Aihe

Uneton valvoo, aamua odottaa

Anonyymi

Yön tunnit pitkät on,
mieli harmaa ehkä on,
silti aina vain vallaton.
Vaeltaa luokse hänen taas,
satumaahan karkaa nääs.

Ajatusten havina,
kevätlehden kahina,
kohta kukkii kukkaset,
kevätsydämen palaset.
Sykkii maa taas elämää,
sydämessä sulaa routajää.

Hänelle runoilla kaunista voisin,
vuokkojen, kielojen loistavan soisin.
Lämpöä, hehkua sydänten,
leimua kiihkeän sydämen.
Loistakoon vain vanamo tuo,
se sydämeeni kesän luo.

Huoju vapaana kukka hentoinen,
anna hiustasi heiluttaa kesätuulen,
se sielustani sinulle puhaltaa,
hellästi sinua vain koskettaa.
Olet mulle kukka kaunoinen,
sua sydämelläni aina katselen.

- Öinen runomies-

62

352

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Niin kaunista. Tiesin, että olet lahjakas.

    • Anonyymi

      Keväinen valo ja tunteiden palo voivat kyllä pientä maniaakin synnyttää. Nukkua kuitenkin pitää yrittää.

      • Anonyymi

        Tämä on ihan totta, mutta miten saada villit tunteet hiljennettyä, että pystyy nukkumaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on ihan totta, mutta miten saada villit tunteet hiljennettyä, että pystyy nukkumaan?

        Kyllä se uni lopulta voitti,
        mutta kello unet karkoitti.

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se uni lopulta voitti,
        mutta kello unet karkoitti.

        -ap

        Niin kävi minullekin.


    • Anonyymi

      Sulla sujuu tuo runoilu keskellä yötäkin tosi kauniisti 😊 Tai ehkä se monesti onkin hyvä hetki. Kunhan vaan saisit myös nukuttua. Hyvä, jos edes vähän. Mulla menis luontaisesti niin, että iltaa kohden energisyys kasvaa enkä mitenkään malttaisi mennä nukkumaan, joten pidettävä vaan kiinni jostain unirytmistä etten jää hereille. Yritän muutenkin taas opetella nukkumaan kunnolla kun pari vuotta meni sellaisessa oudossa unisumussa, jossa oli nukkuessakin koko ajan vähän hereillä. Jatkuvien yöherätysten takia. Ja jäi varmasti se syvä uni kokonaan kokematta, koska en nähnyt kunnolla edes unia koko aikana. Mutta nähtävästi keho silti lepäilee vaikka on vaan puoliunessa ja heräilee, koska en ollut väsynyt fyysisesti, mutta unien puuttuminen oli jotenkin huonon tuntuista. Edelleen on vähän ongelmia saada ne unet takaisin, mutta paranee, paranee 😊

      Illalla oli pakko yrittää vaan tyhjentää pää ja nukkua, kun sain jonkun epäilyttävän naurukohtauksen kun muut nukkuu ja mulla menee etenkin illalla, ja muutenkin ne vähän huonosti ohi 😂 Jos repeilyttää, niin repeilyttää vielä aika pitkään. Huono pokka. Tai ne nauruhermot on kytketty niin, että kun ne lähtee päälle, viilenee huonosti. Pakko vaan laittaa tyyny naamalle ja ajatella "älä ajattele mitään, älä ajattele mitään". Ja sehän nyt on aivan varma keino siihen, että ajatukset lipsahtaa. Mun pitäisi selvästi opetella vähän parempia keinoja pokan pitämiseen.

      Toivottavasti saat paremmin unta ettet mee väsyneeksi 😊 mun vinkki kyllä on se, että kannattaa silti maata ja laittaa silmät kiinni vaikkei nukahtaisi. Koska oon itse pärjännyt sillä sen pari vuotta, eikä edes töissä tullut tehtyä mitään väsymysmokia, niin pakkohan sen on jonkin verran kehoa ladata. Mutta mukavaa päivää, ja yritä nukkua 😊

    • Anonyymi

      Lohdun tänne tuuli tuo,
      hiusta heittää, suukon suo.
      On kuin täällä vierelläin oisit,
      kauneimmat sanat - katseet soisit.
      Mukana lämpimän kevät tuulen,
      kutsun tanssiin kiihkeän kuulen.
      Kiihkoa, kaipausta, unetonta aikaa,
      Rakkauden kieppuvaa maagista taikaa.
      Pyörähdä, taivu, lennähdä hetki,
      mihin päättyykään tämä, tunteiden retki?

