Yön tunnit pitkät on,
mieli harmaa ehkä on,
silti aina vain vallaton.
Vaeltaa luokse hänen taas,
satumaahan karkaa nääs.
Ajatusten havina,
kevätlehden kahina,
kohta kukkii kukkaset,
kevätsydämen palaset.
Sykkii maa taas elämää,
sydämessä sulaa routajää.
Hänelle runoilla kaunista voisin,
vuokkojen, kielojen loistavan soisin.
Lämpöä, hehkua sydänten,
leimua kiihkeän sydämen.
Loistakoon vain vanamo tuo,
se sydämeeni kesän luo.
Huoju vapaana kukka hentoinen,
anna hiustasi heiluttaa kesätuulen,
se sielustani sinulle puhaltaa,
hellästi sinua vain koskettaa.
Olet mulle kukka kaunoinen,
sua sydämelläni aina katselen.
- Öinen runomies-
Uneton valvoo, aamua odottaa
Anonyymi
64
595
Vastaukset
- Anonyymi
Niin kaunista. Tiesin, että olet lahjakas.
- Anonyymi
Keväinen valo ja tunteiden palo voivat kyllä pientä maniaakin synnyttää. Nukkua kuitenkin pitää yrittää.
- Anonyymi
Tämä on ihan totta, mutta miten saada villit tunteet hiljennettyä, että pystyy nukkumaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on ihan totta, mutta miten saada villit tunteet hiljennettyä, että pystyy nukkumaan?
Kyllä se uni lopulta voitti,
mutta kello unet karkoitti.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se uni lopulta voitti,
mutta kello unet karkoitti.
-apNiin kävi minullekin.
- Anonyymi
Sulla sujuu tuo runoilu keskellä yötäkin tosi kauniisti 😊 Tai ehkä se monesti onkin hyvä hetki. Kunhan vaan saisit myös nukuttua. Hyvä, jos edes vähän. Mulla menis luontaisesti niin, että iltaa kohden energisyys kasvaa enkä mitenkään malttaisi mennä nukkumaan, joten pidettävä vaan kiinni jostain unirytmistä etten jää hereille. Yritän muutenkin taas opetella nukkumaan kunnolla kun pari vuotta meni sellaisessa oudossa unisumussa, jossa oli nukkuessakin koko ajan vähän hereillä. Jatkuvien yöherätysten takia. Ja jäi varmasti se syvä uni kokonaan kokematta, koska en nähnyt kunnolla edes unia koko aikana. Mutta nähtävästi keho silti lepäilee vaikka on vaan puoliunessa ja heräilee, koska en ollut väsynyt fyysisesti, mutta unien puuttuminen oli jotenkin huonon tuntuista. Edelleen on vähän ongelmia saada ne unet takaisin, mutta paranee, paranee 😊
Illalla oli pakko yrittää vaan tyhjentää pää ja nukkua, kun sain jonkun epäilyttävän naurukohtauksen kun muut nukkuu ja mulla menee etenkin illalla, ja muutenkin ne vähän huonosti ohi 😂 Jos repeilyttää, niin repeilyttää vielä aika pitkään. Huono pokka. Tai ne nauruhermot on kytketty niin, että kun ne lähtee päälle, viilenee huonosti. Pakko vaan laittaa tyyny naamalle ja ajatella "älä ajattele mitään, älä ajattele mitään". Ja sehän nyt on aivan varma keino siihen, että ajatukset lipsahtaa. Mun pitäisi selvästi opetella vähän parempia keinoja pokan pitämiseen.
Toivottavasti saat paremmin unta ettet mee väsyneeksi 😊 mun vinkki kyllä on se, että kannattaa silti maata ja laittaa silmät kiinni vaikkei nukahtaisi. Koska oon itse pärjännyt sillä sen pari vuotta, eikä edes töissä tullut tehtyä mitään väsymysmokia, niin pakkohan sen on jonkin verran kehoa ladata. Mutta mukavaa päivää, ja yritä nukkua 😊 - Anonyymi
Lohdun tänne tuuli tuo,
hiusta heittää, suukon suo.
On kuin täällä vierelläin oisit,
kauneimmat sanat - katseet soisit.
Mukana lämpimän kevät tuulen,
kutsun tanssiin kiihkeän kuulen.
