Ei ne niin kauheita aikoja olleet, juuri mitään ei meitä vastaan tapahtunut. Vain Suomessa asuvien venäläisten asemaa parannettiin.
Kannattaisi mainita kurjuutta ylistettäessä, että näiden ns. sortokausien välillä Suomi sai yksikamarisen Eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. En tätä kovin rankkana sortona osaa pitää.
Kannattaisi mainita kurjuutta ylistettäessä, että näiden ns. sortokausien välillä Suomi sai yksikamarisen Eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. En tätä kovin rankkana sortona osaa pitää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Et voi aidosti mainostaa Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja Eduskuntaa, koska ne saatiin Venäjän 1905 (lähes) vallankumouksen ja Kansallislakon ja työväestön aloitekyvyn ja määrätietoisuuden ansiosta. Lisäksi onnenamme oli kapteeni Kock järjestyskaartin johdossa ja maltillisesti toiminut kenraalikuvernööri, ruhtinas Obolensky, erityisesti joiden ansiosta Venäjän laivasto ei pommittanut Helsinkiä tuusannuuskaksi.
Heti kun tilanne Venäjällä ja esimerkiksi Baltiassa saatiin väkivalloin rauhoitettua N II:n johdolla, palautui sortokausi 1908 aikaisempaa vaarallisempana kenraalikuvernööri Seynin johdolla.
Omat äärivanhoillisempamme, eli pääosin ruotsinkielinen eliittimme ja sen suomeksi heiluva häntä (nuorsuomalaiset), jotka vallankumouksen pelossa olivat suostuneet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, alkoivat vehkeilyn N II :n venäläisten kanssa (ns. Pietarin tie).
Tämä vesitti Eduskunnan toiminnan suurimmalta osalta. Siksi syventyivät ne ristiriidat, jotka veivät puheyhteyden katkeamiseen ja kapina/sisällissotaan 1918.
Sortovuodet eivät merkinneet kovin vakavaa sortoa jokapäiväiseen elämään - mitä nyt lehtiä lakkauteltiin ja nimitettiin kelmejä ja venäläisiä virkoihin. Jälkimmäinen sortokausi 1908-1917oli kuolemanvaarallinen Suomen autonomialle.
Ainoa pelastuksemme oli maailmansota ja keisarikunnan kaatuminen.
Maailmansota pelasti meidät myös joutumasta Saksan vasallivaltioksi
ja kuningaskunnaksi oikeiston pyrkimyksistä huolimatta.
Luonnonrikkauksiammekin saimme hallita siihen saakka kunnes 1987
alkoi kokoomuksen toimesta niitten "vapauttaminen" kansainväliselle
pörssikapitalismille.
” Maailmansota pelasti meidät myös joutumasta Saksan vasallivaltioksi
ja kuningaskunnaksi oikeiston pyrkimyksistä huolimatta.”
Ja mikä sotäkin parempaa niin bolsevistinen vallankumous ja itsenäisyyssotamme PELASTI MEIDÄT JÄÄMÄSTÄ Venäjän osaksi!
Suomea poljetaan paljon pahemmin Brysselin taholta tällä hetkellä. Autonomian aikanasentään luotiin suomalainen teollisuusvaltio. Nyt Saksan ja Ranskan pankit puristavat Italian ja Kreikan jne kautta viimeisenkin omavaraisuuden ja upottavat tulevat polvet velkaorjiksi. Suomi on alistautunut tahallaan Euromafian ja Naton orjaksi ja kätyriksi.
Kaupankäynti ja suhteet vapaisiin Venäjän ja Kiinan markkinoihin olisi koetettava säilyttää mutta siirtomaamenneisyytemme on tuottanut alamaisuuden jossa orja rakastaa kahleitaan.
Tökeröä valetta.
Autonomian ajan teollisuutemme rakennettiin omin voimin paljolti länsimaista tulleiden yrittäjien toimin.
EU-jäsenyys on ollut siunaus niin koko kansalle kuin talouselämällemme.
Olemme eurooppalainen länsimaa,emme Venäjän armopaloista elävä kummajainen.
Aikoinaan Suomea Eurostoliiton Unioniin huijattaissa kansanäänestyksiä järjestettiin Pohjoismaissa.Norjan kielteisen äänestystuloksen varmistuttua suomalaiset eu-nukit ilkkuivat lehdissä,kuinka hauskaa tulee olemaan lentoasemilla,kun norjalaiset jonottavat passintarkastukseen suomalaisten marssiessa ylpeinä suoraan lentokoneeseen.