      Kevät ja kesä sen meille näyttää,
      ilolla ja onnella kun toisemme täyttää..

      • Anonyymi

        Tässä oli sitä rakkauden paloa ja tunteiden tunnelmaa. Tykkäsin. Tuon haluan kokea jonain tulevana kesänä hänen kanssaan.


      • Anonyymi

        Ihana kiitos runoilijattarelle. Näin rakas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä oli sitä rakkauden paloa ja tunteiden tunnelmaa. Tykkäsin. Tuon haluan kokea jonain tulevana kesänä hänen kanssaan.

        Tämä kesä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kesä?

        Mielellään, mutta edellinen suhde on vielä kesken, joten...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kesä?

        Runoilijatar vastaa että kyllä, vaikka tänä kesänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Runoilijatar vastaa että kyllä, vaikka tänä kesänä.

        Onko runosi miehelle vai naiselle?


    • Anonyymi

      Miksi tekeytyä joksikin toiseksi......

      • Anonyymi

        Niinpä? Kenelle nämä "...mies"-jutut nyt sitten oikein o?


    • Kauniita runoja kirjoitat. Sielukkaita. 👍

      • Anonyymi

        Kuinka sielukas onkaan rakastettuni. Aivan uskomattoman ihana. Aina hän vain yllättää ihanuudellaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka sielukas onkaan rakastettuni. Aivan uskomattoman ihana. Aina hän vain yllättää ihanuudellaan.

        Sehän on mukavasti sitten asianlaita. :)


    • Anonyymi

      Minkälainen on tämä kaipaamasi kukkanen?
      Hän on tehty sinulle, tiedät sen?

      • Anonyymi

        Nainen salaperäinen,
        kasvatti kylmän pohjoisen,
        alta tuulten ja hankien,
        rannalta meren pohjukan.

        Kukka tuttu ja tuntematon,
        tukka tumma ja kiinni on.
        Melkein itseni mittainen,
        oikein sopivan kokoinen,
        on nainen tuo tarujen,
        kukka kaunis ja valkoinen.

        -Öinen runomies, toistamiseen aamun jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nainen salaperäinen,
        kasvatti kylmän pohjoisen,
        alta tuulten ja hankien,
        rannalta meren pohjukan.

        Kukka tuttu ja tuntematon,
        tukka tumma ja kiinni on.
        Melkein itseni mittainen,
        oikein sopivan kokoinen,
        on nainen tuo tarujen,
        kukka kaunis ja valkoinen.

        -Öinen runomies, toistamiseen aamun jälkeen

        Naiset ja ne niiden hiukset aina vaihtaa väriä. Itsekin tänään pistin hiusten sävyn aikalailla hetken päähänpistosta lähemmäs sitä oikeaa väriä...:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naiset ja ne niiden hiukset aina vaihtaa väriä. Itsekin tänään pistin hiusten sävyn aikalailla hetken päähänpistosta lähemmäs sitä oikeaa väriä...:)

        Niin ne vaihtaa.
        Vaan tänne ei kehtaa,
        liikoja merkkejä antaa.
        Vain ympäripyöreitä,
        tietävälle osuvia,
        muille yhdentekeviä.

        Oikea voisi aavistaa,
        kirjoittajan tunnistaa,
        siksi itsensä runosta löytää.
        Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
        morsella naputan,
        oikealle syliin teen läikytän.

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ne vaihtaa.
        Vaan tänne ei kehtaa,
        liikoja merkkejä antaa.
        Vain ympäripyöreitä,
        tietävälle osuvia,
        muille yhdentekeviä.