Kiihkoa, kaipausta, unetonta aikaa,
Rakkauden kieppuvaa maagista taikaa.
Pyörähdä, taivu, lennähdä hetki,
mihin päättyykään tämä, tunteiden retki?
Kevät ja kesä sen meille näyttää,
ilolla ja onnella kun toisemme täyttää..- Anonyymi
Tässä oli sitä rakkauden paloa ja tunteiden tunnelmaa. Tykkäsin. Tuon haluan kokea jonain tulevana kesänä hänen kanssaan.
- Anonyymi
Ihana kiitos runoilijattarelle. Näin rakas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä oli sitä rakkauden paloa ja tunteiden tunnelmaa. Tykkäsin. Tuon haluan kokea jonain tulevana kesänä hänen kanssaan.
Tämä kesä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä kesä?
Mielellään, mutta edellinen suhde on vielä kesken, joten...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä kesä?
Runoilijatar vastaa että kyllä, vaikka tänä kesänä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Runoilijatar vastaa että kyllä, vaikka tänä kesänä.
Onko runosi miehelle vai naiselle?
- Anonyymi
Miksi tekeytyä joksikin toiseksi......
- Anonyymi
Niinpä? Kenelle nämä "...mies"-jutut nyt sitten oikein o?
Kauniita runoja kirjoitat. Sielukkaita. 👍
- Anonyymi
Kuinka sielukas onkaan rakastettuni. Aivan uskomattoman ihana. Aina hän vain yllättää ihanuudellaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka sielukas onkaan rakastettuni. Aivan uskomattoman ihana. Aina hän vain yllättää ihanuudellaan.
Sehän on mukavasti sitten asianlaita. :)
- Anonyymi
Minkälainen on tämä kaipaamasi kukkanen?
Hän on tehty sinulle, tiedät sen?- Anonyymi
Nainen salaperäinen,
kasvatti kylmän pohjoisen,
alta tuulten ja hankien,
rannalta meren pohjukan.
Kukka tuttu ja tuntematon,
tukka tumma ja kiinni on.
Melkein itseni mittainen,
oikein sopivan kokoinen,
on nainen tuo tarujen,
kukka kaunis ja valkoinen.
-Öinen runomies, toistamiseen aamun jälkeen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nainen salaperäinen,
kasvatti kylmän pohjoisen,
alta tuulten ja hankien,
rannalta meren pohjukan.
Kukka tuttu ja tuntematon,
tukka tumma ja kiinni on.
Melkein itseni mittainen,
oikein sopivan kokoinen,
on nainen tuo tarujen,
kukka kaunis ja valkoinen.
-Öinen runomies, toistamiseen aamun jälkeenNaiset ja ne niiden hiukset aina vaihtaa väriä. Itsekin tänään pistin hiusten sävyn aikalailla hetken päähänpistosta lähemmäs sitä oikeaa väriä...:)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naiset ja ne niiden hiukset aina vaihtaa väriä. Itsekin tänään pistin hiusten sävyn aikalailla hetken päähänpistosta lähemmäs sitä oikeaa väriä...:)
Niin ne vaihtaa.
Vaan tänne ei kehtaa,
liikoja merkkejä antaa.
Vain ympäripyöreitä,
tietävälle osuvia,
muille yhdentekeviä.
Oikea voisi aavistaa,
kirjoittajan tunnistaa,
siksi itsensä runosta löytää.
Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
morsella naputan,
oikealle syliin teen läikytän.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ne vaihtaa.
Vaan tänne ei kehtaa,
liikoja merkkejä antaa.
Vain ympäripyöreitä,
tietävälle osuvia,
muille yhdentekeviä.
Oikea voisi aavistaa,
kirjoittajan tunnistaa,
siksi itsensä runosta löytää.
Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
morsella naputan,
oikealle syliin teen läikytän.
-apOdottelen nimikirjaimia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Odottelen nimikirjaimia.
Morsen aakkosin:
ti ti ti, ti taa ti.
Kiusalla hiukan piilotan,
uteliaita kiusailen.
Onko nimikirjaimilla väliä,
kun ei tunne henkilöä?
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ne vaihtaa.
Vaan tänne ei kehtaa,
liikoja merkkejä antaa.
