Kehoitan teitä nuoria opiskelupaikkaa hakevia suuntaamaan teologisiin opintoihin. Tulevaisuudessa tarvitaan Suomen luterilaisessa kirkossa pappeja. Pappispulakin voi tulla. Teogia on oppiaineena innostavaa ja jännittävää mutta myös elämänurana. Sinä joka luet tätä ja tiedät että mahdollisesti pääsisit pohjakoulutuksesi perusteella laita hakemukset Helsingin tai Joensuun teologisiin tiedekuntiin. Menestystä ja siunausta sinulle koko elämääsi toivottaa pikkupappi.
Pyrkikää teologiseen
pikkupappi
8655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mittaamaan, paljonko ihmisessä on perisyntiä, ja montako prosenttia siitä poistuu kasteessa, niin harkitsen asiaa, vaikken tuore yo olekaan.
Valitettavasti ev lut kirkon talous on ahdingossa. Seurakunnat saneeraavat. Kirkon eläkevastuut ovat valtavat. Yhteisövero on poistumassa. Nuoret ja suurituloisimmat ihmiset eroavat kirkosta yhä enemmän. Ikävää.
Tämä rakas kansankirkkomme ei kykene palkkaamaan lähivuosina niin paljon pappeja kuin raskas ja vaativa työ edellyttäisi. Monet papit joutuvat lisäksi virkamiehiksi ja toimistotöihin ilman hengellistä työtä. Uupumus ja henkilöstö- ja henkilökohtaiset ongelmat uhkaavat myös kasvaa entisestään.
Mutta jos olet elävässä uskossa ja omaat Jumalan kutsumuksen niin hakeudu toki pappiskoulutukseen teologiseen tiedekuntaan ja sitten papin virkaan.
31. KASTE
Tämä opinkohta on tarkasti huomattava kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti (ja jumalattomasti). Paavali sitävastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin, nimittämällä sitä — Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa — uudestisyntymisen pesoksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi; ja tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. Mutta Paavali ei, niin kuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan syntymään viittaavasta pukeutumisesta; hän ei sano: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon, — niinhän luulottelevat nykyajan lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkonaisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän ja arvottoman merkin —, vaan hän sanoo: »Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet, toisin sanoen, teidät on temmattu lain ulkopuolelle, kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden. Paavali siis opettaa: kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme. Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa. Mutta jos todellakin olemme pukeneet päällemme Kristuksen, vanhurskautemme ja autuutemme puvun, niin pukekaamme päällemme myös Kristus, se puku, jossa me seuraamme häntä.
kiusata itseänne ja Jumalaa ja vaarantaa iankaikkisen autuutenne menkää ihmeessä opiskelemaan teologiaa yliopistoon. Siellä opitte kyseenalaistamaan ja epäilemään Jumalan sanaa kaikkea sitä mitä Jumala sanassaan asuu. Näin on käynyt lukuisille vilpittömille uskoville ennen teitä.
huonosti! Opiskelin yliopistossa 1970-luvun alkupuolen ja olen seurakuntia ja elämää nähnyt muutaman kymmenen vuoden ajan. Elävässä uskossa saan olla. Kirkko kantaa,vahvistaa.Helppo nakki ei papin työ ole, mutta Herra antaa voiman. Kriittistä ajattelua tarvitaan, mutta usko on Isä
Jumalan lahja.
ja oppisi sisältö...Sehän on se pääpointti, jolla me karitsaiset voimme tunnistaa, onko kyse oikeasta vai väärästä.
Onhan sekin jo merkki, jos et ole huomannut, että kirkot ja saarnapöntöt ovat täynnänsä kaikenmaailman lepertelyä Jumalan rakkaudesta, paremman toivosta, kaikkien pelastumisesta, taivaan isistä ja jeesusvauvoista, mutta sitten kun joku sattuu olemaan perimmäisten kysymysten äärellä, ollaan hoomoilasia ja vastauksena hiljaisuus.
Vaikka ulkonaisilla kuorilla voi aika pitkälle jymäyttää oppimatonta kansaa, todellinen karva käy ilmi siitä, mikä on suhde Raamattuun ja saako se todellisuudessa olla erehtymätön Jumalan sana josta oppi ammennetaan.
Puuhastelu kirkossa on keskittynyt sosiaalihuoltoon ja muihin ajallisiin katoaviin asioihin, joihin kyllä voi helposti aikansa ja voimansa käyttää. Ovathan ne ihan tärkeitä juttuja, kirkon kannalta toissijaisia, sillä kirkon päätehtävä on sielujen pelastus. Mutta eiköhän syynä asiantilaan ole se, että pihvi on hukassa!
Teologinen tiedekunta ei sentään voi tehdä tyhjäksi kenenkään uskoa, tuskinpa se sitä edes tavoittelee.
Teologia tieteenä on tiedettä siinä missä muutkin tieteen haarat. Se voi myös vahvistaa tieteenä uskoa. Näin ainakin minulla. Jumalalle kyllä jää tilaa.
Mutta sitten papin ja teologin ammatti - se on hyvin mielenkiintoinen elämänura. Toivottavasti vain ei kangistuta kaavoihin. Minun kohdalla ei niin ole käynyt ja tuskin tulee käymäänkään. Kristinuskon ydinasia on vapaus, johon Kristus meidät vapautti!!!!!!!!!!Hae ihmeessä teologiseen. Sen kautta voit vaikuttaa millainen on tämän päivän ja huomisen kirkko.
vuosikymmeniä teologisen jälkeen.Lisäksi olen sinne kymmenkunta nuorta seurakunnastani tuottanut! Oman uskonelämän hoito on paras varus-
tus teologisessa olevalle. Seurakunnatta ei kukaan
pärjää!