        Oikea voisi aavistaa,
        kirjoittajan tunnistaa,
        siksi itsensä runosta löytää.
        Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
        morsella naputan,
        oikealle syliin teen läikytän.

        -ap

        Odottelen nimikirjaimia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Odottelen nimikirjaimia.

        Morsen aakkosin:
        ti ti ti, ti taa ti.
        Kiusalla hiukan piilotan,
        uteliaita kiusailen.
        Onko nimikirjaimilla väliä,
        kun ei tunne henkilöä?

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ne vaihtaa.
        Vaan tänne ei kehtaa,
        liikoja merkkejä antaa.
        Vain ympäripyöreitä,
        tietävälle osuvia,
        muille yhdentekeviä.

        Oikea voisi aavistaa,
        kirjoittajan tunnistaa,
        siksi itsensä runosta löytää.
        Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
        morsella naputan,
        oikealle syliin teen läikytän.

        -ap

        Hyvin piilotettu kyllä, oon huomannut 😂 Kokemus tekee mestarin, palstailussakin.

        Ja jotkut asiat osuu ihan vaan sattumalta, kun just eilen joku pieni vipeltäjä kaatoi vahingossa kahvini syliini. Onneks olin unohtunut selaamaan palstaa, että se kahvi ei enää ollut kovin kuumaa 😄 tuntuu että se on muutenkin jo käynyt niin usein että jotain aina tapahtuu kesken kun yritän juoda kahvia. Nousen ja lopulta tunnin päästä muistan että ai niin. Oon selvästi tottunut jo johonkin haalean viileään kahviin ja juon sen niin tottumuksesta.

        Oma peilikuva näytti vihdoin vähän tutummalta. Pitää vielä laittaa vähän lähemmäs.
        Mulla on kyllä ollutkin monta vuotta sellainen olo monesti etten tunnista itseäni. Ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti. Se nyt tietty on ehkä ihan normaaliakin, että jos on jossain ihan erilaisissa ympyröissä niin jossain vaiheessa pysähtyy miettimään että missä oikein olen. Jotain itsestä on ollut kyllä kadoksissa ja se ei oo hyvä tunne. Huomaan sen miten hyvä on saada kiinni oikeasta itsestä. Vähän vavisuttavaakin kyllä. Tajuta että tämä on se kuka olen.

        Sekin on outo juttu, että edes pyörii tällainen mielessä, koska mä yleensä ulkopuolelta kuulen sitä että oon vähän liiankin itsepäisesti oma itseni. Enkä oo edes ymmärtänyt kunnolla mitä se tarkoittaa. Kun kuitenkin sisäisesti pyörii nää asiat päässä vähän sekavasti. Mutta oon tajunnut sen lapsista. Niilläkin on tosi vahva oman itsen tunne. Tietävät mitä itse haluavat tai eivät halua, keitä ovat. Ja just se piirre hiukan näyttää altistavan sille, että sitä vahvaa minuutta yritetään joka kohdassa murtaa koska pitäisi mennä ryhmän mukana tai muuten vaan olla vähän helpompi ihminen. Vähemmän tietoinen itsestään.
        Jos ei sitä itsensä kohdalla oo tajunnut, niin yritän ainakin lasten kohdalla muistaa sen. Että ihan tarpeeksi tulee jo ulkopuolelta sen minuuden tökkimistä, niin pitää muistaa arvostaa sitä että joku on oma itsensä. Ettei tule sisäistä sekavuutta. Muuten se vaan menee niin, että se jää ulkopuolelta vahvaksi, koska ei vahvat asiat katoa. Mutta sisältä menee vähän sekavaksi. Eli se on ihan ok jos ostan niille pupunaamarit ja toinen sanoo, minä olen tiikeri! MINÄ OLEN TIIKERI! Ja toinen sanoo etten ole pupu, olen minä, olen poika. Se meni silloin tosi hyvin. Ainakin mun mielestä.

        Pitäis varmaan taas juoda se kylmäksi mennyt aamukahvi, että ajatukset lähtee rullaamaan paremmin 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Morsen aakkosin:
        ti ti ti, ti taa ti.
        Kiusalla hiukan piilotan,
        uteliaita kiusailen.
        Onko nimikirjaimilla väliä,
        kun ei tunne henkilöä?