Vain ympäripyöreitä,
tietävälle osuvia,
muille yhdentekeviä.
Oikea voisi aavistaa,
kirjoittajan tunnistaa,
siksi itsensä runosta löytää.
Nimikirjaimet ehkä vinkkaan,
morsella naputan,
oikealle syliin teen läikytän.
-apHyvin piilotettu kyllä, oon huomannut 😂 Kokemus tekee mestarin, palstailussakin.
Ja jotkut asiat osuu ihan vaan sattumalta, kun just eilen joku pieni vipeltäjä kaatoi vahingossa kahvini syliini. Onneks olin unohtunut selaamaan palstaa, että se kahvi ei enää ollut kovin kuumaa 😄 tuntuu että se on muutenkin jo käynyt niin usein että jotain aina tapahtuu kesken kun yritän juoda kahvia. Nousen ja lopulta tunnin päästä muistan että ai niin. Oon selvästi tottunut jo johonkin haalean viileään kahviin ja juon sen niin tottumuksesta.
Oma peilikuva näytti vihdoin vähän tutummalta. Pitää vielä laittaa vähän lähemmäs.
Mulla on kyllä ollutkin monta vuotta sellainen olo monesti etten tunnista itseäni. Ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti. Se nyt tietty on ehkä ihan normaaliakin, että jos on jossain ihan erilaisissa ympyröissä niin jossain vaiheessa pysähtyy miettimään että missä oikein olen. Jotain itsestä on ollut kyllä kadoksissa ja se ei oo hyvä tunne. Huomaan sen miten hyvä on saada kiinni oikeasta itsestä. Vähän vavisuttavaakin kyllä. Tajuta että tämä on se kuka olen.
Sekin on outo juttu, että edes pyörii tällainen mielessä, koska mä yleensä ulkopuolelta kuulen sitä että oon vähän liiankin itsepäisesti oma itseni. Enkä oo edes ymmärtänyt kunnolla mitä se tarkoittaa. Kun kuitenkin sisäisesti pyörii nää asiat päässä vähän sekavasti. Mutta oon tajunnut sen lapsista. Niilläkin on tosi vahva oman itsen tunne. Tietävät mitä itse haluavat tai eivät halua, keitä ovat. Ja just se piirre hiukan näyttää altistavan sille, että sitä vahvaa minuutta yritetään joka kohdassa murtaa koska pitäisi mennä ryhmän mukana tai muuten vaan olla vähän helpompi ihminen. Vähemmän tietoinen itsestään.
Jos ei sitä itsensä kohdalla oo tajunnut, niin yritän ainakin lasten kohdalla muistaa sen. Että ihan tarpeeksi tulee jo ulkopuolelta sen minuuden tökkimistä, niin pitää muistaa arvostaa sitä että joku on oma itsensä. Ettei tule sisäistä sekavuutta. Muuten se vaan menee niin, että se jää ulkopuolelta vahvaksi, koska ei vahvat asiat katoa. Mutta sisältä menee vähän sekavaksi. Eli se on ihan ok jos ostan niille pupunaamarit ja toinen sanoo, minä olen tiikeri! MINÄ OLEN TIIKERI! Ja toinen sanoo etten ole pupu, olen minä, olen poika. Se meni silloin tosi hyvin. Ainakin mun mielestä.
Pitäis varmaan taas juoda se kylmäksi mennyt aamukahvi, että ajatukset lähtee rullaamaan paremmin 😊 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Morsen aakkosin:
ti ti ti, ti taa ti.
Kiusalla hiukan piilotan,
uteliaita kiusailen.
Onko nimikirjaimilla väliä,
kun ei tunne henkilöä?
-apSR?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Morsen aakkosin:
ti ti ti, ti taa ti.
Kiusalla hiukan piilotan,
uteliaita kiusailen.
Onko nimikirjaimilla väliä,
kun ei tunne henkilöä?
-apElämää takana, toisella vuosikymmen enemmän
Hiukseni tällä hetkellä, loistaa kauemmaksi vähemmän - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämää takana, toisella vuosikymmen enemmän
Hiukseni tällä hetkellä, loistaa kauemmaksi vähemmänOsuvaa kyllä. Tai sitten olet vain lukenut aiempia kirjoituksiani... Ensimmäinen vaihtoehto parempi😉
-ap
- Anonyymi
Sinulla on mies liikaa aikaa täällä olla. Turhaa tuhlaat minuun aikaa täällä.
