.....tekee sinustakin hullun!!!!!!!!!!Rakkaus!! Mä rakastan ihan liikaakin... mä en jaksa..
Se jokin joka...
BePe
9469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...meitä on ainakin kaksi hullusti rakastunutta.
Enkä minäkään jaksa, kun en saa vastarakkautta!!!
Jostain syystä järki ei tee sopua sydämen kanssa. No. Olen yrittänyt antaa hänelle tilaa olla. Varmasti olen sanonut liikaa ja tehnyt kaiken toisin kuin olisi pitänyt. Kovasti helpottaisi, jos hän saattaisi sanoa, ettei meistä koskaan tule mitään. Mutta ehkä sitten pitää antaa ajan kulua.
Jännää, miten hän saattaa puhua tulevaisuudesta, yksin. Hän ei ehkä vain pysty sanomaan etten merkitse hänelle.
Voi kun osaisin laittaa tämän kaiken järjestykseen, saisin rauhan tältä epävarmuudelta. Mutta elämä ei kai vaan mene niin. Pitää osata jättää selittämättä, järjestämättä. Antaa itselleen tilaa ihmetellä.
Epävarmuus, sepä se. Minullakin sydän vuotaa verta, rakastan niin kauheasti, mutta toinen tuntuu hiipuvan kauemmaksi. Pitäisikö luovuttaa, tuntuu että mitä enemmän hänelle kerron rakkaudestani, sitä vähemmän hän vastaa siihen. Mutta miksi hän ei sitten sano, jos ei halua enää olla? Tämä on kiduttavaa, en tiedä mitä tehdä. Itkettää ja sydän pakahtuu, en osaa keskittyä mihinkään, pitäisi nytkin tehdä vaikka mitä, mutta olen täällä vain ruikuttamassa. En halua koskaan enää rakastua!!!
Eilen jossain keskustellessa joku sanoi että toista ei voi pakottaa tuntemaan tai olla tuntematta. Ja sekin kuuluu rakkauteen - päästää toinen menemään. Tunteidensa mukaan.
Mullakin on keskittyminen heikkoa. Ajatukset pyörii ympyrää. Olen liian pieni näin isoille asioille. Voi kun olisin valmiimpi!
Jotta joskus voisin rakastaa jota kuta, minun pitää varmasti tehdä sopu itseni kanssa. Jotenkin.
..böh...rakkaus on perseestä! meni vähäaikaa sitte suhde poikki...böh!
Niinpä, kai on päästettävä menemään. Mutta helppoa se ei ole, kun ajattelenkin etten enää häntä saa rakastaa. Minne minä tungen sitten tämän rakkauden? Eikö sillä ole mitään arvoa, miksi se ei kelpaa? Rakastihan hänkin aluksi, vai oliko kaikki vain valetta?
Mitä tarkoitat sovulla itsesi kanssa?
Tarkoitan sovun tekemisellä, että jonain aamuna haluaisin osata katsoa peiliin ja pitää näkemästäni. Siis en tarkoita ulkonäköäni, vaan sitä minkälainen olen kokonaisena.
Aika usein vika ei ole sinussa eikä hänessä, vaan suhde ei ole vaan sellainen jota tarvitsisitte tällä hetkellä. Siitäkin on paljon kiinni, mitä kutsuu rakkaudeksi. Minä taidan puhua liian helposti rakkaudesta. Rakkaus tulee ajan kanssa, rakastuminen ja ihastuminen nopeasti.
se nyt valitettavasti taitaa olla !!
hänen niska, ääni ja koko olemus, ne tekee mut hulluksi, hulluksi rakkauteen... sydän hakkaa, hakkaamisesta päästyäänkin. Mä Rakastan aivan mielettömästi Häntä, Ikuisesti!