenä, että Jeesus tiesi heti hänet nähdessään, että tämä kavaltaisi Jeesuksen heti tiukan paikan tullen (Joh. 2:25), ja siksi valitsi hänet apostolikseen. Juudas itsessään ei ollut sen pahempi kuin muutkaan apostolit, vaikka varastikin yhteisestä rahastosta. Mutta ihmisestä saadaan tehtyä hyvä vasta kun perisynti on poistettu, ja se taas vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista.
> Miksi Jumala sallii sitten nyt ihmisten kärsimisen sairauden, sodan, nälän/janon tai rikoksen uhriksi joutumisen takia?
Itse uskon syn olevan se, että ihmiet halusivat oppia tuntemaan pahan. Siksi ihmiset karkotettiin tähän ensimmäiseen kuolemaan, jossa on mahdollista ruumiin kautta kokea mitä paha, ero Jumalasta, todella tarkottaa. Onneksi tämä on vain lyhyt oppitunti, vähän kuin Matrix, jossa sielu ruumiin kautta voi kokea asioita, iman, että mikään tästä maailmasta voisi tuhota sielua, mikä on Raamatun perusteella se tärkeä asia ja ne jotka ovat vanhurskaita, pääsevät takaisin elämään.
> Miksi siis Jumala antaa kärsiä Jeesuksenkin ennen kuin kristus antaa henkensä?
Ehkä siksi, että Jeesus näyttäisi esimerkin.
> Miksi ihmistä ei voi tehdä hyväksi jo etukäteen, ettei syntiä tapahdu?
Näyttää siltä, että Jumala on halunnut antaa ihmisille vapauden itse valita.
"Jumalan kuuluisi olla rakkauden Jumala, ei vihan."
Asia on niin, että Jumala on rakkauden Jumala, mutta MIKÄLI AIKOO RAKKAUTTA SAADA PITÄÄ OLLA KIIRE JA TOHINA PÄÄLLÄ, MUUTEN MUUT EHTIVÄT ENSIN.
Niinpä esim. Muhammed (saas) kysyi muslimeilta: Tehkää valintanne tässä ja nyt tahdotteko pitää kiinni Koraanin sanansta aina ja joka tilaisuudessa vai tahdotteko luopua Koraanista ja valita VOITTAMISEN (=ehtiä muiden edelle rakastajina). Muslimit päättivät hylätä Koraanin ja valita voittamisen eli rakkauden. Myös on Jumala sanonut jokainen joka lähtee Jihadia suorittamaan naisen tai aviopuolison takia tulee löytämään itselleen puolison.
Tuo että kiiruhdetaan rakkauteen ja hylätään koraani tai raamattu aiheuttaa kärisimystä. Ilmestyksen kirje sanoo Filadelphian seurakunnalle: TEIDÄT VAPAHDETAAN KÄRSIMYKSEN HETKESTÄ KOSKA TARKOIN OLETTE PÄÄTTÄNEET SEURATA RAAMATUN SANOJA ETTEKÄ VALINNEET RAKKAUTTA NAISEEN VAAN JUMALAAN.
Paavali puolestaan sanoi niillä teistä jotka ovat valinneet lihallisen lemmen tulee olemaan monia kärsimyksiä.