- Anonyymi
Et se sinä ole. Ei hänellä ole aikaa palstailla arkiaamuna klo 7:04. Hän teki todistettavasti jotain aivan muuta siihen aikaan.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et se sinä ole. Ei hänellä ole aikaa palstailla arkiaamuna klo 7:04. Hän teki todistettavasti jotain aivan muuta siihen aikaan.
-apMitä hän teki? :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä hän teki? :)
Töitä. Ilman läppäriä tai puhelinta, ei siis palstaillut salaa.
- Anonyymi
Kaunista ja herkkää tekstiä. Ihanaa että ap. Osaat tuntea näin.
- Anonyymi
Teillä on käsittämättömän huono maku runouden suhteen, mutta väliäkö hällä.
- Anonyymi
Kökköä riimittelyä, tiedän kyllä.
Lennokkaampi teksti ei mene loppusointuihin,
enkä itse tunnista sitä enää runoudeksi.
Vähän kuin väittäisi räppibattlea laulukilpailuksi.😆
Pitäisi kai jatkaa perinteistä jaarittelulinjaa, vaikka kökkörunous on välillä kivempaa.
-Öinen kökkörunoilija- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kökköä riimittelyä, tiedän kyllä.
Lennokkaampi teksti ei mene loppusointuihin,
enkä itse tunnista sitä enää runoudeksi.
Vähän kuin väittäisi räppibattlea laulukilpailuksi.😆
Pitäisi kai jatkaa perinteistä jaarittelulinjaa, vaikka kökkörunous on välillä kivempaa.
-Öinen kökkörunoilija-Tai mitens olis sellainen kökkörunouden räppibattle aina valitusta aiheesta. Mä ainakin löytäisin siitä luontaisen jaarittelun tiivistysmetodin itselleni kun kirjoittaisin paria riviä puol tuntia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai mitens olis sellainen kökkörunouden räppibattle aina valitusta aiheesta. Mä ainakin löytäisin siitä luontaisen jaarittelun tiivistysmetodin itselleni kun kirjoittaisin paria riviä puol tuntia.
No niin sain inspiraation osallistua omaan battleeni kuvauksella siitä mitä palstaviestin kirjoittamisen toisella puolella tapahtuu. Eli siis sellainen meta-ulottuvuus viestin kirjoittamiseen. Näin:
Taas mun lapset piirtää seinää
"Jes, äiti palstailee, ei nää!"
Mutta sitä ne ei vielä tiedä,
että annan kynät viedä
Koska ostin tilalle valkotaulutussit
V*ttu, väärä riimi.
Helpompi siivota seinästä ja ovista
...muttei lähde jaloista tai korvista
Mitä teen
Kirjoitanko viestin loppuu
Jaarittelen ilman hoppuu
Vaik pennut on kohta vihreet
Kysyn: "napero, mitä teet!"
Yakuzaan liittymäänkö meet
Hihat, rinta ja kasvot valmiit
Puuttuu vaan parit kalat kauniit
Yritänkö hinkata puhtaammiksi
Vai väritänkö lapset siistimmiksi
Jotta voidaan mennä kauppaa
Ilman että pihan mummot laukkaa
Sanomaan että tää kökköbattle on hävitty
Nyt nukkumaanvitty
- Anonyymi
Ilta- auringon säteet mailleen taipuu,
sydämessä hiljainen on kaipuu,
ei päälle miehen naamasta näy,
mieli eteerinen kierroksilla käy.
Hassua näitä on sanoa,
palstalle ajatusten satoa.
Kevät toi jälleen pintaan,
tunteet miehen rintaan.
Turha yrittää niitä haudata,
parempi tänne niitä laulella.
Olen ehkä yksin veneessä,
omia lauluja laulamassa.
Sama sille, en murehdi,
suruja turhia märehdi.
Hän mielessä aina sädehti.
