Mitä tarkoittavi " Uskossa te olette lujat"?

Voiko kristitty olla heikko?

Miten se on mahdollista?

Voiko kristitty ikään kuin olla poissa uskosta ja aikansa poissaoltuaan tutisevana heikentyneenä lihan pauloihin saaliiksi otettuna jälleen päästä pälkähästä pakoon ja tulla uskossa jälleen lujaksi?

Commandohauis
1853
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Yleisuskonnossa, käytän näin sanontaa, siksi, että perinteitä kantaen kristillisyys on Roomassa roomalaisten tavoilla. Se ei ole Apostolista, vaan hapatetta.
Ja kun kysyit, "uskossa te olette lujat" - voidaan mennä Danielin kirjaan tarkastelemaan sitä uskon lujuutta.
Daniel ja hänen ystävänsä eivät saastuttaneet itseään kuninkaan pöydästä, vaan uskoivat Jumalaan ja tottelivat niin.
Eli Hanaja, Miisael ja Asarjasta puhun. Danielin kolmesta ystävästä.
He uskoivat, että Jumala on maailman Luoja.
Jumala on suvereeni, emmekä me voi Jumalaa pakottaa omiin mieltymyksiin. Jumala vastaa meille omin hengellisin lakien perusteella, ei meidän.
Kun on Jumalan käsky, Hän on sen pannut liikkeelle ja siihen me armonkansalaisina on vastattava. Eläminen Hengen voimasta, se on sitä lujuutta.
Sana uskollisuus - kuvaa lujuuden sydämen tahtoelämää.
Kun meidän armonkansalaisen elämä on tosi, teemme samanmielisesti Jumalan mielen mukaan, eli se suosio piilee siinä.
Sehän on armon tarkoitus, ei ainoastaan pelastaa vaan Kristuksessa se liittosuhde on tosi, ja tulee Hengen hedelmät elämässä esiin. Me emme ansaitse armoa, ei Jumalan ole pakko pelastaa. Tämä on hyvä muistaa. Siksi opetuslapseus on Isän opettamien lapsien elämää.
Pyhän Hengen voima, lähetti voimaksi elämäämme, se on toteuttaja tässä liittotarkoituksessa, kun Henki kirkastaa Golgatan sijaisuhria, sekä sen merkitystä.
Tulee mukaan lupaukset, siunaukset - eli Hänen tahdossaan siten tulee todellisuutta.
---- uskossa lujuus - on Hengessä Kristuksen askeleita seuraamista --
Elämistä kuten Sana opettaa. ts. elämme liitossa.

Äänestä

Ei voi. Jumala on antanut uskon lahjaksi. Kuvitteletko, että Jumala jakaisi lahja uskoa eri määrän eri uskoville. Naurettava ajatuskin!

Monet uskovat kuvittelevat uskon olevan jollakin tavalla tunnettavissa. Uskoa ei voi tuntea, se ei ole tunne. Samalla tavalla kuin Pyhä henki, uskokaan ei ole tunnetta eikä niitä voi tuntea. Jos jotakin tuntemuksia näihin liittyen tuntuu, ne ovat ihmisen kuvitelmaa ja ihan muita tuntemuksia kuin uskoa tai Pyhää henkeä. Jos nämä voisi tuntea, niin silloin vakavasti masentuneilla ei olisi uskoa eikä Pyhää henkeä lainkaan, sillä heillä ei ole tunteita, tai jos on, ne ovat kaikki negatiivisia tunteita. Tiedän kokemuksesta ja olen keskustellut monien masentuneiden kanssa.

Mutta uskokin voi olla armolahja. Mieti sitä!

Äänestä
  • >> Ei voi. Jumala on antanut uskon lahjaksi. Kuvitteletko, että Jumala jakaisi lahja uskoa eri määrän eri uskoville. Naurettava ajatuskin! >>

    Vai onko asia kuitenkaan ihan noin?

    3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
    4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
    5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
    6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
    ( Room 12)

    5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
    ( Apt 6)

    >> Monet uskovat kuvittelevat uskon olevan jollakin tavalla tunnettavissa. >>

    Eikös Paavalikin kuulunut noihin "moniin uskoviin"?