Edes tämä lapsellinen ja halpa-arvoinen "etu" ei toteutunut.Siellä jonottavat samassa jonossa niin suomalainen kuin norjalainenkin.
Eurostoliiton jäsenyyden aikana Suomen talous on kehittynyt verraten heikosti.Ruotsista on jääty taas jälkeen ainakin hajuraon verran.Kun lisätään Suomen tekemät sitoumukset esimerkiksi Suomea vauraamman Italian rahoittamiseen että edes se pysyisi Eurostoliitossa,on tulevaisuutemme periferia-alueena synkkä.
"Tyhmän eväät syödään ensiksi".Vanha venäläinen sananlasku.
Kapteeni Johan Kock, joka paljolta sattumien seurauksena valittiin Kansallislakon Suojelukaartin johtoon on historiamme unohtuneita ja unohdutettuja suurmiehiä.
Helsinki olisi todennäköisesti kokenut tykistötuhon ja suomalaiset laajoja rankaisutoimia ilman hänen maltillista neuvottelukykyään ja sotilaallista kokemustaan.
Helsingin kaupungin häpeä on, että Kockin patsas ja puisto puuttuvat.
Viaporin kapinan jälkeen Kock autettiin pakenemaan Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli ennen Suomen itsenäistymistä ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Kock ).
Kockin oma kertomus toiminnastaan Kansallislakon aikana on kiinnostava Seitsemän päivää keskusasemalla (1906, 119 s). Eräs unohdettu aikalaiskertomus aiheesta on myöhemmän professori Väinö Salmisen muistelmat Vallattomilta vaellusvuosilta (Otava, 1946, 236 s.) :
(s. 188-) Sain kutsun - en muista kuinka mones vuorokausi hulinaa oli menossa - saapua kapteeni Kockin puheille pääpoliisiasemalle. En ollut ennen nähnyt tuota kiltiltä, mutta rehdiltä haaveilijalta vaikuttavaa miestä. Kapteeni oli niin väsynyt, että pyrki seisoaltaan nukkumaan. Minun tulisi hoitaa tuona yönä partioitten lähettäminen vaertiopaikoille.
Minun? En osaa sellaista.
"Teitä on suositeltu luotettavana miehenä" (kaiketi Sulo Wuolijoki ym.)
"Jaa minkä puoluekannan mukaan?"
"Ei minkään. Tässä on kysymksessä estää yöllä syntymästä kahakoita työväestön, punakaartin, ja ylioppilas- eli valkokaartin välillä yöllä. Tulevat silloin tällöin kysymään, eikö niitä saa ampua. Te kiellätte ja sanotte: Ei ennen kuin kapteeni Kockilta saan määräyksen." ...
Vietiinko Suomelta ja Suomesta jotakin? Saavutettuja etuja, ihmisiä, rahaa. Otettiinko korvauksetta kotieläimiä, elintarvikkeita, teollisuustuotteita vai mitä julmuuksia suomalaisille tehtiin?
Kun et tiedä, niin kerrotaan: Saksan kanssa tehdyistä sopimuksista vapauduimme vuoden 1918 lopulla Saksan vallankumouksen ja sotilaallisen kaatumisen ansiosta.
Sortokausilla Suomelta pyritiin viemään niitä oikeuksia,jotka1809 ja myöhemmin oli annettu.
Eli autonomiaa supistettiin ja maata yritettiin venäläistää. TappioJapanin sodassa toi välillä helpotuksen.
Sortoa vastaanhan palstan stallareilla ei ole mitään.
Et voi aidosti mainostaa Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja Eduskuntaa, koska ne saatiin Venäjän 1905 (lähes) vallankumouksen ja Kansallislakon ja työväestön aloitekyvyn ja määrätietoisuuden ansiosta.
Ahaa, nyt ymmärrän. Mitään hyviä asioita joita saatiin Venäjän vallan aikana ei saa syystä tai toisesta mainita.
Kyllä Suomi pystyi kehittymään suunnattomasti muuttuessaan A I:n tekojen ansiosta autonomiseksi ja kehittyessään sellaisena omilla voimillaan ja keisari-suuriruhtinaittensa, etenkin A II:n suojeluksessa aidoksi suvereenittomaksi valtioksi.
