Olen ollut karanteenissa 7 päivää. Vaikka ymmärränkin karanteenin, niin se ottaa todella koville. Tuntee vaihtelevat. Välillä itkettää , välillä suututtaa. Se tuntuu ihan kotiarestilta. Se ottaa liikkuvana ihmisenä todella koville.
Olin treenannut kevättalvesta asti itseäni pitkää pyörälenkkiä varten ja sitten tuli täydellinen romadus. Tuskin saan enää kuntoani entiselleen karanteenivankeuden loputtua. Olen miettinyt myös itsemurhan mahdollisuutta. Mietin, miten jaksaisin vielä piinaavat päivät? Halusin kertoa tuntemuksistani. Vaikka karanteeni on toki aiheellinen, niin se ei ole mitenkään helppo.
Olin treenannut kevättalvesta asti itseäni pitkää pyörälenkkiä varten ja sitten tuli täydellinen romadus. Tuskin saan enää kuntoani entiselleen karanteenivankeuden loputtua. Olen miettinyt myös itsemurhan mahdollisuutta. Mietin, miten jaksaisin vielä piinaavat päivät? Halusin kertoa tuntemuksistani. Vaikka karanteeni on toki aiheellinen, niin se ei ole mitenkään helppo.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ymmärrän tasan tunteesi. Olen itse vaatimatonta elämää yhteiskunnan laidalla elävä köyhä ihminen, ja ajatus sen viimeisenkin oikeuden, eli ulkonaliikkumisoikeuden, viemisestä ahdisti todella paljon. Sen verran, että vajaa vuosi sitten muutin pääkaupunkiseudulta syrjemmälle (ratkaisu oli väärä...).
Onko sinulla puolet karanteenia vielä edessä? Ei kai sitä kauempaa voi pitää? Tuskinpa kuntosi romahtaa pysyvästi vielä tuon johdosta. Tiedätkö, että hyvin pienessä tilassakin voi tehdä varsin hyvää aerobista ja lihaskuntojumpaakin? Etsi netistä ohjeita. Saat reitesi huutamaan hoosiannaa ihan kotikonstein. Ymmärrän toki, että tilanne itsessään ahdistaa ja vie motivaatiota. Niin varmaan on käynyt monelle. Pari viikkoa ei vie vielä kuntoasi pois, jollet makaa koko aikaa vaakatasossa. Siinä tapauksessa lihakset katoavat kyllä. Eli ala nyt kaivella jumppaohjeita, ja etsi niistä mieleisesi, ja ala kokeilla. Nyt heti!!!
Niin.Kyllähän se itsemurha lopettaa karanteenin ja samalla koko elämän.
Täällä 2v " karanteenia" mitä nyt ruokakaupassa välillä. Tsemppiä!
Niin minäkin mutta nuorelle,liikunnalliselle,sosialliselle se voi olla todella rankkaa..Tosin ainahan voi mennä metsään,kauemmas ihmisistä.Onhan suomessa metsiä.
Jäitkö siis kotiin lukkojen taakse makaamaan? Kyllä karanteenissa voi käydä lenkillä ja varsinkin pyörälenkillä jos olet siihen treenaamassa, kunhan ei ole ketään lähellä.
Sitä itsekin ihmettelin,ulkona voi käydä kunhan pysyttelee ihmisistä kauempana.Vaikka metsään lenkille?
Terveystilanteeni huononnuttua on tullut oltua " karanteenissa " yli kuusi vuotta.
En ole enää pystynyt menemään ja tekemään läheskään kaikkea, mitä haluaisin, vaikka ennen olin kova touhuamaan ja osallistumaan.
Anteeksi nyt vain, mutta pikkusen " huvittaa ", jos joku " joutuu " olemaan karanteenissa pari viikkoa, ja sen takia harkitsee jopa itsemurhaa.
Toki jokainen tavallaan, olemmehan kaikki erilaisia.
Ymmärrän, ettei ole helppoa joutua olemaan karanteenissa, onhan minulla vuosien kokemus.
Omalla kohdallani korona-aika on vielä jopa lisännyt tätä " karanteenimaista " elämistä.
Kerroin vain oman mielipiteeni, en halua loukata ketään.
Joo,ymmärrän.Ehkä kyseessä on nuori,liikkuva ihminen jolle elämänkokemus on vielä tossa vaiheessa todella tärkeää..Elämännälkä.Niin minäkin olin nuorempana..kunnes tarpeeksi hakattiin ym..Hyvin viihdyn yksin,en vaihtaisi tätä enää parisuhdehelvettiin(3) joita oli.Nuorena,varsinkin naisena ei vielä tajua mikä helvetti on edessä..varsinkin jos ei ole tukiverkkoa.Jotkut on onnekkaita ja selviävät vaan pettämisellä(kaikki miehet pettää).Jos on tukiverkko,elämästä selviää helpommalla.
Nuoren näkökulmasta tuon ymmärtääkin.
Ikäihmiselle, jolla ei ole muutenkaan välttämättä monia vuosia elämää edessään, se pari viikkoa on pitkä aika, mutta nuorelle, jolla on koko elämä edessä, luulisi, että pari viikkoa ei ole ajallisesti juuri mitään.
Eihän elämä lopu siihen, onpahan suurempi into karanteenin jälkeen jatkaa harrastuksiaan kunnolla.
Ei kannata ajatella, että on vielä viikko karanteenia, vaan kannattaa ajatella, että on enää viikko jäljellä.
Jotenkin ihmetyttää onko nykynuoret jotain pullamössöikäluokkaa joka ei pysty olemaan hetkeäkään kavereistaan erossa. Pitäisi päivittäin tai viimeistään viikonlopuna päästä istumaan kaljatuoppi nenän edessä saman pöydän ääreen. Alan ammattilaisetkin paasaa koko ajan kuinka psyykkisesti rankkaa on nuorilla kun elämä on suljettu koronan takia. Nuoriso on hyvä oppimaan ja ovat alkaneet uskomaan että kyllä asia on juuri noin eikä edes yritetä itse selvitä elämässä eteenpäin.
Olen sitä ikäluokkaa jolle oli itsestään selvää että varusmiespalvelukseen mentiin melkein vuodeksi, eikä sieltä päästy kotilomalle edes joka kuukausi. Ravintoloissa ei istuttu, vaimonikin löysin tanssilavalta, eikä siellä käyty viinan voimalla tanssimassa. Viikot opiskeltiin tai tehtiin töitä, ei lähdetty iltaisin viihteelle. Nykynuorilla on jopa puhelimet ja tietokoneet joilla voi olla yhteydessä monta kertaa päivässä, omassa kodissani ei ollut edes puhelinta. Nykyisin yhteydenpito on helppoa eikä sitä varten tarvitse istua kuppilassa kaljaa ryystämässä joka ilta.
Sanoman toimittaja hakattiin juuri teholle
Et kai vaan itse hakannut, ku heti tiedät.........