        -ap

        SR?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Morsen aakkosin:
        ti ti ti, ti taa ti.
        Kiusalla hiukan piilotan,
        uteliaita kiusailen.
        Onko nimikirjaimilla väliä,
        kun ei tunne henkilöä?

        -ap

        Elämää takana, toisella vuosikymmen enemmän
        Hiukseni tällä hetkellä, loistaa kauemmaksi vähemmän


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämää takana, toisella vuosikymmen enemmän
        Hiukseni tällä hetkellä, loistaa kauemmaksi vähemmän

        Osuvaa kyllä. Tai sitten olet vain lukenut aiempia kirjoituksiani... Ensimmäinen vaihtoehto parempi😉

        -ap


    • Anonyymi

      Sinulla on mies liikaa aikaa täällä olla. Turhaa tuhlaat minuun aikaa täällä.

      • Anonyymi

        Et se sinä ole. Ei hänellä ole aikaa palstailla arkiaamuna klo 7:04. Hän teki todistettavasti jotain aivan muuta siihen aikaan.

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et se sinä ole. Ei hänellä ole aikaa palstailla arkiaamuna klo 7:04. Hän teki todistettavasti jotain aivan muuta siihen aikaan.

        -ap

        Mitä hän teki? :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä hän teki? :)

        Töitä. Ilman läppäriä tai puhelinta, ei siis palstaillut salaa.


    • Anonyymi

      Kaunista ja herkkää tekstiä. Ihanaa että ap. Osaat tuntea näin.

    • Anonyymi

      Teillä on käsittämättömän huono maku runouden suhteen, mutta väliäkö hällä.

      • Anonyymi

        Kökköä riimittelyä, tiedän kyllä.
        Lennokkaampi teksti ei mene loppusointuihin,
        enkä itse tunnista sitä enää runoudeksi.
        Vähän kuin väittäisi räppibattlea laulukilpailuksi.😆

        Pitäisi kai jatkaa perinteistä jaarittelulinjaa, vaikka kökkörunous on välillä kivempaa.

        -Öinen kökkörunoilija-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kökköä riimittelyä, tiedän kyllä.
        Lennokkaampi teksti ei mene loppusointuihin,
        enkä itse tunnista sitä enää runoudeksi.
        Vähän kuin väittäisi räppibattlea laulukilpailuksi.😆

        Pitäisi kai jatkaa perinteistä jaarittelulinjaa, vaikka kökkörunous on välillä kivempaa.

        -Öinen kökkörunoilija-

        Tai mitens olis sellainen kökkörunouden räppibattle aina valitusta aiheesta. Mä ainakin löytäisin siitä luontaisen jaarittelun tiivistysmetodin itselleni kun kirjoittaisin paria riviä puol tuntia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai mitens olis sellainen kökkörunouden räppibattle aina valitusta aiheesta. Mä ainakin löytäisin siitä luontaisen jaarittelun tiivistysmetodin itselleni kun kirjoittaisin paria riviä puol tuntia.

        No niin sain inspiraation osallistua omaan battleeni kuvauksella siitä mitä palstaviestin kirjoittamisen toisella puolella tapahtuu. Eli siis sellainen meta-ulottuvuus viestin kirjoittamiseen. Näin:

        Taas mun lapset piirtää seinää
        "Jes, äiti palstailee, ei nää!"

        Mutta sitä ne ei vielä tiedä,
        että annan kynät viedä
        Koska ostin tilalle valkotaulutussit
        V*ttu, väärä riimi.

        Helpompi siivota seinästä ja ovista
        ...muttei lähde jaloista tai korvista

        Mitä teen
        Kirjoitanko viestin loppuu
        Jaarittelen ilman hoppuu

        Vaik pennut on kohta vihreet
        Kysyn: "napero, mitä teet!"
        Yakuzaan liittymäänkö meet
        Hihat, rinta ja kasvot valmiit
        Puuttuu vaan parit kalat kauniit

        Yritänkö hinkata puhtaammiksi
        Vai väritänkö lapset siistimmiksi
        Jotta voidaan mennä kauppaa
        Ilman että pihan mummot laukkaa
        Sanomaan että tää kökköbattle on hävitty
        Nyt nukkumaanvitty


    • Anonyymi

      Ilta- auringon säteet mailleen taipuu,
      sydämessä hiljainen on kaipuu,
      ei päälle miehen naamasta näy,
      mieli eteerinen kierroksilla käy.