Sadassa vuodessa muuttui Ruotsin hyväksikäyttämä ja miltei tuhoama alue nopeasti kehittyväksi alueeksi.
Valtiollinen kehitys joutui uhatuksi vasta N II:n aikana, kun tämä kiihkovenäläisineen ymmärsi että Suomi oli kehittynyt siitä erilleen. Eliittimme kiihkoruotsalainen osa ei ymmärtänyt eikä välittänyt Snellmanin neuvoja, että epätasaisessa puolustustaistelussa kiihkovenäläisiä vastaan voi menestyä vain koko väestön yhteistyöllä ja sosiaalisia uudistuksia tekemällä.
Päinvastoin, enemmistö näistä toimi entistäkin lyhytnäköisemmin omien talous- ja kielietujensa häikäilemättömina suojelijoina ja uudistusten jarruna - N II:n tuella.
Lopputuloksena tästä oli vuoden 1918 katastrofi, vaikka Suomi väestönsä yhteistoimin olisi itsenäistynyt ilman sotimista ja ilman ulkopuolisia joukkoja Keisarikunnan romahduksen luomassa ainutkertaisessa tilanteessa.
Suomen autonominen asema ja sen kehittyminen 1800-luvulla oli ruotsinkielisen eliitin ansiota.
Siinä porukassa viritettiinmyös suomalainen kansallishenki,joka aikanaan johti itsenäistymiseen äärivasemmiston vehkeilyistä ja kapinoinnista huolimatta.
Katkeruus sosialismin hylkäämisestä ja demokratian valinnasta on stallareilla suuri vieläkin.
Eliittimme oli 1800-luvun alkupuolella valtaosin ruotsinkielinen. Suomenkielellä ei ollut oikeuksia ja edetäkseen oli suomenkielisten jo edeltävinäkin vuosisatoina muuttua ruotsinkielisiksi, yleensä sukunimeään myöten.
Ruotsinkielisissä oli kaukonäköisiäkin, kuten Snellman, mutta Snellmankin joutui kiihkoruotsalaisen eliittimme parjauksen kohteeksi neuvoessaan näitä.
Osoittaa hyvin heikkoa näiden asioiden tuntemusta väittää että ruotsinkieliset olisivat luoneet suomalaisen kansallishengen. Kaikkea muuta!
Tietysti myös ruotsinkielisissä (joista useimmat olivat alkuaan suomenkielisiä) oli paljon tässä suhteessa ansioituneita.
Asiaa ei kuitenkaan voi tässä sanomaketjussa riittävästi valottaa.
Siihen tarvitaan omia, eritellympiä sanomaketjuja.
Mainitse ihmeessä, mutta mieti, että saatiinko ne ”Venäjän vallan” takia tai siitä huolimatta! Moni asia tuli yleisen kehityksen myötä!
On hölmöä ja falskia väittää, että ilman Tsaarin Venäjän kautta Suomessa ei olisi rautateitä!
Olisihan tänne jossain vaiheessa tehty joitain Ruotsin SJ:n sivuratoja, mutta ei missään tapauksessa sitä kattavaa rataverkkoa, jonka SVR (=Suomen valtionrautatiet) rakensi Suomen Valtiopäivien päätösten mukaisesti.
Matkat näillä radoilla maksettiin Suomen markoilla ja penneillä.
Joskus tuli silti ongelmia niin Venäjän kuin Ruotsinkin suunnalta. Loistoesimerkki oli rata Tornioon, jota Bobrikoff ei olisi sallinut, mutta N II kuitenkin asiaperusteilla hyväksyi. Maailmansodan sytyttyä siitä tuli korvaamaton Venäjän kannalta tämän ainoana rautatieyhteytenä länteen.
Mutta vielä suurempia ongelmia tuli Ruotsin vainoharhoista Suomea ja Venäjää kohtaan. Ruotsi ei suostunut yhdistämään ratayhteyttään Haaparantaan. Siksi jouduttiin jatkamaan rataa pikaisesti Karunkiin ja sieltä hevosilla Tornionjoen jään yli Ruotsin Karunkiin.
Sodan jälkeenkään ei Ruotsin vainoharhaisuus itsenäistynyttä Suomea kohtaan lieventynyt. Ruotsissa rataa oli jo toki jatkettu Haaparantaan, mutta sitä ei saanut viedä Tornion Kaupunginsaaren läpi Haaparantaan.
