Ihminen on pohjimmiltaan pahuuteen taipuvainen, jonka jokainen näkee, kun tarkastelee maailman menoa eri maissa... sotia, korruptiota, henkirikoksia, omaisuusrikoksia, lapsiin ja naisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, uskonnollisia rikoksia ihmisyyttä vastaan, poliittisia vainoja, kidutusta, sadismia, vapaudenriistoa, ja monenlaista muuta. Tätä pahuutta hallitukset ja viranomaiset, yhdessä kansalaisten kanssa yrittävät hallita ja torjua, ja taas toisaalta osa planeetan hallituksista ja viranomaisista harjoittaa sitä itse, sekä lietsovat sellaista.
Jos tarkastellaan omaa hallitustamme ja sen motiiveja, voimme nähdä siinä sellaista, mitä meistä monikaan ei halua kannattaa. Yksi näkyvintä toimintaa on ideologinen "sodankäynti" muita vastaan: muut ideologiat, niiden harjoittajat, sekä kannattajat. Se sisältää valehtelua, vääristelyä, sensurointia, sananvapauden riistoa, kiihottamista, salailua jne. Esimerkiksi intersektionaalisessa feminismissä näemme lieveilmiön, jossa naisen ja miehen välistä sukupuolista kuilua vain kasvatetaan, samalla jopa vihaa miessukupuolta kohtaan lietsoen. Samaa nähdään antirasismissa: ilmiö ei keskity vain rasismiin ja sen ehkäisyyn, vaan myös valkoiseen rotuun yleistävästi; valkoinen rotu on nähtävä pahana ja uhkana. Ihan samaa nähdään myös sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisuutta koskevassa politiikassa: heteroutta jopa herjataan homoseksuaalisuuden eduksi.
Hallituksemme on lisäksi sortunut valehteluun: mm. elvytyspaketti ja kuntavaalien siirto. Miten tämä näkyy ihmisten taipuvaisuudessa pahuuteen? Ensinnäkin siten, että poliitikot alentuvat siihen ja toiseksi siten, että heitä avustavat ja tukevat kansalaiset ja muut tahot kannattavat ja puolustavat valehtelijaa, totuuden ja moraalin kustannuksella. Pahuuteen taipuvaisuus näkyy myös siten, että hallituksemme ja sitä tukevat tahot esiintyvät "hyvinä" antirasismin, feminismin jne. turvin. Hyvittääkö tämä pahuuden? No ei niin. Valheilla pyritään peittämään todellisuutta, eikä somea jätetä käyttämättä hyväksi, joka suorastaan tyrkyttää mahdollisuuksia toimia kyseenalaisin keinoin omaksi edukseen.
Pahuutta emme enää pysty kitkemään ihmiskunnasta. Siihen tarvitaan jokin mullistava kataklysmi, josta vain pieniä ryhmiä pelastuu. Sen soisi palauttavan nöyryyden ja luovan uuden maailmanjärjestyksen, vanhoista virheistä oppineena. Olen itse jo jonkin aikaa toivonut jonkin rautaytimisen murikan osumista maahan, jotta opitaan kovimman kautta toimimaan ihmiskunnan ja tämän planeetan parhaaksi. Odotankin mielenkiinnolla uutisia, että Maata lähestyy murikka, jota ei voi pysäyttää. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, se aiheuttaa minussa helpotuksen tunteita. Käytämme kaikkea hyväksemme, kulutamme, mässäilemme, varastamme, himoitsemme, emmekä pahimmillaan koe siitä mitään omatunnontuskia. Vain ihminen voi olla itselleen ja lähimmäiselleen petollinen ja siksi ansaitsee pahimman kautta rangaistuksen.
Jos tarkastellaan omaa hallitustamme ja sen motiiveja, voimme nähdä siinä sellaista, mitä meistä monikaan ei halua kannattaa. Yksi näkyvintä toimintaa on ideologinen "sodankäynti" muita vastaan: muut ideologiat, niiden harjoittajat, sekä kannattajat. Se sisältää valehtelua, vääristelyä, sensurointia, sananvapauden riistoa, kiihottamista, salailua jne. Esimerkiksi intersektionaalisessa feminismissä näemme lieveilmiön, jossa naisen ja miehen välistä sukupuolista kuilua vain kasvatetaan, samalla jopa vihaa miessukupuolta kohtaan lietsoen. Samaa nähdään antirasismissa: ilmiö ei keskity vain rasismiin ja sen ehkäisyyn, vaan myös valkoiseen rotuun yleistävästi; valkoinen rotu on nähtävä pahana ja uhkana. Ihan samaa nähdään myös sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisuutta koskevassa politiikassa: heteroutta jopa herjataan homoseksuaalisuuden eduksi.
Hallituksemme on lisäksi sortunut valehteluun: mm. elvytyspaketti ja kuntavaalien siirto. Miten tämä näkyy ihmisten taipuvaisuudessa pahuuteen? Ensinnäkin siten, että poliitikot alentuvat siihen ja toiseksi siten, että heitä avustavat ja tukevat kansalaiset ja muut tahot kannattavat ja puolustavat valehtelijaa, totuuden ja moraalin kustannuksella. Pahuuteen taipuvaisuus näkyy myös siten, että hallituksemme ja sitä tukevat tahot esiintyvät "hyvinä" antirasismin, feminismin jne. turvin. Hyvittääkö tämä pahuuden? No ei niin. Valheilla pyritään peittämään todellisuutta, eikä somea jätetä käyttämättä hyväksi, joka suorastaan tyrkyttää mahdollisuuksia toimia kyseenalaisin keinoin omaksi edukseen.
Pahuutta emme enää pysty kitkemään ihmiskunnasta. Siihen tarvitaan jokin mullistava kataklysmi, josta vain pieniä ryhmiä pelastuu. Sen soisi palauttavan nöyryyden ja luovan uuden maailmanjärjestyksen, vanhoista virheistä oppineena. Olen itse jo jonkin aikaa toivonut jonkin rautaytimisen murikan osumista maahan, jotta opitaan kovimman kautta toimimaan ihmiskunnan ja tämän planeetan parhaaksi. Odotankin mielenkiinnolla uutisia, että Maata lähestyy murikka, jota ei voi pysäyttää. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, se aiheuttaa minussa helpotuksen tunteita. Käytämme kaikkea hyväksemme, kulutamme, mässäilemme, varastamme, himoitsemme, emmekä pahimmillaan koe siitä mitään omatunnontuskia. Vain ihminen voi olla itselleen ja lähimmäiselleen petollinen ja siksi ansaitsee pahimman kautta rangaistuksen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiset ovat toisilleen petoja, pahuus ei koskaan katoa ihmisistä.