Sain kutsuntojen aikaan vapautuksen atooppisen ihon perusteella. Kutsuntalääkäri oli pitkätukkainen kaveri ja kun hieman korostin atopiani vaikeutta, hän sanoi että kelpoisuusluokkani olisi B tai "jos minua ei erityisemmin armeija kiinnosta, myös C". Otin C:n paperit tyytyväisenä vastaan, sillä suunnittelin lähteväni yliopistoon ulkomaille. Pääsinkin hyvään yliopistoon Skotlannissa, mutta koti-ikävä voitti ja palasin Suomeen. Tämän jälkeen olen jatkanut yliopisto-opintojani Suomessa alalla, jolta työllistyminen ei ole vaikeaa. Olen pian valmistumassa ja alani töissä.
Opintojeni ohella olen harrastanut aktiivisesti ja monipuolisesti liikuntaa. Olen myös huomannut atooppisen ihoni vaikeusasteen lieventyneen sellaiseksi, ettei minun ole välttämätöntä käyttää lääkinnällisiä tai kosteuttavia voiteita. Tein hiljattain Cooperin testin ilman varsinaista juoksuharjoittelua ja sain juostua hieman yli 3000 metriä, henkilökohtainen ennätykseni on 3200 metriä. En ole mikään myöskään mikään ihan tikku vaan penkistä nousee 110kg ja maasta 170kg. Uskoisin että kohdentamalla harjoitteluani laskuvarjojääkärien valintakokeita varten minulla olisi fyysisten suoritteiden puolesta hyvät mahdollisuudet päästä sisään.
Pelkään kuitenkin hieman, että atooppinen ihoni alkaisi varsinaisen palveluksen aikana oireilemaan tavalla, jonka johdosta joutuisin keskeyttämään palveluksen. Ehkä tuolloin olisi mahdollista saada jälleen vapautus terveydellisistä syistä, mutta pahinta olisi joutua lusimaan B-miehenä kun voisin tehdä siviilissä kiinnostavia ja yhteiskuntaa palvelevia työtehtäviä.
Jos hakisin tämän vuoden joulukuussa, olisin palveluksen alkaessa 27 vuotias. Kyse alkaa siis olla viimeisistä hetkistä, jolloin armeija olisi vielä mahdollista käydä. Erikoisjoukkokoulutuksessa näkisin mahdollisuuden paneutua vuodeksi täysipainoisesti sen laatuisiin asioihin, joita siviilissä harrastan vapaa-ajallani. Mitä mieltä olette? Pitäisikö yrittää vai keskittyä olemaan hyödyksi siviilissä?
Opintojeni ohella olen harrastanut aktiivisesti ja monipuolisesti liikuntaa. Olen myös huomannut atooppisen ihoni vaikeusasteen lieventyneen sellaiseksi, ettei minun ole välttämätöntä käyttää lääkinnällisiä tai kosteuttavia voiteita. Tein hiljattain Cooperin testin ilman varsinaista juoksuharjoittelua ja sain juostua hieman yli 3000 metriä, henkilökohtainen ennätykseni on 3200 metriä. En ole mikään myöskään mikään ihan tikku vaan penkistä nousee 110kg ja maasta 170kg. Uskoisin että kohdentamalla harjoitteluani laskuvarjojääkärien valintakokeita varten minulla olisi fyysisten suoritteiden puolesta hyvät mahdollisuudet päästä sisään.
Pelkään kuitenkin hieman, että atooppinen ihoni alkaisi varsinaisen palveluksen aikana oireilemaan tavalla, jonka johdosta joutuisin keskeyttämään palveluksen. Ehkä tuolloin olisi mahdollista saada jälleen vapautus terveydellisistä syistä, mutta pahinta olisi joutua lusimaan B-miehenä kun voisin tehdä siviilissä kiinnostavia ja yhteiskuntaa palvelevia työtehtäviä.
Jos hakisin tämän vuoden joulukuussa, olisin palveluksen alkaessa 27 vuotias. Kyse alkaa siis olla viimeisistä hetkistä, jolloin armeija olisi vielä mahdollista käydä. Erikoisjoukkokoulutuksessa näkisin mahdollisuuden paneutua vuodeksi täysipainoisesti sen laatuisiin asioihin, joita siviilissä harrastan vapaa-ajallani. Mitä mieltä olette? Pitäisikö yrittää vai keskittyä olemaan hyödyksi siviilissä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Atooppinen ihosi saa hyvin tuuletusta laskuvarjojoukoissa joten yrittämään vaan.
Kenraalikunnassa ollaan oltu jo pitemmän aikaa huolissaan laskuvarjojääkäreiden ÄO:sta joten kaltaisesi fiksu yliopistokaveri nostaisi aselajin keskiarvon kirkkaasti tykkimiesten yli.