    5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
    ( 2Kor 13)

    Usko Toivonen

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    >> Ei voi. Jumala on antanut uskon lahjaksi. Kuvitteletko, että Jumala jakaisi lahja uskoa eri määrän eri uskoville. Naurettava ajatuskin! >>

    Vai onko asia kuitenkaan ihan noin?

    3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
    4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
    5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
    6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
    ( Room 12)

    5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
    ( Apt 6)

    >> Monet uskovat kuvittelevat uskon olevan jollakin tavalla tunnettavissa. >>

    Eikös Paavalikin kuulunut noihin "moniin uskoviin"?

    5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
    ( 2Kor 13)

    Usko Toivonen

    "Eikös Paavalikin kuulunut noihin "moniin uskoviin"?"

    Luojan kiitos, ei.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    >> Ei voi. Jumala on antanut uskon lahjaksi. Kuvitteletko, että Jumala jakaisi lahja uskoa eri määrän eri uskoville. Naurettava ajatuskin! >>

    Vai onko asia kuitenkaan ihan noin?

    3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
    4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
    5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
    6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
    ( Room 12)

    5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
    ( Apt 6)

    >> Monet uskovat kuvittelevat uskon olevan jollakin tavalla tunnettavissa. >>

    Eikös Paavalikin kuulunut noihin "moniin uskoviin"?

    5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
    ( 2Kor 13)

    Usko Toivonen

    Mietipä toivonen armolahjoja. Ei me samanpuurokupin ääressä pulista yhteen ääneen, vaan kullekin annetaan Jumalantyön eteenpäinviemiseksi.
    Ei kaikista ole kaikkeen, Ei kaikilla ole uskoa - kaikkeen.
    Tavallaan puhutaan pyhityksestä ja pyhittäytymisestä.
    Sitä voi kuvailla ajatuksella, että seurakunnan ulkopuolella on ensiraput.
    Ei syödä verta, tai lainaan jakeesta
    että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (Apt 15:29)

    No, muotouskonnollisuudessa tuo on kirkon keksipiste, eikä muuta tarvita. Ei asia ole näin.
    Kun maailman ihmisen kohdalla Sana saa kohdata matkamiehen, hänen on luovuttava Kristuksen ristin tähden maailmasta ja sen jälkeen uskosta Kristukseen hänet on tahtonsa mukaan liitossa kasteen kautta seurakunnan mukana.
    Mutta, seurakunnan keskellä Sanan opissa, neuvoissa ja ohjeissa, mitä Pyhä Henki Kristuksesta kirkastaa niin pyhittyy.
    Ja tähän tulee mukaan armolahjat, sen mukaan, kuin Pyhä Henki pääsee ihmistä käyttämään. Se on Jumalantyö meissä. Sitä me emme ota, vaan se annetaan.
    Siksipä se onkin armolahja ja armolahjat.

    Tavallaan uskossa käymme peräjälkeen kaidalla polulla - ei rinnakkain. Mutta, ei niin, että itseään korottaa, että olen jokin opettaja. Ei, vaan Pyhä Henki kirkastaa Sanan.
    Se on Jumalantyö. Ei armo ole savolaisten selitysoppi, Vaan Jumalan suosio on sitä, että Jumala sallii armon ja laupeden käydä yli. SE on armontarkoitus, ei ole savolaisittain ainoastaan pelastus, toki siinä on pelastus, mutta näkökulmat on laajempia. Jumalalla ei ole velvollisuutta, eikä pakkoa antaa meille armoa.. Mietipä viimeistä tuomiota, "emmekö sinun nimessäsi ja lueteltiin sitä ja tätä - meidän muotuskonnon mittoja, jota armon nimikkeessä mielellään selitetellään, mutta ei Jumalan ollut pakko antaa armoa, Hän tuomitsi.
    Siitä saa vetää johtopäätöksen siitä, emme ansaitse armoa, mutta taivuttuamme noudattamaan uskossa, käsittäen, että me emme ole mitään vaan Hän, niin antautuminen tehtävään näkyy sydänuskon tahto - ja Raamatun totuus sydämessä, Jumala toimii ja antaa sen armon. Siksi armo on meille liittosuhde.
    Tämä pitää ymmärtää. Usko Toivonen, eikös vain?
    Liittosuhde on riippuvainen Hänen lupauksistaan, siunauksista, tahdosta, se tuo armon, sekä laupeuden.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mietipä toivonen armolahjoja. Ei me samanpuurokupin ääressä pulista yhteen ääneen, vaan kullekin annetaan Jumalantyön eteenpäinviemiseksi.
    Ei kaikista ole kaikkeen, Ei kaikilla ole uskoa - kaikkeen.
    Tavallaan puhutaan pyhityksestä ja pyhittäytymisestä.
    Sitä voi kuvailla ajatuksella, että seurakunnan ulkopuolella on ensiraput.
    Ei syödä verta, tai lainaan jakeesta
    että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (Apt 15:29)