      Hassua näitä on sanoa,
      palstalle ajatusten satoa.
      Kevät toi jälleen pintaan,
      tunteet miehen rintaan.
      Turha yrittää niitä haudata,
      parempi tänne niitä laulella.

      Olen ehkä yksin veneessä,
      omia lauluja laulamassa.
      Sama sille, en murehdi,
      suruja turhia märehdi.
      Hän mielessä aina sädehti.

      -Öinen runomies, iltaruskon jälkeen-

      • Anonyymi

        Kaunis runo 😊 Mun ongelma on etten oikein saa puristettua itsestäni ulos mitään kunnollista ilman tuskaa. Tarvisin edes vähän sitä. Mut nyt koko kevään ollut sellainen olo, että tuska on jossain tavoittamattomissani. Nostan luurin muttei yhdistä. Connection error. Oon jossain eri sfäärissä kuin tuskani. Erilaisessa energiassa, suurimman osan aikaa. Jotain sellaista, ehkä. Hyvää yötä ja kauniita unia 😊


    • Anonyymi

      Takatalvi ulkona satelee,
      räntäsade kurja kastelee.
      Kevät silti jo on,
      aika purojen,
      aika auringon aikaisen.

      Keväällä mies kummasti heräilee,
      auringonnousuja varhain katselee.
      Mielessä töitä monia,
      juttuja muutamia,
      naista yhtä taas aattelee.

      Ei unholassa ollut ole,
      vain hieman taakse hiipunut,
      keväällä etukulmalle noussut.
      Siinä silmäkulmassa,
      käsivarren päässä,
      mukana silti kulkenut.

      Voisin kiinni kädestä ottaa,
      eteeni pyöräyttää,
      ja silmiin kaikki sanoittaa.
      Vaan teeppä se maailmassa,
      kolkossa todellisuudessa.
      Hulluna pitäisi hänkin varmaan,
      riesana loputtomana ainiaan.

      Sanoa ei siellä kehtaa,
      viestiä ei voi, ei saa.
      Sanaton ja mykkä,
      ilmeetön ja synkkä.
      Sellainen taidan olla,
      sydän aina kuutamolla.

      -ap, jokohan tämä riittää?-

      • Anonyymi

        Noissa ajatuksissa on tarpeeksi tuskaa johon mä yltyn itsessänikin koskemaan, niin jospa yritän itsekin saada ne ajatukset jossain vaiheessa runomuotoon.

        ❤❤


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noissa ajatuksissa on tarpeeksi tuskaa johon mä yltyn itsessänikin koskemaan, niin jospa yritän itsekin saada ne ajatukset jossain vaiheessa runomuotoon.

        ❤❤

        😊 Anna tulla vaan, kyllä se sieltä irtoaa kun hiukan alkuun pääsee.

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        😊 Anna tulla vaan, kyllä se sieltä irtoaa kun hiukan alkuun pääsee.

        -ap

        Tuo ohje pätee kaikkeen muuhunkin... ☺


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ohje pätee kaikkeen muuhunkin... ☺

        Se on totta. Lopussa kiitos seisoo😉

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta. Lopussa kiitos seisoo😉

        -ap

        😂 se runo on nyt ihan huulilla. Kohta tulee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        😂 se runo on nyt ihan huulilla. Kohta tulee.

        Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘

        Maailman kaksijakoisuus on se,
        Että toisaalta sen viestit on ne,

        Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
        Niin selkeää ettei enää arvoitus

        Niin oudot nää elämien tiet,
        Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
        Niin monin tavoin,
        Joista ei voi olla täällä avoin

        Samalla aika ei oo ikinä oikea
        Jokainen keino vähän liian vaikea
        Vaikka mulle kävis mikä vain
        Tyylistä kun en välitä lain

        Mut ylhäältäkö joku sen määrää
        Et kaunein asia on aina väärää

        Välissä on aina jotain
        Vähintään taistelussa mielen sotain,
        Kuvittelenko minä kaiken?
        Vai onko toinen ihminen vaikein?
        Tai olenko se minä?

        Eikö tää vois vaan olla helppoo
        Saadaanko siihen ikinä selkoo

        Ei enää yllättäis
        Mikään keskeytys
        Ei iso katastrofi
        Eikä pieni lovi
        Järiseekö seuraavaks maa
        Jotta kaiken taas sotkuun saa
        Kauanko kiinni pidetään
        Kaiken läpi toisemme nähdään
        Vaikka mitä se esti,
        Luulen että tunnen näin ikuisesti

        Mitä vielä?
        Vaikka kommunikaatiokatkos
        kaiken jatkoks?

        Siltä se tuntuu
        Ettet luo mun tuu
        Vaikka on ovi avoin
        Osoitan sitä sanoin

        Silti ymmärrän hankaluuden
        Edessä kaiken uuden


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘

        Maailman kaksijakoisuus on se,
        Että toisaalta sen viestit on ne,

        Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
        Niin selkeää ettei enää arvoitus

        Niin oudot nää elämien tiet,
        Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
        Niin monin tavoin,
        Joista ei voi olla täällä avoin

        Samalla aika ei oo ikinä oikea
        Jokainen keino vähän liian vaikea
        Vaikka mulle kävis mikä vain
        Tyylistä kun en välitä lain

        Mut ylhäältäkö joku sen määrää
        Et kaunein asia on aina väärää

        Välissä on aina jotain
        Vähintään taistelussa mielen sotain,
        Kuvittelenko minä kaiken?
        Vai onko toinen ihminen vaikein?
        Tai olenko se minä?

        Eikö tää vois vaan olla helppoo
        Saadaanko siihen ikinä selkoo

        Ei enää yllättäis
        Mikään keskeytys
        Ei iso katastrofi
        Eikä pieni lovi
        Järiseekö seuraavaks maa
        Jotta kaiken taas sotkuun saa
        Kauanko kiinni pidetään
        Kaiken läpi toisemme nähdään
        Vaikka mitä se esti,
        Luulen että tunnen näin ikuisesti

        Mitä vielä?
        Vaikka kommunikaatiokatkos
        kaiken jatkoks?

        Siltä se tuntuu
        Ettet luo mun tuu
        Vaikka on ovi avoin
        Osoitan sitä sanoin

        Silti ymmärrän hankaluuden
        Edessä kaiken uuden

        Hienosti kuvasit runon sanoin tunteidesi mutkikkuuden häntä kohtaan👍😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘

        Maailman kaksijakoisuus on se,
        Että toisaalta sen viestit on ne,

        Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
        Niin selkeää ettei enää arvoitus

        Niin oudot nää elämien tiet,
        Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
        Niin monin tavoin,
        Joista ei voi olla täällä avoin

        Samalla aika ei oo ikinä oikea
        Jokainen keino vähän liian vaikea
        Vaikka mulle kävis mikä vain
        Tyylistä kun en välitä lain

        Mut ylhäältäkö joku sen määrää
        Et kaunein asia on aina väärää

        Välissä on aina jotain
        Vähintään taistelussa mielen sotain,
        Kuvittelenko minä kaiken?
        Vai onko toinen ihminen vaikein?
        Tai olenko se minä?

        Eikö tää vois vaan olla helppoo
        Saadaanko siihen ikinä selkoo

        Ei enää yllättäis
        Mikään keskeytys
        Ei iso katastrofi
        Eikä pieni lovi
        Järiseekö seuraavaks maa
        Jotta kaiken taas sotkuun saa
        Kauanko kiinni pidetään
        Kaiken läpi toisemme nähdään
        Vaikka mitä se esti,
        Luulen että tunnen näin ikuisesti

        Mitä vielä?
        Vaikka kommunikaatiokatkos
        kaiken jatkoks?