Piti tehdä kallis liki kymmenkilometrinen lenkki merelle pitkine siltoineen.
Nykyään nuuskan salakuljettajat ovat lähes ainoa käyttäjä tälle syrjäiselle sillalle.
Pohjois-Suomi ja -Ruotsi Torniosta ja Haaparannasta puhumattakaan olisivat hyötyneet ja hyötyisivät yhä jos moisen älyttömyyden sijasta olisi suora yhteys.
----Mitään hyviä asioita joita saatiin Venäjän vallan aikana ei saa syystä tai toisesta mainita.-------
Ei p idä sanoa että mitään hvyää tapahtui Suomessa ryssävallan aikana. Pitää valehdella koko ajan kauheasta vainosta ja joukkoraiskauskista ja ryöst öistä.
Valettahan tuokin väite on .
Suomalaisten asiat olivat sortokausien synkimpinäkin aikoina ainakin 50 kertaa paremmin kuin Ruotsina aikana kertaakaan.
Sortokausien ajan suomalaiset olivat toista mieltä.
Juuri Ruotsin ajan laillisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen puututtiin.
Eihän sellaisilla asioilla ole arvoa stallareille.
Tuollaistahan voi aina heitttää mutta annapas perusteluja.
Juuri Ruotsin ajan laillisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen puututtiin.
Oliko Suomella todellakin Ruotsin vallan aikana autonomia ja oma lainsäädäntö jonka Venäjä halusi ottaa pois ???
Edellä kirjoittaneille: Ei pidä esittää sortokausiakaan pelkästään huonona aikana, vaikka ne olivat aikalaisille todella järkytys sitä edeltäneeseen valtiollisen kehittymisen aikaan verrattuna. Ja toinen sortokausi (1908-1917) olikin kuolemanvaarallinen.
Snellman oli nimenomaisesti ymmärtänyt ennakolta tällaisen muutoksen olevan odotettavissa jo hänen eläessään A II:n idyllisen kehityksen aikaa.
Siksi Snellman yritti saada noin 150 000 henkisen ruotsinkielisen eliitin ymmärtämään, että Suomi voi vastustaa aikanaan tulevaa suurvenäläistä painetta vain olemalla yksimielinen parimiljoonainen kansa.
Siksi eliitin piti edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, liittyä kansaan eikä eristyä siitä sekä edistää ja itsekin käyttää suomenkieltä.
Enemmistö ruotsinkielisistä ei halunnut ymmärtää Snellmanin sanomaa. Päinvastoin syntyi nordistisia kiihkoliikkeitä mm. Freudenthalin nimissä.
Näiden joitain jäänteitä on esiintyy vieläkin, esimerkiksi pakkoruotsi.
Myös aikalaisia raivostuttanut ruotsikkojen suomeksi heiluva häntä näkyy yhä stiftelsekorruptiona monen kansanedustajan vaalirahoituksessa.
Toinen sortokausi oli Suomen historiassa sortokausiksi kutsutun ajanjakson jälkimmäinen vaihe vuosina 1908–1917, jolloin Venäjä pyrki merkittävästi kaventamaan Suomen autonomiaa.
Eetu Iston teos Hyökkäys vuodelta 1899 muodostui jo aikalaisten silmissä venäläistämistoimien symboliksi.
Toinen sortokausi alkoi Pjotr Stolypinin tultua Venäjän pääministeriksi ja hänen toteuttaessaan 1908 Suomen asiain esittelyjärjestyksen, jonka jälkeen Suomea hallittiin enemmän Venäjän ministerineuvoston kautta. Aikaisemman käytännön mukaan suomalainen ministerivaltiosihteeri oli esittänyt Venäjän keisarille ne Suomea koskevat lakiasiat, jotka tulkittiin kuuluviksi yleisvaltakunnallisiin asioihin. Uuden esittelyjärjestyksen jälkeen tämä valta oli Venäjän ministerineuvostolla. Vuonna 1910 annettiin laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntövallan. Sen turvin säädettiin vuonna 1912 myös yhdenvertaisuuslaki, joka antoi Venäjän kansalaisille Suomessa samat oikeudet kuin Suomen alamaisilla oli, äänioikeutta lukuun ottamatta. Tämä mahdollisti venäläisten nimittämisen korkeisiin virkoihin Suomessa.