    No, muotouskonnollisuudessa tuo on kirkon keksipiste, eikä muuta tarvita. Ei asia ole näin.
    Kun maailman ihmisen kohdalla Sana saa kohdata matkamiehen, hänen on luovuttava Kristuksen ristin tähden maailmasta ja sen jälkeen uskosta Kristukseen hänet on tahtonsa mukaan liitossa kasteen kautta seurakunnan mukana.
    Mutta, seurakunnan keskellä Sanan opissa, neuvoissa ja ohjeissa, mitä Pyhä Henki Kristuksesta kirkastaa niin pyhittyy.
    Ja tähän tulee mukaan armolahjat, sen mukaan, kuin Pyhä Henki pääsee ihmistä käyttämään. Se on Jumalantyö meissä. Sitä me emme ota, vaan se annetaan.
    Siksipä se onkin armolahja ja armolahjat.

    Tavallaan uskossa käymme peräjälkeen kaidalla polulla - ei rinnakkain. Mutta, ei niin, että itseään korottaa, että olen jokin opettaja. Ei, vaan Pyhä Henki kirkastaa Sanan.
    Se on Jumalantyö. Ei armo ole savolaisten selitysoppi, Vaan Jumalan suosio on sitä, että Jumala sallii armon ja laupeden käydä yli. SE on armontarkoitus, ei ole savolaisittain ainoastaan pelastus, toki siinä on pelastus, mutta näkökulmat on laajempia. Jumalalla ei ole velvollisuutta, eikä pakkoa antaa meille armoa.. Mietipä viimeistä tuomiota, "emmekö sinun nimessäsi ja lueteltiin sitä ja tätä - meidän muotuskonnon mittoja, jota armon nimikkeessä mielellään selitetellään, mutta ei Jumalan ollut pakko antaa armoa, Hän tuomitsi.
    Siitä saa vetää johtopäätöksen siitä, emme ansaitse armoa, mutta taivuttuamme noudattamaan uskossa, käsittäen, että me emme ole mitään vaan Hän, niin antautuminen tehtävään näkyy sydänuskon tahto - ja Raamatun totuus sydämessä, Jumala toimii ja antaa sen armon. Siksi armo on meille liittosuhde.
    Tämä pitää ymmärtää. Usko Toivonen, eikös vain?
    Liittosuhde on riippuvainen Hänen lupauksistaan, siunauksista, tahdosta, se tuo armon, sekä laupeuden.

    senverran jatkan ajatukseen.
    Sitä voi kuvailla ajatuksella, että seurakunnan ulkopuolella on ensiraput.
    Ei syödä verta, tai lainaan jakeesta
    että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (Apt 15:29)
    mistä kirjoitin.
    Epäjumalille uhrattu - on epäpuhdas veri - Kristuksessa on puhdas veri.
    Haureus on porttoutta, josta Ilmestyskirja 17 ja 18 luvut tuo esiin.
    Se ei ole naisenporttoutta, vaan uskonnollisesti asiaa pitää lähestyä.
    Porttous on sitä, että hengellisesti jokainen tekee, mitä parhaakseen näkee. Se ei noudata Jumalan Sanaa! Se on uskontoa, se hallitsee suurta ihmisjoukkoa, Eli portto istuu suurten - paljojen vetten päällä. Paha hallinta maailmassa- uskonnollisesti. Siinä ollaan kiinni maallisissa, seurataan lihan himoja, ollaan juovuttu viinistä, eletään hillitsemättömästi, siis ei Jumalan neuvojen ja ohjeiden mukaisesti. ts. on juovuttu porton haureuden viinistä.