-Öinen runomies, iltaruskon jälkeen-- Anonyymi
Kaunis runo 😊 Mun ongelma on etten oikein saa puristettua itsestäni ulos mitään kunnollista ilman tuskaa. Tarvisin edes vähän sitä. Mut nyt koko kevään ollut sellainen olo, että tuska on jossain tavoittamattomissani. Nostan luurin muttei yhdistä. Connection error. Oon jossain eri sfäärissä kuin tuskani. Erilaisessa energiassa, suurimman osan aikaa. Jotain sellaista, ehkä. Hyvää yötä ja kauniita unia 😊
- Anonyymi
Takatalvi ulkona satelee,
räntäsade kurja kastelee.
Kevät silti jo on,
aika purojen,
aika auringon aikaisen.
Keväällä mies kummasti heräilee,
auringonnousuja varhain katselee.
Mielessä töitä monia,
juttuja muutamia,
naista yhtä taas aattelee.
Ei unholassa ollut ole,
vain hieman taakse hiipunut,
keväällä etukulmalle noussut.
Siinä silmäkulmassa,
käsivarren päässä,
mukana silti kulkenut.
Voisin kiinni kädestä ottaa,
eteeni pyöräyttää,
ja silmiin kaikki sanoittaa.
Vaan teeppä se maailmassa,
kolkossa todellisuudessa.
Hulluna pitäisi hänkin varmaan,
riesana loputtomana ainiaan.
Sanoa ei siellä kehtaa,
viestiä ei voi, ei saa.
Sanaton ja mykkä,
ilmeetön ja synkkä.
Sellainen taidan olla,
sydän aina kuutamolla.
-ap, jokohan tämä riittää?-- Anonyymi
Noissa ajatuksissa on tarpeeksi tuskaa johon mä yltyn itsessänikin koskemaan, niin jospa yritän itsekin saada ne ajatukset jossain vaiheessa runomuotoon.
❤❤ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noissa ajatuksissa on tarpeeksi tuskaa johon mä yltyn itsessänikin koskemaan, niin jospa yritän itsekin saada ne ajatukset jossain vaiheessa runomuotoon.
❤❤😊 Anna tulla vaan, kyllä se sieltä irtoaa kun hiukan alkuun pääsee.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
😊 Anna tulla vaan, kyllä se sieltä irtoaa kun hiukan alkuun pääsee.
-apTuo ohje pätee kaikkeen muuhunkin... ☺
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo ohje pätee kaikkeen muuhunkin... ☺
Se on totta. Lopussa kiitos seisoo😉
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta. Lopussa kiitos seisoo😉
-ap😂 se runo on nyt ihan huulilla. Kohta tulee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
😂 se runo on nyt ihan huulilla. Kohta tulee.
Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘
Maailman kaksijakoisuus on se,
Että toisaalta sen viestit on ne,
Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
Niin selkeää ettei enää arvoitus
Niin oudot nää elämien tiet,
Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
Niin monin tavoin,
Joista ei voi olla täällä avoin
Samalla aika ei oo ikinä oikea
Jokainen keino vähän liian vaikea
Vaikka mulle kävis mikä vain
Tyylistä kun en välitä lain
Mut ylhäältäkö joku sen määrää
Et kaunein asia on aina väärää
Välissä on aina jotain
Vähintään taistelussa mielen sotain,
Kuvittelenko minä kaiken?
Vai onko toinen ihminen vaikein?
Tai olenko se minä?
Eikö tää vois vaan olla helppoo
Saadaanko siihen ikinä selkoo
Ei enää yllättäis
Mikään keskeytys
Ei iso katastrofi
Eikä pieni lovi
Järiseekö seuraavaks maa
Jotta kaiken taas sotkuun saa
Kauanko kiinni pidetään
Kaiken läpi toisemme nähdään
Vaikka mitä se esti,
Luulen että tunnen näin ikuisesti
Mitä vielä?
Vaikka kommunikaatiokatkos
kaiken jatkoks?
Siltä se tuntuu
Ettet luo mun tuu
Vaikka on ovi avoin
Osoitan sitä sanoin
Silti ymmärrän hankaluuden
Edessä kaiken uuden - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘
Maailman kaksijakoisuus on se,
Että toisaalta sen viestit on ne,
Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
Niin selkeää ettei enää arvoitus
Niin oudot nää elämien tiet,
Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
Niin monin tavoin,
Joista ei voi olla täällä avoin
Samalla aika ei oo ikinä oikea
Jokainen keino vähän liian vaikea
Vaikka mulle kävis mikä vain
Tyylistä kun en välitä lain
Mut ylhäältäkö joku sen määrää
Et kaunein asia on aina väärää
Välissä on aina jotain
Vähintään taistelussa mielen sotain,
Kuvittelenko minä kaiken?