        Siltä se tuntuu
        Ettet luo mun tuu
        Vaikka on ovi avoin
        Osoitan sitä sanoin

        Silti ymmärrän hankaluuden
        Edessä kaiken uuden

        Oisitpa mun
        iäin samoin tunnen
        Polkumme vaikean
        tekstis tiivistää tään

        Ei tyyli oo tärkee
        enää tällekään lyylil
        Ero susta
        on ainoo joka vaivaa

        Entä jos vaa
        annetaan mennä
        Täällä jo ollaan
        kai aika sen selvittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienosti kuvasit runon sanoin tunteidesi mutkikkuuden häntä kohtaan👍😊

        Näin on. Olen samaa mieltä. Asian ytimessä.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘

        Maailman kaksijakoisuus on se,
        Että toisaalta sen viestit on ne,

        Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
        Niin selkeää ettei enää arvoitus

        Niin oudot nää elämien tiet,
        Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
        Niin monin tavoin,
        Joista ei voi olla täällä avoin

        Samalla aika ei oo ikinä oikea
        Jokainen keino vähän liian vaikea
        Vaikka mulle kävis mikä vain
        Tyylistä kun en välitä lain

        Mut ylhäältäkö joku sen määrää
        Et kaunein asia on aina väärää

        Välissä on aina jotain
        Vähintään taistelussa mielen sotain,
        Kuvittelenko minä kaiken?
        Vai onko toinen ihminen vaikein?
        Tai olenko se minä?

        Eikö tää vois vaan olla helppoo
        Saadaanko siihen ikinä selkoo

        Ei enää yllättäis
        Mikään keskeytys
        Ei iso katastrofi
        Eikä pieni lovi
        Järiseekö seuraavaks maa
        Jotta kaiken taas sotkuun saa
        Kauanko kiinni pidetään
        Kaiken läpi toisemme nähdään
        Vaikka mitä se esti,
        Luulen että tunnen näin ikuisesti

        Mitä vielä?
        Vaikka kommunikaatiokatkos
        kaiken jatkoks?

        Siltä se tuntuu
        Ettet luo mun tuu
        Vaikka on ovi avoin
        Osoitan sitä sanoin

        Silti ymmärrän hankaluuden
        Edessä kaiken uuden

        Sen avoimen oven haluan aukaista. Miten sen avaan?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘

        Maailman kaksijakoisuus on se,
        Että toisaalta sen viestit on ne,

        Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
        Niin selkeää ettei enää arvoitus

        Niin oudot nää elämien tiet,
        Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
        Niin monin tavoin,
        Joista ei voi olla täällä avoin

        Samalla aika ei oo ikinä oikea
        Jokainen keino vähän liian vaikea
        Vaikka mulle kävis mikä vain
        Tyylistä kun en välitä lain

        Mut ylhäältäkö joku sen määrää
        Et kaunein asia on aina väärää

        Välissä on aina jotain
        Vähintään taistelussa mielen sotain,
        Kuvittelenko minä kaiken?
        Vai onko toinen ihminen vaikein?
        Tai olenko se minä?

        Eikö tää vois vaan olla helppoo
        Saadaanko siihen ikinä selkoo

        Ei enää yllättäis
        Mikään keskeytys
        Ei iso katastrofi
        Eikä pieni lovi
        Järiseekö seuraavaks maa
        Jotta kaiken taas sotkuun saa
        Kauanko kiinni pidetään
        Kaiken läpi toisemme nähdään
        Vaikka mitä se esti,
        Luulen että tunnen näin ikuisesti

        Mitä vielä?
        Vaikka kommunikaatiokatkos
        kaiken jatkoks?

        Siltä se tuntuu
        Ettet luo mun tuu
        Vaikka on ovi avoin
        Osoitan sitä sanoin

        Silti ymmärrän hankaluuden
        Edessä kaiken uuden

        En halua kommunikaatiokatkosta meille rakas. Tunteeni ovat niin suuret ja tarinamme myös, miten sitä tänne kertoa osaisi. Tilanteeni on mutkikas edelleen. Sen tiedän, että hänestä pidän juuri sellaisena kuin hän on. Haluan ottaa häneen yhteyttä jollain tapaa.