    ts. opetus seurakunnan askeleista seurakuntaan sisään, opetuslapseuteen on ne kirkon ensi askeleiden rappujen mitta, jossa kysytään, tahdommeko seurata Häntä - armossa, sekä laupeudessa.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    >> Ei voi. Jumala on antanut uskon lahjaksi. Kuvitteletko, että Jumala jakaisi lahja uskoa eri määrän eri uskoville. Naurettava ajatuskin! >>

    Vai onko asia kuitenkaan ihan noin?

    3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
    4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
    5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
    6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
    ( Room 12)

    5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
    ( Apt 6)

    >> Monet uskovat kuvittelevat uskon olevan jollakin tavalla tunnettavissa. >>

    Eikös Paavalikin kuulunut noihin "moniin uskoviin"?

    5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
    ( 2Kor 13)

    Usko Toivonen

    Uskonmääriä on erilaisia. Jäsenet ovat erilaisia, Jeesus yhdistää eri uskonmääräiset jäsenet. Kenties kokemuksillamme uskonmääräisyyteen liittyvine asioilla on vaikutus uskossa kasvamiseen. Olen itse huomannut itsessäni uskossa kasvamista vuosi vuodelta. Voi sanoa että olen ehtinyt uskoni kohteen selvittää todeksi, johon ei enää liity mitään epäilyä huijaamisesta , joka on harvinaista ja huojentavaa kun koko maailma on täynnä valhetta Totuuden piirityksessä mm. Joulupukki, valheuskonnot, saatanallinen ateismi, jonka moraali on muuttunut yhä paljastetummin syntihyväksyvään epämoraaliin niin muita kuin omia syntejä kohtaan.

    Commandohauis

    Äänestä

  • Joo, uskonmäärällä ei ole vaikutusta " kuin vaan ahkeruuteen " ja se tarkoittavi palkanmaksupäivänä eroina palkoissa, jotka Jeesus tuo mukanaan palvelemisessa ahkeroineille.

    Mutta pelastukseen ei mennä huippuhyvin arvosanoin " UskoTodistuksessa" vaan uskolla Jeesukseen uskonmääräisyyteen vilkuilematta."

    "Itsekuri addikti -Maijalla on 4, hyi olkoon, onpahan huono Hengen Hedelmä! "

    Onko tässä tyhmä neitsyt vai pelastuva neitsyt?

    Ihanasti kysellen,

    Commandohauis

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mietipä toivonen armolahjoja. Ei me samanpuurokupin ääressä pulista yhteen ääneen, vaan kullekin annetaan Jumalantyön eteenpäinviemiseksi.
    Ei kaikista ole kaikkeen, Ei kaikilla ole uskoa - kaikkeen.
    Tavallaan puhutaan pyhityksestä ja pyhittäytymisestä.
    Sitä voi kuvailla ajatuksella, että seurakunnan ulkopuolella on ensiraput.
    Ei syödä verta, tai lainaan jakeesta
    että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (Apt 15:29)

    No, muotouskonnollisuudessa tuo on kirkon keksipiste, eikä muuta tarvita. Ei asia ole näin.
    Kun maailman ihmisen kohdalla Sana saa kohdata matkamiehen, hänen on luovuttava Kristuksen ristin tähden maailmasta ja sen jälkeen uskosta Kristukseen hänet on tahtonsa mukaan liitossa kasteen kautta seurakunnan mukana.
    Mutta, seurakunnan keskellä Sanan opissa, neuvoissa ja ohjeissa, mitä Pyhä Henki Kristuksesta kirkastaa niin pyhittyy.
    Ja tähän tulee mukaan armolahjat, sen mukaan, kuin Pyhä Henki pääsee ihmistä käyttämään. Se on Jumalantyö meissä. Sitä me emme ota, vaan se annetaan.
    Siksipä se onkin armolahja ja armolahjat.