Vai onko toinen ihminen vaikein?
Tai olenko se minä?
Eikö tää vois vaan olla helppoo
Saadaanko siihen ikinä selkoo
Ei enää yllättäis
Mikään keskeytys
Ei iso katastrofi
Eikä pieni lovi
Järiseekö seuraavaks maa
Jotta kaiken taas sotkuun saa
Kauanko kiinni pidetään
Kaiken läpi toisemme nähdään
Vaikka mitä se esti,
Luulen että tunnen näin ikuisesti
Mitä vielä?
Vaikka kommunikaatiokatkos
kaiken jatkoks?
Siltä se tuntuu
Ettet luo mun tuu
Vaikka on ovi avoin
Osoitan sitä sanoin
Silti ymmärrän hankaluuden
Edessä kaiken uudenHienosti kuvasit runon sanoin tunteidesi mutkikkuuden häntä kohtaan👍😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘
Maailman kaksijakoisuus on se,
Että toisaalta sen viestit on ne,
Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
Niin selkeää ettei enää arvoitus
Niin oudot nää elämien tiet,
Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
Niin monin tavoin,
Joista ei voi olla täällä avoin
Samalla aika ei oo ikinä oikea
Jokainen keino vähän liian vaikea
Vaikka mulle kävis mikä vain
Tyylistä kun en välitä lain
Mut ylhäältäkö joku sen määrää
Et kaunein asia on aina väärää
Välissä on aina jotain
Vähintään taistelussa mielen sotain,
Kuvittelenko minä kaiken?
Vai onko toinen ihminen vaikein?
Tai olenko se minä?
Eikö tää vois vaan olla helppoo
Saadaanko siihen ikinä selkoo
Ei enää yllättäis
Mikään keskeytys
Ei iso katastrofi
Eikä pieni lovi
Järiseekö seuraavaks maa
Jotta kaiken taas sotkuun saa
Kauanko kiinni pidetään
Kaiken läpi toisemme nähdään
Vaikka mitä se esti,
Luulen että tunnen näin ikuisesti
Mitä vielä?
Vaikka kommunikaatiokatkos
kaiken jatkoks?
Siltä se tuntuu
Ettet luo mun tuu
Vaikka on ovi avoin
Osoitan sitä sanoin
Silti ymmärrän hankaluuden
Edessä kaiken uudenOisitpa mun
iäin samoin tunnen
Polkumme vaikean
tekstis tiivistää tään
Ei tyyli oo tärkee
enää tällekään lyylil
Ero susta
on ainoo joka vaivaa
Entä jos vaa
annetaan mennä
Täällä jo ollaan
kai aika sen selvittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienosti kuvasit runon sanoin tunteidesi mutkikkuuden häntä kohtaan👍😊
Näin on. Olen samaa mieltä. Asian ytimessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘
Maailman kaksijakoisuus on se,
Että toisaalta sen viestit on ne,
Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
Niin selkeää ettei enää arvoitus
Niin oudot nää elämien tiet,
Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
Niin monin tavoin,
Joista ei voi olla täällä avoin
Samalla aika ei oo ikinä oikea
Jokainen keino vähän liian vaikea
Vaikka mulle kävis mikä vain
Tyylistä kun en välitä lain
Mut ylhäältäkö joku sen määrää
Et kaunein asia on aina väärää
Välissä on aina jotain
Vähintään taistelussa mielen sotain,
Kuvittelenko minä kaiken?
Vai onko toinen ihminen vaikein?
Tai olenko se minä?
Eikö tää vois vaan olla helppoo
Saadaanko siihen ikinä selkoo
Ei enää yllättäis
Mikään keskeytys
Ei iso katastrofi
Eikä pieni lovi
Järiseekö seuraavaks maa
Jotta kaiken taas sotkuun saa
Kauanko kiinni pidetään
Kaiken läpi toisemme nähdään
Vaikka mitä se esti,
Luulen että tunnen näin ikuisesti
Mitä vielä?
Vaikka kommunikaatiokatkos
kaiken jatkoks?
