Nimimerkki Ashera sanoi eräässä ketjussa viisauden: uskontoa harjoittamalla ei pääse ihmemaahan.
Ihminen karkoitettiin paratiisista hyvän tiedon ja pahan tiedon tietämisen vuoksi, ja sidottiin aikaan ja materiaan, koska ihminen ei erota näitä (1.Moos. 3:22).
Kun ihminen oppii erottamaan hyvän ja pahan, ei materian ja ajan sitovuutta enää tarvita.
Kun tämä tapahtuu korkeammalla tasolla, isossa mittakaavassa, niin aika taittaa materiaalisessa maailmassa kuin kirjan sivun, jolloin siirrymme seuraavaan dimensioon. Tätä kutsutaan 'maailmanlopuksi', jolloin 'taivas aukeaa', ja elämän puun suojattu salaisuus on paljastettu.
Tästä kertoo Ilmestyskirjan loppuosuus.
Ihminen karkoitettiin paratiisista hyvän tiedon ja pahan tiedon tietämisen vuoksi, ja sidottiin aikaan ja materiaan, koska ihminen ei erota näitä (1.Moos. 3:22).
Kun ihminen oppii erottamaan hyvän ja pahan, ei materian ja ajan sitovuutta enää tarvita.
Kun tämä tapahtuu korkeammalla tasolla, isossa mittakaavassa, niin aika taittaa materiaalisessa maailmassa kuin kirjan sivun, jolloin siirrymme seuraavaan dimensioon. Tätä kutsutaan 'maailmanlopuksi', jolloin 'taivas aukeaa', ja elämän puun suojattu salaisuus on paljastettu.
Tästä kertoo Ilmestyskirjan loppuosuus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta, kuten Ashera sanoi, pienemmässä mittakaavassa jokainen pystyy pääsemään omassa elämässään ihmemaahan voittamalla hyvän ja pahan tiedon, mutta se ei tapahdu uskontoa harjoittamalla, mutta on voittanut ilmestyskirjan mainitseman 'ensimmäisen kuoleman'.
Tervehdys!
Niin, sanoin todella että meidän on päästävä eroon pahoista tunteistamme, jotka johtavat pahoihin tekoihin. Se ei tietenkään tarkoita sitä ettäkö ne olisi tukahdutettava keinolla millä hyvänsä. Pysähtyminen ajattelemaan on yleinen tapa käsitellä vihaa, surua, kateutta ym.
Jos "ensimmäinen ylösnousemus" ei ole myöhemmin lisätty termi, niin minun mielestäni se voisi hyvinkin tarkoittaa "lihallisesta unesta heräämistä".
Ainahan sitä voi erehtyä.