    Tavallaan uskossa käymme peräjälkeen kaidalla polulla - ei rinnakkain. Mutta, ei niin, että itseään korottaa, että olen jokin opettaja. Ei, vaan Pyhä Henki kirkastaa Sanan.
    Se on Jumalantyö. Ei armo ole savolaisten selitysoppi, Vaan Jumalan suosio on sitä, että Jumala sallii armon ja laupeden käydä yli. SE on armontarkoitus, ei ole savolaisittain ainoastaan pelastus, toki siinä on pelastus, mutta näkökulmat on laajempia. Jumalalla ei ole velvollisuutta, eikä pakkoa antaa meille armoa.. Mietipä viimeistä tuomiota, "emmekö sinun nimessäsi ja lueteltiin sitä ja tätä - meidän muotuskonnon mittoja, jota armon nimikkeessä mielellään selitetellään, mutta ei Jumalan ollut pakko antaa armoa, Hän tuomitsi.
    Siitä saa vetää johtopäätöksen siitä, emme ansaitse armoa, mutta taivuttuamme noudattamaan uskossa, käsittäen, että me emme ole mitään vaan Hän, niin antautuminen tehtävään näkyy sydänuskon tahto - ja Raamatun totuus sydämessä, Jumala toimii ja antaa sen armon. Siksi armo on meille liittosuhde.
    Tämä pitää ymmärtää. Usko Toivonen, eikös vain?
    Liittosuhde on riippuvainen Hänen lupauksistaan, siunauksista, tahdosta, se tuo armon, sekä laupeuden.

    Itseasiassa juuri kommentoin sen vuoksi, että ihmisten omat ajatukset uskosta on aina peilattava Raamatun ilmoitukseen.

    Tässä kommentoin pariin ihmisen omaan ajatukseen, joita tuotiin ikään kuin varmana tietona.

    Raamatun ilmoitus selkeästi tuo ilmi, että Jumala suo uskoa yksilöllisesti:

    "ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut."

    Ja usko ja Pyhä Henki ovat tunnistettavissa, kuten Stefanuksesta todetaan ..

    " he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä,"

    Ja uskon voi myös koetella, kuten Paavali kehoittaakin tekemään.

    " Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".

    Ihmisten ajatukset liittyen hengellisiin asioihin on hyvä peilata Raamatun ilmoitukseen,
    ihmisten ajatuksehan ovat monesti omasta järkeilystä lähtöisin ja niihin mahtuu myös mukaan epätotuuksia.

    Ihminen voi tuottaa tekstiä, johon on itse mielistynyt, mutta teksti ei välttämättä kestä Raamattuun peilaamista.

    Usko Toivonen

    Äänestä

Usko ei on tärkein ei niinkään itse teot ja tästä asiasta näin dokumentin yhdestä maailman kristityimmästä valtiosta kolumbiasta .

Kolumbiassa erään rikollisjärjestön jäsen kertoi olevansa jeesukseen uskova uskovainen joka rukoilee päivittäin eikä hänen uskonsa jeesukseen horju .

Tämä uskovainen tekee päivittäin rikoksia ja ryöstöjä hän kertoi että jokaisen rikoksen jälkeen hän rukoilee jeesukselta anteeksiantoa kyseiselle rikokselle ja myöskin saa sen koska hänen uskonsa on niin vahva hän myöskin sanoi että jeesus ymmärtää hnen rikoksensa kun tietää että muuten hän ja hänen perheensä eläisivät nälässä ja puutteessa .