    • Anonyymi

      Ei noitien kanssa pidä olla saldojen riittäessä. Ei kummankaan

      • Anonyymi

        Ei ole noita mielessä mulla,
        vaikkei saldo ole kuin sulla.
        En rutiköyhä,
        mutta ehkä kipee,

        Vaikka rahalla voisin ostaa lovee,
        jätän sen sydämettömille koville,
        itseään vain rakastaville.
        Minä naiset sydämellä hoidan,
        taivaisiin korkealle koitan,
        silti nautinnon tavoitan.

        Noidat olkoon ominaan,
        ihania naisia kaipaan vaan.

        -Öinen runomies, ehkä hieman nauttineena😄


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole noita mielessä mulla,
        vaikkei saldo ole kuin sulla.
        En rutiköyhä,
        mutta ehkä kipee,

        Vaikka rahalla voisin ostaa lovee,
        jätän sen sydämettömille koville,
        itseään vain rakastaville.
        Minä naiset sydämellä hoidan,
        taivaisiin korkealle koitan,
        silti nautinnon tavoitan.

        Noidat olkoon ominaan,
        ihania naisia kaipaan vaan.

        -Öinen runomies, ehkä hieman nauttineena😄

        Hmp.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmp.

        Hmp? Tyhjä hymähdys tyhjälle tekstille?

        -ap


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmp? Tyhjä hymähdys tyhjälle tekstille?

        -ap

        Jaaha.


    • Anonyymi
      UUSI

      Ääh, yllättävä takatalvi + kesärenkaat, tästäkin vois joku tuskaruno syntyä 😂 mielentila oli jo ihan kesäinen.

    • Anonyymi
      UUSI

      Lauantaina heräilin aamuun,
      unessa kävin vielä kerran,
      hänelle jotain sanoa taisin.
      Verevää elämää boksereissa,
      jotain tuhmaa oli mielessä?

      En häntä siten usein ajattele,
      veijaria himolla herättele.
      Enempi ylemmällä mietin,
      sydämellä pääosin haaveilen.
      Silti olen mies terve viriili,
      en pitkään aikaan seniili.

      -ap

      • Anonyymi
        UUSI

        Myönnänkö, että tän runon aihepiiri on paras 😊 Mä voin varmaan myöntää sen ihan näin vaan kepeästi, koska tuskin mua naisena syytetään kuitenkaan siitä että ajattelisin vain sillä toisella päällä 😂 etu viattomasta ulkonäöstä. Voin ajatella vaikka kuinka tuhmia ja antaa ajatusten valua alemmas jäämättä kiinni.

        Tarkoitus oli vaan sanoa vertaustuellisesti, että ei haittaa. Eipä mullakaan ne ajatukset täysin yläpäässä pysy 😊😘


    • Anonyymi
      UUSI

      Tietystikin.

      • Anonyymi
        UUSI

        Lyhyt kommentti,
        lyhyt sanoma.
        Hiukan kuin keskustelu,
        yksinäinen puhelu,
        hänelle jonkin sanailu.
        Tuuleen turhaan huutelu,
        vastauksen odottelu.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lyhyt kommentti,
        lyhyt sanoma.
        Hiukan kuin keskustelu,
        yksinäinen puhelu,
        hänelle jonkin sanailu.
        Tuuleen turhaan huutelu,
        vastauksen odottelu.

        Enpä tiedä kenelle
        Kaikki on kaikkien ”hänelle”
        Ketä lienee odotellut
        Tummaa vaiko vaaleaa
        Tulista vai haaleaa
        Toivottua vai toivotonta
        Mietteissään vastasin
        Yksinäin tuhahdin.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Megasexy! Erika Vikman kiehnää sängyssä punaisessa lateksipuvussa: "Ilman häpeää..."

      Ensin tuli Cicciolina, sitten Syntisten pöytä ja nyt Häpeä. Superseksikkäästi pukeutuva Erika Vikman osaa todellakin kohahduttaa vai mitä mieltä olet?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      236
      6183