Siltä se tuntuu
Ettet luo mun tuu
Vaikka on ovi avoin
Osoitan sitä sanoin
Silti ymmärrän hankaluuden
Edessä kaiken uudenSen avoimen oven haluan aukaista. Miten sen avaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt ihan mestariteos, mutta yritin 😄 Ajatus katkesi vähän liian monta kertaa eikä vähiten sun vuoksi. Olisi tehnyt mieli vaihtaa tyylilajia kesken runon, mutta oisko sitten pitänyt vaihtaa jo palstaakin. Täytyy varmaan kokeilla seuraavalla kerralla luovaa runoilua yhden vetovoimaisen aihepiirin ympärillä 😘
Maailman kaksijakoisuus on se,
Että toisaalta sen viestit on ne,
Tää ei oo vahinko vaan tarkoitus,
Niin selkeää ettei enää arvoitus
Niin oudot nää elämien tiet,
Käyneet lähempänä kuin mihin ne yleensä vie
Niin monin tavoin,
Joista ei voi olla täällä avoin
Samalla aika ei oo ikinä oikea
Jokainen keino vähän liian vaikea
Vaikka mulle kävis mikä vain
Tyylistä kun en välitä lain
Mut ylhäältäkö joku sen määrää
Et kaunein asia on aina väärää
Välissä on aina jotain
Vähintään taistelussa mielen sotain,
Kuvittelenko minä kaiken?
Vai onko toinen ihminen vaikein?
Tai olenko se minä?
Eikö tää vois vaan olla helppoo
Saadaanko siihen ikinä selkoo
Ei enää yllättäis
Mikään keskeytys
Ei iso katastrofi
Eikä pieni lovi
Järiseekö seuraavaks maa
Jotta kaiken taas sotkuun saa
Kauanko kiinni pidetään
Kaiken läpi toisemme nähdään
Vaikka mitä se esti,
Luulen että tunnen näin ikuisesti
Mitä vielä?
Vaikka kommunikaatiokatkos
kaiken jatkoks?
Siltä se tuntuu
Ettet luo mun tuu
Vaikka on ovi avoin
Osoitan sitä sanoin
Silti ymmärrän hankaluuden
Edessä kaiken uudenEn halua kommunikaatiokatkosta meille rakas. Tunteeni ovat niin suuret ja tarinamme myös, miten sitä tänne kertoa osaisi. Tilanteeni on mutkikas edelleen. Sen tiedän, että hänestä pidän juuri sellaisena kuin hän on. Haluan ottaa häneen yhteyttä jollain tapaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En halua kommunikaatiokatkosta meille rakas. Tunteeni ovat niin suuret ja tarinamme myös, miten sitä tänne kertoa osaisi. Tilanteeni on mutkikas edelleen. Sen tiedän, että hänestä pidän juuri sellaisena kuin hän on. Haluan ottaa häneen yhteyttä jollain tapaa.
Yhteydenottohan on hyvä asia millä tavalla vain. Vaikka viestillä tai miten ikinä se itsestä tuntuu parhaimmalta. Eikö sitä oo tärkeä miettiä mikä itselle olisi paras jotta itsestä tuntuu hyvältä, koska se on se suurin kynnys ylittää. Oma itsensä. Viestit on jokatapauksessa hyvä kommunikointitapa kun niihin voi vastata rauhassakin. Varmaan se yhteydenotto tuntuu luolasukellukselta ja olisi varmasti paras keksiä kaikki keinot mitkä vaan tekee sen helpommaksi. Ja suhtautua ymmärtäväisesti. Siis vaikka sopia että on paikalla jotain aikaa, jos se sitten helpottaisi. Ilman odotuksia.
En keksi enempää näin aamutuimaan. Onko jollain muulla joka ketjua lukee hyviä ideoita? Moneen asiaan saa hyviä vinkkejä kun vaan netistä kyselee 😊
Mutta muurit on kyllä jo niin valmista kamaa, että ovesta voi astua suoraan sisään ja spraymaalata pinkin linnakkeen valkoiseksi. Vai mikä se antautumisen merkki olikaan. Vai oliko se valkoinen lippu siis, harhauduin ajatuksissa. En oo kovin hyvä näissä strategioissa 😄 Tiedän vain, että palapeli pitää viimeistellä. Luolasukelluksella.