Minun mielestäni tällainen ihminen on uskossaan todella vahva ja esimerkki muille ihan niin kuin suomessakin uskovaiset ovat syntisiä ja pyytävät syntinsä anteeksi tehden taas uusia syntejä joita pyytävät anteeksi tämä kolumbialainen "yrittäjä "ei heistä juuri eroa synnit ovat vaan kaikilla erilaisia usko pysyy ja anteeksianto toimii

Äänestä

On sulla kysymyksiä.:) Ihminen on joskus heikko. Eikä uskovainenkaan lakkaa olemasta ihminen,. Joskus elämä vie äärirajoille, eikä tunnu miltään. Mutta silloin voi nojata siihen, mitä raamattu sanoo.

Usko ei ole pinnistelyä, itsepsyykkausta tai vahvoja fiiliksiä. Se on Kristuksesta kiinni pitämistä ja yhteydessä pysymistä. Äitini oli kirjoittanut ensimmäisen raamattuni etulehdelle omistuskirjoituksen, jossa mm. luki näin: "Jos et jaksa juosta, niin kävele. Jos et jaksa kävellä, niin ryömi. Jos et jaksa ryömiä niin makaa, mutta kannattaa silti pysyä kaidalla tiellä."

"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa." (Jeesus)

Äänestä
  • Minulla on jumalaton äiti, joka suuttuu uskonasioista. Muista asioista puhumisessa hän pysyy relaksoituneena.

    Minulla oli eilen voimaa kävellä ja hölkkäjuosta.

    Synninteko vie ilovoimaa. Jopa paastohanakkuutta se koettelee. Kun paasto epäonnistui viimeksi niin mietin miksen kestänyt yhtä vuorokautta vaan menin pakastimesta ottamaan Aino Viettelevä Vadelman. Derek Prince paastosi kerran viikossa. Minä pyrin samaan. Monesti jää vajaaksi tunnit. Kerran viikossa paasto hoitaa terveyttä. " KUN paastoatte."

    Paavali: " Olen paastonnut usein."

    No, yritän uudelleen. Illalla tulee 24h täyteen paastoa n.3h päästä. Pitäisi jotain keksiä nyt jossa 3h viuhahtaa ohi.

    Commandohauis

    Äänestä

Ps.31:25 Olkaat lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte. Ap.t.13:34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, nillä hän on sanonut näin: Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot. 2Kor.1:24 ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan ne yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

Äänestä

2Aikak.15:7 Mutta te olkaat lujat älkääkä antako kättenne vaipua, sillä teidän työllänne on palkkansa. Jes.35:4 Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangastus. Hän tulee ja pelastaa teidät. Sak.8:9 Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoon lujat teidän kätenne, teidän, jotka tähän aikaan olette kuulleet nämä sanat profeettain suusta, sinä päivänä, jona lastettiin Herra Sebaotin huoneen, rakennettavan temppelin, perustus. Sak.8:13 Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena. Älkää peljätkö, olkoon teidän kätenne lujat.

Äänestä

Jumala vahvistaa uskon yksilöllisesti, mutta kuitenkin kaikkien uskovien uskoa Hän vahvistaa.

8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
( 1Kor 1)

3 Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.
( 2Tess 3)

8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
( 1Piet 5)

23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.
( 1Tess 5)

Usko Toivonen

Äänestä
  • Eli, uskossa te olette lujat tarkoittaa, että Jumalan armosta "uskossa te olette lujat".

    Ihminen itse ei ole kykenevä uskossa lujittumaan, vaan uskon Vaikuttaja vahvistaa uskon saanutta.

    Usko Toivonen

    Äänestä

Jes.55:3-4 Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot. 1Kun.8:25. Ps.89:29. 105:8,10. 111:9

Äänestä

Kristinuskon perusta on lujaa ja vakaata kuin aladoobi.
Täytyy olla todella luja, kovapäinen uskossaan että jollakin tavalla pysyy lössissä mukana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Voiko kristitty olla heikko?

Miten se on mahdollista?

Voiko kristitty ikään kuin olla poissa uskosta ja aikansa poissaoltuaan tutisevana heikentyneenä lihan pauloihin saaliiksi otettuna jälleen päästä pälkähästä pakoon ja tulla uskossa jälleen lujaksi?

Commandohauis

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu