Hei, minusta on väärin valittaa uskonnon uhrina, jos ei saa kavereita tai ei pääse porukoihin. Se ei ole kirkon tai seurakunnan tehtävä toimia ystäväpalveluna.
No en halua kuumua helluntaihin, mutta tuon verran pitäisin heidän puoliaan.
No en halua kuumua helluntaihin, mutta tuon verran pitäisin heidän puoliaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuulua korjaan 😂
Kyllä nyt on sellaistakin soopaa,nimenomaan seurakunta pitäisi olla perhe,että he yhtä olisi.Eikö se rakkaus ole juuri tätä.Uskomattomien keskellä on parempi olla.En entisenä hellarina halua heitä enää lähelleni,eikä kysymys ole ystävänpuutteesta,että lähdin,vaan koko lahkon sairaasta toiminnasta ja kyllä siellä oli juurikin kermaperseitä,pikku porukoita,joihin ei muita mahtunut,kuin vain ylimykset.
"Kyllä nyt on sellaistakin soopaa, nimenomaan seurakunta pitäisi olla perhe,että he yhtä olisi.Eikö se rakkaus ole juuri tätä."
Perhe - tai Jumalan perheväki - on vertauskuvallinen ilmaisu maailmanlaajuisesta seurakunnasta. Yhtä oleminen taas liittyy yhteisen uskon säilyttämiseen. Se ei suinkaan tarkoita samankaltaisuutta tai samanmielisyyttä kaikesta. Sanojen ongelma on, etteivät ne merkitse samaa kaikille. Esim. sanaan perhe tai rakkaus jokainen lataa hieman erilaisia merkityksiä. Riippuen omasta luonteesta, elämän kokemuksista jne... Seurakunta ei ole taivas, eivätkä uskovaiset toistensa klooneja. Siellä on eri luontoisia - joskus rikkinäisiä - ihmisiä, jotka yltävät vain hetkittäin Jumalan rakkauteen.
Kristikunnan seurakuntien ja kirkkojen ei kuulu myöskään toimia köyhäin hoitona ja ruoka-apuna sillä kristinusko ei ole mikään sosiaalitoimisto tai Kela. Seurakuntien tulisi keskittyä enemmänkin evankeliumiin, rukoukseen ja Jumalan palveluun mikä näiltä tosiaankin unohtuu tänä päivänä kun keskitytään vähäosaisten hyysaamiseen ja leipäjonojen ruokkimiseen.
Niin mikä sen seurakunnan tehtävä sitten on, jos ei olla lähimmäinen lähimmäiselle?
Sunnuntaisaarnojen kuunteleminen?
LS
Evankelioida ja kertoa ihmisille Jeesuksesta jotta ihmiset kääntyisivät ja ottaisivat uskon vastaan.
Seurakunnan tehtävä on kasvattaa kristittyjä Kristuksen tuntemisessa. Lähimmäisyys toteutuu luonnostaan kaikissa ihmisyhteisöissä. Oikeiden ihmisten kanssa ja terveiden rajojen puitteissa. Kaikilta ei voi odottaa kaikkea. Eikä avun tarpeessa oleva voi myöskään heittäytyä itsekkääksi lapseksi, joka imee mehut kaikista. Tai voi, mutta huomaa pian jääneensä yksin.
Lähimmäistä täytyy auttaa, mutta mitää pakkoa kaverina ololle ei ole . Tietysti ajattelen toisin koska viihdyn omissa oloissani. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Jaak.2:15-16 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo hänelle: Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? 1Joh.3:17-18 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
Eikös kristinusko nimenomaan tarjoa
ja tyrkytä mielikuvitusystäväää.
Tämä on minun mielipiteeni, aloittaja puhuu totta, itse lähdin aikoinani seurakunnasta ja katkeroiduin koska en löytänyt kavereita tai päässyt oikein sisään porukoihin, sitten alkoi alamäki. Nyttenmmin olen tullut takaisin ja olen vain takapenkkiläinen ja olen jopa löytänyt kavereita! Mutta kyllä mielestäni seurakuntalaisten ja pastoreiden tulisi silti hieman katsoa ettei kukaan jää yksin tai jäisi apua vaille, mutta jos joku haluaa olla omissa oloissa, niin senkun vaan.
"Mutta kyllä mielestäni seurakuntalaisten ja pastoreiden tulisi silti hieman katsoa ettei kukaan jää yksin tai jäisi apua vaille"
Mistä nämä ihmiset erottaa niistä, jotka haluavat olla omissa oloissa.? Käsittääkseni pastoreillakaan ei ole röntgenkatsetta.
Minkälaisia nuo elitit on en ole nähnyt sellaisia kuin forssassa sata vuotta sitten.
En itse jouda seurustelemaan. Minulla on perhe ja 1 työvuoro 14 tuntia minua pidetään helluntailaisena. Ei se helluntaikirkko ole kiinnostanut enkä ole kenekään heidän kirjoilla.
Terveisin
Vangin vartija
Se raittiiseen ja reiluun seurakuntaan rekisteröitynä jäsenenä kuuluminen tarkoittaa täsmälleen sitä, että tulija hyväksytään seurakunnan perheyhteyteen aivan sellaisenaan ja hyväksytään porukoihin, eikä heti ensitöikseen katella viistosti pitkin nokkavartta.
Ja vastaavasti epärehellinen, estoinen ja asennevammainen seurakunta mulkkaa tulijaa kaiken aikaa, eikä päästä piireihinsä, vaan sulkee tulijan jopa yhteydestään. Istuksi sitten vaan eteisaulassa tai takapenkissä tuppisuuna ja murheissasi.
Minä en ole naiivi. Katson seurakunnissakin tarkkaan kenet päästän lähelle. Pitkä kokemus on osoittanut, että näissä ympyröissä pyörii kaikenlaista väkeä. Joillakin on niin vakavia ongelmia, ettei niitä ystävällisyydellä paranneta. Jouduin kerran pakkomielteisen stalkkerin uhriksi, vaikka olin tuskin montakaan sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Sitten on näitä, jotka odottavat, että "ystävällinen ihminen" on 24/7 heidän käytettävissään. Ja voi sitä raivoa, jos ei näin tapahdu. Elämä on opettanut, että seurakunnissakin on parempi katsoa, kuin katua.
paska puhetta edellinenkin !!
rikolliset nostetaan jalustalle, kuin olisivat TEHNEET "urotyön" puhumalla enemmän entisistä rikoksistaan, joita ny kukaan ei SEURAKUNNASSA välitä kuulla, kyllä ne "päivän lehdessä" jo jokainen on saanut lukee, pitääkö niitä "vanhoja tekosiaan" oikein mässäillä !!?
Kyllä mutta jatkoille et pääse tai jos menet niin en suosittele mene ennemmin sählykerhoon srk:lla.
Ei kaikkien kanssa kemiat voi pelata.
Jep kaverini möi huimeita ja olen poliisia vastaavassa työssä joutuu hankalaan välikäteen.
Seurakuntiin ja uskovaisiin kohdistuu ylimaallisia odotuksia. Jokaisen uskovan pitäisi olla paras ystävä, terapeutti, avustaja jne. Väärinkäsityksiä voi myös syntyä, jos kovin yksinäinen ihminen sekoittaa ystävällisyyden ystävyyteen. Uskovaisetkin ovat vain ihmisiä. Jumala ei ole kloonausbisneksessä, eikä Hän tee kenellekään persoonallisuuden siirtoa.
Pelkkä uskovaisuus ei riitä perusteeksi lähemmälle ystävyydelle. Kaikista ei voi tulla kavereita, koska he ovat liian erilaisia. Ystävien saaminen riippuu aina myös itsestä. Sillä eri ihmisillä on aivan erilaiset odotukset. Jotkut kaipaavat läheisyyttä, toiset tarvitsevat tilaa. Ystävyyttä ei voi odottaa saati sitten vaatia. Se syntyy luonnostaan, tai sitten ei.
Jaak.2:2-3 Biblia (1776) Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella pujettu, ja tulis myös köyhä ryysyllä. Ja te katsoisitte sitä kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä' hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jalossani.
Älkää odottako liikoja niin kaikki hyvin.
t: pamppu