Parempi että oon hiljaa nyt, oon varmaan vielä vähän unessa ja kirjoittelen mitä sattuu 😊 Sori aloittajalle, että tulin taas sotkemaan ja viemään sivuraiteille hänen runoketjuaan. Vika on täysin minun, kun sitä edelleen teen vaikka aloittaja on selvästi sanonut että haluaa pitää ketjunsa puhtaina tällaisesta.
- Anonyymi
Ei noitien kanssa pidä olla saldojen riittäessä. Ei kummankaan
- Anonyymi
Ei ole noita mielessä mulla,
vaikkei saldo ole kuin sulla.
En rutiköyhä,
mutta ehkä kipee,
Vaikka rahalla voisin ostaa lovee,
jätän sen sydämettömille koville,
itseään vain rakastaville.
Minä naiset sydämellä hoidan,
taivaisiin korkealle koitan,
silti nautinnon tavoitan.
Noidat olkoon ominaan,
ihania naisia kaipaan vaan.
-Öinen runomies, ehkä hieman nauttineena😄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole noita mielessä mulla,
vaikkei saldo ole kuin sulla.
En rutiköyhä,
mutta ehkä kipee,
Vaikka rahalla voisin ostaa lovee,
jätän sen sydämettömille koville,
itseään vain rakastaville.
Minä naiset sydämellä hoidan,
taivaisiin korkealle koitan,
silti nautinnon tavoitan.
Noidat olkoon ominaan,
ihania naisia kaipaan vaan.
-Öinen runomies, ehkä hieman nauttineena😄Hmp.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmp.
Hmp? Tyhjä hymähdys tyhjälle tekstille?
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmp? Tyhjä hymähdys tyhjälle tekstille?
-apJaaha.
- Anonyymi
Ääh, yllättävä takatalvi kesärenkaat, tästäkin vois joku tuskaruno syntyä 😂 mielentila oli jo ihan kesäinen.
- Anonyymi
Lauantaina heräilin aamuun,
unessa kävin vielä kerran,
hänelle jotain sanoa taisin.
Verevää elämää boksereissa,
jotain tuhmaa oli mielessä?
En häntä siten usein ajattele,
veijaria himolla herättele.
Enempi ylemmällä mietin,
sydämellä pääosin haaveilen.
Silti olen mies terve viriili,
en pitkään aikaan seniili.
-ap- Anonyymi
Myönnänkö, että tän runon aihepiiri on paras 😊 Mä voin varmaan myöntää sen ihan näin vaan kepeästi, koska tuskin mua naisena syytetään kuitenkaan siitä että ajattelisin vain sillä toisella päällä 😂 etu viattomasta ulkonäöstä. Voin ajatella vaikka kuinka tuhmia ja antaa ajatusten valua alemmas jäämättä kiinni.
Tarkoitus oli vaan sanoa vertaustuellisesti, että ei haittaa. Eipä mullakaan ne ajatukset täysin yläpäässä pysy 😊😘
- Anonyymi
Tietystikin.
- Anonyymi
Lyhyt kommentti,
lyhyt sanoma.
Hiukan kuin keskustelu,
yksinäinen puhelu,
hänelle jonkin sanailu.
Tuuleen turhaan huutelu,
vastauksen odottelu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lyhyt kommentti,
lyhyt sanoma.
Hiukan kuin keskustelu,
yksinäinen puhelu,
hänelle jonkin sanailu.
Tuuleen turhaan huutelu,
vastauksen odottelu.Enpä tiedä kenelle
Kaikki on kaikkien ”hänelle”
Ketä lienee odotellut
Tummaa vaiko vaaleaa
Tulista vai haaleaa
Toivottua vai toivotonta
Mietteissään vastasin
Yksinäin tuhahdin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lyhyt kommentti,
lyhyt sanoma.
Hiukan kuin keskustelu,
yksinäinen puhelu,
hänelle jonkin sanailu.
Tuuleen turhaan huutelu,
vastauksen odottelu.Ei kaikki tosin edes odota vastausta kommenteilleen. Pikemminkin ärsyyntyvät kommenteista.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�214861Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03059Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03055Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03055Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03055Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03054Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03050Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03046Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03044Nancy Taylor
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋03044